No niin, vihdoin ja viimein, Lontoo ja tourin finaalit! Pitkä kausi saadaan siis taputeltua päätökseensä ja mestarit pääsevät muutamaa daviscuppaajaa lukuunottamatta lomille. Tässä ennakkoa, olkaa hyvä!
Melko jännästi kaikki Pariisissa pelanneet kärkinimet Ferreriä lukuun ottamatta ottivat viikolla ajoissa turpaan, joten toivottavasti joku oli vedonlyöntikioskilla hereillä. Itse lähinnä passailin, vaikka levon maksimointia heti ilmenikin.
Asetelmat Lontoossa ovat sanalla sanoen herkulliset ja juuri Pariisin perusteella tuntuu siltä, että tänä vuonna tämä jengi on panostanut tähän kisaan tosissaan, eikä koe minkäänlaisia motivaatio-ongelmia saati infernaalista väsymystä. Viime vuonna nähtiin, isoista rahamääristä huolimatta, varsin väsyneitä heeboja, joten toivotaan, että tulevalla viikolla nähdään vähintäänkin järjetöntä tennistä mahdollisimman monen pelaajan osalta.
Ryhmä A: Novak Djokovic, Andy Murray, Tomas Berdych, Jo-Wilfried Tsonga
Ehdottomasti kuoleman lohko, jos mikä. Etukäteen miettien tulossa on jotain todella mielenkiintoista ja ympäripyöreää. Periaatteessa ketkä vain voivat selvitä kahden parhaan joukkoon, joten paljon ratkotaan nyt kupoleissa. En usko kenenkään, edes Djokovicin, menevän puhtaalla pelillä (kolmella voitolla) jatkoon. Jotenkin tuntuu, että lohkon kakkonen selviää erävertailujen kautta, jolloin jatkopaikka on vähän tuuristakin kiinni. Toki jokainen tekee itse omat tuurinsa. Aina.
Djokovic on edelleen täysi kysymysmerkki emmekä anna Pariisin tuloksen hämätä. Mies panostanee finaaleihin tänä vuonna huomattavasti enemmän ja varsinkin freesimpänä kuin vuosi sitten, joten isku lienee hurja. Vuoden lopun ykkösranking velvoittanee ainakin väläyttelemään. Jos päässä riittää virtaa, niin pitkälle mennään.
Murray joutunee nöyrtymään joko Berdychin tai Tsongan pommitukselle sekä Djokovicille, joten Andyn varaan en nyt laske, vaikka Lontoosta tältä vuodelta hyviä muistoja onkin. Epäilen, että Andy on tämän lohkon väsynein mies niin henkisesti kuin fyysisestikin. Pahin menestysnälkä on tältä vuodelta tyydytetty, joten voi olla kotimaassaan täysi turisti.
Berdych voisi olla lohkon toinen jatkoonmenijä, sillä nälkää ja virtaa varmasti riittää, eikä tämän yhtälön heikoin lenkki ole nopeat olosuhteet ilman tuulia. Saattaa tehdä jopa viime vuoden tsongat.
Ällistyttävällä aasinsillalla Tsongaan, johon on edelleen vaikea uskoa, vaikka hän viime vuoden finalisti onkin. Jotenkin Tsongasta on välittynyt tänä vuonna sellainen kuva, että se viimeinen askel jää ottamatta. Mene ja tiedä, mutta jotain täytyisi tehdä, sillä muuten hän kokee James Blake-tyyppisen kohtalon. Valmentajan (Roger Rasheed) palkkaaminen puolentoista vuoden yksinelon jälkeen on hyvä alku.
Jatkoon siis Djokovic ja Berdych.
Ryhmä B: Roger Federer, David Ferrer, Juan Martin Del Potro, Janko Tipsarevic
Periaatteessa tämän pitäisi olla se selkeämpi lohko, mutta tämän viikon perusteella kaikki on mahdollista. Siitä huolimatta näkisin, että Ferrer ja Tipsarevic ovat kärkkymässä vain murusia, mikäli Federerin tai Del Potron koneet yskivät.
