maanantai 3. kesäkuuta 2013

Hajaheittoja: Roland Garros 2013 (ensimmäinen viikko)

Heti kärkeen täytyy myöntää, että aavistuksen vähiin jäi ensimmäisen viikon seuraaminen, vaikka esimerkiksi Eurosportin playerkin tuli juuri Garrosia varten hankittua. Kätevä ja suositeltava applikaatio joka tapauksessa. Kuvaa tulee pääkanavien lisäksi kaikilta muilta kamerakentiltä ja tarvittaessa myös ilman selostusta. Joissakin tapauksissa ne eivät tunnu antavan lähetykselle minkään sortin lisäarvoa, joten on kivempi katsella ilman kuin tuskastua sen tasoon. Valitettavasti.

***

Ensimmäisestä viikosta Grand Slam-kisoissa tekee usein tylsän muun muassa sijoitettujen määrä, joita on siis tälläkin kertaa 32. Hurja määrä "kovimpia" nimiä, jotka eivät siis voi kohdata toisiaan alkukierroksilla, vaikka yleisen mielenkiinnon vuoksi syytä olisi. Ensimmäisten kierrosten yllätykset ovat tätä nykyä melko tiukassa ja yhdynkin takavuosien sveitsiläistähden Marc Rosset'n näkemykseen, jossa sijoitettuja tulisi GS-tasolla olla korkeintaan 16 ja Masterseissa vain 8.

Jos ollaan ihan rehellisiä, niin ensimmäiset etukäteen kiinnostavat ottelut saatiin vasta viikonloppuna.

***

Pelaajien omista kännyköistä ja varsinkin niiden kameroista on riittänyt juttua Garrosilla. Yksi otti kuvaa pallon jättämästä jäljestä puoltenvaihdon aikana "ilmiselvää" vääryyttä kokeneena ja toinen kuvaa tunnelmaa ja stadionia kiertävää aaltoa penkillä lepäillessään. Tähän on siis tultu. Ensimmäinen oli ehkä aavistuksen humoristista, mutta samanaikaisesti myös lapsellista, vaikka kuva hyvä olikin. Toisessa annetaan luonnonlapselle anteeksi moinen innostuminen, mutta mitä jos kiellettäisiin tämä pelleily kännykoiden kanssa ennen kuin homma karkaa lapasesta? Tipsejäkin voisi periaatteessa koutsi luuriin laittaa, kuten Rogerkin ehti jo maalailemaan.

***

Edelliskohtaan viitaten Kei Nishikorin ja Benoit Pairen ottelussa näin muistaakseni ensimmäisen penaltin katsomovalmennuksesta ehkä koskaan. Ja tämä siis vielä ilman sitä puhelinta katsomosta käsin. Paire oli taistellut itselleen eräpallon, mutta saikin tilanteessa varoituksen, joka oli järjestyksessään toinen ja tiesi näin ollen myös pisterangaistusta. Back to deuce. Auts.

Jälleen kerran peräänkuulutan kuitenkin myös tuomarin pelisilmää, kuten niiden "ajanpeluurangaistustenkin" kanssa. Onko ne pakko antaa noin kriittisissä paikoissa, kun tätä tapahtuu koko ajan eikä vain näillä ns. tärkeillä hetkillä? Pelaajia ja hyvää matsia on mielestäni turha pilata moisella draamalla, kun sen olisi voinut tehdä jo edellisessä geimissä tai vaikkapa seuraavassa.

Marginaalit ovat usein pienet ja erä sinne tai tänne moisen johdosta voi olla koko ottelun kannalta ratkaisevaa.

Rangaistuksena tämä on kuitenkin hyvä, sillä televisiokuvien perusteella katsomovalmennusta on paljon. Toki on vaikea määritellä mikä on tsemppausta ja mikä valmennusta, mutta suunta on oikea. Ehkä se vähentää samalla myös sitä juniorimaista ja jatkuvaa omaan boksiin vilkuilua.

***

John Isner. The Marathon Man. Tälläkin kertaa viidennen erän jatkogeimeissä. Nyt kahdesti. I rest my case.

Viidennen erän tie-break kaikkiin Grand Slameihin, kiitos! Nämä ovat mielestäni tulleet nyt tiensä päähän. Ei jaksa innostaa enää moinen kyttääminen, kun väsyneet taistelijat laahaavat ympäri kenttää. Pelin aikana nähdään jo ihan riittävästi pisteitä, jotka ratkeavat fyysisiin tekijöihin.

***

Tervetuloa viikko nro 2!

6 kommenttia:

  1. Kelpo blogilta vaikuttaa.

    1. Aika paha tuomio tuo Pairen juttu, mutta sitä saa mitä tilaa?

    2. Eurosportin selostus on nykyään ihan eri tasolla kuin joskus ennen. Ihmetyttää se, että siellä on kaksi ihan selvää hyvää tennismiestä ja lisäksi yksi horisija?

    3. Ekojen kierrosten matsit ovat olleet jo kauan puuduttavia. Paras generation my ass.

    VastaaPoista
  2. Kiitos Hannu!

    1) Se on juuri näin kuin sanot. Siitä huolimatta odottaisin hieman pelisilmää tuomareilta, varsinkin niiden ajanylityspenalttien kanssa. Homma ei voi olla täysin mustavalkoista esim. järjettömän pitkien pallorallien jälkeen.

    2) On toki parantunut, mutta silti aika vähän kuulee esim. hidastusten aikana lyöntien tekniikoista yhtään mitään, puhumattakaan pelin avaamisesta, mihin pelaajat pyrkivät etc. Keskitytään hieman liikaa niihin voittolyönteihin ja niiden hehkuttamiseen, vaikka homma olisi pohjustettu jo pari lyöntiä aiemmin.

    3) Varmasti on tällä hetkellä kovin sukupolvi kärjen osalta, mutta taso ei yllä kovin kauas. Vähemmän sijoitettuja ja kovempia matseja jo ekalle viikolle sanon minä.

    VastaaPoista
  3. Moi Tero.

    Tennistä kauan tapittaneena voisi noista selostajista avautua.

    Heikki Hedman: Edelläkävijä, josta pidin 80-luvulla. Sittemmin toistoa toiston perään ja lopussa jo liikaa asiavirheitä.

    Jari Hedman: En vain voi sietää. Aivan LIIKAA puhetta, lisäksi ääni on ärsyttävä. Fraasit myös typeriä.

    Mikko Innanen: En aivan ymmärrä miksi tämän tason mies selostaa Wimbledonia? Tosin, onhan siellä Jarikin.

    Arno Seiro: Kirjoittanut jo kauan Hesariin. Pidän asiallisesta tyylistä. Sopivasti sitä ja tätä.

    Arne Six: Aika samat kun Seiroon. Paljon taustatietoa. Miellyttävin ulosanti.

    Janne Eerikäinen: Menee pienissä annoksissa. En voi kuvitella kuuntelevani 2 viikkoa Grand Slamissa. Erittäin kuiva ja analyysi menee aivan överiksi. Ei jaksaisi joka kohdassa kuunnella jokaista pientä teknistä detailia Parempi kirjoittajana.

    Henri Järvinen, Crister Sarlin: No comments.

    Kaiken kaikkiaan sanon että Euron jätkät osaa olla hiljaa pelin aikana ja sillä pötkii jo pitkälle.

    VastaaPoista
  4. "Viidennen erän tie-break kaikkiin Grand Slameihin, kiitos! Nämä ovat mielestäni tulleet nyt tiensä päähän."

    Olen ennenkin ihmetellyt Blogistin näkemystä tässä. Yritin äkkiä katsoa, ja ei tainnut olla kai kuin kaksi (2) ylipitkää 120 pelatusta ottelussa. Missä ongelma? On huomattava, että 8-6 -numeroihin päättyvä erä ei ole pitempi kuin 7-6 -numeroilla tie-breakiin päättyvä. Tämä ei ole kovinkaan korkeata matematiikkaa!

    Lisäksi viides erä voisi muodostua vain henkisten ja fyysisten voimavarojen keräämiseksi edessä olevaa tie-breakia varten. Nyt pelurit tietävät, että erä on nimenomaan taisteltava voittoon asti.

    VastaaPoista
  5. Luonnonlapsi Monfilsejä sopisi kyllä nähdä enemmänkin. Mikä olisikaan viihdyttävämpi matsi Ranskassa kuin M. Llodra- Monfils?

    VastaaPoista
  6. Samoilla linjoilla anonymouksen kanssa selostajista. Eerikäinen on liian syvällinen. Tiedän itse aivan riittävästi kierteistä ja tekniikasta, enkä jaksa että sitä avataan koko ajan lähetyksessä. Kuka jaksaa kuunnella missä asennossa kengänkärki on milläkin sekunnilla? Tuosta on tehty Eerikäisen kohdalla jotain ihmeellistä pseudotiedettä. Tekstitkin täynnä kaiken maailman naurettavaa terminologiaa.

    Usein brittiselostajia muuten kehutaan, mutta aika vähän sielläkään tuollaista ylianalyysiä tehdään. Lisäksi joukossa on tosi kestämättömiä tyyppejä. Kai se kieli sitten luo illuusion?

    VastaaPoista