20/04/2014

Ennakko: Stanislas Wawrinka vs. Roger Federer, Monte Carlo 2014 (finaali)

Ohhoh! Sveitsiläisfinaali! Massalla!!!

Meneepä hurjaksi nyt. Nadalin ja Djokovicin tippumiset ennen finaalia yllättävät jossain määrin aina, mutta toisaalta tiedetään, ettei Nadal ole massallakaan heti parhaassa terässään, kuten ennakossani kirjoitin. Aika kovin hakee vielä ja mies vaikuttaa hieman vaisulta myös henkisesti. Olisiko Wawrinkan teurastus Australian Openissa korvien välissä paljon odotettua pahemmin? Mielenkiintoinen kirjoitus tuosta aiheesta muuten tässä.

Ja mitä Djokoviciin tulee, niin pomminvarmaa on ollut, että loukkaantuminen vaanii häntäkin joskus. Yllättävämpää lienee se, että vamma tuli ranteeseen, eikä esimerkiksi jalkoihin. Nilkkoihin tai sisäreisiin, joita hän venytyksissään kurittaa armottomasti. Rannevamma ei kuitenkaan ikinä kuulosta hyvälle. Kysytään vaikka Juan Martin del Potrolta. Voi olla, että lepo auttaa, mutta pienikin kipu lyöntikädessä on liian paljon pois pelistä, joten kuntoon se olisi Djokonkin saatava. Peruslanaus kipeällä kädellä ei vain riitä, ei kärjelle eikä muille.

Kun myös Andy Murray ottaa iisimmin juuri nyt, niin tulee mieleen, että fyysinen peli saattaa olla ottamassa niskalenkkiä näistä veijareista. Olisiko uusi aalto sittenkin ottamassa vallan jo lähivuosina?

Niin tai näin, ei mennä siihen nyt, sillä se ei tapahdu ainakaan vielä Monte Carlossa. Tänään nähdäänkin asetelmaltaan huima finaali, kun Roger Federer ja Stanislas Wawrinka ottavat toisistaan mittaa. 

On kerrassaan mielenkiintoista seurata, miten Wawrinka käsittelee uuden "ykkösasemansa" juuri Federeriä vastaan. Hän on tullut pitkän tien Federerin varjoista tähän pisteeseen, eikä varmasti halua antautua varjoille uudelleen. Jotenkin näkisin, että varsinkin Wawrinkalla olisi vielä todistettavaa tässä pelissä. Näyttää myös Federerille, että täältä pesee, sillä head-to-head rekordi (13-1, Federer) ei mairittele. Se on henkisesti iso tehtävä, kun asetelma on mikä on, eikä varmasti helpota, että pari tuntee toisensa hyvin. 

Todistettavaa riittää myös Federerillä, niin Wawrinkan kuin myös pelinsä suhteen. Voitto Mastersissa ja vieläpä massalla toisi aikamoisen boostin, jolla voisi ratsastaa pitkäänkin. Muiden tukkoillessa ja paikkoja parannellessa, kuka ties, kaikki saattaisi olla kesällä mahdollista. Lisäkiihokkeena ottelulle on varmasti myös se, ettei hän ole myöskään voittanut ikinä Monte Carlossa.

Jännittävä nähdä mitä tuleman pitää. Se on varma, että ilotulitusta junnaamisen sijaan on tulossa kosolti. Näyttäviä palloja winnereineen sekä mentaalista vääntöä ikään kuin "kaikki mitä sinä teet, minä teen paremmin" -hengessä. 

Pelillisesti syöttö on tietysti hurjassa roolissa ja jos Rogerilla on niin sanotusti "syöttöpäivä", on vaikea nähdä Staniä voittamassa tätä. Jos hän kuitenkin saa pelin peliksi, ovat mahdollisuudet olemassa. Varsinkin monipuolisempi ja hyökkävämpi rysty voi tehdä tuhojaan Rogerin rystypuolella, eikä hän kämmenpuoleltakaan paljon jää jälkeen. Ennen kaikkea hänen on saatava Federer liikkeelle sivusuunnassa ja oltava kärsivällinen Rogerin kahden tunnin paineessa. On iskettävä silloin kun paikka on ja on tehtävä se lujaa. Niin, että tuntuu.