Vaikka Ferrer on ollut hallissa huimassa vireessä (Valencian ja Pariisin voitot), en jaksa uskoa miehen paukkujen enää riittävän taisteluissa lohkon kärkikaksikkoa vastaan. Jossain pitää näkyä kahden viime viikon rasitukset. Piste.
Tipsarevicille jää armottomasti statistin rooli koko kisassa, enkä yllättyisi kisasta vetäytymistäkään avaustappion jälkeen, ellei sitten rahanhimo motivoi jatkamaan loppuun asti. Seura on nyt liian kova. Jos Pariisissa huimasi jo Janowicziä vastaan, niin mitä tapahtuu hame päällä Lontoossa?
Federer ottanee viikon levon jälkeen lohkossa omansa ja Del Potro jatkanee semeihin voittamalla tiukasti Ferrerin.
Palataan toteutuviin välieriin ja itse finaaliin viikolla, mutta näin etukäteen hahmottelisin jotain tämänkaltaista:
Välierät:
Federer-Berdych
Djokovic-Del Potro
Finaali:
Djokovic-Berdych
Voittaja:
Djokovic
PS. Kysely voittajasta on avattu sivun ylälaidassa! Perusteluja vaikkapa tämän postauksen kommentteihin.
PPS. Blogin virallinen avustaja Jukka L. on jossain vaiheessa viikkoa paikan päällä katsomossa, joten matkaraporttia pusketaan todennäköisesti lähiaikoina. Toivottavasti jo ennen maanantain finaalia!
Vasurilla on nimestään huolimatta poliittisesti täysin sitoutumaton tennisblogi,
joka käsittelee tennistä niin katsojan, pelaajan, valmentajan kuin yrittäjänkin vinkkelistä.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Avustaja Jukka. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Avustaja Jukka. Näytä kaikki tekstit
04/11/2012
23/05/2012
Matkaraportti: Rooma Masters 2012
Blogin juuri virallistettu avustaja Jukka L. kävi viime viikolla Rooman Mastersissa seuraamassa miten pallo liikkuu.
Jukka, mistä sait idean lähteä Roomaan katsomaan tennistä?
Jo kauan oli puhuttu ja puhuttu, että mennään katsomaan kun parhaat lätkii palloa. Mutsi ja faija oli kiertäny Pariisit ja Vimpelit ja itse vaan Tukholman. Lempeää kateutta oli siis ilmassa jopa perheen sisäisesti. No, kokoonpano matkalle oli muuttuva pitkin kevättalvea ja lopulta se oli varsin vaatimaton, ainakin kentän laidalla kuullusta huudosta päätellen. Meitä oli siis matkassa kolme henkeä: nainen 40v, tyttö 13v ja mä (mies 44v).
Mites logistinen puoli, lennot ja majoitukset?
Lennot Tampereelta Irlantilaisin siivin 110 eugenia eestaas. Ei paha. Ja homma toimii. Ja asuminen upeassa leikkarissa n.13 km keskustasta 75 egee 4 yötä (mökissä vielä 2 sänkyä tyhjänä). Eli ei todellakaan paha. Sinne maanantai-iltana ja tiistaina sitten peleihin.
Entäs liput?
Liput oli ostettu ennakkoon taktiikalla: tiistaina on Jarkko vielä mukana ja päällikkötason heebot aloittelee silloin omat pelinsä. Liput isolle areenalle ja niillähän pääsee myös ns. pikkukentille. Tiistaiaamuna netistä peliohjelma (leikkarin respa oli täysillä mukana ja printtas ohjelman ja meno-ohjeet pelipaikoille) ja eikun ympyröimään ukkojen nimiä suu vaahdossa paperista taktiikalla: ton mä ainakin haluun nähdä ja ton ja ton.
Miten puskitte pelipaikalle?
Dösä, metro ja spora ja Stadio Olympico häämötti jo edessä.
Ja pelipaikalla homma toimi, vai kuinka?
Joo, eikun liput lompsasta ja marssien sisään ja olo oli kuin karkkikaupassa. Kaikkea herkkua tarjolla mut vaan yhtä kerralla... ärsyttävää. Paikka on iso, viihtyisä, avoin, toimiva ja ennen kaikkea katsojaystävällinen. Lähelle pääsee ja jos nimmaria haluaa, niin ei se ainakaan ole puitteista kiinni. Lähelle pelaajia todellakin pääsee. Alueella on runsaasti myös ravintolapalveluita tarjoavia yrityksiä ja niitä myös käytettiin. Ja jos joku matsi oli kiinnostavuudessaan sitä tasoa, ettei edes ns. märkä (siis olut) saanut hanuria penkistä, niin ei hätää, katsomossa kierteli myyjiä ja olo oli kuin kuninkaalla: aurinkoa, tennistä ja Coronaa.
Kato kato. Saiko siideriä, GT:tä tai punaista jumalten juomaa?
Katsomossa ei saanu ku hiivaa ja limpparia. Niin ja vettä. Mut baareista tietty mitä vaan. Ei ne pojat jaksa kantaa vellihousujen juomia. Selkähän siinä menee.
No niin, ei mennä tähän tämän enempää, koska tiedän mitä tulisi seuraavaksi. Ketä näit?
Tietysti Jaken, jonka matsi oli ainoa koko matsi joka katsottiin. Sit Sharapova, Murray, Isner, Monfils, Simon, Nalbandian, Gasquet ja punaiseen massaan totuttelemassa myös Nole ja Kuningas itse (ei Rafa) sekä liuta muita huippunimiä niin miesten kuin naistenkin puolelta. Oli siinä ihmettelemistä.
Aivan varmasti. Menit siis Roomaan saakka katsomaan Jarkkoa. Hatunnosto. Entäpä Murray, onko koira?
On.
Voittaako koskaan mitään suurta?
Ei voita. Varsinkaan massalla.
No sitä minäkin. Miltä peli muuten näytti?
Pallo sai todella kyytiä ja kansa nautti. Itse peleistä ei tule kommenttia, koska suurin osa varmasti näki pelejä töllöstä tai netistä ja kaikki tietävät jo tulokset.
Sano kuitenkin vielä pelistä sen verran, että oliko pelin tempo, pelaajien liikkuminen, jengat ynnä muut millä tasolla sanotaan vaikka meihin RajaTe:n suhareihin?
No tempohan on ihan älytön, todella atleettista. Huonoistakin asennoista lähtee huikeita pommeja. Liike on todella hyvää. En voi sanoa, että joku olis liikkunu huonosti. Ja esimerkiksi nämä isot pojat, Querrey ja Isner, niin onhan se huikeeta miten hallitsevat kroppansa. Samoin jengojen käyttö on kans taianomaista, erityisesti ne stopparit viehättää. Paljon on vielä työtä RajaTen ja ehkä muittenkin pelaajien tehtävä että ko. taso saavutetaan.
Aikamoista. Entä tunnelma paikan päällä?
Paikan päällä sportti on aina erilaista kuin telkkarissa: ei hidastuksia ja niin edelleen. Mutta tunnelma on, miten sen nyt muotoilisi, käsin kosketeltavaa. Esimerkiksi niinku Monfilsin ja Simonin pelit, joihin ei muuta ku käveli ekalle riville, niin hikee lens katsomoon.
Oho. Jatka ihmeessä.
Isolla stadionilla kun ei ihan siihen viereen päässy, niin tunnelma ei jotenki ollu ihan siinä kädessä.
Huomionarvoista oli se tyytyväisyys ja yhteenkuuluvaisuuden tunne joka vallitsi alueella. Ja huikeaa oli myös se, miten todelliset mestarit eli top kympin jäbät sai jengin sekaisin. Kun Roger jossain liikkui, kyynärpäätaktiikkaa harjoitettiin enemmän kuin Itiksen Hullujen Päivien herkkuosastolla. Mutta kyllä ainakin tässä turnauksessa järjestäjille voi antaa täyden tunnustuksen. Kun tuote eli tennis, pelaajat, kelit ja paikka ovat priimaa, niin edes italialaiset eivät voi pilata turnausta.
Vaikka Jarkko todistettavasti karjaisikin ilmoille voimaperäisen ja suomalaisen 'perkeleen' jäi tennispäivästä (9 tuntia) hyvä fiilis. Ehkä exelentsio voisi kuvata päivää osuvammin. Väsyneenä illan hämärtyessä lähdimme Rooman pimenevään iltaan, yllätys yllätys, pizzalle ja mielessä oli vaan ajatus, että tätä pitää saada lisää.
Epäilemättä. Mites jatkot?
Pakko lainata mainosslogania. Se nyt on vaan tyhmää olla menemättä Roomaan ensi vuonna.
OK. Mites ne kuvat?
Joo, mä hoidan ne loppuviikosta. Akillesjänne leikattiin eilen.
Auts. No mutta, paranemisia ja kiitos Jukka avusta!
Kiitos.
 |
| Jukka L. |
Jukka, mistä sait idean lähteä Roomaan katsomaan tennistä?
Jo kauan oli puhuttu ja puhuttu, että mennään katsomaan kun parhaat lätkii palloa. Mutsi ja faija oli kiertäny Pariisit ja Vimpelit ja itse vaan Tukholman. Lempeää kateutta oli siis ilmassa jopa perheen sisäisesti. No, kokoonpano matkalle oli muuttuva pitkin kevättalvea ja lopulta se oli varsin vaatimaton, ainakin kentän laidalla kuullusta huudosta päätellen. Meitä oli siis matkassa kolme henkeä: nainen 40v, tyttö 13v ja mä (mies 44v).
Mites logistinen puoli, lennot ja majoitukset?
Lennot Tampereelta Irlantilaisin siivin 110 eugenia eestaas. Ei paha. Ja homma toimii. Ja asuminen upeassa leikkarissa n.13 km keskustasta 75 egee 4 yötä (mökissä vielä 2 sänkyä tyhjänä). Eli ei todellakaan paha. Sinne maanantai-iltana ja tiistaina sitten peleihin.
Entäs liput?
Liput oli ostettu ennakkoon taktiikalla: tiistaina on Jarkko vielä mukana ja päällikkötason heebot aloittelee silloin omat pelinsä. Liput isolle areenalle ja niillähän pääsee myös ns. pikkukentille. Tiistaiaamuna netistä peliohjelma (leikkarin respa oli täysillä mukana ja printtas ohjelman ja meno-ohjeet pelipaikoille) ja eikun ympyröimään ukkojen nimiä suu vaahdossa paperista taktiikalla: ton mä ainakin haluun nähdä ja ton ja ton.
 |
| Tennisjumala. Naiset. Areena. |
Dösä, metro ja spora ja Stadio Olympico häämötti jo edessä.
Ja pelipaikalla homma toimi, vai kuinka?
Joo, eikun liput lompsasta ja marssien sisään ja olo oli kuin karkkikaupassa. Kaikkea herkkua tarjolla mut vaan yhtä kerralla... ärsyttävää. Paikka on iso, viihtyisä, avoin, toimiva ja ennen kaikkea katsojaystävällinen. Lähelle pääsee ja jos nimmaria haluaa, niin ei se ainakaan ole puitteista kiinni. Lähelle pelaajia todellakin pääsee. Alueella on runsaasti myös ravintolapalveluita tarjoavia yrityksiä ja niitä myös käytettiin. Ja jos joku matsi oli kiinnostavuudessaan sitä tasoa, ettei edes ns. märkä (siis olut) saanut hanuria penkistä, niin ei hätää, katsomossa kierteli myyjiä ja olo oli kuin kuninkaalla: aurinkoa, tennistä ja Coronaa.
