Toissa viikonloppuna mielenkiinto kohdistui Talin turnauksen lisäksi myös Davis Cupin finaaliin Serbiassa. Paljon en ehtinyt ottelua seuraamaan, mutta lopputulos oli koko kautta, ehkä myös finaalia, ajatellen vähintäänkin yllättävä, vaikka puolustava mestari Tsekki mestaruuden uusikin.
Tsekillä (!) on todellakin jo kaksi (2) mestaruutta putkeen, joka varsinkin Davis Cupissa kertoo jonkinasteisesta dominanssista. Ei ainuttakaan hävittyä Davis Cup-ottelua kahteen vuoteen!
Tänä vuonna monet maat kärsivät ykkös- ja tai kakkospelaajiensa haluttomuudesta, väsymyksestä tai loukkaantumisista, jolloin tie Tsekin menestykselle helpottui. Se ei kuitenkaan himmennä Tsekin voitonjuhlien arvoa.
He voittivat nimenomaan joukkuueena, vaikkakin "vain" kahden miehen joukkueena, sillä runko on muodostunut jo pitkään Radek Stepanekista ja Tomas Berdychistä niin kaksin- kuin nelinpelissä. He ovat pelanneet käytännössä aina kun on ollut paikka, eikä kumpikaan ole liiemmälti sairastellut tai päässyt pelaamaan itseään ns. tukkoon Davis Cup-otteluiden alla.
Nerokkainta Davis Cupissa onkin sen pelimuoto, joka mahdollistaa Tsekin kaltaisten joukkueiden menestyksen ilman ensimmäistäkään supertähteä, mutta loistavalla nelinpeliparilla varustettuna. No, ehkä Berdychissä on kuitenkin sen verran sitä "supertähteyttä" verrattuna muuhun joukkueeseen, että ilman häntä olisi Tsekkikin pulassa.
Mutta. Berdychiä ja Stepanekiä mitenkään vähättelemättä, tulee mieleen lähes puolen tusinaa maata, joilta pitäisi löytyä vähintäänkin saman tasoinen tiimi kuin Tsekiltä. Ainakin Espanja, Serbia, Ranska, Argentiina ja Sveitsi ovat tällaisia maita. Jatkossa ehkä myös Kanada. Silti kaikkien näiden maiden kohdalla ollaan juuri nyt aika kaukana moisesta dominanssista.
Serbia on, ja oli varsinkin finaalissa Janko Tipsarevicin loukkaannuttua, yhden miehen tiimi, mikä ei Davis Cupissa onneksi aivan riitä. Toki Serbia on, juuri tästä samasta syystä, vaikeasti myös voitettavissa. Novak Djokovicin petaukset kahdella singelivoitolla vievät normioloissa melko pitkälle, jolloin kakkospelaajan ja/tai neluriparin harteille jää sen yhden puuttuvan voiton nappaaminen. Nelurin painoarvo oli finaalissakin elintärkeä. Itse asiassa se oli mestaruuden painoinen ja Serbia kaatui käytännössä jo siinä.
Espanjallakin periaatteessa riittäisi edelleen tasoa, mutta kun Rafael Nadal on vähentänyt polviongelmiensa takia Davis Cupia, on joukkue tylsistynyt kärjeltään ehkä liikaa. On siis toisaalta oltava ikään kuin ykköspyssykin, eikä pelkkä tasaisuus riitä.
Myös Ranskan joukkueessa juuri tasaisuus voisi olla valttia, sillä Richard Gasquet'n ja Jo-Wilfried Tsongan johdolla ja Gael Monfilsin, Gilles Simonin, Julien Benneteaun ja Michael Llodran taustatuella Ranska voisi olla erittäin vaarallinen tekijä kisassa joka vuosi. Ei vaan ole. Selkeätä ykköspyssyä ja hurjaa neluritiimiä huutanee Ranskakin.
Argentiinan kohdalla juuri nyt vaivaa kieltäytymiset, erimielisyydet ja uran loppumiset. Juan Martin del Potrolla on tällä hetkellä omat riitansa liiton kanssa, kun liitto ei hänen mielestään kuuntele tähtipelaajaansa tarpeeksi esim. alustavalintojen suhteen. Iso menetys maalle on myös David Nalbandianin lopettaminen, varsinkin jos del Potro ei pelaa vähään aikaan. Del Potron tueksi löytyisi kuitenkin esimerkiki Juan Monacoa ja Carlos Berlocqia, jotka vertailussa esim. Radek Stepanekiin eivät isossa kuvassa kaksinpelin osalta juurikaan kalpene.
Sitten Sveitsi. Roger Federer on pelannut uransa aikana varsin säästeliäästi Davis Cupia, mutta nyt kun lähes kaikki muu on jo saavutettu ja maatoveri Stanislas Wawrinka pelaa elämänsä peliä, voisi olla sopiva hetki panostaa kunnolla myös Davis Cupiin. Taustatukea tiimillä ei vielä Henri Laaksosista ynnä muista vielä ole, mutta eikö tämä olympiavoitonkin napannut parivaljakko olisi lähes täydellinen millä alustalla tahansa? Ainakin paperilla he olisivat hurjan paljon pelottavampi tiimi kuin esimerkiksi juuri Tsekki.
Aikaa ei ole enää hukattavaksi Federerilläkään, joten olisiko Davis Cup yksi miehen päätavoitteista ensi kaudella? Ensimmäisellä kierroksella vastaan astelee muuan Serbia, mutta sen jälkeen tie olisi auki pitkälle, itse asiassa jopa finaaliin saakka, jos tämä kaksikko pysyisi terveenä.
Niin tai näin, Davis Cup vaatii aina myös onnea vastustajien ja alustojen kanssa. Esimerkiksi Espanjan kohtaaminen massalla on ikävä paikka kenelle tahansa, mutta muutenkin alkaa olla sellainen hytinä, että Tsekin dynastialle on tulossa loppu ensi vuonna.
Mielenkiintoinen kausi siis tulossa myös ensi vuoden Davis Cupin osalta. Palataan aiheeseen isommin uuden kauden puolella!
Vasurilla on nimestään huolimatta poliittisesti täysin sitoutumaton tennisblogi,
joka käsittelee tennistä niin katsojan, pelaajan, valmentajan kuin yrittäjänkin vinkkelistä.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Janko Tipsarevic. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Janko Tipsarevic. Näytä kaikki tekstit
30/11/2013
19/01/2013
Ennakko: Australian Open 2013, 4. kierros
Tällä hetkellä olen niin tohkeissani juuri voitetusta kolmevitosten divarimatsista, etten kykene järkevään ajatteluun. Kirjallisen ulosannin tasoon vaikutus lienee kuitenkin minimaalinen.
Kävi kuitenkin niin, että kaikki kolme pelaamaamme ottelua meni kolmeen erään ja voitimme ne kaikki. Oma nousu luvuin 2-6 hävityn ekan erän jälkeen hakee omasta rekordistani vertaistaan, sillä kaveri oli juuri niin paljon parempi ekassa erässä kuin nuo luvut antavat ymmärtää. Nelurissa nousimme supertie-breakissä tilanteesta 5-8 voittoon luvuin 11-9. C'mon!
