22/07/2015

Jälkipelit: Novak Djokovic vs Roger Federer, finaali Wimbledon 2015

Wimbledonin jälkipelit tulevat lomista ja yhteysongelmista johtuen hieman jälkijunassa. Reissussa tuli tosiaan tuskailtua jonkin verran verkottomuuden ja sitä kautta lähes täydellisen Wimbledon-pimennon kourissa. Nauhoitteita ja koosteita on nyt kuitenkin tutkailtu, joten jälkipelien aika on tässä ja nyt!

Niin, Novak Djokovic palautti  finaalivoitollaan jälleen päiväjärjestyksen miesten tennikseen. Ranskan pettymykset ja mahdolliset finaalimöröt kuittaantuivat parhaalla mahdollisella tavalla, kun hän voitti loistavan turnauksen pelanneen Roger Federerin erin 3-1. Ykkönen oli jälleen ykkönen.

Odotukset Federerin leirissä ennen finaalia olivat upean Andy Murray-voiton jälkeen varmasti tapissa. Mies oli liikkeellä hurjan syöttämisen, toimivan pelin ja ennen kaikkea täyden tankin kanssa. Parempaa lähtökohtaa finaaliin mentäessä ei siis juurikaan olisi voinut kuvitella. Samaan aikaan Djokovicin leirissä tiedostettiin se, ettei ihan parasta Djokoviciä oltu vielä nähty.

Federerin voitto Murraystä oli tosiaan hurja näytös syöttämisen ja aggressiivisen pelin muodossa, mutta Djokovicia vastaan sveitsiläinen ei yltänyt samaan, mikä lopulta vei myös voittomahdollisuudet. 

Hyvällä syöttämisellä mies olisi varmasti roikkunut voittokamppailussa pidempään, mutta suurin ero Murray-otteluun tuli Djokovicin peruspelin paremmuudessa ja ennen kaikkea lyöntien syvyydessä, palautukset mukaan lukien. Kun Murrayn lyönnit tupsahtelivat suurelta osin, Federerin hyvyydenkin ansiosta, syöttöruudun takarajan tuntumaan, niin Djokovic upottaa lyöntiään lähtökohtaisesti metrin puolitoista syvemmälle ja myös puolustuksesta. Lisäksi serbin kakkossyötössä on enemmän potkua kuin Murrayn vaisummassa ja semifinaalissa varsin löysänkin näköiseksi jääneessä kakkosessa.

Vaikka Federer onkin mestarillinen hyökkääjä, niin urakka finaalissa vaikeutui huomattavasti, kun vastustajan lyönti oli selvästi painavampaa. Vaihtoehtoja jää silloin periaatteessa kaksi. Ottaa pieni riski ja liimautua lyönnin pituudesta huolimatta takarajan päälle ja kyllä, juuri niihin asemiin joita hän vielä Murrayta vastaan onnistuneesti käytti. Riskit kuitenkin kasvavat yhtä matkaa kiireen kanssa, sillä syvempi pallo on nopeammin hollilla, jolloin lyönnin rytmi, osuma ja paino kärsivät. Toinen vaihtoehto on taas vetäytyä hieman taemmas, mutta on selvää, ettei läpäreiden tekeminen tai kauempaa hyökkääminen ole läheskään niin helppoa kuin takarajan tuntumassa tai sen sisällä, jossa Federer rakastaa liikkua. Riskit kasvavat siis tällöinkin, kun aggrea haetaan oman mukavuusalueen ulkopuolelta, lähes puolustuspositioista, joissa Federer on aina ollut uusia kuninkaita aseettomampi. Federer pyrki käyttämään varsinkin vaihtoehtoa yksi, mutta loppua kohden myös kenttäpositio valui yhä alemmas ja alemmas.

Djokovic puolestaan teki finaaliin varsin odotetun tasonnoston. Hän ei jäänyt juurikaan kyttäilemään vastustajansa muuveja, vaan aktivoitui selvästi ja löi periaatteessa lyöntejä, joilla oli koko ajan selkeä tarkoitus. Poissa olivat ne 3-4 lyönnin kyttäilyt, joihin ei olisi ollut finaalissa edes varaa. Lyöntien paino riisui Federeriä aseista sitä enemmän mitä pidemmälle ottelu eteni. Kun tähän fiksuun ja tasaisen tappavan tempopelin päälle lisätään Djokovicin tehokas syöttöpelaaminen, niin urakkaa on monelle kaverille vain liikaa. Onkin erittäin vaikea nähdä, että Federer onnistuisi Djokovicia enää isoimmilla areenoilla kaatamaan. Siihen vaaditaan täysin käsittämätön syöttöpäivä, hurja hyökkäysvarmuus ja näilläkin ollaan vasta lähellä voittoa.