Kato kato. Saiko siideriä, GT:tä tai punaista jumalten juomaa?
Katsomossa ei saanu ku hiivaa ja limpparia. Niin ja vettä. Mut baareista tietty mitä vaan. Ei ne pojat jaksa kantaa vellihousujen juomia. Selkähän siinä menee.
No niin, ei mennä tähän tämän enempää, koska tiedän mitä tulisi seuraavaksi. Ketä näit?
Tietysti Jaken, jonka matsi oli ainoa koko matsi joka katsottiin. Sit Sharapova, Murray, Isner, Monfils, Simon, Nalbandian, Gasquet ja punaiseen massaan totuttelemassa myös Nole ja Kuningas itse (ei Rafa) sekä liuta muita huippunimiä niin miesten kuin naistenkin puolelta. Oli siinä ihmettelemistä.
 |
| Jarkko N. |
On.
Voittaako koskaan mitään suurta?
Ei voita. Varsinkaan massalla.
No sitä minäkin. Miltä peli muuten näytti?
Pallo sai todella kyytiä ja kansa nautti. Itse peleistä ei tule kommenttia, koska suurin osa varmasti näki pelejä töllöstä tai netistä ja kaikki tietävät jo tulokset.
Sano kuitenkin vielä pelistä sen verran, että oliko pelin tempo, pelaajien liikkuminen, jengat ynnä muut millä tasolla sanotaan vaikka meihin RajaTe:n suhareihin?
No tempohan on ihan älytön, todella atleettista. Huonoistakin asennoista lähtee huikeita pommeja. Liike on todella hyvää. En voi sanoa, että joku olis liikkunu huonosti. Ja esimerkiksi nämä isot pojat, Querrey ja Isner, niin onhan se huikeeta miten hallitsevat kroppansa. Samoin jengojen käyttö on kans taianomaista, erityisesti ne stopparit viehättää. Paljon on vielä työtä RajaTen ja ehkä muittenkin pelaajien tehtävä että ko. taso saavutetaan.
Aikamoista. Entä tunnelma paikan päällä?
 |
| Gael M. |
Oho. Jatka ihmeessä.
Isolla stadionilla kun ei ihan siihen viereen päässy, niin tunnelma ei jotenki ollu ihan siinä kädessä.
 |
| Roger F. Porukkaa. |
Vaikka Jarkko todistettavasti karjaisikin ilmoille voimaperäisen ja suomalaisen 'perkeleen' jäi tennispäivästä (9 tuntia) hyvä fiilis. Ehkä exelentsio voisi kuvata päivää osuvammin. Väsyneenä illan hämärtyessä lähdimme Rooman pimenevään iltaan, yllätys yllätys, pizzalle ja mielessä oli vaan ajatus, että tätä pitää saada lisää.
 |
| Jukka tai tennisjumala. |
Epäilemättä. Mites jatkot?
Pakko lainata mainosslogania. Se nyt on vaan tyhmää olla menemättä Roomaan ensi vuonna.
OK. Mites ne kuvat?
Joo, mä hoidan ne loppuviikosta. Akillesjänne leikattiin eilen.
Auts. No mutta, paranemisia ja kiitos Jukka avusta!
Kiitos.
13/05/2012
Ennakko: Rooma 2012
Kaikki tiet vievät tällä viikolla Roomaan, varsinkin Madridista. Punaisen massan toivottanee tervetulleeksi varmasti kaikki. Katsojia myöten. Vaikka pallot näkyivät ruudulla kristallinkirkkaasti, niin olihan tuo Madridin luistelu suurelta osin aikamoisen ikävää katseltavaa, kun miehet vaikuttivat jopa tv-kuvissa hitailta ja suorastaan kömpelöiltä. Terävä liikkuvuus loisti poissaolollaan kaikilta. Piste.
Roomassa tullaankin näkemään jo normaalimpaa massatennistä, emmekä anna Madridin tulosten liiemmin hämätä ketään muita kuin Federer-uskovaisia, jotka jaksavat jälleen kuningastaan hehkuttaa. Muistutetaan nyt kuitenkin vielä, että "kuninkaan" edellisestä GS-voitosta on aikaa noin 2.5 vuotta ja listan kärkipaikastakin tasan kaksi vuotta. Että sikäli.
Toki Federer on selkeästi vireessä ja menee myös Roomassa Madridia helpomman kaavion ansiosta pitkälle. Itse asiassa finaaliin saakka, jossa tulee peräti voitto, ellei vastaan astele Nadal. Matkalla joutuu taipumaan niin Isner kuin selkeästi ailahteleva Djokovickin eli ei Federerillekään nyt ihan ilmainen reitti finaaliin ole tarjolla. Jos hän kaataa finaalissa tai ylipäätään massalla vielä joskus Nadalin, syön kaikki sanani ja alan itsekin kutsumaan häntä kuninkaaksi. Sen lupaan. Kirjoittakaa joku muukin tämä muistiin, sillä mä pystyn muokkaan näitä tekstejä jälkikäteen.
Djokovicin otteista on tosiaan todella vaikeaa ottaa selvää. Isoisän menetys näkyi Monte Carlossa, sinisen massan liukkaus Madridissa. Täytyy kuitenkin kysyä, jälleen kerran, onko serbillä enää sitä nälkää, sitä paloa, sitä vimmaa, jolla matsit ja kannut kääntyivät viime vuonna kotiin kerta toisensa jälkeen? Juuri nyt vaikuttaisi siltä, että suurin nälkä on itse asiassa Federerillä, joka jallittaneekin serbin välierissä katsomoon.
Nadal saa tällä kertaa taistella tosissaan heti alusta saakka, jos hän mielii Roomassa pitkälle. Heti ensimmäisessä ottelussa vastaan astelee todennäköisesti Milos Raonic, joka oli Madridin viikon ehdottomasti pahin vastus Federerille. Jos Raonic syöttää yhtä hyvin ja rankaisee löysistä syötöstä vähintään yhtä hyvin kuin Federeriä vastaan, voi tässä ottelussa käydä miten vain. Etukäteen ajateltuna, pienen rahapotin sijoittaminen Raoniciin ei ole huono haku tässä kohteessa. Vastustajana hän on Nadalin kauhuskenarioiden pahimmasta päästä eli juuri sellainen kova tykittäjä, joka ottaa palloa aikaisin, eikä anna Nadalille hetken rauhaa.
Muita suosikkeja ei sitten olekaan. Isner voi toki yllättää, mutta ei enää Federeriä, kuten vielä alkuvuodesta Davis Cup -massoilla. Ferrerin, Almagron, Verdascon, Berdychin, Tsongan ynnä muiden ynnä muiden massapaukut on jo nähty. Valitettavasti. No hyvä on, nostetaan vielä Juan Martin Del Potro, Raonicin ja Isnerin lisäksi, luokkaan mustat hevoiset.
Madridin tuomalla nöyryydellä, näin ei käy:
Puolivälierät:
Djokovic-Del Potro
Federer-Isner
Ferrer-Gasquet
Nadal-Berdych
Välierät:
Djokovic-Federer
Ferrer-Nadal
Finaali:
Federer-Nadal
Voittaja:
Nadal
PS. Paikalla Roomassa on muuten Vasurilla -blogin epävirallinen, mutta seksikkäästi kaljupäinen avustaja, joka on lupautunut (?) toimittamaan SEKÄ kuvia ETTÄ matkaraporttia reissustaan. Itse odotankin pelejä enemmän sitä, että Jukka pääsee turvallisesti takaisin kotiin.
