Joulukalenteri #24: Vuoden parhaat

Viimeinen luukku auki ja blogin palkinnot kehiin!

Vuoden paras: Novak Djokovic.
Hurja oli kauden jälkimmäinen puolisko, kun sai pelin jengoilleen. Lisää tulossa vuonna 2019?

Vuoden ottelu: Roger Federer vs. Juan Martin del Potro, Indian Wellsin finaali.
Pauketta, kauneutta ja draaman kaarta. Hienon hieno taistelu, joka toi lopulta argentiinalaiselle uran ensimmäisen Masters-voiton.

Vuoden valmentaja: Marian Vajda.
Paluu Djokovicin tiimiin ja niin, kaksi Grand Slamiä.

Vuoden comeback: Novak Djokovic.
Viidessä kuukaudessa top20:n ulkopuolelta paalulle.

Vuoden kakara: Nick Kyrgios.
Ei opi. Ei vaan opi. Juniorimaista, lapsellista kiukuttelua edelleen, vaikkei todellakaan ole enää juniori-iässä. Eikö voisi jo alkaa pelaamaan?

Vuoden senioripelaaja: Roger Federer.
Yksi Grand Slam-voitto. Tovi ranking-ykkösenä historian vanhimpana pelaajana. Ja tarina vaan jatkuu!

Vuoden eläkeläinen: Julien Benneteau.
Eläkeläispalkinto sympaattiselle ja tyylikkäälle ranskalaiselle, jolla 10 ATP-finaalia, muttei yhtäkään voittoa. Olisi varmasti ansainnut, mutta kuten aina, ei lopulta ansainnut. Siitä piti osaltaan myös Jarkko Nieminen (Sydneyn finaali 2012) huolen. No mutta, vasurilla-blogin titteli todennäköisesti lohduttaa.

Vuoden läpimurto: Stefanos Tsitsipas.
Ensimmäinen Masters-finaali ja reitillä kaatui hurjissa taisteluotteluissa mm. Djokovic, Anderson ja Zverev. Milanossa marraskuussa oli jo mies poikien joukossa ja lanasi kaikki.

Vuoden suomalainen pelaaja: Otto Virtanen.
Näin tänä vuonna Oton pariin otteeseen kentällä. Suosittelen sitä vahvasti muillekin. Käykää ihailemassa. Nautittavaa peliä!

Vuoden potilas: Andy Murray.
Kävi kokeilemassa, otti levon, kävi kokeilemassa ja otti levon, mutta ei lähtenyt. Pitkä paussi ja isot odotukset ensi vuoteen, mutta onko lopun alku jo hyvässä vauhdissa?

Vuoden pettymys: Grigor Dimitrov.
Lunasti vuosi sitten vihdoin odotuksia voittamalla mm. ATP-finaaliturnauksen, mutta sittemmin katosi lähes täysin kuvasta. Saman teki miehen kakkossyöttö.

Vuoden shokki: John Millman vs. Roger Federer, US Open, 4. kierros.
Käsi ylös kenellä tästä Millamanin voitolla Pitkäveto kiinni? Niinpä.

Vuoden kostea silmäkulma: Simona Halep ja Roland Garros-voitto.
Vihdoin! Halep ollut niin monta kertaa niin lähellä, että tämän hänelle todella soi, vaikkei tenniksessä suomisella olekaan mitään sijaa. Hieno kuitenkin nähdä, kun kova työ tuo haaveen toteen.

Vuoden turnaus: #NextGen-lopputurnaus, Milano.
Ennakkoluulottomia sääntökokeiluja, mielenkiintoisia nuoria pelaajia ja niin edelleen. Kiinnostus kasvaa vuosi vuodelta. Samalla tennis palaa pelaajien palvomisessa ja palvelemisessa hieman taaksepäin, mutta samalla mielestäni oikeaan, normaaliin suuntaan.

Vuoden fashion award: Serena Williams ja kissanaisasuste Roland Garrosilla.
Ehdottomasti jatkoon. Miksi siitä tehtiin niin iso numero? Jos ja kun sillä oli vieläpä jotain positiivista terveysvaikutusta, niin miksi ei?