Mutta sitten vihdoin asiaan. Kaavion yläosa on neljännellä kierroksella selkeää pässinlihaa. Yhtä ottelua lukuunottamatta. Nicolas Almagron ja Janko Tipsarevicin ottelu on niin pomminvarma viiden erän vääntö kuin olla ja voi, jos vaan Tipsarevicillä on paukkuja enää kahden viisieräisen jäljiltä jäljellä. Samalla se on myös todella ympäripyöreä, joten vaikea tässä on mitään sanoa kumpi vie. Almagroa voisi kokeilla, jos kertoimet ovat kohdillaan.
Muut jatkoonmenijät ovat viikon varmat eli Djokovic jallittaa Wawrinkan, Berdych Andersonin ja Ferrer Nishikorin. Niin se vain menee.
Kaavion alaosa on mielenkiintoisempi ja Del Potron yllättävä tippuminen Jeremy Chardylle avasi hänelle ja Italian Andreas Seppille elämänsä tilaisuuden päästä Grand Slamin puolivälieriin. Molemmilla on hurjasti pelaamista jo alla, mutta rahat laittaisin Seppiin. Chardyllä on klassisen tappion paikka jättipotin jälkeen.
Gilles Simonin lento loppuu Andy Murrayn fysiikkaan. Andyllä oli edellisellä kierroksella ollut vähän hakemista, mutta ilman erätappioita mennään kuitenkin edelleen. Ensimmäisen erätappion vaara on nyt toki olemassa, mutta tuskin sen enempää.
Richard Gasquetin ja Jo-Wilfried Tsongan ottelussa on paljon ylimääräistä extralatausta, kun ranskalaiset kohtaavat toisensa. Tässäkin haisee viisi erää ja hyvä niin. Periksi ei anneta varsinkaan maanmiehelle. Melkein heittäisinkin Gasquetin jatkoon, sillä Tsonga hyytynee viidennen erän kohdilla.
Neljännen kierroksen huikein namupala on ehdottomasti Milos Raonicin ja Roger Federerin kohtaaminen, joka on ohjelmassa maanantaina. Jos Raonicille sattuu pöljä sörvipäivä, Roger on liemessä. Pahassa liemessä. Mutta. En siihen usko ja Roger hoitelee tämän erin 3-1. Ei riittäne vieläkään Raonicin tasaisuus. Huikea ottelu joka tapauksessa tulossa, joten olkaapa hereillä.
Siinä se. Minä jään nyt fiilistelemään voittoamme. Sohvalle. Sipsin ja kokiksen kera. Aijai.
Palataan taas.
Kävi kuitenkin niin, että kaikki kolme pelaamaamme ottelua meni kolmeen erään ja voitimme ne kaikki. Oma nousu luvuin 2-6 hävityn ekan erän jälkeen hakee omasta rekordistani vertaistaan, sillä kaveri oli juuri niin paljon parempi ekassa erässä kuin nuo luvut antavat ymmärtää. Nelurissa nousimme supertie-breakissä tilanteesta 5-8 voittoon luvuin 11-9. C'mon!
Mutta sitten vihdoin asiaan. Kaavion yläosa on neljännellä kierroksella selkeää pässinlihaa. Yhtä ottelua lukuunottamatta. Nicolas Almagron ja Janko Tipsarevicin ottelu on niin pomminvarma viiden erän vääntö kuin olla ja voi, jos vaan Tipsarevicillä on paukkuja enää kahden viisieräisen jäljiltä jäljellä. Samalla se on myös todella ympäripyöreä, joten vaikea tässä on mitään sanoa kumpi vie. Almagroa voisi kokeilla, jos kertoimet ovat kohdillaan.
Muut jatkoonmenijät ovat viikon varmat eli Djokovic jallittaa Wawrinkan, Berdych Andersonin ja Ferrer Nishikorin. Niin se vain menee.
Kaavion alaosa on mielenkiintoisempi ja Del Potron yllättävä tippuminen Jeremy Chardylle avasi hänelle ja Italian Andreas Seppille elämänsä tilaisuuden päästä Grand Slamin puolivälieriin. Molemmilla on hurjasti pelaamista jo alla, mutta rahat laittaisin Seppiin. Chardyllä on klassisen tappion paikka jättipotin jälkeen.
Gilles Simonin lento loppuu Andy Murrayn fysiikkaan. Andyllä oli edellisellä kierroksella ollut vähän hakemista, mutta ilman erätappioita mennään kuitenkin edelleen. Ensimmäisen erätappion vaara on nyt toki olemassa, mutta tuskin sen enempää.
Richard Gasquetin ja Jo-Wilfried Tsongan ottelussa on paljon ylimääräistä extralatausta, kun ranskalaiset kohtaavat toisensa. Tässäkin haisee viisi erää ja hyvä niin. Periksi ei anneta varsinkaan maanmiehelle. Melkein heittäisinkin Gasquetin jatkoon, sillä Tsonga hyytynee viidennen erän kohdilla.
Neljännen kierroksen huikein namupala on ehdottomasti Milos Raonicin ja Roger Federerin kohtaaminen, joka on ohjelmassa maanantaina. Jos Raonicille sattuu pöljä sörvipäivä, Roger on liemessä. Pahassa liemessä. Mutta. En siihen usko ja Roger hoitelee tämän erin 3-1. Ei riittäne vieläkään Raonicin tasaisuus. Huikea ottelu joka tapauksessa tulossa, joten olkaapa hereillä.
Siinä se. Minä jään nyt fiilistelemään voittoamme. Sohvalle. Sipsin ja kokiksen kera. Aijai.
Palataan taas.
16/01/2013
Hajaheittoja: Australian Open 2013, päivä 3
Ensimmäisiä hajaheittoja tämän vuoden Openista, olkaa hyvä!
***
Marraskuu 2012. Tali. Lukas Lacko voittaa IPP Openin.
Tammikuu 2013. Melbourne. Lukas Lacko vääntää viisi erää Janko Tipsarevicin (ATP-8) kanssa Australian Openissa.
Marraskuu. 2013. Tali. Sinäkin katsomossa?
***
Ymmärtääkseni Australiassa ollaan toistaiseksi oltu melko siivosti. Baghdatiskin on keskittynyt tänä vuonna käyttämään mailaansa enimmäkseen pallon lyömiseen. Jerzy Janowiczillä oli kuitenkin jo yritystä. Tuon jälkeen oli vielä koputellut mailallaan tuomarituolia ja heittänyt vedet kentälle... Siis juomapullostaan. Vaikuttaakin siltä, että joku sulaa helteessä tosissaan tänäkin vuonna. Se voi olla juuri Jerzy.
***
Ryan Harrison eilen: "I can surprise Djokovic." Ryan Harrison tänään: 6 voitettua geimiä ja kotiin. Se siitä yllätyksestä.
***
Jarkko pelaa huomenna Ivan Dodigia vastaan. Veijarit ovat treenanneet paljon yhdessä ja huhut kertovat, että Ivan ei ole treeneissä saanut Jarkolta erääkään. Numerolappu rinnassa asiat aina hieman muuttuvat, mutta mikään ei horjuta uskoamme Jarkkoon. Ottelu pelataan mitä ilmeisimmin kentällä, jolla ei ole kameroita, joten on tyydyttävä livescore-seurantaan.
