perjantai 25. marraskuuta 2016

Koulukiusaamisesta

Otetaanpa näin joulukauden alle pieni, mutta tärkeä hyppy täysin toiseen aiheeseen.

Jokin aika sitten kolmosluokkaa käyvä poikani kertoi, että koululle olisi tulossa KHL-seura Jokerien pelaajia puhumaan koulukiusaamisesta. Välitön tunteeni oli jonkinlainen wau-fiilis, koska tänäkin syksynä joitain ikäviä, itse asiassa todella ikäviä, kiusaamisetapauksia oli koulun ylemmillä luokka-asteilla jo ollut. Poika vaikutti varsin innostuneelta ja odotti päivää ilmeisen paljon.

Lopulta päivä koitti. Satuin olemaan etäpäivän vuoksi kotosalla, kun puhelimeni tuona päivänä soi. Poika soittaa koululta virallisen koulupäivän jo päätyttyä, että voisiko olla koululla vielä ylimääräisen tunnin, kun "Jokerit ovat vielä täällä!"

Tuntia myöhemmin jätkä saapui kotiin silmät suurina, käsi ojossa näyttäen minulle nimmarikorttia, johon jokeripelaaja Roope Talaja oli nimensä kirjaillut: "ISI, KATO!!!" Kun seuraavana päivänä koululaisen pieneen kouraan annettiin vielä vaparit Jokerimatsiin, oli ilo ja ylpeys ylimmillään, kun poika pääsi viemään isiä lätkämatsiin.

Sanomattakin on selvää, että tämänkaltainen tilaisuus ei voi olla muuta kuin onnistunut. Oppilaat kuuntelevat näitä esikuviaan herkällä korvalla, vaikka kyseiset pelaajat (Talaja ja Tomi Mäki) eivät meidän perheessä entuudestaan tuttuja olleetkaan, puhumattakaan Jokereista joukkueena. Painavaa sanaa kiusaamisesta tulee varmasti läheisimmiltäkin auktoriteeteiltä, kuten rehtorilta, opettajilta ja meiltä vanhemmilta, mutta perille sana menee varmasti aivan eri tavalla lätkäjätkien viestimänä.

Tämä on juuri sitä ruohonjuuritason työtä, joka merkitsee loppupeleissä eniten. Haluankin esittää suurimmat kiitokseni niin Jokereille kuin muille seuroille, jotka tätä toimintaa ydinbisneksensä ohella harrastavat.

Kiitos ja kovin mahdollinen respect! 

Tämän työn rinnalla menestys kaukalossa on täysin toissijaista. Mitenkään vähättelemättä, se on vaan hokia.

torstai 24. marraskuuta 2016

Vasurilla.com goes joulukalenteri! Again!

Jo neljättä kertaa ilmestyvä ja suuren (?) suosion saanut vasurilla.com joulukalenteri tekee tuloaan! Joulukuiseen tenniskaamokseen valoa päivittäin tuova joulukalenteri avaa perinteiseen tyyliin luukun per päivä, jonka takaa löytyy numeroleikkihenkisesti tarinaa tenniksen maailmasta!

Viikon päästä startataan! Tervetuloa joulu!

sunnuntai 13. marraskuuta 2016

Ennakko: ATP World Tour Finaalit, Lontoo 2016

Kauden viimeinen turnaus pelataan perinteiseen tapaan kahdeksan parhaan pelaajan voimin Lontoossa. Tässä ennakko!

Ennen kuin mennään yksittäisiin pelaajiin, niin perataan hieman lohkojakoja. Etukäteen ajateltuna jaot tuntuvat aavistuksen epätasapainoisilta. 

Novak Djokovicin lohkossa ei esimerkiksi ole yhtään pelaajaa, joka olisi serbin urallaan voittanut, kun taas toinen lohko tuntuu timantinkovalta ja yllätysvalmiilta, jossa periaatteessa molemmat jatkopaikat ovat vähintäänkin kovan työn takana jokaiselle pelurille. Kieli poskessa tulikin jo Twitterin puolella heitettyä, että arvonnan lienevät suorittaneet Djokovicin taustajoukot Boris Beckerin johdolla... No, mutta asiaan. 

