Joulukalenteri #8: TOP8: NextGen 2020

Tänä vuonna jäi valitettavasti yksi mielenkiintoisimmista turnauksista eli Milanon #NextGen pelaamatta, jossa kahdeksan parasta alle 21-vuotiasta pelaajaa oltaisiin nähty tositoimissa. 

Ennen kautta tätä kautta veikkasin, että mukana olisi ollut myös Emil Ruusuvuori, mutta ilman poisjääntejä kahdeksan parhaan joukosta, Emil olisi jäänyt harmittavasti ensimmäiselle varasijalle.  Valitettavasti Emil on ensi vuonna jo yli-ikäinen tähän turnaukseen.

Tänä vuonna mukana olisivat olleet:

1. Dennis Shapovalov (21v.)
2. Felix Auger-Aliassime (20v.)
3. Jannik Sinner (19v.)
4. Alex de Minaur (21v.)
5. Miomir Kecmanovic (21v.)
6. Alejandro Davidovich Fokina (21v.)
7. Lorenzo Musetti (18v.)
8. Carlos Alcaraz (17v.)

Turnauksen on erityisen mielenkiintoiseksi se, että ainakin kisan voittaja on usein kasvanut turnauksen aikana ikään kuin pojasta mieheksi ja ollut seuraavana vuonna entistä kovempi tekijä kiertueella. Toki nyt voidaan muutaman pelaajan kohdalla sanoa sitä muutenkin, mutta voitto olisi antanut varmasti eväitä ja mentaalista lisäboostia nuoren kuninkaan oikeutetulla asemalla. 

Toivottavasti ensi vuonna turnaus pelataan!

Reality check, US Open 2020

Ensimmäinen viikko alkaa olla tämän vuoden US Openissa takana ja on aika tsekata hieman ennakkoa sekä erityisesti turnauksen jälkimmäistä viikkoa.

Ennakossahan mentiin kutakuinkin näin:

Puolivälierät:
Djokovic vs. Krajinovic
Tsitsipas vs. Anderson
Berrettini vs. Medvedev
Thiem vs. Bautista Agut

Välierät:
Djokovic vs. Tsitsipas
Medvedev vs. Thiem

Finaali:
Tsitsipas vs. Medvedev

Voittaja:
Medvedev.

Joukosta on siis jo puolet poissa, joten melko yössä kristallipallo koronan jäljiltä on. Muutama iso yllätys on toki kuitenkin nähty enkä todellakaan osannut nähdä Stefanos Tsitsipaksen tippuvan millään Borna Coricille tai esimerkiksi Roberto Bautista Agutin Vase Pospisilille. Näin kuitenkin kävi ja hyvä niin, sillä yllätykset ovat tenniksenkin suola. 

Pahaa kuitenkin pelkään, että toinen viikko mennään melko yllätyksettömästi. Novak Djokovicin vire on ollut lopulta hurja ja vahvasti vaikuttaa siltä, että Tsitsipaksen jo tiputtua, Djoko kävelee vähintäänkin finaaliin saakka. En millään näe yläpuolen kaaviossa uhkaa serbille, jonka terveyskin vaikuttaa olevan kohdillaan. 

Hyvin harvassa ylipäätään ovat ne, jotka pystyvät tällä alustalla, näin matalalla pompulla ja nopealla pelillä Djokovicin muurin ja puolustuksen murtamaan. Kärsivällisyyttä, sitkeyttä ja armotonta hyökkäystä vaaditaankin hurja määrä, jotta Djokovic jotenkin kaatuisi New Yorkissa.

Edelleen liputan kuitenkin Daniil Medvedevin mahdollisuuksia. Venäläinen on edennyt ilman vaikeuksia ja toisin kuin viime vuonna, miehen tankki tullee olemaan melko täynnä vielä aivan loppukierroksilla. Semifinaalissa Dominic Thiemiä vastaan mies joutuu kuitenkin melkoiseen testiin, joten nähtäväksi jää, kumpi tuon fysiikkaottelun edukseen kääntää. Toki Thiemillä on seuraavaksi vastassa nuori ja nälkäinen Felix Auger-Aliassime, joka voi hyvinkin joitakin kapuloita rattaisiin heittää. Hän niputti jo Andy Murrayn murskaten samalla todennäköisesti lopullisesti Andyn haaveet vielä yhdestä Grand Slamistä. 

Andyn kärsimyksistä huolimatta on kuitenkin varsin iloinen ja tervetullut asia, että nuoret nousevat nyt laajalla rintamalla ja Djokovicin takana yli 30-vuotiaat, jotka kisaan lähtivät alkavat jäädä pikkuhiljaa vähemmistöön. Ilta, joillekin jopa yö, on koittamassa ja uusi aamu nousemassa. Toivottavasti saamme tästä lisämaistiaisia ensi viikolla!

Youth stepping up 💪

10/16 men left in the #USOpen singles draw are 24-&-under.

🇨🇦 @felixtennis 20
🇪🇸 @alexdavidovich1 21
🇨🇦 @denis_shapo 21
🇦🇺 @alexdeminaur 21
🇺🇸 @FTiafoe 22
🇷🇺 @AndreyRublev97 22
🇩🇪 @AlexZverev 23
🇭🇷 @borna_coric 23
🇮🇹 Berrettini 24
🇷🇺 @DaniilMedwed 24

— ATP Tour (@atptour) September 6, 2020

Eurosport ja Eurosport Player näyttävä turnausta kanavillaan ja palvelussaan. Vasurilla-blogi ja Eurosport ovat yhteistyössä kaudella 2020.  

Jälkipelit: Emil Ruusuvuori US Open 2020

Emil Ruusuvuoren ensimmäinen ja hieno Grand Slam-turnaus on nyt tappion ja jalkavamman myötä ohi. Turnaus oli kuitenkin valtaisa menestys monella tavalla ja voimme iloita Emilin menestyksestä pomminvarmasti myös tulevissa Grand Slameissä. 

Onnittelut vielä Emilille hienosta turnauksesta! 

Turnauksessa Ruusuvuori otti isoja, isoja askeleita, jotka antavat oppia, kokemusta ja uskoa jatkoon sekä erityisesti niihin isoimpiin turnauksiin. 

Ei ole mitenkään automaatio pelata vapautuneesti tai "kuin kotonaan" kun valot ovat kirkkaista kirkkaimmat ja ympyrät suurimmista suurimmat. Juuri siinä mielessä nämä otetut askeleet ovat äärimmäisen tärkeitä. Myös kokemukset rankingissä korkeammalla olevien pelaajien voittamisesta ja hyvästä haastamisesta on vitaalia ja on aivan selvää, että myös Emilin ranking tulee kohenemaan sadan hujakoilta kohti top50:ä hyvin kovalla vauhdilla. 

Turnaus paljasti kuitenkin myös ne pelilliset seikat, jotka kaipaavat eniten fokusta lähikuukausina. Syöttäminen ja puolustaminen eivät ole esimerkiksi vielä sillä tasolla, että niillä Masterseissa tai Grand Slameissä isompaa menestystä otetaan. Myös fysiikka kaipaa jatkuvasti työtä. Ensimmäisen kierroksen pitkä viisieräinen ottelu Aljaz Bedeneä vastaan näkyi ja lopulta kostautui toisen kierroksen ottelussa Casper Ruudia vastaan. Paikat eivät ole vielä tottuneet tähän rasitukseen eivätkä ne välttämättä vielä kestä tätä rääkkiä. 

Pelin rytmitys ja monipuolisuus ovat lisäksi sellaisia asioita, jotka kehittyvät ymmärryksen ja opin kasvaessa, mutta joita täytyy myös työstää. Aina ei pääse hyökkäämään, aina ei hyökkäys toimi ja niin edelleen. Täytyy olla monia tapoja tehdä pisteitä. Vaikka molemmat ottelut olivat pelillisesti ajoittain jopa erinomaisesti lapasessa, niin on aivan selvää, että Emil ei ole vielä siis missään nimessä valmis pelaaja. 

Emilin ja varsinkin meidän muiden on pidettävä jäitä hatussa. Ei kannata hehkuttaa, eikä varsinkaan tuomita nuorta liian paljon liian varhain. Täytyy siis olla kärsivällinen. Hyvät asiat tapahtuvat niille, jotka jaksavat tehdä töitä ja odottaa. Kyseessä on kuitenkin vasta ATP-tason alkutaipaleella oleva, kehittyvä pelaaja. Myös Emil ymmärtää tämän ja siksi sitä paremmaksi hän tulee. Nöyrä asenne yhdistettynä kovaan työntekoon ja vahvaan itseluottamukseen on se voittava kombinaatio, joka tulee rakentamaan Emilin seuraavia pelitasoja yksi kerrallaan hyvin vahvan perustan päälle. 

On hyvä korostaa, että juuri tämä vahva perusta on se syy, joka luo ne odotusarvot, joita meillä Emiliä kohtaan on. Mikään Emilin lyönneistä ei ole kehityksen este. Oikeastaan kaikki lyönnit ovat jo tällaisenaan varsin kovalla tasolla ja hän pystyy käyttämään lyöntejään hyvin monipuolisesti, mutta toki, kuten tuli jo sanottua, tämä on nyt uusi taso, jonka vaatimustaso eroaa menneistä. Emil pystyy lyömään hyvillä kulmilla, eri kovuuksilla ja kierteillä, hyökäten ja puolustaen, matalalta ja korkealta ja niin edelleen. Tämä on äärimmäisen tärkeää jatkon kannalta. Tästä monipuolisuudesta kumpuaa lopulta ne armottomimmat vahvuudet ja aseet, joita jo nyt on kohtuullinen määrä. 

Myös Emilin sitkeys, taistelutahto ja mentaalinen kovuus ovat ehdottomia edellytyksiä huippupelaajalle, puhumattakaan Emilin omasta peli-identiteetistä. On hyvin poikkeuksellista, että näin nuori pelaaja pystyy tai ainakin pyrkii viemään peliä lähes tulkoon joka kerta omilla ehdoillaan ja lähes tulkoon ketä vastaan tahansa. Toisen tahtoon, alistumaan ja selviytymään, ei Emiliä ole kenenkään pelaajan helppo asettaa. Isossa kuvassa se on vaarallisen hyvä merkki. Koira voi olla kuka tahansa, mutta leijonaksi ei moni päädy.

Aiempia kirjoituksiani Emilistä ja hänen kehittymisestään voi lukea vaikkapa seuraavista:

Joulukalenteri 2019
Väärässä sarjassa (marraskuu 2019)
Emil ja ensimmäinen Challenger-voitto (kesäkuu 2019)
Jälkipelit: Suomi vs. Liettua, Davis Cup (huhtikuu 2018)
Joulukalenteri 2017

Joulukalenteri #2: Kaksi Grand Slam-mestaria 2019

Luukku kaksi ja ne tutut kaksi Grand Slam-mestaria tänä vuonna, jotka ottivat kaksi Slamiä mieheen.

Tosiaan, tänä vuonna mestaruudet jaettiin kahden mestarin kesken, kun Australian ja Wimbledonin vei Novak Djokovic, Roland Garrosin ja US Openin Rafael Nadal. Jotenkin se tunne, että tämä harvainvalta on kaatumassa, on kuitenkin vahvistunut tänä vuonna.

Nuoret ovat tehneet hyvää jälkeä pari vuotta jo Masterseissa ja jopa finaaliturnauksessa, joten on aivan varmaa, että kohta on Grand Slamien vuoro. Se olisi loogista jatkumoa tälle kehitykselle, mutta ennen kaikkea se olisi paras asia tenniksen uskottavuudelle tulevina vuosina.

Jos parikymppiset orit eivät pysty kaatamaan kohta ikämiessarjoihin mahtuvia sankareitaan ennen kuin nämä pelaavat rollaattorein, niin jokin on mennyt pahasti vinoon ja haastajien on yksinkertaisesti mentävä itseensä.

Kaikkien kannalta olisikin hyvä, että ensi vuonna uusi sukupolvi ottaisi vihdoin laajalla rintamalla sen ison askeleen ja uuden vuosikymmenen Grand Slamit eivät enää keskittyisi mitenkään, vaan voitot jaettaisiin vaikkapa neljän eri voittajan kesken, joista vähintään 2-3 olisi ensikertalaisia. Se olisi jo aikamoista!

Ennakko: Rafael Nadal vs. Stefanos Tsitsipas, semifinaali Australian Open 2019

Semifinaalivaihe ja herkulliset asetelmat nuorten ja vanhojen kesken! Ensimmäisessä semissä torstaina kohtaava Rafael Nadal ja Stefanos Tsitsipas. Tässä ennakko!

Vaikka kaksikko kohtaa vasta toista kertaa (Nadal johtaa voitoin 2-0), on tässä monessa mielessä olemassa klassikon ainekset. Mielenkiintoisia kulmia otteluun tuovat muun muassa nuoruus vastaan vanhuus, tuleva hallitsija vastaan vanha hallitsija, vasuri vastaan oikuri, vasurin kämmen vastaan oikurin yhden käden rysty ja muut pelilliset kontrastit.

Kummallakin on omat selkeät vahvuutensa ja paljon tuleekin kulminoitumaan siihen, kumpi pääsee pelaamaan enemmän omaa peliään. Pääseekö Nadal paukuttamaan riittävästi takarajan päältä ja pitämään kreikkalaista ikään kuin juoksunarussa vai saako Tsitsipas rikottua Nadalin rytmiä ja otettua monipuolisella hyökkäyspelillään riittävästi aikaa Nadalilta pois?

On varmaa, että Nadal pyrkii hyödyntämään maksimaalisesti kämmentään Tsitsipaksen yhden käden rystyä vastaan. Korkeaan pomppuun yhden käden rystyä on aina ikävä lyödä. Se, pomppaako pallo iltasessiossa riittävän korkealle, jää kuitenkin nähtäväksi. Lisäksi kämmenessä tulee olla tällä kertaa myös loistava pituus ja paino, sillä kreikkalainen ottaa rystyään tarvittaessa mestarillisen aikaisin. Lisäksi Tsitsipaksen rysty tuntuu kestävän esimerkiksi muuan Federer-rystyä paremmin. Hyvä ja monipuolinen rysty, kuten Tsitsipaksella on, tietää Nadalille aina vaikeuksia, sillä juuri se isoin syömähammas on tällöin suuressa vaarassa tylsistyä pahasti ennen isompia tuhoja.

Nadal on hyödyntänyt tätä aina erityisesti slice-syötössään kakkosruutuun ja juuri siinä lyönnissä espanjalainen löytänee tehojaan hyvillä syöttö plus yksi -yhdistelmillä. Toki syöttäminen on muutenkin suuressa arvossa, mutta myös suurennuslasin alla varsinkin Nadalin pelissä. Turnauksessa aletaan olla nyt niin hurjassa vaiheessa menestyspaineiden kannalta, ettei uusi syöttö välttämättä aina toimi tai hän ei sitä uskalla käyttää. Tällöin Nadal turvautuu helposti vanhaan tuttuun, jolloin Tsitsipas saattaa päästä ainakin kakkossyötön päälle.

Peruslyöntipelissä Nadalin tulee pitää yllä monipuolisuutta ja lätkittävä kämmentään terävästi, tulisesti ja rohkeasti ja ennen kaikkea myös sinne linjaan. Samoin rystykrossi kysyy nyt jatkuvaa uskallusta ja siis tulivoimaa. Rohkeus onkin ehdottomasti yksi hänen avainteemoista, sillä Tsitsipas tulee otteluun varmasti yhtä huolettomana kuin vaikkapa Federeriä vastaan. Jännittäessään Nadal tukottaa lyöntinsä usein täysin överiin yläkierteeseen, joten rentous ja rohkeus pelata pitää säilyä koko ajan. Varsinkin nyt, koska ottelussa Federeriä vastaan Tsitsipaksessa vakuutti eniten juuri se nuoren haastajan pään kylmyys ja kyky pysyä ottelussa mukana, vaikka paineet ja ottelun intensiteetti olivat valtavat.

Tsitsipas on puolestaan vakuuttanut turnauksessa jo monella tavalla. Peli on ollut valtavan upeasti kasassa, vaikkei hänen peliään ole helpoin toteuttaa. Aggressiivinen peli vaatii aina paljon enemmän tuntumaa kuin vaikkapa keskikaistan pommittaminen tai puolustamisen kautta lähtevä pelitapa. Voitto Federeristä oli upea esitys, mutta palautuminen siitä henkisesti seuraavaan otteluun suurta taistelijaa, Roberto Bautista Agutia, vastaan oli mielestäni vielä suurempi osoitus miehen kypsyydestä tässä ja nyt.

Viime vuosi oli miehelle hurja kasvun vuosi ja varsinkin Milanon NextGen-turnaus oli sellainen maturiteettikoe, jolloin pojasta kasvoi mies. Nyt hän on jo jotain muuta kypsempää, jos vertaa vaikkapa Alexander Zvereviin, joka hakee vieläkin sitä Grand Slam-läpimurtoaan.

Tsitsipaksella tuo hetki on nyt. Hän pelaa letkeää omaa peliään, josta on periaatteessa hieman jopa vaikea ottaa selvää, mikä hänen juttunsa on, sillä niin monipuolinen ja arvaamatonkin hän tavallaan on. Tästä jo viime syksynä ja joulukalenterissa kirjoitinkin.

Pelitapa on kuitenkin saanut NextGenistä lähtien selkeyttä hyökkäyspelin osalta ja pyrkimys esimerkiksi verkkopeliin on iso palanen hänen peliään. Nadalia vastaan hänen tuleekin olla mahdollisimman rytmitön ja rakentaa jatkuvaa painetta espanjalaisen päätyyn. Se vaatii kuitenkin paljon hyvää ja äärimmäisen laadukasta rakentelua, sillä Nadal rankaisee kyllä armotta, jos aikaa jää vaikkapa ohituksille. Ennen kaikkea hänen pitää tehdä tai saada Nadal neuvottomaksi olemalla valmis oikeastaan kaikkeen mitä tämä yrittää. Takakenttäpelissä pitää pystyä vastamaan kaikki niihin kysymyksiin, joita Nadal kysyy esimerkiksi juuri edellä mainitun rystyn osalta.

Pelaajissa on paljon myös samaakin. Heidän asenteensa ja kunnioituksensa peliä kohtaan on suorastaan ihailtavaa, jolla he saavat puolelleen kaikki. Tässä turnauksessa vaikuttaa juuri nyt siltä, että nyt kohtaavatkin turnauksen kaksi kovapäisintä luupäätä, jotka eivät ikinä anna periksi. Eivät ikinä. Eivät yhtään. Sitkeys taistella, roikkua ja raastaa säilyy kuolemaan saakka.

Mutta, miten sitten käy? Nadal ei ole turnauksessa vielä erätappioita kokenut, eikä todellisia testejä vielä oikeastaan edes ollut, joten hän on varmasti tuoreempi, mutta olisiko Tsitsipas testiensä kautta valmiimpi? Toki heti toinen iso kysymys on se, onko Tsitsipas tämän vuoden tavoitteeseensa (yksi Grand Slam-välierä) jo päästyään ja loistavien voittojen jälkeen vieläkin riittävän nälkäinen jatkamaan täydellä henkisellä kuormalla myös Nadalia vastaan? Se vaatii älyttömiä voimavaroja pään sisällä, ei vain kropassa.

Jännäksi ja aivan erityisen mielenkiintoiseksi tämä menee, mutta sanotaan nyt näin, että vielä vallanvaihto saa odottaa ja Nadal jatkaa 3-1.

Eurosport ja Eurosport Player näyttävät ottelut. Vasurilla-blogi ja Eurosport ovat yhteistyössä kaudella 2019.

Joulukalenteri #15: Stefanos Tsitsipas, ranking 15

Luukku 15 ja uransa parhaassa rankingissään (nro 15) keikkuva Stefanos Tsitsipas!

Kreikkalaisen peliä ja otteita on käsitelty blogissa jo aiemminkin (ainakin tässä ja tässä), mutta pieni tarina tuli miehestä vielä mieleen syksyn US Openissa.

Kävi nimittäin niin, että törmäsimme mieheen sattumalta Openin aikaan Manhattanilla, jossa tuntui muutenkin liikkuvan hyvin paljon tennisporukkaa sekä miesten että naisten sarjasta, mutta myös junioreista.

Tsitsipas tuli kuitenkin yhtenä iltana muina miehinä kävelyllään yksinään vastaan hotellimme läheisyydessä 45. kadulla. Nopeat yläfemmat ja kehuthan siinä piti nopeasti ohimennessämme heittää, sillä alla oli melko tuore ensimmäinen Masters-finaalipaikka Torontosta upealla pelillä, jolla kaatui muun muassa hurjavireinen Novak Djokovic. US Openista mies oli jo päivää aiemmin tippunut, mutta huolettoman oloisena mies New Yorkin katuja verkkareissaan tallusteli.

Mietinkin nopean kohtaamisen jälkeen miehestä huokuvaa leppoisuutta ja erityisesti sitä, kun häntä ei varmastikaan vielä kovin moni katukuvasta tunnista. Tilanne voi muutamien vuosien päästä olla täysin toinen. Nämä ovat varmasti hienoja hetkiä nuoren miehen elämässä, kun kimpussa ei ole kuin satunnaisia tennisturisteja Suomesta ja ties mistä. Suuri menestys, ehkä jopa supertähteys, muuttaa tilanteen kenties jo lähivuosina, joten siinäkin mielessä Tsitsipaksen kannattanee nauttia elämästään täysin siemauksin juuri nyt, kun elämässä on vielä tietynlainen vapaus tehdä normaaleja juttuja ilman suurempia häiriötekijöitä.

Muutenkin on aina mukava seurata nuorten pelaajien kehitystä ja erityisesti tämä vaihe, jossa pelaaja ei varmastikaan aivan täysin vielä tiedosta kuinka hyvä onkaan, on herkullinen. Staran elkeet loistavat vielä poissaolollaan ja asenne timanttisen nöyrä. Älä koskaan ikinä muutu.

Joulukalenteri #8: Dominic Thiem, ranking 8

Luukussa kahdeksan kurkataan ranking-listan numero kahdeksikon, Dominic Thiemin maailmaan tänä ja ensi vuonna!

Muistatteko kuinka 1.5-2.5 vuotta sitten hehkutettiin Dominic Thiemiä tulevana massakuninkaana ja ehkä jopa tulevana tenniksen hallitsijana? Niinpä. 

Toki itävaltalainen profiloituu edelleen vahvasti massapelaajana, onhan hänen 11 tittelistään peräti kahdeksan tullut massalta. Tänä vuonna titteleitä tuli massalta kaksi ja hieman yllättäen hallista yksi.

Hallitsijapuheet ovat kuitenkin tämän vuoden aikana hieman vaienneet, vaikka mies oli Roland Garrosin finaalissa ja otti yhden massavoiton Madridissa itsestään Rafael Nadalista. 

Huolestuttavinta on kuitenkin se, että Thiem otti massakauden tärkeimmissä paikoissa henkisesti raskaat tappiot. Garrosilla tuli Nadalilta karusti kuonoon finaalissa (46, 36, 26) ja Madridissa puolestaan "tarjolla" ollut ensimmäinen Masters-voitto kariutui finaalitappioon nuorelle Alexander Zvereville, minkä täytyi tuntua pahalta. Onhan juuri Zverev se tulevaisuuden suurin uhka tai este Thiemin isommalle menestykselle, jos ja kun vanha kaarti siirtyy joskus syrjään.

Voi hyvinkin olla mahdollista, että ensi vuodesta olisi tulossa jonkinlainen vedenjakaja tai loppu-uran alku. Tulosta pitäisi alkaa viimein tulla. Esimerkiksi Zverev on voittanut jo useampia Masterseja ja nyt siis myös finaaliturnauksen, joten hänellä se tietynlainen henkinen valmius alkaa olla lopullista Grand Slam-sinettiä vaille valmis. 

Eroja löytyy toki pelityylistäkin. Kun Zverev pystyy pelaamaan hyvinkin monipuolisesti ja usealla eri vaihteella, niin vaikuttaisi siltä, että Thiemillä on aina ja iankaikkisesti vain yksi vaihde, täysillä. Maksimit repien. Ilman letkeyttä. Yksipuoliset raatajat eivät ole viime vuosina niitä isoimpia titteleitä vieneet, enkä usko niin käyvän tulevaisuudessakaan, kun letkeät lätkijät ja pommittajat valtaavat alaa. Esimerkiksi Monte Carlossa loistavan, mutta jälleen kerran pitkän ja raastavan Novak Djokovic-voiton jälkeen Nadal kuritti Thiemiä seuraavalla kierroksella lukemin 60, 62.

Tähän osittain liittyy myös se toinen tutuksi tullut dilemma Thiemin kohdalla. Hän pelaa edelleen liikaa. Uransa huipun lähestyessä hän ei malta jättää pienempiä turnauksia väliin edes Grand Slamin alla. Tämän vuoden Roland Garros olisi hyvinkin voinut olla toisennäköinen tai ainakin lähempänä, jos finaali ei olisi ollut viidennen (!) perättäisen peliviikon viimeinen sunnuntai. Lyonin turnausvoitto juuri Garrosin alle ei voitosta huolimatta ollut ehkä se viisain muuvi, kuten Garros-ennakossa oli puhetta.

Ensi vuosi näyttää paljon, mihin suuntaan Thiemin ura jatkuu. NextGen-sukupolvi tekee nyt tuloaan laajalla rintamalla, joten loputtomasti aikaa ei 26 vuotta ensi vuonna täyttävällä Thimielläkään ole. Kovilla tai nopeilla kentillä hän tuskin tulee koskaan dominoimaan, mutta massalla siihen voisi kalenteria järkevöittämällä olla mahdollisuuksia. Mutta näkisin, että hänen massa-aikansa täytyisi alkaa kahden seuraavan Roland Garrosin aikana. Sen jälkeen se lienee ohi. 

Joulukalenteri #7: Lucky number seven

Lucky number seven for Djokovic, Federer?

Kristallipallostani näkyy jo nyt hyvin kirkkaana tulevan Australian Openin ennakkojuttujen otsikot.

Onnennumero seitsemän on "maagisen seitsemännen geimin" lisäksi paljon käytetty ja/tai brändätty numero myös turnausvoittojen lukumäärän yhteydessä.

Fraasit ovat kuitenkin vain fraaseja. Tenniksessä magiikalla, onnella tai tuurilla ei juurikaan ole mitään tekemistä, vaan voitot ratkeavat täysin muihin asioihin.

NextGen-säännöillä erän seitsemäs geimi on toki sinällään maaginen, että se ratkaisee erävoittajan joka kerta.

Joulukalenteri #2: Kaksi pelattua NextGen-turnausta

Hyvää ensimmäistä adventtia! Luukusta kaksi tulee esiin NextGen-turnaus, joka on pelattu nyt kahdesti.

Blogissa on jo aiemminkin ollut puhetta ja kirjoitusta tästä aiheesta (eli tässä, tässä ja tässä), joten ei mennä nyt sen enempää enää sääntöihin tai fiiliksiin.

Myönnän, että olin aluksi, reilut pari vuotta sitten, hieman skeptinen juuri joitain sääntöjä sekä ehkä hieman myös turnausta kohtaan. Mietin kovasti sitä, että mitähän tästä oikeasti tulee. Tänä vuonna, hyvistä ja mielenkiintoisista pelaajistakin johtuen, huomasin odottavani turnausta jo varsin kovasti ja täytyy sanoa, että odotukset eivät pettäneet.

Uudet kokeilevat ja vuosi vuodelta kehittyvät säännöt, joita ajetaan turnauksessa ATP Tourille kenties isomminkin sisään, ovat suurelta osin kokeilemisen arvoisia ja osa jopa sellaisia, joita voisi ottaa välittömästi käyttöön.

Mutta totta kai isoin mielenkiinto kohdistuu kuitenkin pelaajiin ja itse peliin. Peli on suurelta osin hyvinkin räväkkää ja rohkeaa. Joltain kantilta tätä kai voisi verrata nuorten MM-lätkään, jossa vauhti syö taktiikan aamupalaksi. Osa pelaajista antaa todellakin palaa nuoruuden vimmalla ja voimalla.

Toissa vuoden voittaja Hyeon Chung ei tänä vuonna vielä isommin breikannut, mutta tämän NextGen-vuoden voittaja sitä jo hieman teki.

Masters-finaalipaikka oli upea saavutus ja oli ilo huomata kuinka Stefanos Tsitsipas kehittyi kauden aikana ja kuinka hän varsinkin kasvoi NextGen-turnauksen aikana pojasta mieheksi. Kreikkalainen korjasi potin todella kypsillä esityksillä ja vaikutti olevan vähän jopa väärässä sarjassa. Tsitsipas onkin hyvää vauhtia nousemassa nykyisistä suurista lupauksista ensimmäisten joukossa suureksi tähdeksi.

Ensi vuoden NextGeniä jo kovasti odottaen!

Ennakko: ATP Finaalit 2018, Lontoo

Kausi huipentuu Lontoon ATP finaaleissa seuraavan viikon aikana! Tässä ennakko!

Turnaus käydään totutusti kahdessa lohkossa ja pelaajista kaksi parasta jatkavat semifinaaleihin, joissa lohkojen ykkönen ja kakkonen kohtaavat toisensa. Mestari on selvillä viikon päästä sunnuntaina. Hurja viikko tulossa, joka toivottavasti vastaa siihen viihteelliseen haasteeseen, jonka tämän viikon NextGen-turnaus upeine nuorine pelaajineen heitti!

Guga Kuerten-lohko:

1) Novak Djokovic
Lohkon ja turnauksen ehdoton ennakkosuosikki. Otti toki Karen Kachanovilta flunssaisena kuonoon Pariisin Mastersissa juuri Lontoon alla, mutta terveenä ja/tai nykykunnossaan ehdottomasti the man to beat. Ennen Kachanov-tappiota alla oli hurja voittoputki Cincinnatin Mastersista lähtien, joten Djokovic kyllä tiedostaa suosikkiasemansa, jolloin häntä on äärimmäisen vaikea lyödä. Pelistä on kertakaikkisen vaikea löytää heikkoa kohtaa, mutta tietynlainen moukarointi toimii tietysti Djokoakin vastaan. Se toki vaatii tietysti hurjan vireen, enkä ole aivan varma löytyykö keneltäkään Lontoosta niin kestävää pommitusta, että se onnistuisi olosuhteissa, joissa Djokovic viihtyy vieläpä erinomaisesti.

2) Marin Cilic
Voisi periaatteessa olla se pommittaja, joka ampuu Djokovicin ulos ottelusta, mutta heikkoutena henkinen puoli, joka tuskin riittänee taaskaan Djokoa vastaan. Ailahtelee usein ja hän saakin olla tarkkana myös Alexander Zverevin ja John Isnerin kanssa, ettei jatkopaikka lipsu käsistä. Pieni mahdollisuus jopa lohkovoittoon, mutta yhtä hyvin myös niukkaan kolmossijaan. Unelmavireessään kuitenkin yksi kisan mustista hevosista.

3) Alexander Zverev
Vaikka Zverev otti keväällä jälleen Masters-voiton massalla, niin kauden kuvaksi on jäämässä hieman vaisu ja passiivinen peli-ilme. Mies matelee usein metrejä takarajan takana eikä saa sieltä kovinkaan aktiivista peliä aikaiseksi. Lohkon mielenkiintoisin pelaaja seurattavaksi alkuviikon aikana, sillä sisäkenttätenniksessä passiivisuudelle ei jää sijaa.

4) John Isner
Isner on veteraaniudestaan huolimatta turnauksen ensikertalainen ja tulee kisaan takaportista Rafael Nadalin jäätyä loukkaantumisten takia pois turnauksesta. Hyötyy hallissa isosta syötöstään hurjasti, mutta tasaisuus tuskin riittää lohkossa edes otteluvoittoon. Turistimatkalla, vaikka pelannee täysin vailla paineita edellä mainituista syistä.

Lleyton Hewitt-lohko:

1) Roger Federer
Kisan ehdoton kakkossuosikki ja mikäli Djokovicin vire sakkaa, niin Federer on hyvin lähellä vielä yhtä finaaliturnausvoittoa. Hallikentät ovat perinteisesti olleet Federerille lähes yhtä luonnolliset alustat kuin vaikkapa nurmikentät ja nämä ovat niitä alustoja, joilta isompaa menestystä voidaan vielä realistisesti odottaa. Optimaalisissa ja nopeissa olosuhteissa moni saa todella keksiä keinoja Rogerin kaatamiseksi, enkä yllättyisi jos Roger jatkaisi tästä lohkosta jatkoon kliinisesti ja siis puhtaalla pelillä. Pieni kysymysmerkki Federerin ylle tuli kuitenkin sekä Baselin, että Pariisin turnauksista, joissa peli ei hyvästä menestyksestä huolimatta ollut aivan raiteillaan, vaan hieman yllättävääkin hakemista nähtiin muun muassa lähes aina vaarallisen ja tappavan kämmenen kanssa. Kaiken on oltava nyt kohdillaan, jos Roger ajattelee haastavansa Djokovicin voittotaistelussa. Rogerilta voittoon vaadittaisiin 110-prosenttinen onnistuminen, kun Djokoviciltä siihen riittänee tässä iskussaan ikään kuin 90-prosenttinen suoritus.

2) Kevin Anderson
Upean kauden pelannut Kevin Anderson kruunaa vuotensa Lontoossa ja taistelee kynsin hampain lohkon kakkospaikasta Rogerin takana. Voi kiusata jopa Rogeria, sillä on saanut kasvatettua rajusti suurpelaajan auraansa kauden aikana. Se antaa paljon uskoa ja itseluottamusta tekemiseen. Iso peli on todellakin olemassa, jonka päälle Anderson voi rakentaa jatkopaikkaansa, sillä en usko Nishikorin ja Thiemin hätyyttelevän peleillään Andersonin voimapeliä.

3) Kei Nishikori
Osittain tutut ja osittain uudetkin miehet tuntuvat olevan aina jotenkin Nishikorin edellä ja niin tälläkin kertaa, sillä Nishikori joutunee taipumaan isompiensa edessä. Taistelusta ei jää mitään kiinni, mutta tulivoima ei sittenkään tahdo riittää isompien horjuttamiseen. Leima top5-kaverista, joka ei terävintä kärkeä isolla stagella juuri voita, istuu tiukassa. En usko sen muuttuvan Lontoossakaan. Ensimmäinen ottelu Rogeria vastaan pitäisi jotenkin kääntää kotiin, jotta usko riittäisi läpi turnauksen. Jatkopaikka ratkeaa viimeistään Anderson-ottelussa, mutta mutta... Nääh, ei jatkoon.

4) Dominic Thiem
Thiemin lopullista läpimurtoa kärkeen on odotettu nyt 2-3 massakautta, mutta sitä ei ehkä vieläkään ole aivan siinä mittakaavassa tullut kuin olisi voinut toivoa. Vaikka Thiem on parantanut peliään myös kovilla alustoilla ja jopa sisäkentillä, niin silti tässä seurassa on monta parempaa sisätennispelaajaa kuin Thiem. Tähän lohkoon heitä osuu kolme, joten jatkopaikka lienee äärimmäisen kovan työn takana. Ei jatkoon. Uusi Nadal näissä peleissä eli olisi voittajasuosikki vain, jos alustana olisi massa.

Semifinaalit:
Djokovic vs. Kevin Anderson
Federer vs. Cilic

Finaali:
Djokovic vs. Federer

Voittaja:
Djokovic.

Vasurilla testaten: NextGen-säännöt

Tällä viikolla Milanossa on pelattu jo toista kertaa nuorten, alle 21-vuotiaiden, pelaajien lopputurnausta kahdeksan parhaan pelaajan kesken. Viime vuonna turnauksen sääntöjä ja formaattia ruodittiin blogissa toukokuussa sekä joulukalenterin luukussa 21, joten tänä vuonna oli aika testata näitä käytännössä.

Takana on nyt kourallinen näitä NextGen-eriä harjoituskentältä, joten aika paketoida omat fiilikset.

Erät neljään gameen, tie-break 3-3-tilanteessa
Päällimmäinen tunne formaatista on edelleen tietynlainen hektisyys sekä tarkkuus, sillä lyhyempi erä ei jätä paljonkaan aikaa pelin tai tuntuman hakemiseen. Siksi onkin erittäin hyvä, että formaattiin kuuluu erityisesti ammattilaiskentillä kiinteästi paras viidestä -systeemi. Tähän ei kuitenkaan ole ollut omilla 1-1.5h harjoitusvuoron aikana aikaa, sillä sen verran tasaista on pelikavereiden kanssa otellessa ollut.

Lyhyessä erässä on kuitenkin erityisen tärkeää se, ettei huonompia väligeimejä tule. Ei varsinkaan omissa syötöissä, eikä varsinkaan, jos olet aloittanut erän palauttajana. Vastustajan murto esimerkiksi tilanteessa 1-2 jättää enää yhden paikan vastamurron yrittämiseen, 1-3-tilanteessa.

Itse suosisin sitä, että tie-break tulisi vasta tilanteessa 4-4, eikä siis jo 3-3:ssa. Erä pidentyisi hieman, mutta se jättäisi hieman enemmän aikaa pelin virtausten vaihtelulle. Nyt erä usein ohi yhdellä murrolla. Ja jos taas syötöt kulkevat, niin tiebreakejä tuntuu tulevan paljon jo harrastelijatasolla, puhumattakaan ammattilaispelaajista, kuten olemme tällä viikolla Milanossa nähneet.

Verkkosyöttö
Uusissa säännöissä peli siis jatkuu normaalisti, vaikka syöttö osuisikin verkkoon. Tämä on hieman kaksijakoinen sääntö. Periaatteessa pidän tästä muutoksesta, mutta se vaatii hurjasti vielä toistoja alle. Tähän on nimittäin yllättävän vaikeaa reagoida riittävän nopeasti, sillä niin syvällä selkärangassa on syötön uusinta näissä tapauksissa. Ei näitä tietenkään paljon ole vielä tullut. Aikaa tämän säännön sisäänajo siinäkin mielessä vaatii.

Lisäksi kuten jo aiemmissakin postauksissa nostin, ovat verkkonauhat halleissa kireydeltään erilaisia. Osassa halleja pallo todella kuolee löysään nauhaan, kun taas joissain halleissa pallo kimpoaa pidemmälle. Mutta hyvä uudistus varmasti, kunhan tähän vain tottuu. Luulen, että hyödyt menevät syöttäjän ja vastaanottajan kesken keskimäärin tasan eli osa syötöistä helpottuu, osa vaikeutuu. Toki, jotenkin väärältä se ässä verkkonauhan avustuksella ainakin itsestä vielä tuntui.

No-ad ja ratkaiseva piste
Tasan, etu, tasan, etu ja niin edelleen olisi tämän formaatin myötä jäämässä historiaan, kun tilanteessa 40-40 pelataan ratkaiseva piste syöttäjän päättämään syöttöruutuun. Tämän jättäisin kyllä vain nelinpeliin. Osittain siksi, että olen ehkä hieman traditionaalinen tenniksen suhteen, mutta myös siksi, että tiukoissa paikoissa edun taistelu ja geimin voittaminen on juuri sitä henkistäkin taistelua voitosta, jota tenniksen kuuluu ollakin. On suorastaan ihanaa vääntää voitoista näin, kun geimin voitto vaatii tasaisessa geimissä ne kaksi tai peräti kolme perättäistä pistettä. Lisäksi muutenkin nopea formaatti nopeutuu tässä kohtaa mielestäni vähän liikaa ja jättää jopa tuurille tilaa.

Valmentajan käyttö erien välissä
Tämä ei tietysti omissa peleissä ole juurikaan edes mahdollista, joten tätä ei ole tullut testattua. Siitä huolimatta oma näkemys on selvä: ei jatkoon. Tiedän, että tätä on vaikea jopa kitkeä pois tenniksestä ja serenagaten myötä paineet tämän muuttamiseksi voivat jopa kasvaa tulevina vuosina, mutta ei, ei ja vielä kerran ei.

Toki WTA-kiertueella tätä on kokeiltu jo, mutta en näkisi tätä hyvänä lajille tai sen kehitykselle ehkä aivan pienimmät juniorit (alle 10- tai 12-vuotiaat) pois lukien, joiden koutsaaminen jossain määrin pelin aikana voisi jopa viedä junioreiden peliä isosti eteenpäin. Mielestäni pelaajan kuuluu tehdä tenniksessä itse ratkaisunsa kentällä ja niiden ongelmien ratkaisemisessa, joita vastustaja asettaa.

Rajatuomarittomuus
Tästäkään ei ole omissa peleissä kokemusta, mutta ammattilaiskentillä tämä suunta on oikea. On käytännössä turhaa pitää virheitä tekeviä tuomareita linjoilla, kun teknologia mahdollistaa aukottoman linjan. Turhat säädöt pelaajien haastojen sekä tuomareiden kanssa jäävät näin pois ja peli virtaa paremmin eteenpäin.

Pyyheteline
Jälleen kerran oikeaa kehitystä. Pallopoikien pyyhepalvelu on pelaajille varmasti arjen luksusta, mutta kuuluuko pyyhkeen kantaminen oikeasti pallopojan tehtäviin? Niin, ei minustakaan. Varsinkin kun osa pelaajista on viime aikoina moukkamaisesti jopa valittanut liian hitaasta palvelusta, joten tämä toimisi myös hyvänä rangaistuksena.

Paljon siis hyvää ja kaunista, mutta jonkin verran vielä viilattavaakin.

Ennakko: Pariisin Masters 2018

Kauden viimeinen Masters-turnaus pelataan tällä viikolla Pariisin hallissa. Tässä tuttuun tapaan ennakko!

Vaikka pelit ovat tätä kirjoittaessa jo alkaneet, niin ei anneta sen häiritä. Viikko tulee antamaan hyvää kuvaa siitä, mistä asetelmista kauden päätösturnauksiin lähdetään. Jo ensi viikolla pelattavat NextGen-finaalit ja sitä seuraavalla viikolla pelattavat ATP Tourin finaalit ovat jo ovella ja kruunaamassa siis tämän pitkän ja hienon kauden.

Menossa olevaa hallikautta on takana nyt muutamia viikkoja. Tulokset ovat olleet jossain määrin odotettuja, mutta on ollut hienoa myös nähdä, että nuorempikin kaarti on ottanut hyviä turnausvoittoja, kuten Karen Khachanov Moskovassa, Stefanos Tsitsipas Tukholmassa ja Kyle Edmund Antwerpenissä.

Kuten näistä nimistä sekä Baselissa kotiturnauksensa jälleen kerran voittaneesta Roger Federeristä ja Wienin valloittaneesta Kevin Andersonista voidaan päätellä, niin voittava hallipeli vaatii suoraviivaista ja hyökkäävää peliä. Isoa syöttämistä seuraa isohko kämmen tai vähintäänkin aggressiivinen kakkoslyönti, jolla ote hallissa, tuulettomissa ja nopeissa olosuhteissa, otetaan. Pallo lentää vikkelästi ja peli nopeutuu ulkopelistä rajusti.

Edellä mainittu porukka onkin poisjäänyttä Edmundia lukuun ottamatta mielenkiintoinen jengi seurattavaksi tässä kauden ainoassa halli-Mastersissa. Monelle heistä varmasti maistuisi iso menestys ja saavutus myös Masters-tasolla.

Erityisen mielenkiintoinen heistä on luonnollisesti Roger Federer, jolla menestystä toki Masterseistakin riittää. Baselin pokaali tuli viime viikolla totutusti kotiin, mutta olivatko otteet sellaisia, joilla haastetaan isoimmat nimet tällä viikolla? Peli ei kaikilta osin ollut viime viikolla rennointa mahdollista, vaan jopa virhealtista ja junnaavaa. Entä painaako viime viikon täysi kuorma vanhaa mestaria? Paljon siis kysymyksiä, varsinkin kun isompi kiihoke lienee ennemminkin Lontoon finaaliturnaus parin viikon kuluttua. Kaavio on lisäksi heti alusta asti hyvin ilkeä Pariisissa.

Myös kamppailu kauden lopun ykkössijasta käy hurjana. US Openin jälkeen paluun tekevä Rafael Nadal on vielä piikkipaikalla, mutta Novak Djokovic hengittää aivan niskassa. Eroa on tämän vuoden race-kisassa vain 35 pistettä. Käytännössä pidemmälle Pariisissa menevä saa vahvan otteen ykköspaikkaan, varsinkin jos se on Djokovic, jolle nopeat halliolosuhteet ovat huomattavasti sopivammat.

Voi hyvinkin olla, että Nadal tekee Pariisissa jonkinlaisen cameo-roolin ja käy testaamassa vain polvensa kunnon ja jättää kauden huipennuksen Lontoossa tänäkin vuonna väliin. Ei liene järkevää tässä vaiheessa uraa uhrata esimerkiksi jo tammikuussa häämöttävää Australian Openia. Kaavio olisi kyllä otollinen, mutta "yllätystappio" jo ennen semifinaaleja esimerkiksi Jack Sockille, Borna Coricille tai Dominic Thiemille ei yllättäisi.

Novak Djokovicin vire on kesästä lähtien niin hurja, etten usko sen hiipuvan juurikaan Pariisissa. En edes siitä syystä, että hänen kaavionsa on karmea, sillä tuoreet turnausvoittajat Tsitsipas ja Anderson tai Federer ovat hänen puolellaan kaaviota ja siis törmäyskurssillaan jo ennen finaalia. Djokovicin all-around-peli on kuitenkin niin vakuuttavassa kunnossa painavine peruslyönteineen ja julmine fysiikkoinen, että häntä on varmasti vaikea pysäyttää hallissakin.

Jännittävä viikko kaiken kaikkiaan, mutta tämän viikon valinnat menevät nyt selkeästi näin:

Puolivälierät:
Sock vs. Coric
A. Zverev vs. Khachanov
Federer vs. Anderson
Djokovic vs. Cilic

Välierät:
Coric vs. Zverev
Djokovic vs. Anderson

Finaali:
Djokovic vs. Zverev

Voittaja:
Djokovic.

VeikkausTV, CMore ja TennisTV näyttävät turnauksen.

Joulukalenteri #21: #NextGen-lopputurnaussäännöt

Luukussa 21 palataan vielä Milanoon ja alle 21-vuotiaiden lopputurnaukseen, jossa kokeiltiin nippu uusia sääntöjä!

Vaikka olen tenniksen sääntömuutosten suhteen melko konservatiivinen, niin mielestäni suurin osa Milanon kokeiluista oli oikeastaan oikeinkin onnistuneita ja joita voisi soveltaa ja/tai tuoda suoraan sellaisenaan myös ATP-kiertueelle. Kirjoitin sääntökokeilusta tuoreeltaan jo toukokuussa, mutta nyt kokeilu on nähty ja koettu, niin on hyvä tarkistaa näkemystä.

Yksi uudistuksista  oli linjatuomarittomuus ja se on mielestäni ehdottomasti pelin tulevaisuutta. Jos ja kun hawk eye toimii tarvittavalla tarkkuudella, niin ei ole mitään syytä palata linjatuomareihin, jos vain haukansilmä on saatavilla. Jatkoon, vaikka lopputuloksena onkin pitkä liuta työttömiä linjureita!

Toinen ehdoton uudistus on pelikello, josta pisteiden välinen 25 sekunnin aika näkyy kaikille ja erityisesti syöttäjälle. Suoraan jatkoon!

Peliformaatti neljään geimiin ja 'paras viidestä' -ottelut ovat myös kokeilemisen arvoinen vaikkapa isojen kisojen alkukierroksilla tai esimerkiksi Suomen kansallisen tason kilpaotteluissa! Kotimaan alempien tasojen sarjatennikseen tämän voisi ottaa vaikka välittömästi vaikkapa 'paras kolmesta' -muodossa ja jättää kolmannen erän pitkä tie-break historiaan. Toki yhden erän draamankaari saattaa jäädä neljän geimin erissä lyhyeksi ja momentum kääntyä vain kerran erän aikana, mutta nopeat erät tuovat toisaalta ratkaisuvaiheita nopeammalla tahdilla. Osittain tai vähän muokattuna jatkoon!

No-ad sen sijaan saa jäädä vain neluriin. Mielestäni tämä toisi jo vähän liikaa satunnaisuutta muutenkin lyhyempiin eriin. En pidä tästä erityisemmin nelurissakaan. Varsinkaan omissa nelureissa.

Valmentajan käyttö puoltenvaihdossa? Ei jatkoon. Ei missään nimessä. Tennis on ja mielestäni sen tuleekin olla yksinäinen laji, jossa pelaaja joutuu ratkomaan ongelmansa yksin nyt, aina ja iankaikkisesti. Tämä on pelin yksi hienoimmista piirteistä.

Syötöt verkkonauhan kautta ilman uusintaa on puolestaan paha. Periaatteessa olen sen kannalla, mutta toisiko se sittenkin liikaa sattumaa peliin? En osaa sanoa. Pitäisi tutkia enemmän empiirisesti. Suomen halleista löytyy ainakin jonkin verran löysiä verkkonauhoja, jotka tiputtavat palloja melko isolla haarukalla paljon toiselle puolelle, mutta mutta, jaa-a. Tämä on vaikea. Ehdottomasti ehkä.

Omissa treeneissä vuonna 2018 ainakin osa näistä menee varmasti kokeiluun!

Tennikseen uusia sääntöjä?

Syksyn Milanon #NextGen-turnauksessa, jossa pelaavat kuluvan kauden parhaat alle 21-vuotiaat pelaajat, tullaan testaamaan nippu uusia sääntöjä. Vaikka laji on todella perinteinen ja itsekin olen tässä suhteessa hieman vanhoillinen, niin osalle uusista säännöistä antaisin kernaasti mahdollisuuden. Ja osalle en.

Aiheesta kirjoitti tänään HS ja blogistinkin on siis otettava heti tuoreeltaan aiheesta koppia.

Ehdotus: Erät neljään, ottelut paras viidestä
Ehottomasti kokeilemisen arvoinen uudistus. Toimiessaan tällä saataisiin erän "ratkaisuvaiheet" nopeammin kehiin ja niitä olisi useammin eli vähintään kolmessa erässä. Grand Slam-tasolla olisin valmis harkitsemaan tätä uudistusta heti alkukierroksille, esimerkiksi neljännelle kierrokselle saakka.

Ehdotus: Pisteiden välisen ajan näkyvä aikaseuranta, maksimiaika 25 sekuntiin
Myös tämä ehdottomasti kehiin. Nyt monella pelaajalla pisteiden välinen aika venyy jatkuvasti pidemmäksi kuin käytössä olevat 20 (Grand Slamit) tai 25 (muut kisat) sekuntia. Yksi raja, esimerkiksi tuo 25 sekuntia, olisi hyvä ja selkeä.

Jättäisin kuitenkin tilaa pienelle ja samaan aikaan haastavalle joustolle, sillä peli on erittäin fyysistä ja kentät usein hitaita, joten ylipitkiä palloralleja nähdään välillä paljonkin. Mieluummin katsoisinkin peliä, jossa pelaajat ovat palautuneet edes vähän edellisestä pisteestä kuin kahden täysin uupuneen pelaajan tuuppausta, vaikka ymmärrän kyllä gladiaattorinäkökulmankin. Yleisö haluaa draamaa.

Mutta. Myös yleisön kannustus, aallot ynnä muut tempaukset pidentävät usein pisteiden välistä aikaa, joten ääritilanteessa saattaisi käydä jopa niin, että kotiyleisön tuki omaa pelaajaa kohtaan lisäisi tämän palautumisaikaa, jos tilanne sitä vaatisi. En siltikään tappaisi yleisön hyvää fiilistä 25 sekuntiin, sillä ne hetket, jolloin yleisö osoittaa villinä suosiotaan matsien huippu- ja/tai ratkaisupisteiden yhteydessä, ovat maagisia.

Ehdotus: Verkkosyötön uusimatta jättäminen
Tämäkin kuulostaa hyvältä. Se nopeuttaisi peliä ja toisi ehkä myös lisädraamaa syöttöihin sekä palautuksiin. Huipputurnauksissa verkot ovat usein niin kireällä, että pallot sinkoutuvat niistä lähinnä pitkiksi, mutta varmasti mielenkiintoisiakin hetkiä tämä tarjoaisi.

Ehdotus: Valmentaminen/kommunikointi valmentajan kanssa kesken ottelun
Tälle puolestaan ehdoton ei. Olen valmistellut tästä bloggausta jo aiemmin, mutta avauduttakoon tästä lyhyesti vasta nyt. Tennis on kautta aikojen ollut laji, jossa pelaajan on pärjättävä omillaan koko ottelun ajan ja osa lajin raakuudesta sekä ihanuudesta tuleekin juuri tässä. Pelaaja on kentällä nimenomaan yksin. Tekee ratkaisunsa, selvittää ongelmansa, pähkäilee strategiansa ja korjaa lyöntinsä itse. Yksin. All. By. Himself/herself. Ja rakastan juuri tätä. Piste.

Ehdotus: Katsojilla vapaa liikkuminen sivukatsomoissa
Toinen uudistus, jolle sanon jyrkästi 'ei'. Liike aiheuttaa aina hälinää ja melko varmasti tämä kostautuisi niillä kriittisillä hetkillä ja pelaajista epäsuositumpi joutuisi kärsimään yleisön käytöksestä, kuten Nick Kyrgios taannoin ottelussaan Roger Federeriä vastaan, josta jo bloggasinkin. Ei, ei ja ei. Turvat tukkoon ja pakarat penkkiin!

Elämme kuitenkin mielenkiintoisia vaiheita ja erittäin hienoa nähdä, että tenniksessäkin kokeillaan uutta. Palataan uudistuksiin viimeistään tuon Milanon #NextGen-turnauksen yhteydessä ja arvioidaan tilanne silloin uudestaan.