***
Ja Twitter-kansalle vielä pakollinen suositus: @UL_eerikainen. Ehdottomasti seurantaan. Mies on ollut Twitterissä ehkä noin kolme päivää ja informoi jo imuroinnistaankin. Loistavien tennistweettien ohella.
***
Eteenpäin!
***
Marraskuu 2012. Tali. Lukas Lacko voittaa IPP Openin.
Tammikuu 2013. Melbourne. Lukas Lacko vääntää viisi erää Janko Tipsarevicin (ATP-8) kanssa Australian Openissa.
Marraskuu. 2013. Tali. Sinäkin katsomossa?
***
Ymmärtääkseni Australiassa ollaan toistaiseksi oltu melko siivosti. Baghdatiskin on keskittynyt tänä vuonna käyttämään mailaansa enimmäkseen pallon lyömiseen. Jerzy Janowiczillä oli kuitenkin jo yritystä. Tuon jälkeen oli vielä koputellut mailallaan tuomarituolia ja heittänyt vedet kentälle... Siis juomapullostaan. Vaikuttaakin siltä, että joku sulaa helteessä tosissaan tänäkin vuonna. Se voi olla juuri Jerzy.
***
Ryan Harrison eilen: "I can surprise Djokovic." Ryan Harrison tänään: 6 voitettua geimiä ja kotiin. Se siitä yllätyksestä.
***
Jarkko pelaa huomenna Ivan Dodigia vastaan. Veijarit ovat treenanneet paljon yhdessä ja huhut kertovat, että Ivan ei ole treeneissä saanut Jarkolta erääkään. Numerolappu rinnassa asiat aina hieman muuttuvat, mutta mikään ei horjuta uskoamme Jarkkoon. Ottelu pelataan mitä ilmeisimmin kentällä, jolla ei ole kameroita, joten on tyydyttävä livescore-seurantaan.
***
Ja Twitter-kansalle vielä pakollinen suositus: @UL_eerikainen. Ehdottomasti seurantaan. Mies on ollut Twitterissä ehkä noin kolme päivää ja informoi jo imuroinnistaankin. Loistavien tennistweettien ohella.
***
Eteenpäin!
13/01/2013
Ennakko: Australian Open 2013, 1. kierros
Alea iacta est. Arpa heitti jo ensimmäiselle kierrokselle neljä herkkupalaa.
Jarkko Nieminen vs. Tommy Haas
Jarkon on saatava Haas pallorallehin, joissa on päästävä myllyttämään vasurin kämmenellä Haasin yhden käden rystyä. Tämän lisäksi vaaditaan myös rohkeaa ja erinomaista syöttämistä koko ottelun ajan. Pienet mahdollisuudet on olemassa. Pelkään pahaa, mutta ei anneta sen häiritä. Go Jarkko go!
David Goffin vs. Fernando Verdasco
Letkeys vastaan raaka duuni. Nuoruus vastaan vanhuus. Miten Belgian enkeli pärjää Verdascolle Grand Slamissä, jossa Verdasco on pelannut uransa parhaita otteluita?
Janko Tipsarevic vs. Lleyton Hewitt
Janko Tipsarevic vs. Lleyton Hewitt
Onko kyseessä Lleytonin pitkän uran viimeinen ottelu Australian Openissa vai vieläkö hän iskee? Kooyongin kutsuturnauksen tuore voittaja Hewitt ei anna ikinä mitään ilmaiseksi, joten odotettavissa on hurja Taistelu ja australialais(t)en kyyneleitä, varsinkin jos viimeistä viedään.
Kumiukot kimpoilevat ja kikkailevat ympäri kenttää viiden erän verran. Vai veisikö Dolgopolov tämän sittenkin kolmessa?
Gael Monfils vs. Alexandr Dolgopolov
Jarkko Nieminen vs. Tommy Haas
Jarkon on saatava Haas pallorallehin, joissa on päästävä myllyttämään vasurin kämmenellä Haasin yhden käden rystyä. Tämän lisäksi vaaditaan myös rohkeaa ja erinomaista syöttämistä koko ottelun ajan. Pienet mahdollisuudet on olemassa. Pelkään pahaa, mutta ei anneta sen häiritä. Go Jarkko go!
12/01/2013
Ennakko: Australian Open 2013
Odotus on ohi. Kauden ensimmäinen Grand Slam on käsillä! Ennakkoa siis kehiin.
Valitettavasti kauden alku vesittyy hieman siitä, mitä koko syksyn odotin. Toivoin, että olisimme olleet Australiassa vihdoin ja viimein tilanteessa, jossa tittelistä taistelisi koko hurja joukko enemmän tai vähemmän tuoreita Grand Slam -voittajia Andy Murraystä Juan Martin Del Potroon. Rafael Nadalin poisjäänti harmittaa, mutta kyllähän totuus on silti se, että aika kivat hipat saadaan nytkin. Ja olisiko Nadal sittenkään ollut pitkän tauon jälkeen vielä valmis voittotaisteluun? Tuskinpa.
Odotettavissa on kuitenkin yllin kyllin kuumuutta melko hitaalla kovalla kentällä, joten viime vuoden finaalin kaltainen loppuhuipennus lienee edessä tänäkin vuonna. Fyysisyys ratkaisee paljon, magiikka vähemmän.
Kaaviot arvottiin perjantaina ja kärkinimistä arpaonni suosi Novak Djokoviciä. Murray nostettiin hatusta Roger Federerin puolelle kaaviota, joten niin tai näin, serbin kovin uhkaaja tulee vastaan vasta finaalissa. Sitä ennen vastaan tullee toki testejä mm. Berdych puolivälierissä ja todennäköisesti Ferrer välierissä, mutta esimerkiksi Berdychillä tuskin riittää tasaisuus paras viidestä -ottelussa Djokoviciä vastaan. Alusta on kuitenkin sen verran hidas, ettei Djokovicin ulospommitus onnistu tshekiltä millään kolmea erää. Sitten on vielä David Ferrer. Mies, jolla voisi olla potentiaalia pärjätä hienosti juuri Australiassa. Mutta. Jostain syystä mies pelasi itsensä todennäköisesti tukkoon osallistumalla juuri ennen Openia kahteen perättäiseen turnaukseen ja voittamalla niistä jälkimmäisen Aucklandissä. Ei Ferrerilläkään vuosia enää montaa ole jäljellä, joten en käsitä tätä ratkaisua. Kyllä Ferrerinkin kaltainen ja ikäinen kuntoihme tarvitsisi täydet tankit Australian avoimiin lähdettäessä. Raataminen päättyneekin viimeistään semifinaaliin, jossa Djoko jallittaa Ferrerin täysin pihalle.
Federerin kaaviossa on monia vaaran paikkoja heti toiselta kierrokselta lähtien. Nikolai Davydenko on tekemässä paluuta kärkipäähän ja saattaa olla vaarallinen, varsinkin kun kuormaa on tuossa vaiheessa vasta yhden ottelun verran. Neljännellä kierroksella Milos Raonickin saattaisi pöljänä päivänään hätyytellä, mutta siitä on toki pitkä matka otteluvoittoon saakka. Australiassa viihtyvä Jo-Wilfried Tsonga onkin sitten jo edellisiä isompi uhka kvartseissa, jos hän sinne asti itsensä pelaa. Nämä ottelut Federer kuitenkin hoitanee ja toivottavasti mahdollisimman vähin vaurioin, sillä semifinaalissa odottaa herkkupala joko Murray'tä tai Del Potroa vastaan ja silloin olisi oltava täysissä ruumiin voimissa. Varsinkin jos vastaan tulee Murray, sillä Federerin fysiikka ja pommitusvarmuus ei taida tällä alustalla enää riittää Murraylle. Del Potrolle vielä ehkä, mutta vaikea reitti finaaliin on, joten Federerin päättäri lieneekin juuri semifinaalissa.
Murray sai syksyllä Grand Slam -tilinsä auki ja on sen ansiosta ehdottomasti toinen suurimmista ennakkosuosikeista. Aiemmin hän ei ainakaan minun papereissani ole sitä vielä koskaan ollut, vaikka hän kärkiporukoissa onkin jo monta vuotta liikkunut. Se, miten hän käsittelee moisen jää nähtäväksi, mutta uskon vahvasti, että nälkää ja rentoutta on nyt sen verran, että finaalipaikka on lähellä. Ennen puolivälieriä vastaan ei tule nykykuntoiselle Murraylle edes kunnon testiä, varsinkaan jos mies pelaa rohkeasti, eikä sorru rivimiehiä vastaan liikaa luontaiseen ajokoiratennikseensä. Kvartseissa kuitenkin Del Potro voi olla hengenvaarallinen, mutta en millään jaksa vieläkään uskoa, että Del Potron pienen marginaalin peli riittäisi tällä alustalla tarvittaessa hurjastikin puolustavaa Murray'tä vastaan. Sama koskee itse asiassa semifinaalivastus Federeriä. Murray on siinä mielessä mielenkiintoisessa vaiheessa uraansa, että hän on vasta nyt päässyt matkalle suurten joukkoon, joten uskon, että seuraava Grand Slam -voitto on jo nurkan takana. Ehkä jo kahden viikon päässä?
Potentiaalisia yllättäjiä puolivälieriin voisivat olla Grigor Dimitrov tai Jerzy Janowicz, mutta kyllä heidänkin paukut on siihen mennessä nähty. Grand Slamit ovat nykyisin melko lailla vielä isojen, tai siis vanhempien, poikien leikkipaikka. Lisäksi nämä poikaset kohtaavat toisensa jo ennen sitä, jos pelaavat itsensä edes niin pitkälle.
Kävisikö turnauksessa kuitenkin näin?
Puolivälierät:
Djokovic-Berdych
Ferrer-Tipsarevic
Del Potro-Murray
Federer-Tsonga
Välierät:
Djokovic-Ferrer
Murray-Federer
Finaali:
Djokovic-Murray
Voittaja:
Murray
Tällä kertaa teen ennakossani poikkeuksen ja otan naisten sarjan mukaan. Voittaja on Serena.
Palataan matkan varrella asiaan.
Valitettavasti kauden alku vesittyy hieman siitä, mitä koko syksyn odotin. Toivoin, että olisimme olleet Australiassa vihdoin ja viimein tilanteessa, jossa tittelistä taistelisi koko hurja joukko enemmän tai vähemmän tuoreita Grand Slam -voittajia Andy Murraystä Juan Martin Del Potroon. Rafael Nadalin poisjäänti harmittaa, mutta kyllähän totuus on silti se, että aika kivat hipat saadaan nytkin. Ja olisiko Nadal sittenkään ollut pitkän tauon jälkeen vielä valmis voittotaisteluun? Tuskinpa.
Odotettavissa on kuitenkin yllin kyllin kuumuutta melko hitaalla kovalla kentällä, joten viime vuoden finaalin kaltainen loppuhuipennus lienee edessä tänäkin vuonna. Fyysisyys ratkaisee paljon, magiikka vähemmän.
Kaaviot arvottiin perjantaina ja kärkinimistä arpaonni suosi Novak Djokoviciä. Murray nostettiin hatusta Roger Federerin puolelle kaaviota, joten niin tai näin, serbin kovin uhkaaja tulee vastaan vasta finaalissa. Sitä ennen vastaan tullee toki testejä mm. Berdych puolivälierissä ja todennäköisesti Ferrer välierissä, mutta esimerkiksi Berdychillä tuskin riittää tasaisuus paras viidestä -ottelussa Djokoviciä vastaan. Alusta on kuitenkin sen verran hidas, ettei Djokovicin ulospommitus onnistu tshekiltä millään kolmea erää. Sitten on vielä David Ferrer. Mies, jolla voisi olla potentiaalia pärjätä hienosti juuri Australiassa. Mutta. Jostain syystä mies pelasi itsensä todennäköisesti tukkoon osallistumalla juuri ennen Openia kahteen perättäiseen turnaukseen ja voittamalla niistä jälkimmäisen Aucklandissä. Ei Ferrerilläkään vuosia enää montaa ole jäljellä, joten en käsitä tätä ratkaisua. Kyllä Ferrerinkin kaltainen ja ikäinen kuntoihme tarvitsisi täydet tankit Australian avoimiin lähdettäessä. Raataminen päättyneekin viimeistään semifinaaliin, jossa Djoko jallittaa Ferrerin täysin pihalle.
Federerin kaaviossa on monia vaaran paikkoja heti toiselta kierrokselta lähtien. Nikolai Davydenko on tekemässä paluuta kärkipäähän ja saattaa olla vaarallinen, varsinkin kun kuormaa on tuossa vaiheessa vasta yhden ottelun verran. Neljännellä kierroksella Milos Raonickin saattaisi pöljänä päivänään hätyytellä, mutta siitä on toki pitkä matka otteluvoittoon saakka. Australiassa viihtyvä Jo-Wilfried Tsonga onkin sitten jo edellisiä isompi uhka kvartseissa, jos hän sinne asti itsensä pelaa. Nämä ottelut Federer kuitenkin hoitanee ja toivottavasti mahdollisimman vähin vaurioin, sillä semifinaalissa odottaa herkkupala joko Murray'tä tai Del Potroa vastaan ja silloin olisi oltava täysissä ruumiin voimissa. Varsinkin jos vastaan tulee Murray, sillä Federerin fysiikka ja pommitusvarmuus ei taida tällä alustalla enää riittää Murraylle. Del Potrolle vielä ehkä, mutta vaikea reitti finaaliin on, joten Federerin päättäri lieneekin juuri semifinaalissa.
Murray sai syksyllä Grand Slam -tilinsä auki ja on sen ansiosta ehdottomasti toinen suurimmista ennakkosuosikeista. Aiemmin hän ei ainakaan minun papereissani ole sitä vielä koskaan ollut, vaikka hän kärkiporukoissa onkin jo monta vuotta liikkunut. Se, miten hän käsittelee moisen jää nähtäväksi, mutta uskon vahvasti, että nälkää ja rentoutta on nyt sen verran, että finaalipaikka on lähellä. Ennen puolivälieriä vastaan ei tule nykykuntoiselle Murraylle edes kunnon testiä, varsinkaan jos mies pelaa rohkeasti, eikä sorru rivimiehiä vastaan liikaa luontaiseen ajokoiratennikseensä. Kvartseissa kuitenkin Del Potro voi olla hengenvaarallinen, mutta en millään jaksa vieläkään uskoa, että Del Potron pienen marginaalin peli riittäisi tällä alustalla tarvittaessa hurjastikin puolustavaa Murray'tä vastaan. Sama koskee itse asiassa semifinaalivastus Federeriä. Murray on siinä mielessä mielenkiintoisessa vaiheessa uraansa, että hän on vasta nyt päässyt matkalle suurten joukkoon, joten uskon, että seuraava Grand Slam -voitto on jo nurkan takana. Ehkä jo kahden viikon päässä?
Potentiaalisia yllättäjiä puolivälieriin voisivat olla Grigor Dimitrov tai Jerzy Janowicz, mutta kyllä heidänkin paukut on siihen mennessä nähty. Grand Slamit ovat nykyisin melko lailla vielä isojen, tai siis vanhempien, poikien leikkipaikka. Lisäksi nämä poikaset kohtaavat toisensa jo ennen sitä, jos pelaavat itsensä edes niin pitkälle.
Kävisikö turnauksessa kuitenkin näin?
Puolivälierät:
Djokovic-Berdych
Ferrer-Tipsarevic
Del Potro-Murray
Federer-Tsonga
Välierät:
Djokovic-Ferrer
Murray-Federer
Finaali:
Djokovic-Murray
Voittaja:
Murray
Tällä kertaa teen ennakossani poikkeuksen ja otan naisten sarjan mukaan. Voittaja on Serena.
Palataan matkan varrella asiaan.
05/11/2012
"One of the best returners..."
Onko joku muukin kiinnittänyt huomiota muuten niin loistavien brittiselostajien lempifraasiin "one of the best returners on tour"?
Viime viikolla aloin kiinnittämään asiaan tarkemmin huomiota ja sain huomata, että noin kaksi kolmesta sai tämän kunnian. Ferrer, Simon, Tipsarevic, Murray ja Djokovic. Tyypit, jotka jäivät ilman moista statusta tai joiden kohdalla en fraasia bongannut olivat Janowicz ja Tsonga. Edellinen varmaan vielä sen takia, että kaveri tuli selostajille(kin) täysin puskista. Suhteellisen ikäviä palautuksia hänkin nimittäin viljeli vai mitä sanotte vaikkapa siitä stopparipalautuksesta Murrayta vastaan?
Kun soppaan lisätään vielä Christer Sarlinin vakionäkemys Jarkko Niemisen erinomaisesta palauttamisesta, niin asia alkaa olemaan aika lailla pihvi. Näyttäkää minulle keskinkertainen tai mielellään huono palauttaja viidenkympin sakista, niin minä näytän teille movember-viiksiäni vielä jouluna.
Lienee siis kutakuinkin niin, että palauttaminen on Jimmy Connorsia mukaellen tenniksen toiseksi tärkein lyönti eikä kenelläkään ole tänä päivänä varaa antaa niissäkään yhtään ylimääräistä siimaa?
En oikein usko siihen, että palauttaminen olisi kenttien hidastuessa jotenkin helpottunut, kun samaan aikaan huonoa syöttäjää saa hakea kissojen ja koirien kanssa. You've gotta get the ball in play. Tämä ajattelu leimaa lähes kaikkia palauttajia tänä päivänä ja vaikeinkin sörvi kaivetaan usein takaisin. Edellä mainituissa nimissä korostuvat ehkä hieman hyvät puolustajat, mutta silti sanoisin, että huonoa palauttajaa ei helpolla löydy.
Toki osa hakee isommalla riskillä heti winneriä tai yliotetta, mutta hyvä esimerkki kokonaisvaltaisen hyvästä palauttajasta lienee tietenkin Roger Federer, vaikkakin hänen kimmoisuutensa on parhaat päivänsä jo nähnyt. Hän tyytyy usein sivaltamaan rystysliceansa todella terävänä ja inhottavan matalana etukenttään, jonka jälkeen hän iskee ohituksensa kuin Räikkönen ohi verkolle tahtomattaan ajautuneen vastustajan. Hyvää palauttamista vai nerokasta pelikirjaa? Minä sanon, että molempia. Vähissä oli kesällä ne kaverit, jotka tuon haasteen klaarasivat. Totta kai hän edelleenkin näpäyttelee rystypalautuksiaan upeasti myös linjasta läpi, kämmenpommeista puhumattakaan, mutta katsokaapa tällä viikolla mihin ratkaisuihin hän päätyy, jos a) hänellä on aavistuksen kiire tai b) hänellä on murtopallo. Pallo tulee lähes aina edellä mainitulla tavalla takaisin ja samalla hän pakottaa vastustajansa voittamaan pisteen omilla ansioillaan hankalassa positiossa kentän sisäpuolella.
Palataan itse palautukseen lyöntinä tuonnempana ajan kanssa. Sitä odotellessa, nauttikaa hyvät ihmiset tämän viikon peleistä!
Viime viikolla aloin kiinnittämään asiaan tarkemmin huomiota ja sain huomata, että noin kaksi kolmesta sai tämän kunnian. Ferrer, Simon, Tipsarevic, Murray ja Djokovic. Tyypit, jotka jäivät ilman moista statusta tai joiden kohdalla en fraasia bongannut olivat Janowicz ja Tsonga. Edellinen varmaan vielä sen takia, että kaveri tuli selostajille(kin) täysin puskista. Suhteellisen ikäviä palautuksia hänkin nimittäin viljeli vai mitä sanotte vaikkapa siitä stopparipalautuksesta Murrayta vastaan?
Kun soppaan lisätään vielä Christer Sarlinin vakionäkemys Jarkko Niemisen erinomaisesta palauttamisesta, niin asia alkaa olemaan aika lailla pihvi. Näyttäkää minulle keskinkertainen tai mielellään huono palauttaja viidenkympin sakista, niin minä näytän teille movember-viiksiäni vielä jouluna.
Lienee siis kutakuinkin niin, että palauttaminen on Jimmy Connorsia mukaellen tenniksen toiseksi tärkein lyönti eikä kenelläkään ole tänä päivänä varaa antaa niissäkään yhtään ylimääräistä siimaa?
En oikein usko siihen, että palauttaminen olisi kenttien hidastuessa jotenkin helpottunut, kun samaan aikaan huonoa syöttäjää saa hakea kissojen ja koirien kanssa. You've gotta get the ball in play. Tämä ajattelu leimaa lähes kaikkia palauttajia tänä päivänä ja vaikeinkin sörvi kaivetaan usein takaisin. Edellä mainituissa nimissä korostuvat ehkä hieman hyvät puolustajat, mutta silti sanoisin, että huonoa palauttajaa ei helpolla löydy.
Toki osa hakee isommalla riskillä heti winneriä tai yliotetta, mutta hyvä esimerkki kokonaisvaltaisen hyvästä palauttajasta lienee tietenkin Roger Federer, vaikkakin hänen kimmoisuutensa on parhaat päivänsä jo nähnyt. Hän tyytyy usein sivaltamaan rystysliceansa todella terävänä ja inhottavan matalana etukenttään, jonka jälkeen hän iskee ohituksensa kuin Räikkönen ohi verkolle tahtomattaan ajautuneen vastustajan. Hyvää palauttamista vai nerokasta pelikirjaa? Minä sanon, että molempia. Vähissä oli kesällä ne kaverit, jotka tuon haasteen klaarasivat. Totta kai hän edelleenkin näpäyttelee rystypalautuksiaan upeasti myös linjasta läpi, kämmenpommeista puhumattakaan, mutta katsokaapa tällä viikolla mihin ratkaisuihin hän päätyy, jos a) hänellä on aavistuksen kiire tai b) hänellä on murtopallo. Pallo tulee lähes aina edellä mainitulla tavalla takaisin ja samalla hän pakottaa vastustajansa voittamaan pisteen omilla ansioillaan hankalassa positiossa kentän sisäpuolella.
Palataan itse palautukseen lyöntinä tuonnempana ajan kanssa. Sitä odotellessa, nauttikaa hyvät ihmiset tämän viikon peleistä!
04/11/2012
Ennakko: ATP World Tour Finals 2012, Lontoo
No niin, vihdoin ja viimein, Lontoo ja tourin finaalit! Pitkä kausi saadaan siis taputeltua päätökseensä ja mestarit pääsevät muutamaa daviscuppaajaa lukuunottamatta lomille. Tässä ennakkoa, olkaa hyvä!
Melko jännästi kaikki Pariisissa pelanneet kärkinimet Ferreriä lukuun ottamatta ottivat viikolla ajoissa turpaan, joten toivottavasti joku oli vedonlyöntikioskilla hereillä. Itse lähinnä passailin, vaikka levon maksimointia heti ilmenikin.
Asetelmat Lontoossa ovat sanalla sanoen herkulliset ja juuri Pariisin perusteella tuntuu siltä, että tänä vuonna tämä jengi on panostanut tähän kisaan tosissaan, eikä koe minkäänlaisia motivaatio-ongelmia saati infernaalista väsymystä. Viime vuonna nähtiin, isoista rahamääristä huolimatta, varsin väsyneitä heeboja, joten toivotaan, että tulevalla viikolla nähdään vähintäänkin järjetöntä tennistä mahdollisimman monen pelaajan osalta.
Ryhmä A: Novak Djokovic, Andy Murray, Tomas Berdych, Jo-Wilfried Tsonga
Ehdottomasti kuoleman lohko, jos mikä. Etukäteen miettien tulossa on jotain todella mielenkiintoista ja ympäripyöreää. Periaatteessa ketkä vain voivat selvitä kahden parhaan joukkoon, joten paljon ratkotaan nyt kupoleissa. En usko kenenkään, edes Djokovicin, menevän puhtaalla pelillä (kolmella voitolla) jatkoon. Jotenkin tuntuu, että lohkon kakkonen selviää erävertailujen kautta, jolloin jatkopaikka on vähän tuuristakin kiinni. Toki jokainen tekee itse omat tuurinsa. Aina.
Djokovic on edelleen täysi kysymysmerkki emmekä anna Pariisin tuloksen hämätä. Mies panostanee finaaleihin tänä vuonna huomattavasti enemmän ja varsinkin freesimpänä kuin vuosi sitten, joten isku lienee hurja. Vuoden lopun ykkösranking velvoittanee ainakin väläyttelemään. Jos päässä riittää virtaa, niin pitkälle mennään.
Murray joutunee nöyrtymään joko Berdychin tai Tsongan pommitukselle sekä Djokovicille, joten Andyn varaan en nyt laske, vaikka Lontoosta tältä vuodelta hyviä muistoja onkin. Epäilen, että Andy on tämän lohkon väsynein mies niin henkisesti kuin fyysisestikin. Pahin menestysnälkä on tältä vuodelta tyydytetty, joten voi olla kotimaassaan täysi turisti.
Berdych voisi olla lohkon toinen jatkoonmenijä, sillä nälkää ja virtaa varmasti riittää, eikä tämän yhtälön heikoin lenkki ole nopeat olosuhteet ilman tuulia. Saattaa tehdä jopa viime vuoden tsongat.
Ällistyttävällä aasinsillalla Tsongaan, johon on edelleen vaikea uskoa, vaikka hän viime vuoden finalisti onkin. Jotenkin Tsongasta on välittynyt tänä vuonna sellainen kuva, että se viimeinen askel jää ottamatta. Mene ja tiedä, mutta jotain täytyisi tehdä, sillä muuten hän kokee James Blake-tyyppisen kohtalon. Valmentajan (Roger Rasheed) palkkaaminen puolentoista vuoden yksinelon jälkeen on hyvä alku.
Jatkoon siis Djokovic ja Berdych.
Ryhmä B: Roger Federer, David Ferrer, Juan Martin Del Potro, Janko Tipsarevic
Periaatteessa tämän pitäisi olla se selkeämpi lohko, mutta tämän viikon perusteella kaikki on mahdollista. Siitä huolimatta näkisin, että Ferrer ja Tipsarevic ovat kärkkymässä vain murusia, mikäli Federerin tai Del Potron koneet yskivät.
Vaikka Ferrer on ollut hallissa huimassa vireessä (Valencian ja Pariisin voitot), en jaksa uskoa miehen paukkujen enää riittävän taisteluissa lohkon kärkikaksikkoa vastaan. Jossain pitää näkyä kahden viime viikon rasitukset. Piste.
Tipsarevicille jää armottomasti statistin rooli koko kisassa, enkä yllättyisi kisasta vetäytymistäkään avaustappion jälkeen, ellei sitten rahanhimo motivoi jatkamaan loppuun asti. Seura on nyt liian kova. Jos Pariisissa huimasi jo Janowicziä vastaan, niin mitä tapahtuu hame päällä Lontoossa?
Federer ottanee viikon levon jälkeen lohkossa omansa ja Del Potro jatkanee semeihin voittamalla tiukasti Ferrerin.
Palataan toteutuviin välieriin ja itse finaaliin viikolla, mutta näin etukäteen hahmottelisin jotain tämänkaltaista:
Välierät:
Federer-Berdych
Djokovic-Del Potro
Finaali:
Djokovic-Berdych
Voittaja:
Djokovic
PS. Kysely voittajasta on avattu sivun ylälaidassa! Perusteluja vaikkapa tämän postauksen kommentteihin.
PPS. Blogin virallinen avustaja Jukka L. on jossain vaiheessa viikkoa paikan päällä katsomossa, joten matkaraporttia pusketaan todennäköisesti lähiaikoina. Toivottavasti jo ennen maanantain finaalia!
Melko jännästi kaikki Pariisissa pelanneet kärkinimet Ferreriä lukuun ottamatta ottivat viikolla ajoissa turpaan, joten toivottavasti joku oli vedonlyöntikioskilla hereillä. Itse lähinnä passailin, vaikka levon maksimointia heti ilmenikin.
Asetelmat Lontoossa ovat sanalla sanoen herkulliset ja juuri Pariisin perusteella tuntuu siltä, että tänä vuonna tämä jengi on panostanut tähän kisaan tosissaan, eikä koe minkäänlaisia motivaatio-ongelmia saati infernaalista väsymystä. Viime vuonna nähtiin, isoista rahamääristä huolimatta, varsin väsyneitä heeboja, joten toivotaan, että tulevalla viikolla nähdään vähintäänkin järjetöntä tennistä mahdollisimman monen pelaajan osalta.
Ryhmä A: Novak Djokovic, Andy Murray, Tomas Berdych, Jo-Wilfried Tsonga
Ehdottomasti kuoleman lohko, jos mikä. Etukäteen miettien tulossa on jotain todella mielenkiintoista ja ympäripyöreää. Periaatteessa ketkä vain voivat selvitä kahden parhaan joukkoon, joten paljon ratkotaan nyt kupoleissa. En usko kenenkään, edes Djokovicin, menevän puhtaalla pelillä (kolmella voitolla) jatkoon. Jotenkin tuntuu, että lohkon kakkonen selviää erävertailujen kautta, jolloin jatkopaikka on vähän tuuristakin kiinni. Toki jokainen tekee itse omat tuurinsa. Aina.
Djokovic on edelleen täysi kysymysmerkki emmekä anna Pariisin tuloksen hämätä. Mies panostanee finaaleihin tänä vuonna huomattavasti enemmän ja varsinkin freesimpänä kuin vuosi sitten, joten isku lienee hurja. Vuoden lopun ykkösranking velvoittanee ainakin väläyttelemään. Jos päässä riittää virtaa, niin pitkälle mennään.
Murray joutunee nöyrtymään joko Berdychin tai Tsongan pommitukselle sekä Djokovicille, joten Andyn varaan en nyt laske, vaikka Lontoosta tältä vuodelta hyviä muistoja onkin. Epäilen, että Andy on tämän lohkon väsynein mies niin henkisesti kuin fyysisestikin. Pahin menestysnälkä on tältä vuodelta tyydytetty, joten voi olla kotimaassaan täysi turisti.
Berdych voisi olla lohkon toinen jatkoonmenijä, sillä nälkää ja virtaa varmasti riittää, eikä tämän yhtälön heikoin lenkki ole nopeat olosuhteet ilman tuulia. Saattaa tehdä jopa viime vuoden tsongat.
Ällistyttävällä aasinsillalla Tsongaan, johon on edelleen vaikea uskoa, vaikka hän viime vuoden finalisti onkin. Jotenkin Tsongasta on välittynyt tänä vuonna sellainen kuva, että se viimeinen askel jää ottamatta. Mene ja tiedä, mutta jotain täytyisi tehdä, sillä muuten hän kokee James Blake-tyyppisen kohtalon. Valmentajan (Roger Rasheed) palkkaaminen puolentoista vuoden yksinelon jälkeen on hyvä alku.
Jatkoon siis Djokovic ja Berdych.
Ryhmä B: Roger Federer, David Ferrer, Juan Martin Del Potro, Janko Tipsarevic
Periaatteessa tämän pitäisi olla se selkeämpi lohko, mutta tämän viikon perusteella kaikki on mahdollista. Siitä huolimatta näkisin, että Ferrer ja Tipsarevic ovat kärkkymässä vain murusia, mikäli Federerin tai Del Potron koneet yskivät.
Vaikka Ferrer on ollut hallissa huimassa vireessä (Valencian ja Pariisin voitot), en jaksa uskoa miehen paukkujen enää riittävän taisteluissa lohkon kärkikaksikkoa vastaan. Jossain pitää näkyä kahden viime viikon rasitukset. Piste.
Tipsarevicille jää armottomasti statistin rooli koko kisassa, enkä yllättyisi kisasta vetäytymistäkään avaustappion jälkeen, ellei sitten rahanhimo motivoi jatkamaan loppuun asti. Seura on nyt liian kova. Jos Pariisissa huimasi jo Janowicziä vastaan, niin mitä tapahtuu hame päällä Lontoossa?
Federer ottanee viikon levon jälkeen lohkossa omansa ja Del Potro jatkanee semeihin voittamalla tiukasti Ferrerin.
Palataan toteutuviin välieriin ja itse finaaliin viikolla, mutta näin etukäteen hahmottelisin jotain tämänkaltaista:
Välierät:
Federer-Berdych
Djokovic-Del Potro
Finaali:
Djokovic-Berdych
Voittaja:
Djokovic
PS. Kysely voittajasta on avattu sivun ylälaidassa! Perusteluja vaikkapa tämän postauksen kommentteihin.
PPS. Blogin virallinen avustaja Jukka L. on jossain vaiheessa viikkoa paikan päällä katsomossa, joten matkaraporttia pusketaan todennäköisesti lähiaikoina. Toivottavasti jo ennen maanantain finaalia!
15/04/2012
Tapaus Stepanek vs. Tipsarevic: who's guilty?
Toissa viikolla nähtiin Tshekin ja Serbian välisessä Davis Cup -ottelussa jälleen yksi episodi sarjassamme täysin tarpeettomat aivopierut. Vastakkain siis Tshekin Radek Stepanek ja Serbian Janko Tipsarevic. Onneksi tämä ei ole sen suuremmin uutiskynnystä edes ylittänyt, eikä tee sitä todennäköisesti nytkään, sillä tennis ei herrasmieslajina tällaista kaipaa. Tässä se nyt kuitenkin on.
Mikä siinä on, että harmistuneille tshekkipelureille juuri kättely voi tuottaa näin suurta tuskaa? Juuri kun unohdimme Berdychin kättelemättömyyden Australiassa, tulee tämä toinen suhari (Stepanek) ja vetää keskisormensa esiin ja antaa vielä haistattelut päälle.
Matsia en valitettavasti nähnyt, enkä tiedä mitä ihmettä matsin aikana on tapahtunut, mutta tässä tilanteessa se on täysin toisarvoista. Joko Stepanekin harmitus ylittää tappiosietokyvyn raja-aidat tai hän on todellakin ottanut jostain Tipsarevicin tekosesta sen kuuluisan herneen aavistuksen liian syvälle nokkaansa.
Käsittämätöntä, noloa ja lapsellista. Tuomio lienee sanomattakin selvä.
Voisiko joku tapakouluttaja käydä konsultoimassa tshekkiläisiä tennispelaajia?
Ennakko: Monte Carlo 2012
Massakausi alkoi tänään toden teolla Monte Carlon Mastersista. Asetelmat ovat vanhat tutut, eivätkä ne varsinkaan kärjen osalta muutu juuri mitenkään massalle siirryttäessä. Toistankin ties monettako kertaa itseäni, mutta sanotaan se nyt vielä kerran, että isot ovat isoja ja pienet pieniä. Edelleen. Ennakkosuosikkeja on tasan kaksi, joista toinen voittaa Monten aivan varmasti.
Ennen kuin mennään heihin, niin hoidetaan merkittävimmät poissaolot ensin pois alta. Kolmikko Federer-Del Potro-Isner päätti käyttää Monte Carlon poisjääntioption, jolloin heidän Monten pisteensä korvataan neljänneksi parhaalla ATP Tour 500 -sarjan kisalla. Muissa Masters -sarjan kisoissa poisjääntejä ei ole mahdollista korvata samoin, vaan pinnoja näistä kisoista kertyy tasan nolla. Tälle kolmikolle viikon kisalepo tähän väliin on varmasti fiksu veto, sillä he ovat pelanneet alkukaudesta todella paljon, joten pidempi breikki ennen muutenkin raskasta massakautta on varmasti hyvä sijoitus pitkässä juoksussa. Federer panostanee muutenkin enemmän kesän Wimbledoniin ja olympialaisiin kuin epätodennäköisempään Roland Garros -voittoon. Isner puolestaan pelaa tätä kirjoitettaessa Houstonin massaturnauksen finaalia.