Veikkaan voittajaksi kuitenkin Federeriä erin 2-1. Uskon asioita tietenkin nämä, mutta mentaalisesti näkisin hänet sittenkin vielä isoveljellisenä hahmona Stanille.

Klo 16.00 tärähtää! Pelin näyttävät ainakin VeikkausTV, TennisTV, Cmore Tennis ja MTV Sport.

13/04/2014

Ennakko: Monte Carlo 2014

Massakausi! Vaikka kotisohvilla massakautta on vedetty jo vuosia, niin tenniskentillä kauden pituus on noin pari kuukautta ja sen aika on nyt! Vamos!

Odotukset ovat kieltämättä erityisen korkealla. Jatkuuko Nadalin tyrmäävä massavire tänäkin vuonna vai joko on Djokovicin vuoro laittaa isosti hanttiin? Erittäin suurella mielenkiinnolla seuraan juuri tätä kaksikkoa tänä keväänä. En jätä muita unholaan, vaikka sen juuri teenkin, mutta massalla on lopulta vaikea kuvitella kenenkään muun iskevän kiilaa Nadalin ja Djokovicin väliin.

Viime vuonna Djokovic vei jo Monte Carlon ja oli erittäin lähellä Nadalia myös Ranskassa. En oikein usko, että lähempänä voi enää olla. Tänä vuonna voi olla vihdoin se hetki, jolloin Djokovicin ottaa sen ison askeleen Nadalin suhteen myös massalla. Ei pelkästään Monte Carlossa tai muissa massa-masterseissa, vaan Garrosilla. Roland Garrosilla.

Otan esimerkin taisteluparista Nadal-Federer. Muistatteko kuinka Nadal saavutti Rogeria vuosi vuodelta Wimbledonissa ja painoi lopulta ohi? Jotenkin näkisin, että Djokovic on samalla tavoin saavuttanut viime vuosina Nadalia massalla ja voi hyvinkin olla, että massakuninkaan päivät ovat, ei nyt ihan luetut, mutta jotain sinne päin. Ainakaan en usko hänen voittavan ihan kaikkea. Haastajista pahimmat, tai ainakin pahin, on lähempänä kuin koskaan.

Monte Carlo avaa isojen poikien massakisat. Nadalilla on tapana kauden alussa hakea sitä oikeata tuntumaa ja kyllä, myös massalla. Tuntumaa hakiessaan hän usein sortuu passiivisuuteen ja peruslanaamiseen, johon joku tarpeeksi kyvykäs pääsee joskus iskemään. Tätä ei tietenkään tapahdu usein, eikä varsinkaan massalla, mutta paikkoja siihen saattaa ensimmäisissä massaturnauksissa tulla. Garrosilla tämä sitten on jo vaikeampaa, sillä vaikka koko massakausi hänelle tärkeä onkin, niin se ei merkinne mitään ilman isointa kannua.

Djokovicin pelissä oli kevään Amerikan kiertueella jälleen sitä tuttua dominanssia, jota nähtiin viime kauden lopulla, vuotta 2011 unohtamatta. Kun boksissa on viimeisen puolen vuoden aikana istunut miehen vanha valmentaja Marian Vajda, Novak pelaa käsittämättömällä tasolla. Vahvasti karrikoiden ja huumorilla höystäen voisin väittää, että vain Boris Becker voi pelastaa Nadalin Monte Carlossa.

Näin käy:

Puolivälierät:
Nadal vs. Ferrer
Cilic vs. Raonic
Fognini vs. Federer
Djokovic vs. Dolgopolov

Välierät:
Nadal vs. Cilic
Djokovic vs. Fognini

Finaali:
Nadal vs. Djokovic

Voittaja:
Djokovic.

11/04/2014

Davis Cup-tunnelmaa!

Olin tosiaan sunnuntaina katsomassa Suomen otteita Davis Cupissa Bosnia ja Hertsegovinaa vastaan. Valitettavasti kentällä tuli turpaan ja ilmeisen lähellä se oli kuulemma katsomossakin. Siitäkin huolimatta, ei sen johdosta, oli sunnuntain tunnelma aivan loistava!

Sellaista huutoa, kannustusta ja innostusta kokee valitettavan harvoin suomalaisessa tenniskatsomossa! Lisää tätä!

Tunnelmaa eivät pilanneet edes antifairplay-henkiset vastustajat saati heidän kannattajansa. Ei vaikka penkillä olevat pelaajat huutelivat "out'ia" kesken pallon. Ei vaikka huhun mukaan yksi bosnialaiskannattaja puski suomalaiskannattajaa. Ei vaikka välillä Paukun päätyyn tämän syöttövuoroissa raahattiin jostain itkevä sylivauva. Ja niin edelleen.

Kaiken keskellä täytyy toki muistaa, että Davis Cup on katsomokulttuuriltaan hieman eri tyyppinen kilpailu normaaliin tenniskatsomoon verrattuna. Omia kannustetaan varsin raivoisasti tilanteesta ja juuri pelatusta pisteestä riippumatta. Siinä ei ihan hirveästi paina edes vastustajan virhe, ei edes kaksoisvirhe. Aänihuulia kuritetaan tilanteessa kuin tilanteessa.

Älkää ymmärtäkö väärin, en missään nimessä allekirjoita tuulettamista kentällä enkä sen ulkopuolella, jos vastustaja tekee helpon virheen, esimerkiksi juuri kaksoisvirheen, mutta Davis Cupissa omien kannattaminen on menee jollain tavalla tämän yli eikä kyse suoranaisesti ole vastastajalle ilkkumisesta. Toki näitäkin on maailmalla nähty, mutta Talissa ei mielestäni oltu sunnuntaina lähelläkään tätä ja hyvä niin.

Ainahan joukkoon suomalaiskatsomossakin mahtuu muutama tosikko, jotka eivät tätä tajua, mutta ei anneta sen häiritä. Ääntä peliin, käsiä yhteen ja persettä ylös penkistä, kun ensi kerralla saavutaan kotimaiseen tenniskatsomoon, ok?

09/04/2014

Jälkipelit: Davis Cup, Suomi vs. Bosnia-Hertsegovina (su 6.4.2014)

Voi hitto. Niin lähellä, mutta lopulta niin kaukana. Davis Cupin jatkopaikkakin voi olla lopulta pisteestä kiinni. Ja jos ihan tarkkoja ollaan, se voi olla sitä jopa neljästi.

Jarkon hoidettua rutiinilanauksella ykkösten kohtaamisessa Damir Dzumhurin jäi tämän mittelön ratkaisu kakkospelaajien varaan. Suomelta tulessa oli pitkästä aikaa joukkueessa pelannut Juho Paukku, jota vastaan tuli Jarkon perjantaina voittanut Mirza Basic.

Olin etukäteen hieman skeptinen Juhon mahdollisuuksista lähinnä perjantain tulosten ja miehen uran jäähdyttelyvaiheen takia. Taliin saapuessani toivoin kuitenkin varovaisesti, että näkisimme paljon sitä Paukkua, joka vuosia sitten laittoi Rainer Schüttlerin täysin nippuun Talin challengerissä. Toiveeni toteutui ja juuri sitä lopulta nähtiin.

