Tässä kuitenkin siis puolivälieräennakot, olkaa hyvä!
Roger Federer vs Gilles Simon
Federer on edennyt jälleen tuttuun tyylikkääseen tyyliinsä ja varsin vähin vaurioin ensimmäiset neljä kierrosta, eikä Tomas Berdychin tiputtaneen Gilles Simonin muodossa uhkaa ole vielä kvartseissakaan. Millään ei riitä usko siihen, että Simon pystyisi Rogeria tosissaan Wimbledonissa haastamaan. Siihen vaaditaan joku isoimmista pojista vaikkakin jonakin Rogerin primetime-vuotena (en muista tarkkaan mikä vuosi oli) Simon oli yksi niistä neljästä kaverista, joka harvinaisen voiton maestrosta tuolloin otti. Nyt ei kuitenkaan liene mitään saumaa. Letkeyttä toki on vaikka muille jakaa, mutta kun kaveri tulee päälle kuin höyryjuna, ei millään riitä Simonin vastarinta jatkuviin ohituksiin saati omiin hyökkäyksiin. Federer erittäin nälkäisenä ja heittämällä semeihin, 3-0 tauluun.
Andy Murray vs Vasek Pospisil
Kisan toinen varsin nälkäinen peluri, Andy Murray, etenee niin ikään vakuuttavasti kohti isoimpia otteluja. Ivo Karlovic aiheutti järkyttävällä syöttämisellään pientä painetta ja kipuiluakin, mutta hienosti Murray senkin rastin lopulta hoiti. Kvartsissa tulee vastaan Kanadan Vasek Pospisil, jonka tankin täytyy olla jo aivan tyhjä. Mies on ollut kentällä nelinpelit mukaan laskien jo lähes parikymmentä (!!!) tuntia ja sen täytyy näkyä. Viisieräisiä molemmat sarjat huomioiden on jo neljä ja kaksi muutakin ottelua ovat olleet nelieräisiä. Työn sankaruus saati hurja syöttö ei nyt auta ja Andy etenee lämmitellen herkulliseen semifinaaliin Rogeria vastaan. Pomminvarma 3-0.
Stan Wawrinka vs Richard Gasquet
Myös Stan on edennyt junan lailla eteenpäin. Todelliset testit ovat loistaneet vielä poissaolollaan, joten pieneen hapuiluunkin on ollut vielä varaa. Moukarointi on kierros kierrokselta paremmin kuosissaan ja tuskin Gasquetkaan Stanin saa Stanin junaa pois raiteiltaan. Ei ainakaan kolmen voitetun erän vertaa. Kahden upean rystyn kohtaamisessa Stan onkin monipuolisuudellaan ja ratkaisuvoimallaan selvä suosikki. Stan jatkoon erin 3-1.
Novak Djokovic vs Marin Cilic
Kuvittelenko vain vai näenkö jo harmaita pilviä Djokovicin taivaanrannassa? Ennakossani maalailin miehen henkistä kanttia sekä sen kestävyyttä ja täytyy sanoa, että neljännen kierroksen ottelu Kevin Andersonia vastaan oli suurelta osin juuri sellaista tervassa tarpomista, jota mentaalisesti väsyneen Djokovicin peli lähes poikkeuksetta on. Kaksi ensimmäistä erää täysin puuduttavaa, varovaista, passiivista ja jopa pelokasta keskikaistan pommitusta. Huh huh. Ainoa positiivinen asia oli, että Djokovic hävisi erät ja muutti pelinsä aggre-tasoa, jolla hän nousi tasoihin ja lopulta voittoon. Cilicillä olisikin tässä nyt elämänsä paikka laittaa puolustava, puolustava mestari, Djokovic lauluun, mutta se tietysti vaatii viime vuoden US Openin kaltaista tykitystä. Vain sillä saadaan Djokovic pois tolaltaan ja masentumaan lisää. Jalka siis koko ajan kaasulla, kylmästi ja armottomasti. Djokovic ei tässä match-upissa voi jäädä liian passiiviseksi, sillä Cilic ottaa kyllä ohjat, jos niitä tarjotaan. Haaste onkin siinä, miten pitkään kudit riittävät ja osuvat kohteisiinsa. Hyvällä syöttämisellä aivan valtaisa merkitys Cilicin voittohaaveille. Goranin (Ivanisevic) tuella se riittänee erän verran, sillä Andersonin jälkeen Djoko terävöityy varmasti ja tulee hereillä tähän otteluun. Djokovic semiin 3-1.