Isommassa kuvassa voikin miettiä pystyykö moiseen oikeastaan kukaan juuri nyt? Kyllä, hehkutin Djokovicin yhden kauden Grand Slam-mahdollisuutta alkukaudesta (vai oliko jo viime kauden loppua?) ja periaatteessa siitä ei olla kuin yhden ottelun päässä, joka toki takaa sen, ettei se tänä vuonna tapahdukaan, mutta vaikea on nähdä, että joku isompi kaski Djokovicille tällä hetkellä löytyisi. Siitäkin huolimatta, että Stan Wawrinka voitti hänet kuukausi sitten omalla maksimipelillään Ranskassa, mutta pysyykö se taso Stanilläkään poikkeuksetta siellä missä se Ranskassa oli? En usko. Absoluuttisesti tuo taso on varmasti tämän hetken kovinta, mutta yksittäiset piikit auttavat harvoin, kun taso on lopulta näin laaja.  

Nyt mennään näillä ja ilman isompia dippejä tämä vuosi tulee jälleen jäämään mieleen Djokovicin vuotena. Kaksi tai kolme Grand Slamiä, vino pino Masterseja ja niin edelleen. Ei siis auta. Voittavat keinot ultrahyökkäyksen muodossa hakevat vielä muotoaan. Tai ainakin tasoaan ja kestävyyttään. Niin kauan kuin ne uupuvat, Djokovicin Grand Slam-juna etenee vauhdilla uusille kaksinumeroisille lukemille jo syksyllä. 

12/07/2015

Lomalla

Lomareissussa, joten finaalin jälkipelit isoine kuvineen aikanaan kun

A) näen finaalin
B) löydän wifi-yhteyden
C) saan sen toimimaan
D) selviän kurjuudestani, että en nähnyt finaalista livenä vilaustakaan. 

Ihan hiton pahalta tuntui muuten tämä pimento. Ei tule toistumaan. Pelisilmä ei saa pettää tällä tavoin lomia suunnitellessakaan ;) Olla nyt reissussa kun Wimbledonissa pelataan ratkaisuotteluja...

Vielä kun majapaikan "akuutti" wifi-ongelma kävi ilmi, oli päässä vain yksi lause: "You cannot be serious!!!"

Siitäkin huolimatta, hyvää kesää kaikille!

Ennakko: Novak Djokovic vs Roger Federer, Wimbledon 2015 finaali

The grand finale! Grand Slam-finaali kahden kärkisijoitetun välillä tuo aina veden kielelle. Tämä kerta ei ole poikkeus.

Novak Djokovicin ja Roger Federerin kohtaamisissa kohtaavat kaksi maailmaa monella eri tasolla. Paras syöttö vastaan paras palautus, ultra-agressiivisuus vastaan hurja puolustus, paras verkkopeli vastaan parhaat ohitukset ja niin edelleen. Kun tähän soppaan lisätään kerrassaan herkulliset mentaaliset asetelmat on luvassa todellista herkkua.

Aloitetaan pelitavoista. Federerin upea hyökkäyspeli on toiminut vielä upeamman syöttämisen siivittämänä kuin unelma tämän vuoden kisassa. Vain yksi menetetty syöttövuoro ja käsittämättömät syöttötilastot ovat vieneet Rogerin juuri ihanteelliseella kuormituksella finaaliin saakka. Tankki on varmasti niin täynnä kuin se tässä vaiheessa vain voi olla, sillä aikaa kentällä on kulunut vain reilu 10 tuntia! Vire oman pelitavan toteuttamiseen onkin täydellinen. 

Djokovicin vireestä on ollut vaikea ottaa selvyyttä. Pientä aaltoilua matkan varrella on esiintynyt, mutta hommat ovat tulleet hoidetuksi. Välillä väkisin vääntämällä, välillä varsin kliinisestikin. Mitään suvereeniutta ei olla nähty, mutta vaikeatahan serbin voittaminen näyttää silti olevan. Mies turvautuu kuitenkin ajoittain edelleen liikaa passiivisuuteen ja odotteluun. Peruspalloissaankin hän saattaa lyödä ensin 3-4 palloa keskikaistaan ja avata vasta sitten pelin ellei vastustaja ole sitä jo hänen puolestaan tehnyt. Federeriä vastaan moiseen ei ole aikaa. Sveitsiläinen yrittää pomminvarmasti pitää pisteet lyhyinä, alle viiden lyönnin teloituksina. Mitä pidemmälle pallot menevät sen varmemmin ne alkavat kääntyä Djokovicille. Tulitusta vastaan Djokovicin onkin puolustuksen aikana väijyttävä ahnaasti sitä ensimmäistä mahdollista vastaiskun paikkaa, sillä muuten juna menee nopeasti. 

En olisikaan yhtään yllättynyt, jos Djokovic tulisi kaikki paukut ladattuina heti avauserään ja yrittäisi ottaa dominan roolia välittömästi pois Federeriltä. Hakea winnereitä, olla aktiivinen, uskaltaa pelata ja niin edelleen. Toisin sanoen, tehdä niitä asioita, joiden puutteeseen edellinen GS-finaali Garrosilla sitä toista sveitsiläistä vastaan käytännössä kaatui. Nyt ei ole varaa eikä aikaa kyttäilyyn tai grindaamiseen ja sitä kautta mahdollisesti tapahtuvaan Federerin pelitason pudottamiseen. Grand Slam-finaalit voitetaan poikkeuksetta omin avuin. Tee oma onnesi.

Federerille ottelu on jossain mielessä helpompi. Pelitapa on mitä on eikä yllätä ketään. Niin paljon, tai oikeastaan kaikki, riippuu syöttämisestä. Jos miehen ykkössyötöt osuvat noin 75 prosentin tasolla, joka on muuten täysin järjetön lukema, niin kaikki, aivan kaikki, on mahdollista ja blogisti joutuu syömään sanansa, ettei mies enää mitään Grand Slamiä voittaisi. Ottelussa Andy Murrayta vastaan, jopa Andy totesi, ettei ole kohdannut niin hyvin syöttävää Federeriä koskaan. Syötön suunnat, kierteen määrä, syvyys vaihtelevat paljon ja tekevät syötöstä erittäin vaikeasti luettavan sekä palauttamisesta rytmitöntä. Juuri se saattaa sekoittaa hyvänkin palauttajan peliä. Lisäksi 50-50 arvuuttelu lyöntipuolesta pitää palauttajan helposti varpaillaan. Toki on varmaa, että Djokovic saa paljon palloja peliin, mutta pelkästään se ei auta, sillä palautuksilla tulisi olla selkeä missio, sillä Federerin välitön kämmentappo väijyy viikatemiehen lailla syötön seuraajana.

Verkollenousuissaan Federer saa kuitenkin olla nyt erittäin tarkkana. Ruoholla saattaa usein riittää vähän huolimatonkin lähestymislyönti vähän sinne päin, mutta Djokoviciä vastaan se ei riitä missään eikä milloinkaan. Serbi kaivaa matalastakin slicesta pallot terävästi ja jyrkillä kulmilla ylös. Rogerin hyökkäspuoli tulee todennäköisesti vaihtelemaan koko ajan, mutta pientä painostusta kämmenpuolelle varmasti jossain määrin esiintyy, sillä serbi ei ole kämmenpuolustuksensa kanssa aivan niin vaarallinen.

Myöskään Djokovic ei saa jättää omia hyökkäyksiään huolimattomiksi, sillä juuri nyt Federer näyttää kipittävän kuin enkeli ja iskevän kuin ampiainen varsinkin kämmennurkastaan.

Mentaalisesti tämä kohtaaminen on ehkäpä vielä herkullisempi. Federer tietää hetkensä koittaneen ja sen, ettei näitä paikkoja enää hirveästi tule. Viime vuoden finaalitappio saattaa Federerin tapauksessa tuoda juuri sopivaa lisänälkää, jonka voi valjastaa positiiviseksi lataukseksi tätä iltaa varten. Hyvää itseluottamustasoa heijastelee niin syöttö kuin viime vuodesta parantunut ja stabilisoitunut rysty, joten tiukoissakin paikoissa mies voi olla aiempaa rentoutuneempi. Alkuvaiheen johto, ensimmäinen erä, olisi Federerillle hyvänä front-runnerina elinehto, jolla karkumatkalle voisi paremmin ponnistaa.