Juhon peli oli suurelta osin aivan käsittämättömän isoa, kaunista ja ihanaa. Sanalla sanoen se oli vakuuttavinta tennistä, mitä olen pitkään aikaan paikan päällä nähnyt. Kenties koskaan. Otos on maailman mittakaavassa toki rajallinen, mutta ihan heti ei tule mieleen esimerkiksi yhtäkään Jarkon matsia, jossa olisi moista ilotulitusta nähty.

Pelityyleissä ja sitä kautta pelin viihdearvossa on toki eroa, sillä Jarkko loistaa usein muilla avuillaan. Mutta, olipahan kiva katsella kun suomalainen pommittaa syöttöä ja säestää sitä miehekkäällä kämmentulituksella. Kieltämättä pieni pelko siitä, ettei peli välttämättä ihan koko matsia kestä, leijui hallin kattorakenteissa, mutta pitkään se kesti ja harmittavan lähelle mies voittoa tosiaan pääsi.

Ensimmäiset kaksi erää oli oikeastaan niin hyvää tekemistä kuin olla voi. Oli oikeastaan vaikea kuvitella, mitä mies voisi tehdä enää paremmin.

Myös kolmas erä oli pitkään periaatteessa täysin kontrollissa, mutta breikit jäivät erän alkupuolella ottamatta, jolloin ne olivat parissakin geimissä tyrkyllä. Basic puolestaan käytti murtopallonsa ja ne ratkaisevat tulivat harmittavasti vieläpä Paukun 40-15-johdon jälkeen. Pieni droppi ykkösen syöttöprosentissa ja kämmenessä riitti Basicille, joka toki paransi koko ajan ottelun edetessä. Huono hän ei ollut missään vaiheessa, vaan Paukku todella pelasi miestä ulos ottelusta.

Mutta sitten ne neljännen erän ottelupallot. Paukku johti siis 5-4 ja sai Basicin syöttövuorossa neljä ottelupalloa etutilanteissa. Ensimmäiseen Basic tykitti ässän. Samoin toiseen. Kolmanteen tuli rystykrossiwinneri syötön perään ja neljänteen rystywinneri pitkin linjaa pitkän pallon päätteeksi ja arvatenkin aivan takakulmaan. Uskomattoman kylmää peliä.

Viides erä alkoi jälleen hyvin ja Paukku johti murrolla 2-0, mutta sitten alkoi Basicin hurjempi perustaso jo hieman näkyä ja Paukku ei päässyt enää ihan samanlaiseen lentoon kuin aiemmin.

Tappiosta huolimatta ei Davis Cupista kuitenkaan jäänyt paha maku. Harmittavahan tappio tietysti on niin kuin aina, mutta tätä tennis vaan on. Joskus tulee urakalla turpaan, joskus vähän vähemmän ja joskus sitä jopa voittaa.

Eniten mieltä harmitti ja hämmensi se, ettei Paukun esittämillä otteilla pitäisi olla jäähdyttelemässä. Ei todellakaan. Äkkiseltään ajatellen oli itse asiassa vaikea keksiä syytä, miksi Paukku ei koskaan breikannut isommin.

Oliko iso peli lopulta liian isoa ja marginaalit liian pieniä? Tappioputkessa huonolla itseluottamuksella on tietysti vaikea pelata näin. Entäpä fysiikka? Saatiinko kropasta kaikki irti? Hajosiko kämmen tiukoissa paikoissa siihen ajoittaiseen takapainoon, jolloin aseesta tuleekin hehtaaripyssy? Oliko A-pelin tukena sitä B-peliä, johon turvata, jos ei kulje? Oliko A-peli vastustajalle liian helppoa saada sekaisin?

Paljon kysymyksiä joihin en tiedä vastausta. Kaikesta huolimatta, Paukun taistelu oli toistaiseksi tämän vuoden kohokohta tenniskatsomossa ja kirkkaasti. Tappiosta huolimatta.

Uutta matoa koukkuun, Juho! We want more, we want more!


PS. Lisäpaloja Davis Cupin-katsomofiiliksistä luvassa tällä viikolla... Aikamoista. Pysy linjoilla!