John McEnroe-lohko:

Andy Murray
Tuore ranking-ykkönen pelaa nyt huimalla itseluottamuksella ja ehdottomasti uransa parasta vaihetta. Takana on tasaisen hyvä kausi muutamine huikeine piikkisuorituksineen ja syksyn loppukiri toi siis vielä paikan listan kärkinimenä. Peli kulkee kaikkialla ja siis myös vikkelissä sisähalleissa. Lontoon kotikentän pitäisi olla hieman viime vuotta nopeampi, minkä näkisin suotuisana Andylle, varsinkin mahdollisessa Djokovic-kohtaamisessa, jonka voitto kieltämättä kruunaisi skotin upean kauden. Itse asiassa vuosi suorastaan huutaisi sitä. Lohko ei ole helppo, mutta Andyn sitkeys ja nälkä on niin kova, että sen varaan on hyvä rakentaa. Varmasti mies on jo aavistyksen väsynyt niin fyysisesti kuin henkisestikin, mutta siitäkin huolimatta hän on kisan suurin suosikki, ellei vuoden lopun ykkösranking-taistelu tuo lisäpainetta suorituksiin. Enpä usko. Vähintään finaalissa ja todennäköisesti voittaja.

Stan Wawrinka
Viimeisin Grand Slam-voittaja, mutta miehen pelitaso on aaltoillut oikeastaan koko "loppu-uran" ajan ja varsinkin juuri näiden suurvoittojen jälkeen. Vähän vaikuttaisi siltä, ettei tämäkään kerta ei poikkeus. Miehen valmentaja Magnus Norman valittiin juuri vuoden valmentajaksi, joten avainkysymys lienee se, saako Norman motivoitua suojattinsa lentoon Lontoossa. Jos saa, Stan on vahvoilla, sillä sveitsiläisen parasta peliä ei voita kukaan tästä porukasta. Vikkelämpi sisäkenttä kuitenkin hieman epäilyttää, sillä mies tarvitsee aikaa lyönneilleen. Toisaalta, voitti pari kuukautta sitten nopean US Openin, mutta ulkoilma hidastaa enemmän kuin halliolosuhde. "Halutessaan" semeihin ja sen jälkeen kaikki mahdollista. Haluttomana lohkon heittopussi.

Kei Nishikori
Pari vuotta sitten Nishikori oli jo breikkaamassa isosti läpi, mutta vähän junnaavaksi ura on vielä toistaiseksi ja sittenkin jäänyt. Fyysinen pelitapa syö miestä lähes jatkuvine loukkaantumisineen. Kesän olympiapronssi kuvaa hyvin uraa: niin lähellä, mutta toisaalta niin kovin kaukana. Voitti pronssin juuri ja juuri puolikuolleen Rafael Nadalin nenän edestä, mutta siihen vaadittiin rutkasti kaverin huonoutta/väsymystä. Lontoossakin jatkopaikka lienee muiden, lähinnä Cilicin ja/tai Stanin, romahdusten varassa. Vaikea nähdä japanilaisen voittavan kahta matsia tässä ryhmässä.

Marin Cilic
Juan Martin del Potron ohella ainut mies tällä kaudella, joka on voittanut sekä Murrayn että Djokovicin. Vaara siis kaikille, mutta onko iso mies liian finaalissa näissä finaaleissa. Pelannut melko paljon, toki myös hyvin menneinä viikkoina. Tankki saattaa olla liian tyhjä. Unelmapelillään erittäin vaikeasti voitettavissa ja jos taso löytyy, on jatkopaikka semeihin lähellä. Wawrinka-ottelu todennäköisesti ratkaiseva. Niukasti jatkoon tai niukasti rannalle.

Ivan Lendl-lohko:

Novak Djokovic
Mielestäni kisan mielenkiintoisin pelaaja tällä kertaa. Vaikka Djokovic on voittanut kisan viidesti ja haussa on jo viides perättäinen voitto, ei ole mitenkään varmaa, että serbi ottaisi tänäkin vuonna omansa. Peli ei ole totutulla tasolla, eikä lyöntien paino, saati kulmat tuo sitä riittävää aggressiivisuutta, jolla vastustajaa armottomasti kulutettaisiin. Miehen pelissä on aiempaa helpompi roikkua ja iskeä jopa tyrmäävästi vastaan, sillä marginaalia on huonon itseluottamuksen siivittämänä nyt turhan paljon. Mutta. Djokovic on kuitenkin pitkästä, piiitkästä aikaa takaa-ajaja. Kun tarjottimella on vielä täysin mahdollinen vuoden lopun ykkösranking, niin motivaatio voi löytyä hyvien muistojen siivittämänä Lontoon O2:lla. Voi siis olla, että nälkä samalla hetkellä kun ykkösranking katosi. Lohko on lastenleikkiä, eikä kukaan saa todennäköisesti erääkään, joten heittämällä semeihin ja sen jälkeen... Niin, periaatteessa finaaliainesta. Vai olisiko sittenkin toisen lohkon kovuus liian kova Djokovicille?

Milos Raonic
Pariisin semifinaalissa viime viikolla luovuttamaan joutunut kanadalainen on loukkaantumisensa vuoksi pieni arvoitus. Miten vakavasta vammasta oli lopulta kyse? Tällä tietoa on pelaamassa turnauksen ja hyvä niin, sillä miehen pommituspeli on toimiessaan painajainen kaikille. Ison miehen fysiikka ja loppukausi ei kuitenkaan ole useinkaan se paras yhtälö. Monotoninen pommitus saattaa riittää lohkon muille pelureille, mutta juuri Djokovicille mies on liiaksi yhden tempun poni, jonka kaavan tämä murtaa hyvien palautustensa ansiosta lopulta helposti. Terveys sanelee paljon jatkoonmenomahdollisuuksia. Sanoisin, että jää nipinnapin rannalle jatkopeleistä.

Gael Monfils
Elämänsä kauden pelannut ranskalainen on ensimmäistä kertaa finaaliturnauksessa ja saanee siitä virtaa tekemiseensä. Vaikka Monfils on vähentänyt show'taan kentällä, on puitteet Lontoossa lähes tehty "näytösotteluluontoisuudessaan" tälle taiteilijalle. Voi pelata vapautuneesti ja yllättää millä tahansa. Varsinkin ottelu Djokovicia vastaan tulee olemaan mielenkiintoinen, koska edellinen kohtaaminen US Openissa oli eriskummallisin ottelu miesmuistiin. Tuleva ottelu lienee yksi ehdottomia herkkupaloja alkuohkojen otteluista. Povaankin Monfilsista toista jatkoonmenijää, sillä kokeneena ensikertalaisena varmasti elementissään näissä ympyröissä. Hurmaa yleisön jälleen kerran ja tekee sen nyt myös tuloksekkaasti.

Dominic Thiem
Niin ikään ensikertalainen, mutta tietysti huomattavasti nuorempi kuin Monfils. Thiem pelasi näyttävän ja menestyksekkään alkukauden aina massoihin saakka, kunnes tankki oli täysin tyhjä loukkaantumisineen. Vähän pelkään, että virallisen kisaturistin viittaa istutetaan nuoren itävaltalaisen harteille, sillä pitkä ja raskas kausi, fyysinen peli, kokemattomuus ja tämänhetkinen pelitaso tuovat liikaa negatiivisia latauksia miehen pelikaavaan. En ole myöskään ihan varma, ovatko halliolosuhteet nuoren Thiemin otollisinta maaperää. Ei jatkoon.

Semifinaalit:
Andy Murray vs. Gael Monfils
Novak Djokovic vs. Stan Wawrinka

Finaali:
Murray vs. Wawrinka

Voittaja:
Murray.

tiistai 8. marraskuuta 2016

Välikuninkaan aika

Andy Murrayn nousu uudeksi maailman ykköspelaajaksi sai pohtimaan uuden kuninkaan merkitystä miesten tennikselle.

Silloin tällöin myös täällä blogissa on mietitty sitä, kuka uusi pelaaja nousee seuraavana uudeksi ykkösnimeksi. Keskustelu on nykyvalossa jopa hieman yllättäen keskittynyt Andyä nuorempiin nimiin, kuten Milos Raonic, Dominic Thiem, Nick Kyrgios ja jopa Aleksander Zverev, jota olen itse nostanut aika ajoin esiin, joskin aikaikkuna ei ole ihan vielä oikea. 

Andylle se sitä kuitenkin on. Juuri nyt ja viimeistään nyt. Tänä syksynä, tai oikeastaan viimeisen kuukauden ajan, tilanne on ollut ikään kuin "nyt tai ei koskaan". Muu big four hiipuu ja uusi nälkäinen sukupolvi tekee nousuaan, joten käytännössä Andyn aika oli käymässä vähiin. Viime kuukaudet Andyn nälkä kohti ykköspaikkaa onkin varmasti ollut järjetön, mutta toteutuakseen se on tosiaan vaatinut pientä apua myös muilta.

Novak Djokovicin romahdus on kauden jälkimmäisen puoliskon aikana ollut raju ja tilaisuus Andyn nousulle on tullut ikään kuin varkain. Tilanne lienee yllättänyt myös skotin, mutta supersyksyn pelaamalla mies on mahdollistanut statuksen uutena kuninkaana. Siinä mielessä mies on toki ollut oman onnensa seppä. Tilannetta edesauttaa luonnollisesti se, että Roger Federer ja Rafael Nadal ovat ratsastamassa entistä kovemmalla laukalla kohti auringonlaskujaan. Tasaisemmalla suoritustasolla operoivan Andyn nousu piikkiin onkin varsin luonnollinen jatkumo tämän nelikon harvainvallassa. 

Kaikesta tästä huolimatta en siltikään jaksanut uskoa Andyn mahdolliseen ykkösrankingiin ennen kuin Djokovic lopulta hävisi viime viikolla Pariisissa. Vaikuttaisi todella siltä, että serbin paketti on täysin levällään tällä hetkellä. Nälkä on ohi, toisin kuin Murraylla.

Tänä vuonna ja koko urallaankin työn sankaruudessa meritoitunut Murray on kuitenkin ykkösrankinginsä ansainnut. Ei puhettakaan muusta.

Miehen lyönnit ja peli ovat kehittyneet koko uran ajan askel askeleelta aggressiivisempaan suuntaan ja vaikkei miehestä pommittajaa ikinä tulekaan, on mies mestarillisesti jalostanut peliään siitä kultaisen noutajan superpuolustuksesta eteenpäin. Monipuolisuudessaan Murrayn vertaista pelaajaa ei juuri ole. Ei hänestä tietenkään mitään maagista taikuria saa, muttei myöskään monotonista pallonhakkaajaa. Miehellä on monta tapaa voittaa.

Murray kärsii tottakai edelleen siitä, että takavuosina isoissa kisoissa tuli järjestelmällisesti turpaan edellämainitulta kolmikolta. Tämä on uran alkuaikojen "tuupparistatuksen" ohella jättänyt jonkinlaisen muistijäljen ihmisten mieliin siitä tylsästä kiukuttelijatuupparista ikuisesta kakkosesta. Varsinkin viime vuosien niukat tappiot Djokovicille ovat syöneet ikävästi Andyn sädekehää. Pitkään näytti siltä, että mies ei pysty voittamaan Djokoviciä koskaan.

Jostain syystä myöskään Andyn työhevosstatus ei kaikkien mielestä oikeuta ykkösrankingin pelaajaksi. Sikäli tämä jaksaa ihmetyttää, sillä moni meistä, ellei peräti kaikki, olisi kernaasti suonut esimerkiksi David Ferrerille, toiselle työhevoselle, Grand Slam-voiton muutamia vuosia sitten miehen piikatessa urallaan Grand Slam-semeissä ja jopa finaalissa. Raaka työ siis kunniaan!

Murrayn johdonmukainen kehitys ja kova duuni on kuitenkin tuonut miehen uralle huipennuksen ja nyt on aika ratsastaa tämän aallon harjalla niin pitkään kuin mahdollista. Se ei välttämättä ole maailman pisin aalto, sillä nuoret nälkäiset hait vaanivat jo lähellä, mutta silti se on aalto, jota moni ei urallaan koskaan tavoita. Onnea Andy!