Djokovicin koko kausi sujui kuin tanssi aina Roland Garrosin finaaliin saakka. Siitä tulleet kolhut olivat varmasti kovat ja jonkinlaisen särön ne varmasti jättivät ja toivat pientä epäilystä omia kykyjä kohtaan. Näytettävää varmasti on, mutta onko mies yhtä nälkäinen kuin Federer? Voittaminen ruokkii voittamista, mutta Federerin nälkä voi olla kovempaa sorttia. Lisäksi Djokovicin uraan mahtuu jonkin verran finaalitappioita, joissa mies ei ole vertynyt parhaaseensa. Viimeisen kahden viikon esityksillä tämä vaara voi olla olemassa. Peikot väijyvät.

Kahden skenarion ottelu siis luvassa. Jos Federer syöttää kuin mielipuoli, ottaa hän sittenkin vielä yhden Slamin. Jos taas syöttö pätkii ja Djokovic saa peruspelinsä aktiiviseksi ja riittävälle tasolle, riittää se Djokovicille mestaruuden uusimiseen. Eräluvut 3-1 Federerille, ei kun Djokovicille. Federerille, Djokovicille, ... Federerille!

10/07/2015

Ennakko: Semifinaalit, Wimbledon 2015

Vaikka semifinaalit tarjosivatkin yhden mojovan yllätyksen, ollaan turnauksessa edetty pitkälti alkuperäisen käsikirjoituksen mukaan. Neljästä kärkinimestä kolme pelaa odotetusti semeissä.

Roger Federer vs Andy Murray
Päivän mielenkiintoisin kamppailu on tietysti Andy Murrayn ja Roger Federerin odotettu semifinaalikohtaaminen. Vielä viime joulukuussa Lontoon finaaliturnauksessa näytti kovasti siltä, että Andyn parasta ennen päivämäärä olisi ylittynyt jo selvästi. Federer suorastaan ja oikeutetusti teurasti mitäänsanomattoman Andyn. Paljon on kuitenkin sen jälkeen tapahtunut Andyn leirissä sekä pelissä ja uskallankin väittää, että tähän kamppailuun mies lähtee jopa suosikkina.

Huolimatta Rogerin loistavista otteista tämän vuoden Wimbledonissa, täytyy muistaa ettei sveitsiläinen ole vielä joutunut kovinkaan isoon testiin. Vastustajat ovat olleet juuri sopivia alkupaloja, mutta tuleva testi on lähes maksimaalinen. Toki siihen on hyvä lähteä juuri näin eli täysillä tankeilla, sillä vastaan tuleva puolustus on yksi kovimmista ja vastaiskujen myötä myös Federer saanee vähintäänkin oman osansa päivän liikunnasta.

Kuten jo turnausennakossani mainitsin, Andyn peli on viime kuukausina ollut yllättävänkin monipuolista jopa hyökkäämisen osalta, mutta ennen kaikkea se on ollut kypsää ja fiksua. Hän riisunut monta pelaajaa parhaista aseistaan tämän kevään aikana. Esimerkiksi Rafael Nadal ei päässyt edes massalla myllytyspositioihin Andya vastaan. Toki tämä oli silloinkin kaukana parhaastaan, mutta kuitenkin. Andyllä on fiksuna pelaajana loistavia tapoja tylsyttää kovakin hyökkäys. Mielenkiinnolla seuraankin, kuinka käy Federerin nyt nähdyn ultra-aggressiivisen, ja jopa kärsimättömän, hyökkäyksen kanssa. 

Federer on saanut pelata jo viisi ottelua takarajan päältä, mutta on odotettavissa, että Andy työntää painavalla pelillään miestä metrin tai puolitoista taaemmaksi. Sieltä on jo huomattavasti vaikeampi löytää winneripositioita, puhumattakaan paikkoja verkolle nousuun. Federer ei voikaan nyt härkäpäisesti luottaa hyökkäämiseensä, sillä yksinään se ei tule riittämään. Täytyy olla totuttua enemmän kärsivällisyyttä, sitkeyttä ja myös varmuutta. Pisteitä pitää saada valtava määrä myös raastamalla ja roikkumalla, vaikkei se Federeriin sinänsä hienoon pelikirjaan ole koskaan sopinutkaan. Takakenttäralleja Andyn kanssa tulee väkisinkin ja niissä pitää pystyä olemaan mukana ja iskeä painavasti vasta paikan auetessa, eikä sohia koko ajan ja kaikkialta, jolloin vaarana on ohitus tai Andyn nopea ja vaarallinen vastaisku. 

Kuskin paikalla Federerin olisi silti koko ajan oltava, koska Andy on, kuten sanottua, loistava kääntämään peliä itselleen edulliseen suuntaan. Aivan kuten myös Nadal Federeriä vastaan. Useinhan oli niin, että Federer joutui lyömään korkeata rystyään, kun Nadal sai myllyttää kämmentään, eikä Federer oikeastaan koskaan löytänyt kunnon lääkettä tähän. 

Vähän pelkäänkin, että myös Andy saa rikottua ja yksipuolistettua niin ikään juuri Federerin rystypuolta siten, että sieltä tulee vain joko virheherkkää yläkierrettä, terävää slicea tai erittäin riskialtista linjapommia. Vain keskimmäisellä vaihtoehdolla, slicella, on Federerillä pienet mahdollisuudet. Iso kysymys ylipäätään onkin, mitä Andy tekee Rogerin rystyslicen kanssa, jota tulee paljon niin palautuksissa kuin peruspalloissakin. 

Mutta totta kai, Federerin syöttö on juuri nyt niin hyvä, että Andyn on käytettävä omatkin paikkansa erittäin tarkasti. Tuhlailuun ei ole varaa yhtään. Federer pistää varmasti Andyä arpomaan syöttösuuntiaan ja petaa välitöntä tappopaikkaa kämmenelleen. 

Andyn oma syöttäminen ja peli sen päälle on niin ikään isossa roolissa. Jos hän saa Rogerin kurottelemaan ja slaissaamaan palautuksiaan, jää kenttää sopivasti auki Andynkin nopeille hyökkäyksille. Palautuksissa Andy lienee vastustajaansa edellä siinä, että hän kaivanee enemmän palloja peliin ja palautukset joihin hän pääsee paremmin kiinni kääntynevät melko varmasti Rogerin rystypuolelle. Sen päälle hän voi omalla ja monipuolisemmalla rystypelaamisellaan rakentaa ottelun kulkua ja reittiä kohti voittoa.

Andy vie erin 3-1.

Novak Djokovic vs Richard Gasquet
Gasquet'n voitto Stan Wawrinkasta oli iso yllätys, katsoi sitä miten päin tahansa. On totta, ettei Wawrinka ole ruoholla parhaimmillaan, mutta henkisesti nykyisen Stanin olisi tällaisessa paikassa luullut pyyhkivän ranskalaisella lattioita, varsinkin viidennen erän aikana. Gasquet taisteli kuitenkin sitkeästi ja roikkui mukana kun oli roikuttava ja vei peliä, kun sitä oli vietävä. Ratkaisuhetken hyödyntäminen oli kuitenkin isoin sulka voitossa. 

Samanlaista paikkaa ei kuitenkaan semifinaalissa ole odotetavissa. En millään jaksa uskoa, että miehen pikkunätti peli terävine vastaiskuineen olisi tarpeeksi Novak Djokovicille, jonka peli toki on aavistuksen aaltoillut turnauksen aikana. Rutiini on kuitenkin valtaisa ja Gasquet'illa on hurja vuori edessään. Staniä vastaan nähtyä tuuppaamistakin ei voi nyt edes harkita, sillä pallo tulee Djokoviciltä varmemmin, mutta varsin painavana myös takaisin. Kikkailu ja sekoittelu voi taas toimia hetken, mutta vauhtiin ja rytmiin päästyään, Gasquet'n rytmittöminkin peli on suupala serbille. 

Gasquet jää jalkoihin ja Djokovic vie puhtaasti 3-0. Suuren suuri teurastuksen vaara ilmassa.

07/07/2015

Ennakko: Puolivälierät, Wimbledon 2015

Wimbledon alkaa tämän vuoden osalta saavuttamaan kliimaksiaan. Omalta kohdaltani kisan seuraamista on aavistuksen hankaloittanut lomailu kehnoine nettiyhteyksineen ja muine aktiviteetteineen, joista yksi oli muuten Lappeenranta Tennis Week! Hieno oli kisa ja iso kiitos siitä, mutta mennään siihen joku toinen kerta. Tai sitten ei. 

Tässä kuitenkin siis puolivälieräennakot, olkaa hyvä!

Roger Federer vs Gilles Simon
Federer on edennyt jälleen tuttuun tyylikkääseen tyyliinsä ja varsin vähin vaurioin ensimmäiset neljä kierrosta, eikä Tomas Berdychin tiputtaneen Gilles Simonin muodossa uhkaa ole vielä kvartseissakaan. Millään ei riitä usko siihen, että Simon pystyisi Rogeria tosissaan Wimbledonissa haastamaan. Siihen vaaditaan joku isoimmista pojista vaikkakin jonakin Rogerin primetime-vuotena (en muista tarkkaan mikä vuosi oli) Simon oli yksi niistä neljästä kaverista, joka harvinaisen voiton maestrosta tuolloin otti. Nyt ei kuitenkaan liene mitään saumaa. Letkeyttä toki on vaikka muille jakaa, mutta kun kaveri tulee päälle kuin höyryjuna, ei millään riitä Simonin vastarinta jatkuviin ohituksiin saati omiin hyökkäyksiin. Federer erittäin nälkäisenä ja heittämällä semeihin, 3-0 tauluun.

Andy Murray vs Vasek Pospisil
Kisan toinen varsin nälkäinen peluri, Andy Murray, etenee niin ikään vakuuttavasti kohti isoimpia otteluja. Ivo Karlovic aiheutti järkyttävällä syöttämisellään pientä painetta ja kipuiluakin, mutta hienosti Murray senkin rastin lopulta hoiti. Kvartsissa tulee vastaan Kanadan Vasek Pospisil, jonka tankin täytyy olla jo aivan tyhjä. Mies on ollut kentällä nelinpelit mukaan laskien jo lähes parikymmentä (!!!) tuntia ja sen täytyy näkyä. Viisieräisiä molemmat sarjat huomioiden on jo neljä ja kaksi muutakin ottelua ovat olleet nelieräisiä. Työn sankaruus saati hurja syöttö ei nyt auta ja Andy etenee lämmitellen herkulliseen semifinaaliin Rogeria vastaan. Pomminvarma 3-0.

Stan Wawrinka vs Richard Gasquet
Myös Stan on edennyt junan lailla eteenpäin. Todelliset testit ovat loistaneet vielä poissaolollaan, joten pieneen hapuiluunkin on ollut vielä varaa. Moukarointi on kierros kierrokselta paremmin kuosissaan ja tuskin Gasquetkaan Stanin saa Stanin junaa pois raiteiltaan. Ei ainakaan kolmen voitetun erän vertaa. Kahden upean rystyn kohtaamisessa Stan onkin monipuolisuudellaan ja ratkaisuvoimallaan selvä suosikki. Stan jatkoon erin 3-1.

Novak Djokovic vs Marin Cilic
Kuvittelenko vain vai näenkö jo harmaita pilviä Djokovicin taivaanrannassa? Ennakossani maalailin miehen henkistä kanttia sekä sen kestävyyttä ja täytyy sanoa, että neljännen kierroksen ottelu Kevin Andersonia vastaan oli suurelta osin juuri sellaista tervassa tarpomista, jota mentaalisesti väsyneen Djokovicin peli lähes poikkeuksetta on. Kaksi ensimmäistä erää täysin puuduttavaa, varovaista, passiivista ja jopa pelokasta keskikaistan pommitusta. Huh huh. Ainoa positiivinen asia oli, että Djokovic hävisi erät ja muutti pelinsä aggre-tasoa, jolla hän nousi tasoihin ja lopulta voittoon. Cilicillä olisikin tässä nyt elämänsä paikka laittaa puolustava, puolustava mestari, Djokovic lauluun, mutta se tietysti vaatii viime vuoden US Openin kaltaista tykitystä. Vain sillä saadaan Djokovic pois tolaltaan ja masentumaan lisää. Jalka siis koko ajan kaasulla, kylmästi ja armottomasti. Djokovic ei tässä match-upissa voi jäädä liian passiiviseksi, sillä Cilic ottaa kyllä ohjat, jos niitä tarjotaan. Haaste onkin siinä, miten pitkään kudit riittävät ja osuvat kohteisiinsa. Hyvällä syöttämisellä aivan valtaisa merkitys Cilicin voittohaaveille. Goranin (Ivanisevic) tuella se riittänee erän verran, sillä Andersonin jälkeen Djoko terävöityy varmasti ja tulee hereillä tähän otteluun. Djokovic semiin 3-1.