lauantai 5. syyskuuta 2020

Jälkipelit: Emil Ruusuvuori US Open 2020

Emil Ruusuvuoren ensimmäinen ja hieno Grand Slam-turnaus on nyt tappion ja jalkavamman myötä ohi. Turnaus oli kuitenkin valtaisa menestys monella tavalla ja voimme iloita Emilin menestyksestä pomminvarmasti myös tulevissa Grand Slameissä. 

Onnittelut vielä Emilille hienosta turnauksesta! 

Turnauksessa Ruusuvuori otti isoja, isoja askeleita, jotka antavat oppia, kokemusta ja uskoa jatkoon sekä erityisesti niihin isoimpiin turnauksiin. 

Ei ole mitenkään automaatio pelata vapautuneesti tai "kuin kotonaan" kun valot ovat kirkkaista kirkkaimmat ja ympyrät suurimmista suurimmat. Juuri siinä mielessä nämä otetut askeleet ovat äärimmäisen tärkeitä. Myös kokemukset rankingissä korkeammalla olevien pelaajien voittamisesta ja hyvästä haastamisesta on vitaalia ja on aivan selvää, että myös Emilin ranking tulee kohenemaan sadan hujakoilta kohti top50:ä hyvin kovalla vauhdilla. 

Turnaus paljasti kuitenkin myös ne pelilliset seikat, jotka kaipaavat eniten fokusta lähikuukausina. Syöttäminen ja puolustaminen eivät ole esimerkiksi vielä sillä tasolla, että niillä Masterseissa tai Grand Slameissä isompaa menestystä otetaan. Myös fysiikka kaipaa jatkuvasti työtä. Ensimmäisen kierroksen pitkä viisieräinen ottelu Aljaz Bedeneä vastaan näkyi ja lopulta kostautui toisen kierroksen ottelussa Casper Ruudia vastaan. Paikat eivät ole vielä tottuneet tähän rasitukseen eivätkä ne välttämättä vielä kestä tätä rääkkiä. 

Pelin rytmitys ja monipuolisuus ovat lisäksi sellaisia asioita, jotka kehittyvät ymmärryksen ja opin kasvaessa, mutta joita täytyy myös työstää. Aina ei pääse hyökkäämään, aina ei hyökkäys toimi ja niin edelleen. Täytyy olla monia tapoja tehdä pisteitä. Vaikka molemmat ottelut olivat pelillisesti ajoittain jopa erinomaisesti lapasessa, niin on aivan selvää, että Emil ei ole vielä siis missään nimessä valmis pelaaja. 

Emilin ja varsinkin meidän muiden on pidettävä jäitä hatussa. Ei kannata hehkuttaa, eikä varsinkaan tuomita nuorta liian paljon liian varhain. Täytyy siis olla kärsivällinen. Hyvät asiat tapahtuvat niille, jotka jaksavat tehdä töitä ja odottaa. Kyseessä on kuitenkin vasta ATP-tason alkutaipaleella oleva, kehittyvä pelaaja. Myös Emil ymmärtää tämän ja siksi sitä paremmaksi hän tulee. Nöyrä asenne yhdistettynä kovaan työntekoon ja vahvaan itseluottamukseen on se voittava kombinaatio, joka tulee rakentamaan Emilin seuraavia pelitasoja yksi kerrallaan hyvin vahvan perustan päälle. 

On hyvä korostaa, että juuri tämä vahva perusta on se syy, joka luo ne odotusarvot, joita meillä Emiliä kohtaan on. Mikään Emilin lyönneistä ei ole kehityksen este. Oikeastaan kaikki lyönnit ovat jo tällaisenaan varsin kovalla tasolla ja hän pystyy käyttämään lyöntejään hyvin monipuolisesti, mutta toki, kuten tuli jo sanottua, tämä on nyt uusi taso, jonka vaatimustaso eroaa menneistä. Emil pystyy lyömään hyvillä kulmilla, eri kovuuksilla ja kierteillä, hyökäten ja puolustaen, matalalta ja korkealta ja niin edelleen. Tämä on äärimmäisen tärkeää jatkon kannalta. Tästä monipuolisuudesta kumpuaa lopulta ne armottomimmat vahvuudet ja aseet, joita jo nyt on kohtuullinen määrä. 

Myös Emilin sitkeys, taistelutahto ja mentaalinen kovuus ovat ehdottomia edellytyksiä huippupelaajalle, puhumattakaan Emilin omasta peli-identiteetistä. On hyvin poikkeuksellista, että näin nuori pelaaja pystyy tai ainakin pyrkii viemään peliä lähes tulkoon joka kerta omilla ehdoillaan ja lähes tulkoon ketä vastaan tahansa. Toisen tahtoon, alistumaan ja selviytymään, ei Emiliä ole kenenkään pelaajan helppo asettaa. Isossa kuvassa se on vaarallisen hyvä merkki. Koira voi olla kuka tahansa, mutta leijonaksi ei moni päädy.

Aiempia kirjoituksiani Emilistä ja hänen kehittymisestään voi lukea vaikkapa seuraavista:

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti