perjantai 24. tammikuuta 2020

Roger Federer ja veitsenterä

Tasainen tennisottelu tuo aina painetta meille kaikille. Edes Roger Federer ei ole poikkeus. Tiukimmassa paikassa taistellaan vastustajan lisäksi omien ratkaisujen kanssa.

Federerin painetilanteiden ratkaisuja leimaa usein piirre, jota kovapäisimmät vastustajat pystyvät silloin tällöin hyödyntämään. En palaa sen kummemmin viime kesään ja Wimbledoniin, mutta tällainen tilanne oli lähellä jälleen tänään kolmannen kierroksen ottelussa John Millmania vastaan.

Tällä kertaa varovainen tai ehkäpä jopa liian ylimalkainen volley oli kostautua. Ylipäätään Federerin (hyökkäys)ratkaisu näissä tilanteissa saattaa olla yllättävänkin huonosti valmisteltu, aavistuksen kärsimätön hyökkäys, jossa vastustajalle jää pieni, toki paineistettu, mahdollisuus pisteen voittamiseen.

Totta kai ja ylipäätään näihin tilanteisiin pääsemiseksi vastustajalta vaaditaan edelleen äärimmäisen hyvää peliä, hurjaa mentaalista voimaa ja uskoa voittoon, sillä johtoon päässyttä Federeriä on vaikea pysäyttää.

On kuitenkin äärimmäisen mielenkiintoista tutkia näitä ratkaisuja. Jostain syystä, tänään lähinnä Millmanin uskomattoman hyvästä takakentän pelistä, tuntuu, että Federer ei aina luota riittävästi peruslyöntipeliinsä ja hänellä on usein kiire joko ratkoa piste takakentän läpilyönnillä tai päästä verkolle päättämään piste volleyllä. Strategia on hyvä, mutta jos se menee yli, on seurauksena usein tappio. Pelaamisesta tulee ikään kuin väkisin puskemista.

Toki tämä "kärsimättömyys" on iäkkään Federerin pelissä se punainen lanka, josta täytyykin pitää kiinni. Nopeuden lisääminen mailan kärkeen ja siitä palloon lisää kuitenkin aina riskiä huonoon osumaan, jolloin pallo lähtee kehyksellä rajojen ulkopuolelle myös Federerillä.

Sveitsiläinen luottaakin näissä tilanteissa usein volleyhin, joihin pääsemiseksi edeltävän, niin sanotun lähestymislyönnin, tulee kuitenkin olla äärimmäisen hyvin valmisteltu. Se ei saa olla liian heppoinen (korkeapomppuinen tai lyhyt), sillä paikan tulleen jälleen ne kovapäisimmät tekevät niistä ohituksen yhdeksän kertaa kymmenestä. Moni toki sortuu yliyrittämiseen tämän paineen edessä, mutta kovimmat ei. Tuurilla näitä pisteitä ei kuitenkaan tahdo saada.

Jos lähestymislyönti on riittävä, on jäljellä vielä itse volley. Tänään sen lepsuus äärimmäisen tärkeässä paikassa eli ratkaisuerän tie-breakissä oli olla kohtalokas. Nämä ylimalkaiset paineenluonnit toimivat 95% vastustajista, mutta luupäisimmät eivät välttämättä ole moksiskaan.

Mestarin välitön vastaus oli kuitenkin upea. Majesteettinen nousu 4-8-tappioasemasta 10-8-voittoon oli hieno näyttö siitä, miten nousta voittajaksi tappion porteilta, mistä jopa Novak Djokovic voisi olla ylpeä.

Varsinaista veitsenterällä leikittelyä tämä siis on. Huh huh. Niin tai näin, matka jatkuu!

PS. Huomenna tulossa ensimmäisen viikon summaus eli kierrokset 1-3 ja välicheck ennakkoon. Pysy linjoilla!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti