Tennismatkailua: New York (US Open 2018)

Täsmälleen vuosi sitten yksi suuri unelmani New Yorkin matkasta US Openin kera toteutui, kun olimme poikani (11-v.) kanssa vuotta aiemmin päättäneet lähteä isä-poika-matkalle Atlantin toiselle puolen.

New York. New York.

Reissua suunniteltiin jo vuotta aiemmaksi, mutta sattumien summa siirsi reissua vuodella. Nyt kun reissusta on vuosi ja US Open on jälleen tukevasti käynnissä on vihdoin ja viimein aika laittaa jakoon omat tipsit onnistuneelle New York/US Open-reissulle, jos matkaa olet miettimässä tai jopa parhaillaan toteuttamassa.

Lennot

Ehdottomasti yksi reissun helpoimpia rasteja. Hintavahti päälle puoli vuotta aiemmin esimerkiksi Skyscanner-palvelusta ja säännölliset hälytykset New Yorkin lennoista vaikkapa päivittäin sähköpostiin. Budjetista riippuen on tietysti suoriakin lentoja, mutta omalle kohdalle valikoitui lennot välilaskun (Reykjavik) kera IcelandAirilla. Homma toimi, vaikka vaihto oli hyvin tiukka, sillä lähtömme Helsingistä viivästyi vajaan tunnin. Ehdimme kuitenkin ajoissa (toki juosten) ja olimme viimeiset koneeseen ehtineet, kun 1.5 tunnin vaihtoaika kutistui käytännössä noin 20 minuuttiin. Jaloittelu, käytännössä juoksu, koneesta lähtöportille oli kuitenkin kropan kannalta hyvä asia ja myös siis lapsen kanssa matkustaessa. Lento tällä kombolla on noin 1.5 tuntia pidempi kuin suora lento esimerkiksi Finnairilla, mutta näkipä koneesta lähietäisyydeltä samalla Islannin upeaa rantaviivaa.

Hotelli

Toinen helppo rasti. Koska matkaamme kuului muutakin kuin vain tenniksen seuraamista, niin oli selvää, että hotelli oli syytä ottaa Manhattanilta, jossa on järkyttävän paljon nähtävää, koettavaa ja tekemistä lapsenkin kanssa. Hotelleissa jälleen posketon hintahaitari, mutta pienen kyttäilyn jälkeen special offer hyvään hotelliin (Club Quarters Grand Central) selvästi alle normihinnan Hotels.comin kautta. Huoneet pieniä, mutta nukkumassa siellä toisaalta vain käytiinkin. Plussaa siitä, että kaikki urheilukanavat näkyivät, joista Openin seuraaminen onnistui myös niinä päivinä, kun ei oltu paikan päällä. Hotellin sijainnissa olimme tarkkana ja valitsimme hotellin Grand Centralin läheltä, joka melko lailla ytimessä ja josta pääsisi kätevästi metrolla tenniskeskukseen.

Lentokentältä hotellille
Otimme kentältä etukäteen varatun ns. shuttle bussin Manhattanille ja siis ovelta ovelle henkeen suoraan hotellin eteen. Bussi tosin kierteli reaaliaikaisen seurannan perusteella jo sitä odotellessa noin tunnin, joten ensi kerralla taidan sittenkin ottaa suosiolla taksin, joka on kuitenkin vähintään tuplahintainen tähän vaihtoehtoon nähden. Toki pikkubussi vie ovelta ovelle, mutta aikaa menee hotellien kiertelyyn ja lähtöpäivänä myös melko aikaiseen noutoajankohtaan, sillä lähtö oli jo nelisen tuntia ennen koneen nousua. Hinta kuitenkin ok kahdelta eli menopaluu noin 90 USD.

ESTA-hakemus

Kolmas helppo rasti. Pakollinen matkustuslupa USA:han, joka pitää tehdä vähintään 72 tuntia ennen matkaa kaikille matkaajille. Lupa voimassa kaksi vuotta, jos tulee mentyä uudestaan Pohjois-Amerikkaan. Linkki viralliseen ESTA-hakemukseen tässä! Lupa maksaa tasan 14 USD, joten varo sivustoja, jotka yrittävät nyhtää luvasta lähemmäs 100 USD "tekemällä hakemuksen puolestasi". 

Liput US Openiin

Liput.

Ensikertalaiselle matkan suurin mysteeri ja paljon tulee kysymyksiä. Minne milläkin lipulla pääsee? Entä päivä- ja iltasessiot? Miksi hinnat vaihtuvat koko ajan?

Me päädyimme ottamaan ennen matkaa lippujen tullessa kesäkuussa myyntiin US Open-applikaatioon ns. Ground Passit ensimmäisen viikon perjantaille jolloin pelattaisiin kolmatta kierrosta ja jolle hinta vaihteli satunnaisesti välillä 50-120 USD. Saimme liput lopulta hintaan 65 USD per henkilö, enkä todellakaan tiedä miksi.

Ground Passille pääsee kuitenkin alueelle ja kaikille stadioneille Arthur Ashe-stadionia lukuunottamatta koko päiväksi. Hyviä paikkoja on vapaasti valittavissa stadionien toisessa kerroksessa, varsinkin 2018 uusitulla Louis Armstrong-stadionilla, sillä sessiot eivät olleet ensimmäisellä viikolla (1-4. kierros) vielä täysin täynnä. Myös Grandstand on hieno ja avara stadion, mutta taivaan alla, joten kelivaraus.

Jos sinulla on American Express, niin Amex-asiakkaana voit ostaa lippuja ennakkoon jo viikkoa ennen muita, mitä kannattaa pelkästään jo tästä syystä harkita. Iltasessiot myydään stadionlippujen parhaiden paikkojen osalta äkkiä loppuun, vaikka liput ovat hyvin hintavia. Kannattaakin katsoa mitä ilmeisimmin jotain lippupaketteja, mutta melko kallista touhua sekin ymmärtääkseni oli. Itse en halunnut maksaa ennen reissua lähes 200 USD per lippu Arthur Ashen iltasession piippuhyllypaikoista tietämättä ketä siellä pelaa. Tietysti paikan päällä selvisi, että samana iltana pelattu Rafael Nadal vs. Karen Khachanov oli yksi turnauksen otteluita, jonka pauhu kuului myös Louis Armstrongille todella hyvin.

Paikan päällä lippuja upgreidata, ellei settejä ole myyty loppuun. Lippujen hinnat seuraavat myös kummasti markkinaa päivä päivältä. Kun Roger Federer tippui turnauksesta, muun muassa ground passien hinnat tippuivat rajusti.

Stadioneiden päivä- tai iltasessiolipulla pääsee alueelle myös koko päiväksi ja ne toimivat samaan tapaan kuin ground passit plus että lipuilla pääsee siis omille paikoille stadionilla.

Metro 

Oikea metropysäkki.

Manhattanilta US Openiin pääsee suoraan metrolinjalla numero 7. Pysäkki on Mets-Willets Point, joka on aivan Flushing Meadowsin ja siis Billie Jean King National Tennis Centerin vieressä. Toisella puolen kiskoja on baseball-seura New York Metsin kotistadion. Kun tenniskeskus avautuu metron oikeanpuoleisista ikkunoista pysäkin lähestyessä, alkaa tajuntaan iskeä, kuinka iso laji tennis todellakin on. Arthur Ashe stadion on kuin jalkapallostadion jo kauempaakin katsottuna. Metrolippu maksaa 3 USD per suunta per henkilö, joten MetroCardille kannattaa ladata 12 USD per päivä, jos matkassa esim. kaksi henkilöä.

Pääaukio.

US Openissa
Saavuimme Openiin heti aamupäivällä, jolloin ei ollut minkäänlaisia jonoja, kuten ei koko päivänäkään, yhtään missään.



Porteilla on hyvä tietää muutama asia. Isoja reppuja alueelle ei saa viedä, vaan alueella pitää pärjätä pienellä manbagillä tai ilman laukkua. Kaikki laukut tarkastetaan, mutta se sujuu ilman sen suurempia jonotuksia, ainakin jos on ajoissa liikkeellä.

Kaaviot.

Alueelle päästyä kannattaa varautua tunnelataukseen, varsinkin jos on Openissa ensimmäistä kertaa. Omalla kohdalla meinasi tulla suoraan sanoen poru, sillä reilu 30 vuotta oli tullut haaveiltua reissusta Flushing Meadowsiin. Kun ensimmäisen kerran kuulee alueen ylilentävät lentokoneet, joita on tosiaan vuosikymmeniä Openin tennislähetyksissä kuullut, niin jo se on suorastaan nostalginen fiilis. Pojan kanssa/takia skarppasin itseni minkä pystyin, mutta olihan esimerkiksi myös kaaviotaulut livenä jo hyvin vaikuttavia. Siinä kyllä kieltämättä piti hetki penkillä tuumailla ja kerätä itseään.

Louis Armstrong ennen pelejä.

Sen jälkeen alkaa äkkiä helpottamaan ja ihmettely kohdistuu seuraavaksi stadioneihin. Uusittu Louis Armstrong-areena aukeaa heti oikealla, jonka jälkeen vastaan tulee Arthur Ashe Stadion. Huh huh.

Myös Grandstand ja harjoituskentät kannattaa kierrellä heti ja tehdä aluetta itselleen tutuksi. Otteluohjelmaa voi seurata näytöiltä, kuten myös tähtien harjoitusvuoroja, jotka näytetään myös. Satuimme tuurilla harjoituskentille, kun muuan Rafael Nadal oli lopettelemassa omaa treenivuoroaan ja kentän pieni katsomo oli käytännössä aivan täynnä faneja. Hieman rauhallisemmin sai treenata vaikka Victor Troickin kaltaiset pelaajat, sillä hänen treenaamistaan pääsi sivukentälle seuraamaan käytännössä aivan kentän viereen.

Sivukenttiä.

US Open-kauppoja ja kojuja on oikeastaan kaikkialla, joten niihin kannattaa varata oma budjettinsa. Hienoa muistoa pyyhkeistä lippiksiin, avaimenperistä paitoihin ja niin edelleen riittää valtavasti. American Express -kortin haltijoille kovasti kaikenlaisia tarjouksia, joten jälleen yksi syy, miksi Amex-jäsen kannattaa ehkä Openin aikaan olla.

Ruokaa saa hyvin stadioneilla ja niiden ulkopuolella. Homma toimii ilman järjettömiä jonoja tässäkin ja myös katsomossa saa syödä ja juoda. Hinnat tietysti vähän koholla, mutta kerrankos sitä ja pakkohan sitä on syödäkin.

Alueelle kannattaa ottaa muuten oma vesipullo, jota voi kätevästi täyttää vesipisteillä. New Yorkissa on usein kuuma ja vettä kuluu oikeasti aika paljon.

Alueella vallitsee hyvin rento tunnelma ja kaikki ovat paikalla yhdestä ja samasta syystä, nauttiakseen tenniksestä. Katsomossa voi huoletta jutella amerikkaa vierustoverin kanssa ja armottomia asiantuntijoita he ovat käytännössä kaikki. Ainakin omasta mielestään. Muuan bloggaaja mukaan lukien. Ekaan otteluun bloggaajan viereen sattui eräs eläkeikää lähestyvä texasilaispariskunta, jotka tulevat joka vuosi 1-2 päiväksi Openiin, vaikkeivat itse edes harrasta tennistä. Turnaus vain kuuluu heidän jokavuotiseen traditioonsa ja on kuulunut itse asiassa jo 30 vuotta.

Ottelut
Päivän otteluohjelma kannattaa suunnitella hyvin jo etukäteen ja muutamilla skenarioilla. Jos ottelu ei nouse "riittävälle" tasolle, niin varasuunnitelma käyttöön. Usein se tietää stadionin vaihtoa tai vaikkapa ruokataukoa.

Meidän suunnitelma ja oikeastaan toteutuskin oli seuraava.

Thiem vs. Fritz
(@Grandstand).

Ensimmäinen tunti haahuilua, pelaajien treenaamista katsellen ja alueeseen tutustuen. Pienet shoppailut (pyyhkeet ja lippikset) hoidettiin myös jo tässä vaiheessa pois päiväjärjestyksestä.

Ensimmäiseksi otteluksi valikoitui jopa puolivälieriin yltäneen Anastasia Sevastovan ottelu Ekaterina Makarovaa vastaan Grandstandillä, sillä sen jälkeen kentälle tulisi pelaamaan Dominic Thiem ja Taylor Fritz.

Grandstandin "yläkatsomopaikat" alkoivat täyttyä melko nopeasti naisten ottelun loppupuolella, joten siinäkin mielessä kannattaa mennä hyvien matsien kohdalla jo edellisen ottelun loppuun. Naisten ottelu oli hyvätasoinen ja tiukka kolmieräinen taistelu, mutta Fritzin ja Thiemin ottelu oli ehkä aavistuksen vaisu ennakko-odotuksiin nähden. Fritz vei alkua ja Thiem vaikutti olevan jotenkin off. Kun erät olivat tasan aloimme miettiä seuraavaa siirtoa, joka olisi Denis Shapovalov vs. Kevin Anderson Louis Armstrongilla.

Anderson vs. Shapovalov
(@ Louis Armstrong).

Siirryimmekin sinne kun Thiem alkoi saada enemmän otetta ja ottelu vaikutti kääntyneen. Shapovalovin ja Andersonin ottelu oli hyvätasoinen ja viisieräinen täynnä tulitusta, joten sitä oli todella kiva nauttia. Shapovalov antoi kaikkensa ja otti upeasti yleisöä välillä messiin.

Maratonin jälkeen Louis Armstrongille tulivat Stan Wawrinka ja Milos Raonic, joten päätimme pysyä paikoillamme, vaikka stadionilla jonkinlainen tyhjennys ennen iltasessiota olevinaan tehtiinkin. Itse notkuimme stadionin käytävillä päivän kolmannet purilaiset nauttien. Wawrinka oli hyvässä vireessä, mutta ei lopulta voinut vielä kovempivireiselle Raonicille ja aivan erityisesti tämän hurjalle syöttämiselle yhtään mitään. Onhan se Raonicin syöttö parhaimmillaan kyllä karmea pommi ja aika voimattomaksi siinä helposti vastustaja jää.

Yksi tähtihetki oli myös Louis Armstrong -areenan katon sulkeminen pienen tihkusateen vuoksi sekä aivan viereen tulleen the shirt guyn shöy, jossa hän riisui päältään 6-7 US Open-paitaa yleisölle ne heittäen. Viereinen rouva sai paidoista yhden, kun shirt guy antoi sen hänelle hampaillaan: Grrr! Just. Show must go on.

Raonicin voiton jälkeen alkoi tankki olla sekä pojalta, että itseltä melkoisen tyhjä, joten suuntasimme vielä viimeisten shoppailujen jälkeen metrolle ja hotelliin. Siellä nautittiin iltapalaksi vielä Nadal vs. Khachanov-matsin herkkupalat ja summaryt päivältä, jonka jälkeen uni maistuikin melkoisen makeasti, sillä aikaerokin oli reissun toisena täytenä päivänä painamassa vielä hieman päälle.

Perjantaipäivä, jolle visiittimme osui, oli onneksemme viikon viilein ja pilvisin, mutta siltikin katsomossa oli todella kuuma. Mukaan kannattaakin tosiaan varata se vesipullo, aurinkorasvaa ja joku päähine, joita toki saa myös paikan päältä. Vielä kertauksena, katsomossa on todella kuuma.

Muuta tekemistä
No sitähän riittää. Meidän reissuun kuului muun muassa Empire State Building, Times Square, World Trade Center Memorial, Wall Street, jokiristeily mm. Ala-Manhattan silhuetteineen ja Vapauden patsas -ohituksineen, Central Park vuokrapyörillä ympäri pyöräillen ja puiston tenniskentät tsekaten, John Lennonin murhapaikka ja muistomerkki Strawberry Fields, Lentotukialusmuseo (Intrepid Aircraft Carrier Museum), jossa mm. Concorde, NASA:n avaruussukkula, hävittäjiä ja kuumoduleita sekä tietysti sightseeing-bussin kiertoajelu ympäri Manhattania, jonka varrella mm. Flatiron building, YK:n päämaja ja niin edelleen ja niin edelleen.

Markkanen ja NBA-store.

Lisäksi shoppailut mm. NBA Storessa ja asianmukaisissa urheilukaupoissa sekä etelä-Manhattanilla olevassa outlet-keitaassa nimeltä Century 21st kevensivät matkakassaa, mutta jenkkimerkkien halpuus (Hilfiger, Levi's jne.) oli puolestaan kotiin päin. Tarpeeseen toki kaikki, sillä matkan varmistuttua puoli vuotta aiemmin, ei välillä oikeastaan mitään kamaa ostettukaan, vaan kasvatettiin lähinnä matkakassaa.

Manhattinilla pyörii Openin ajan valtavasti tennisturisteja ja luonnollisesti myös pelaajia. Törmäsimme muun muassa iltakävelyllä olleeseen Stefanos Tsitsipakseen sekä aamulenkillä olleeseen ex-tähteen Robin Söderlingiin. Lisäksi toisen viikon junioriturnauspelaajia näki jo ensimmäisen viikonlopun aikana useampia.

Muutenkin US Open näkyy joka paikassa. Hotellilla, ravintoloissa, pubeissa, käytännössä kaikkialla näytetään pelejä ja onpa Manhattanilla pystytetty jopa useampia pop-up-terasseja sekä tenniskenttiä Openin ajaksi.

Suosittelen siis kaikille lämpimästi US Openia, jos Grand Slam-tenniksen pariin mieli halajaa. Pääsääntöisesti kaikki toimii ilman turhia jonotuksia ja ilmapiiri on todella rento. Palvelu toimii ja asiakaspalvelijoillakin on hieno gruuvi päällä. Tis is ameerika, mään!

Arvio: ****** (6/5!!!)

Joulukalenteri #19: Joululahjavinkki vuodelle 2019

Joulu lähestyy ja lahja vielä hankkimatta? Blogin virallinen joululahjavinkki tuleekin tässä: US Open 19 paikan päällä!

Tein tänä vuonna ensimmäisen reissuni tenniksen Grand Slam-turnaukseen ja se todella oli jokaisen pitkään säästetyn centin arvoinen.

Olen sulatellut matkaa oikeastaan koko syksyn ja vieläpä sen verran rajusti, etten ole vieläkään saanut aikaiseksi blogata matkaraporttia aiheesta. Se on kuitenkin tekeillä ja tulossa, joten do not worry!

Mutta siis, jos haluat hemmotella itseäsi ja läheistäsi toden teolla vuonna 2019, niin tee tämä matka!

Tipsit ovat tulossa lähiaikoina, joten voit huoletta alkaa väijymään halpoja lentoja ja hotelleja (joita todella on!) elo-syyskuun vaihteeseen! Toki kohde voi olla myös joku muu Grand Slam, mutta New Yorkissa homma toimii. Sen lupaan.

Joulukalenteri #15: Stefanos Tsitsipas, ranking 15

Luukku 15 ja uransa parhaassa rankingissään (nro 15) keikkuva Stefanos Tsitsipas!

Kreikkalaisen peliä ja otteita on käsitelty blogissa jo aiemminkin (ainakin tässä ja tässä), mutta pieni tarina tuli miehestä vielä mieleen syksyn US Openissa.

Kävi nimittäin niin, että törmäsimme mieheen sattumalta Openin aikaan Manhattanilla, jossa tuntui muutenkin liikkuvan hyvin paljon tennisporukkaa sekä miesten että naisten sarjasta, mutta myös junioreista.

Tsitsipas tuli kuitenkin yhtenä iltana muina miehinä kävelyllään yksinään vastaan hotellimme läheisyydessä 45. kadulla. Nopeat yläfemmat ja kehuthan siinä piti nopeasti ohimennessämme heittää, sillä alla oli melko tuore ensimmäinen Masters-finaalipaikka Torontosta upealla pelillä, jolla kaatui muun muassa hurjavireinen Novak Djokovic. US Openista mies oli jo päivää aiemmin tippunut, mutta huolettoman oloisena mies New Yorkin katuja verkkareissaan tallusteli.

Mietinkin nopean kohtaamisen jälkeen miehestä huokuvaa leppoisuutta ja erityisesti sitä, kun häntä ei varmastikaan vielä kovin moni katukuvasta tunnista. Tilanne voi muutamien vuosien päästä olla täysin toinen. Nämä ovat varmasti hienoja hetkiä nuoren miehen elämässä, kun kimpussa ei ole kuin satunnaisia tennisturisteja Suomesta ja ties mistä. Suuri menestys, ehkä jopa supertähteys, muuttaa tilanteen kenties jo lähivuosina, joten siinäkin mielessä Tsitsipaksen kannattanee nauttia elämästään täysin siemauksin juuri nyt, kun elämässä on vielä tietynlainen vapaus tehdä normaaleja juttuja ilman suurempia häiriötekijöitä.

Muutenkin on aina mukava seurata nuorten pelaajien kehitystä ja erityisesti tämä vaihe, jossa pelaaja ei varmastikaan aivan täysin vielä tiedosta kuinka hyvä onkaan, on herkullinen. Staran elkeet loistavat vielä poissaolollaan ja asenne timanttisen nöyrä. Älä koskaan ikinä muutu.

Viimeistelytreenit paikallaan?

Saatat muistaa, kun kirjoitin jotain HCR:stä ja sen aiheuttamasta motivaatioboostista kevään treenaamisia kohtaan. Se oli toiveunta. Taas kerran. 

Nyt kun City Runiin on viikko aikaa, on lenkkikertoja kertynyt tasan yksi.

Kevät on ollut kiireisin ja stressaavin miesmuistiini. Töissä on pitänyt kiirettä, samoin siviilissä. Maaliskuun lopulla ollut työmatka Washingtoniin katkaisi kylläkin sopivasti ja mukavasti arkea, mutta samalla hetkellä päättyi säännöllinen sisäpelikauteni, enkä ole käynyt kentällä kuin kerran reissun jälkeen. Heti sen perään alkoi kuukauden kestänyt remontti- ja muutto-operaatio uuteen kotiin. Varsinaisen huviliikunnan sijaan olenkin yrittänyt saada arkiliikuntaa mahdollisimman paljon, vaikkei remontissa itsellä kädet savessa juuri ole olletkaan.

Työreissussa mittailin sekä New Yorkin, että Washingtonin katuja ja puistoja tuntikausia kävellen ja nähtävyyksiä ihmetellen. Paluulennolla kotiin laskeskelin, että pelkkää "nähtävyyskävelyä" kertyi viikkoon noin vuorokauden verran. Pisin pätkä oli sessio New Yorkin keskikaupungilla ja Central Parkissa, jonka kiersin pituussuunassa melko laajasti, koska halusin nähdä muun muassa paikallisen tenniskeskuksen kentät. Kaikilla meillä on omat perversiomme.

Central Parkissa (NYC) pelattiin tennistä jo maaliskuussa.

Vaikka moinen kävelykuuri tukotti alaselkäni viikoiksi, on sitäkin rankempaa ollut reilun viikon kestänyt "pikkuhiljaa"-muuttaminen. Remontin lähestyessä loppuaan aloitimme roudaamaan uudelle asunnollemme "jotakin pientä" ja kun varsinainen muuttopäivä viime viikonloppuna isoimpine siirtoineen oli ohi, oli vanhalla asunnolla vieläkin jäljellä "jotakin pientä".

Viikon verran tavaroiden nostelua, kantelua, siirtelyä ja ties mitä käy todellakin kunnon treenistä. Vaikutusta juoksuvauhtiin voin vain arvailla, mutta pakko myöntää, että ihan ensimmäisenä ei HCR ole mielessä nyt ollut.

Nyt kun kamat on siirretty, viikon päässä kummitteleva hölkkä tulee kuitenkin karusti ja vauhdilla vastaan. Ei auta. Vaikka kämppä on sekaisin kuin Nadalin peli, niin mieltä rauhoittava viimeistelylenkki lienee pakko tehdä. NYT!!!

Matkaraportti: Rooma Masters 2012

Blogin juuri virallistettu avustaja Jukka L. kävi viime viikolla Rooman Mastersissa seuraamassa miten pallo liikkuu.

Jukka L.

Jukka, mistä sait idean lähteä Roomaan katsomaan tennistä?
Jo kauan oli puhuttu ja puhuttu, että mennään katsomaan kun parhaat lätkii palloa. Mutsi ja faija oli kiertäny Pariisit ja Vimpelit ja itse vaan Tukholman. Lempeää kateutta oli siis ilmassa jopa perheen sisäisesti. No, kokoonpano matkalle oli muuttuva pitkin kevättalvea ja lopulta se oli varsin vaatimaton, ainakin kentän laidalla kuullusta huudosta päätellen. Meitä oli siis matkassa kolme henkeä: nainen 40v, tyttö 13v ja mä (mies 44v).

Mites logistinen puoli, lennot ja majoitukset?
Lennot Tampereelta Irlantilaisin siivin 110 eugenia eestaas. Ei paha. Ja homma toimii. Ja asuminen upeassa leikkarissa n.13 km keskustasta 75 egee 4 yötä (mökissä vielä 2 sänkyä tyhjänä). Eli ei todellakaan paha. Sinne maanantai-iltana ja tiistaina sitten peleihin.

Entäs liput?
Liput oli ostettu ennakkoon taktiikalla: tiistaina on Jarkko vielä mukana ja päällikkötason heebot aloittelee silloin omat pelinsä. Liput isolle areenalle ja niillähän pääsee myös ns. pikkukentille. Tiistaiaamuna netistä peliohjelma (leikkarin respa oli täysillä mukana ja printtas ohjelman ja meno-ohjeet pelipaikoille) ja eikun ympyröimään ukkojen nimiä suu vaahdossa paperista taktiikalla: ton mä ainakin haluun nähdä ja ton ja ton.

Tennisjumala. Naiset. Areena.

Miten puskitte pelipaikalle?
Dösä, metro ja spora ja Stadio Olympico häämötti jo edessä.

Ja pelipaikalla homma toimi, vai kuinka?
Joo, eikun liput lompsasta ja marssien sisään ja olo oli kuin karkkikaupassa. Kaikkea herkkua tarjolla mut vaan yhtä kerralla... ärsyttävää. Paikka on iso, viihtyisä, avoin, toimiva ja ennen kaikkea katsojaystävällinen. Lähelle pääsee ja jos nimmaria haluaa, niin ei se ainakaan ole puitteista kiinni. Lähelle pelaajia todellakin pääsee. Alueella on runsaasti myös ravintolapalveluita tarjoavia yrityksiä ja niitä myös käytettiin. Ja jos joku matsi oli kiinnostavuudessaan sitä tasoa, ettei edes ns. märkä (siis olut) saanut hanuria penkistä, niin ei hätää, katsomossa kierteli myyjiä ja olo oli kuin kuninkaalla: aurinkoa, tennistä ja Coronaa.

Kato kato. Saiko siideriä, GT:tä tai punaista jumalten juomaa?
Katsomossa ei saanu ku hiivaa ja limpparia. Niin ja vettä. Mut baareista tietty mitä vaan. Ei ne pojat jaksa kantaa vellihousujen juomia. Selkähän siinä menee.

No niin, ei mennä tähän tämän enempää, koska tiedän mitä tulisi seuraavaksi. Ketä näit?

Tietysti Jaken, jonka matsi oli ainoa koko matsi joka katsottiin. Sit Sharapova, Murray, Isner, Monfils, Simon, Nalbandian, Gasquet ja punaiseen massaan totuttelemassa myös Nole ja Kuningas itse (ei Rafa) sekä liuta muita huippunimiä niin miesten kuin naistenkin puolelta. Oli siinä ihmettelemistä.

Jarkko N.

Aivan varmasti. Menit siis Roomaan saakka katsomaan Jarkkoa. Hatunnosto. Entäpä Murray, onko koira?
On.

Voittaako koskaan mitään suurta?
Ei voita. Varsinkaan massalla.

No sitä minäkin. Miltä peli muuten näytti?
Pallo sai todella kyytiä ja kansa nautti. Itse peleistä ei tule kommenttia, koska suurin osa varmasti näki pelejä töllöstä tai netistä ja kaikki tietävät jo tulokset.

Sano kuitenkin vielä pelistä sen verran, että oliko pelin tempo, pelaajien liikkuminen, jengat ynnä muut millä tasolla sanotaan vaikka meihin RajaTe:n suhareihin?
No tempohan on ihan älytön, todella atleettista. Huonoistakin asennoista lähtee huikeita pommeja. Liike on todella hyvää. En voi sanoa, että joku olis liikkunu huonosti. Ja esimerkiksi nämä isot pojat, Querrey ja Isner, niin onhan se huikeeta miten hallitsevat kroppansa. Samoin jengojen käyttö on kans taianomaista, erityisesti ne stopparit viehättää. Paljon on vielä työtä RajaTen ja ehkä muittenkin pelaajien tehtävä että ko. taso saavutetaan.

Aikamoista. Entä tunnelma paikan päällä?

Gael M.

Paikan päällä sportti on aina erilaista kuin telkkarissa: ei hidastuksia ja niin edelleen. Mutta tunnelma on, miten sen nyt muotoilisi, käsin kosketeltavaa. Esimerkiksi niinku Monfilsin ja Simonin pelit, joihin ei muuta ku käveli ekalle riville, niin hikee lens katsomoon.

Oho. Jatka ihmeessä.

Isolla stadionilla kun ei ihan siihen viereen päässy, niin tunnelma ei jotenki ollu ihan siinä kädessä.

Roger F. Porukkaa.

Huomionarvoista oli se tyytyväisyys ja yhteenkuuluvaisuuden tunne joka vallitsi alueella. Ja huikeaa oli myös se, miten todelliset mestarit eli top kympin jäbät sai jengin sekaisin. Kun Roger jossain liikkui, kyynärpäätaktiikkaa harjoitettiin enemmän kuin Itiksen Hullujen Päivien herkkuosastolla. Mutta kyllä ainakin tässä turnauksessa järjestäjille voi antaa täyden tunnustuksen. Kun tuote eli tennis, pelaajat, kelit ja paikka ovat priimaa, niin edes italialaiset eivät voi pilata turnausta.

Vaikka Jarkko todistettavasti karjaisikin ilmoille voimaperäisen ja suomalaisen 'perkeleen' jäi tennispäivästä (9 tuntia) hyvä fiilis. Ehkä exelentsio voisi kuvata päivää osuvammin. Väsyneenä illan hämärtyessä lähdimme Rooman pimenevään iltaan, yllätys yllätys, pizzalle ja mielessä oli vaan ajatus, että tätä pitää saada lisää.

Jukka tai tennisjumala.

Epäilemättä. Mites jatkot?
Pakko lainata mainosslogania. Se nyt on vaan tyhmää olla menemättä Roomaan ensi vuonna.

OK. Mites ne kuvat?
Joo, mä hoidan ne loppuviikosta. Akillesjänne leikattiin eilen.

Auts. No mutta, paranemisia ja kiitos Jukka avusta!
Kiitos.