maanantai 2. tammikuuta 2012

First serve

Tästä se lähtee. Ja vielä vasurilla!

Blogini tuleekin mitä todennäköisimmin olemaan tyhjänpäiväistä pohdiskelua sekä loppumatonta selitystä pelistä nimeltä tennis. Saatanpa sortua joskus jopa tilityksen karmaisevaan kielimaisemaan.

Tavoitteenani on kuitenkin avata ja analysoida peliä, pelaajia, lyöntejä, otteluita sekä muuta tennikseen liittyvää vähintäänkin intohimoisesti. Mahdollisuuksien mukaan myös analyyttisesti ja kriittisesti.

Toisin sanoen, ei kai kukaan, tiedonjanoisesta penkkiurheilijasta puhumattakaan, tyydy enää siihen, että esitetään pelkät tulokset raflaavan otsikon alla iltapäivälehdistön tapaan. Blogini ei pyrikään olemaan dokumentti siitä mitä tapahtui, vaan ennemminkin vastaus siihen, miksi jotain tapahtui. Tai hurjimmillaan, mitä tulee tapahtumaan.

Pahimmassa tapauksessa blogistani tulee mykkä, mutta henkilökohtainen tennisvalmentajani, jolle tappioitani itkeskelen. Jos itkuvirsi on jatkuvaa, lupaan lopettaa siihen paikkaan. Ainakin bloggaamisen.

Jos hieman avaudun taustastani, niin viime syksynä tuli kuluneeksi 27 vuotta siitä kun tartuin ensi kertaa tennismailaan. Ura eteni keskinkertaisesta junnupelaajasta keskinkertaiseksi senioripelaajaksi. Ja lopulta tennisblogistiksi. Niin ja joskus vielä valmentajaksi.

Vuosiin mahtuu paljon muistoja. Lyöntien ja lajin oppimista, hienoja pelireissuja, hyviä voittoja, karvaita tappioita, loistavia pelikavereita ja niin edelleen. Valitettavasti vuosiin mahtuu myös seitsemän vuoden tennistauko, johtuen lähinnä opiskelijaelämän logistisista ja käyttöpääomaan liittyvistä haasteista, jolloin myin kaiken lisäksi sieluni, salibandylle. Onneksi vain hetkeksi. Siitäkin huolimatta yksi elämäni suurimmista virheistä.

Rakkauttani tennikseen en ole kuitenkaan koskaan hylännyt.

Sittemmin rakkauteni on monipuolistunut muun muassa perhepoliittisista syistä.

Edellisiin virkkeisiin viitaten, en todellakaan tiedä kuka tätä jaksaa lukea, mutta testaanpahan ainakin kirjoittamisen terapeuttisen ja asioita jäsentävän vaikutuksen. Lisäksi toivon siis avaavani lajia edes vähäsen, edes jollekin. Oli se sitten tietty ottelu tai vaikkapa kämmenlyönnin perusteet.

Tenniskulttuurimme kaipaakin mielestäni hurjasti lisää keskustelua, keskustelijoita ja näkemyksiä.

Eli jos tykkäät, pysy linjoilla. Sana on kaikille vapaa ja kommentit varsin tervetulleita. Antakaa kuulua!

PS. Blogin nimen taustoista vielä sen verran, että vasenkätisyys lienee tenniksessä aina kuuma peruna. Vasurina lupaankin palata aiheeseen viimeistään elokuussa vasenkätisyyden päivän kunniaksi.

2 kommenttia:

  1. Jään jännityksellä odottamaan,mitä tuleman pitää!

    VastaaPoista
  2. Tiedä vaikka tästä oppisi jotain... Jännää. Kuhan muistat ilmoitella päivityksistä vaikka Twitteriin ni tulee luettuakin näitä. Ota mallia siitä Seppäsestä, se elää Twitterissä.

    VastaaPoista