Roomassa tullaankin näkemään jo normaalimpaa massatennistä, emmekä anna Madridin tulosten liiemmin hämätä ketään muita kuin Federer-uskovaisia, jotka jaksavat jälleen kuningastaan hehkuttaa. Muistutetaan nyt kuitenkin vielä, että "kuninkaan" edellisestä GS-voitosta on aikaa noin 2.5 vuotta ja listan kärkipaikastakin tasan kaksi vuotta. Että sikäli.
Toki Federer on selkeästi vireessä ja menee myös Roomassa Madridia helpomman kaavion ansiosta pitkälle. Itse asiassa finaaliin saakka, jossa tulee peräti voitto, ellei vastaan astele Nadal. Matkalla joutuu taipumaan niin Isner kuin selkeästi ailahteleva Djokovickin eli ei Federerillekään nyt ihan ilmainen reitti finaaliin ole tarjolla. Jos hän kaataa finaalissa tai ylipäätään massalla vielä joskus Nadalin, syön kaikki sanani ja alan itsekin kutsumaan häntä kuninkaaksi. Sen lupaan. Kirjoittakaa joku muukin tämä muistiin, sillä mä pystyn muokkaan näitä tekstejä jälkikäteen.
Djokovicin otteista on tosiaan todella vaikeaa ottaa selvää. Isoisän menetys näkyi Monte Carlossa, sinisen massan liukkaus Madridissa. Täytyy kuitenkin kysyä, jälleen kerran, onko serbillä enää sitä nälkää, sitä paloa, sitä vimmaa, jolla matsit ja kannut kääntyivät viime vuonna kotiin kerta toisensa jälkeen? Juuri nyt vaikuttaisi siltä, että suurin nälkä on itse asiassa Federerillä, joka jallittaneekin serbin välierissä katsomoon.
Nadal saa tällä kertaa taistella tosissaan heti alusta saakka, jos hän mielii Roomassa pitkälle. Heti ensimmäisessä ottelussa vastaan astelee todennäköisesti Milos Raonic, joka oli Madridin viikon ehdottomasti pahin vastus Federerille. Jos Raonic syöttää yhtä hyvin ja rankaisee löysistä syötöstä vähintään yhtä hyvin kuin Federeriä vastaan, voi tässä ottelussa käydä miten vain. Etukäteen ajateltuna, pienen rahapotin sijoittaminen Raoniciin ei ole huono haku tässä kohteessa. Vastustajana hän on Nadalin kauhuskenarioiden pahimmasta päästä eli juuri sellainen kova tykittäjä, joka ottaa palloa aikaisin, eikä anna Nadalille hetken rauhaa.
Muita suosikkeja ei sitten olekaan. Isner voi toki yllättää, mutta ei enää Federeriä, kuten vielä alkuvuodesta Davis Cup -massoilla. Ferrerin, Almagron, Verdascon, Berdychin, Tsongan ynnä muiden ynnä muiden massapaukut on jo nähty. Valitettavasti. No hyvä on, nostetaan vielä Juan Martin Del Potro, Raonicin ja Isnerin lisäksi, luokkaan mustat hevoiset.
Madridin tuomalla nöyryydellä, näin ei käy:
Puolivälierät:
Djokovic-Del Potro
Federer-Isner
Ferrer-Gasquet
Nadal-Berdych
Välierät:
Djokovic-Federer
Ferrer-Nadal
Finaali:
Federer-Nadal
Voittaja:
Nadal
PS. Paikalla Roomassa on muuten Vasurilla -blogin epävirallinen, mutta seksikkäästi kaljupäinen avustaja, joka on lupautunut (?) toimittamaan SEKÄ kuvia ETTÄ matkaraporttia reissustaan. Itse odotankin pelejä enemmän sitä, että Jukka pääsee turvallisesti takaisin kotiin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)