06/01/2012

Djoko the Dominator

Novak Djokovicin viime kaudesta lienee kaikki oleellinen jo sanottu. Yhteen sanaan tiivistettynä se oli 'uskomaton'. Mielenkiintoisin kysymys onkin se, voiko Djokon dominointi jatkua myös tänä vuonna?

Palataan kuitenkin vielä hetkeksi viime vuoteen. Se, että sama mies vie saman kauden aikana kolme Grand Slam-titteliä ei ole ennenkuulumatonta. Toki voidaan täysin huoletta puhua järjettömän kovasta suorituksesta, mutta ovathan esimerkiksi Roger Federer ja Rafael Nadal pystyneet viime vuosina vastaavaan ja Roger jopa muutamaan otteeseen. Voisiko siis väittää, että moinen saavutus olisi kärsinyt inflaation? No ei tietenkään voi, mutta tähän ollaan jo totuttu, joten siinä mielessä Djokovicin uroteko jää ehkä aavistuksen ansaitsemattomaan paitsioon.

Joku kuitenkin dominoi aina. Dominointikausien kärkien tasosta ja laajuudesta voidaan aina kiistellä ja miettiä kuka on ollut se oikea kuningas, mutta ei mennä siihen nyt.

Yhtä hyvin voisi pohtia vaikka sitä kuka on vienyt peliä uudelle tasolle ja miten. Federer vei pelin eleganttisen aggressiiviseksi hyökkäämiseksi, Nadal puolestaan raa'an fyysiseksi taisteluksi, jossa hyökättiin, mutta myös puolustettiin viimeiseen veripisaraan saakka. Entäpä Djokovic?

Djokovicin viime kaudesta nostaisinkin, saavutuksista huolimatta, esille sen, että myös hän onnistui nimenomaan viemään peliä jälleen eteenpäin. Ehkä tasonnosto ei ole niin valtava kuin edeltäjiensä kohdalla, mutta selvä edistysaskel se tenniksen evoluutiossa kuitenkin on. Karrikoiden voisi kai puhua Federerin ja Nadalin sekoituksen parannetusta painoksesta.

Djokovicin pelaamisessa hyökkääminen ja puolustaminen yhdistyykin ihanteellisella tavalla, jossa esimerkiksi pahastakin ahdingosta voidaan nousta hyökkäykseen salamannopeasti. Käytännössä tämä tapahtuu usein yhdellä puolustuslyönnillä, joka on joko pituudeltaan, kovuudeltaan tai lyöntikulmaltaan niin hurja, että se on samalla puhtaista puhtain hyökkäyslyönti. Todellinen vastaisku. Tässä Djokovic on yksinkertaisesti paras. Myös Nadal ja Andy Murray ovat tässä hyviä, mutta eivät samalla tasolla Djokovicin kanssa.

Ei pidä myöskään unohtaa, että Djokovic on myös loistava hyökkääjä ja vahvistuneen fysiikkansa sekä uuden ruokavalionsa ansiosta nykyisin myös armoton taistelija. Siinä missä vanhan fysiikan ja ruokavalion Djokovic venkoili ja ajoittain suoraan sanoen jopa hyytyi, vetää uusi gluteiinittoman linjan Djokovic hurjalla atleettisuudella ja asenteella joka palloon. Jättiläismäiseksi kasvaneen itseluottamuksen siivittämänä hän ei myöskään suostu luovuttamaan. Hädin tuskin häviämään.

Kun tähän yhtälöön yhdistetään vielä vuosien varrella parantunut syöttö, loistava kämmen ja rystylyönti, joka voisi olla monen pelurin pelottavan tappava kämmenlyönti, niin aletaan olla niin lähellä täydellistä pelaajaa kuin olla vain voi.

Seuraava evoluution askel lieneekin jossain vielä kovemman pommittamisen suunnalla, mutta toistaiseksi tästä on nähty vasta esimakua. Kukaan ei ainakaan vielä pysty pommittamaan kaikkia ottelujaan läpi. Jo yksittäisessä ottelussa riittää monelle haastetta.

Kaikella on kuitenkin hintansa. Niin myös Djokovicin pelissä. Pelityyli on todella kuluttava fyysisesti ja vaatisi jo kauden aikana pidempiä palautumisjaksoja. Ongelma on vain siinä, että niitä ei juurikaan ole. Turnauksia riittää joka viikolle ja vaikka kärkinimet pelaavatkin vain ne pakolliset sekä muutamia muita, on kuormitus siitä huolimatta valtava. Monella on tankki täysin tyhjä jo kesän lopulla tai alkusyksystä. Tänä vuonna varsinkin, koska myös Lontoon olympialaiset kuuluvat kisakalenteriin.

Näkisinkin, että Djokon tämänvuotiselle dominoinnille on vain muutamia uhkakuvia. Suurimmat niistä liittyvät luonnollisesti hänen fysiikkaansa, joka ei viime syksynä enää kantanutkaan, eikä ihme. Mutta, tässäkin suhteessa on tiukan paikan tullen pientä pelivaraa, kuten US Openin finaalissa Nadalia vastaan nähtiin. Mies pystyi pienestä varsalihasvammasta huolimatta voittamaan kyseisen ottelun. Toisin sanoen peli pysyy loistavalla tasolla pienistä vammoista huolimatta. Enemmänkin kyse voi siis olla siitä, miten viime vuoden kuormitus vaikuttaa vielä tänä vuonna.

Toinen uhkatekijä voisi olla henkisellä puolella. Tuollaisen superkauden jälkeen voi olla vaikeampaa motivoitua voittamaan samoja kisoja, jotka on jo kerran tai pari voitettu. Kaikki tiedämme sanonnan huipulle pääsemisestä ja siellä pysymisestä.

Lisäksi, muutama tappio saattaisi aavistuksen sulattaa itseluottamusta ja joku lyönti alkaisi sen mukana pätkiä. Esimerkkinä vaikkapa Nadalin rysty viime kaudella. Myös Nadal oli pelannut alle superkauden.

Väitänkin, että tällä kaudella Djokon dominointi suht terveenä pysyessään vielä jatkuu. Heti Australian avoimista lähtien. Uskoisin kuitenkin, että Novakin suurimmat tavoitteet tälle kaudelle ovat ne vielä puuttuvat jalokivet eli Ranskan avoimet, joka samalla täydentäisi ura-Grand Slamin ja olympialaisten kultamitali edellisten kisojen pronssimitalin jatkoksi. Sen jälkeen hänelläkään, 25-vuotiaana, ei olisi oikeastaan enää mitään uutta voitettavaa.

Jos näin käy, syksyllä juhlivat jo toiset miehet.