Vuoden muotioikku: Blondatut hiukset.
Ööh, what? No joo. Kiitos ei. Lähinnä tähän sortuivat ranskalaiset (Monfils, Gasquet, Paire), mutta myös meidän Henri Kontinen. Miksi, oi miksi?

Vuoden överit: Serena Williams, US Open-finaali 2018. 
Yli meni. Pahasti. Piste.

***

Näin paketoitiin blogin joulukalenteri sekä tämä vuosi! Blogi palaa tammikuun alkupäivinä kausiennakon muodossa, joten kauaa emme ehdi laakereillamme lepäämään, kun jo pelataan!

Nyt on kuitenkin aika avata lahjat ja nauttia läheisten seurasta. Hyvää joulua kaikille ja kiitos tästä vuodesta!

Ennakko: Monte Carlo 2014

Massakausi! Vaikka kotisohvilla massakautta on vedetty jo vuosia, niin tenniskentillä kauden pituus on noin pari kuukautta ja sen aika on nyt! Vamos!

Odotukset ovat kieltämättä erityisen korkealla. Jatkuuko Nadalin tyrmäävä massavire tänäkin vuonna vai joko on Djokovicin vuoro laittaa isosti hanttiin? Erittäin suurella mielenkiinnolla seuraan juuri tätä kaksikkoa tänä keväänä. En jätä muita unholaan, vaikka sen juuri teenkin, mutta massalla on lopulta vaikea kuvitella kenenkään muun iskevän kiilaa Nadalin ja Djokovicin väliin.

Viime vuonna Djokovic vei jo Monte Carlon ja oli erittäin lähellä Nadalia myös Ranskassa. En oikein usko, että lähempänä voi enää olla. Tänä vuonna voi olla vihdoin se hetki, jolloin Djokovicin ottaa sen ison askeleen Nadalin suhteen myös massalla. Ei pelkästään Monte Carlossa tai muissa massa-masterseissa, vaan Garrosilla. Roland Garrosilla.

Otan esimerkin taisteluparista Nadal-Federer. Muistatteko kuinka Nadal saavutti Rogeria vuosi vuodelta Wimbledonissa ja painoi lopulta ohi? Jotenkin näkisin, että Djokovic on samalla tavoin saavuttanut viime vuosina Nadalia massalla ja voi hyvinkin olla, että massakuninkaan päivät ovat, ei nyt ihan luetut, mutta jotain sinne päin. Ainakaan en usko hänen voittavan ihan kaikkea. Haastajista pahimmat, tai ainakin pahin, on lähempänä kuin koskaan.

Monte Carlo avaa isojen poikien massakisat. Nadalilla on tapana kauden alussa hakea sitä oikeata tuntumaa ja kyllä, myös massalla. Tuntumaa hakiessaan hän usein sortuu passiivisuuteen ja peruslanaamiseen, johon joku tarpeeksi kyvykäs pääsee joskus iskemään. Tätä ei tietenkään tapahdu usein, eikä varsinkaan massalla, mutta paikkoja siihen saattaa ensimmäisissä massaturnauksissa tulla. Garrosilla tämä sitten on jo vaikeampaa, sillä vaikka koko massakausi hänelle tärkeä onkin, niin se ei merkinne mitään ilman isointa kannua.

Djokovicin pelissä oli kevään Amerikan kiertueella jälleen sitä tuttua dominanssia, jota nähtiin viime kauden lopulla, vuotta 2011 unohtamatta. Kun boksissa on viimeisen puolen vuoden aikana istunut miehen vanha valmentaja Marian Vajda, Novak pelaa käsittämättömällä tasolla. Vahvasti karrikoiden ja huumorilla höystäen voisin väittää, että vain Boris Becker voi pelastaa Nadalin Monte Carlossa.

Näin käy:

Puolivälierät:
Nadal vs. Ferrer
Cilic vs. Raonic
Fognini vs. Federer
Djokovic vs. Dolgopolov

Välierät:
Nadal vs. Cilic
Djokovic vs. Fognini

Finaali:
Nadal vs. Djokovic

Voittaja:
Djokovic.