Mutta sitten niihin suosikkeihin. Olen melko lailla valmis syömään hatullisen sitä itseään, ellei voittaja löydy kaksikosta Djokovic-Nadal. En keksi yhtäkään kaveria, joka pysäyttäisi nämä molemmat samassa kisassa. Terveenä ollessaan nämä kaverit kaatuvat vain toisiinsa. Haastajia on toki muutamia, mutta kun Indian Wellsissä ja Miamissa nämä herrat vetivät puolivaloilla vähintään semeihin saakka, niin kuka ihme vääntäisi nämä herrat ulos massalla? Andy Murray? David Ferrer? Enpä usko.
On tässä vaiheessa melkein makuasia, kumpaa veikkaa mestariksi. Massa on tyypiltään täsmälleen sama kuin Roland Garrosilla, joten Nadal on totutun vahva jo senkin perusteella. Eipä silti, on melko lailla se ja sama mikä massa kyseessä, sillä Nadal on nyt vahvimmalla alustallaan ja hänen kautensa tärkein vaihe alkaa nyt. Djokovicilla on puolestaan voitot Nadalista myös viime vuoden massakisoista, joten hän ei kumartele saati pelkää Nadalia tuumaakaan. Ei siis edes massalla. Itse asiassa kaksikon mahdollinen finaali jo tässä turnauksessa voisi antaa lopullista suuntaa näiden herrojen keskinäisestä paremmuudesta kesän ja loppuvuoden tärkeimmissä turnauksissa.
Voittaessaan Nadal saisi varmasti hurjan itseluottamusryöpyn, jonka avulla hän saattaisi palata henkiseksi monsteriksi, jolla hän on vastustajiaan aiemmin nylkenyt. Uudet massatappiot Djokovicille voisivat syödä motivaatiota entisestään, sillä nämä massakisat saattavat olla hänen viimeisiä linnakkeitaan, joista tulisi pitää kynsin ja hampain kiinni. Nadalin puoli kaaviosta näyttää kuitenkin huomattavasti vaarattomammalta kuin Djokovicin, joten mahdolliseen finaalikohtaamiseen hän pääsee todennäköisesti suhteellisen freesinä. Veikkaankin vaikkapa juuri tästä syystä, että Nadal ottaa kahdeksannen peräkkäisen mestaruutensa Monte Carlossa. Matkalla finaaliin on oikeastaan vain yksi vaaran paikka. Nicolas Almagro puolivälierissä. Mutta hänkin on pohjimmiltaan liikaa Nadalin tyyppinen massapeluri, jonka Nadal heittää ulos kehästä olemalla yksinkertaisesti kaikessa enemmän tai vähemmän parempi.
Djokovic ratsastaa edelleen viime vuoden hurjalla draivilla ja pelaa halutessaan sellaista seinätennistä, johon kenenkään on vaikea löytää ratkaisua. Lisäksi hän haluaa varmasti täydentää Grand Slaminsä voittamalla Roland Garrosilla, joten alkava massakausi on hänelle varmasti tärkeä eikä motivaatiota tarvitse kaukaa hakea. Garrosin voitolla hän voisi olla ensimmäinen mies sitten Rod Laverin, joka on kaikkien Grand Slam -turnausten hallitseva mestari. Se olisi jo jotain sellaista, mihin edes Nadal saati Federer ei ole pystynyt. Djokovic saattaa vielä hiukan himmailla Montessa, mutta tuskin kuitenkaan enää finaalissa, jos ja kun hän sinne asti selviytyy. Vaaran paikkoja on kuitenkin muutamia, sillä hän kohdannee David Ferrerin ja Andy Murrayn ennen finaalia. Riittävällä motivaatiolla varustettuna hän ei heille häviä. Energiaa voi kulua, mutta turpaan ei tule.
Palataan kuitenkin muodon vuoksi vielä näihin haastajiin. Kuten aiemmin Indian Wellsin aikoihin lupasin, en kirjoita Andy Murraystä mitään ennen kuin mies todistaa meille jotain. Hän pääsi parin luovutuksen siivittämänä lammastelemaan Miamin finaaliin, mutta ei riitä ja se siitä.
Sitten on David Ferrer. Hieno taistelija, urheilija ja varmaan ihminenkin. Mutta. Jokin vaan puuttuu. Onko se kämmen, josta uupuvat ne viimeiset tehot? Onko se pää, joka ei aivan kestä? Vai jotain muuta? Jos Grand Slamin voisi voittaa tehdyllä duunimäärällä, David Ferrer olisi todennäköisesti jo moninkertainen Grand Slam -voittaja. Kuten luonnollisesti niin moni muukin.
Niin ja oliko muita? No ei ollut, joten näin käy:
Puolivälierät:
Djokovic-Ferrer
Murray-Cilic
Tipsarevic-Verdasco
Nadal-Almagro
Välierät:
Djokovic-Murray
Tipsarevic-Nadal
Finaali:
Djokovic-Nadal
Voittaja:
Nadal
Ennen kuin mennään heihin, niin hoidetaan merkittävimmät poissaolot ensin pois alta. Kolmikko Federer-Del Potro-Isner päätti käyttää Monte Carlon poisjääntioption, jolloin heidän Monten pisteensä korvataan neljänneksi parhaalla ATP Tour 500 -sarjan kisalla. Muissa Masters -sarjan kisoissa poisjääntejä ei ole mahdollista korvata samoin, vaan pinnoja näistä kisoista kertyy tasan nolla. Tälle kolmikolle viikon kisalepo tähän väliin on varmasti fiksu veto, sillä he ovat pelanneet alkukaudesta todella paljon, joten pidempi breikki ennen muutenkin raskasta massakautta on varmasti hyvä sijoitus pitkässä juoksussa. Federer panostanee muutenkin enemmän kesän Wimbledoniin ja olympialaisiin kuin epätodennäköisempään Roland Garros -voittoon. Isner puolestaan pelaa tätä kirjoitettaessa Houstonin massaturnauksen finaalia.
Mutta sitten niihin suosikkeihin. Olen melko lailla valmis syömään hatullisen sitä itseään, ellei voittaja löydy kaksikosta Djokovic-Nadal. En keksi yhtäkään kaveria, joka pysäyttäisi nämä molemmat samassa kisassa. Terveenä ollessaan nämä kaverit kaatuvat vain toisiinsa. Haastajia on toki muutamia, mutta kun Indian Wellsissä ja Miamissa nämä herrat vetivät puolivaloilla vähintään semeihin saakka, niin kuka ihme vääntäisi nämä herrat ulos massalla? Andy Murray? David Ferrer? Enpä usko.
On tässä vaiheessa melkein makuasia, kumpaa veikkaa mestariksi. Massa on tyypiltään täsmälleen sama kuin Roland Garrosilla, joten Nadal on totutun vahva jo senkin perusteella. Eipä silti, on melko lailla se ja sama mikä massa kyseessä, sillä Nadal on nyt vahvimmalla alustallaan ja hänen kautensa tärkein vaihe alkaa nyt. Djokovicilla on puolestaan voitot Nadalista myös viime vuoden massakisoista, joten hän ei kumartele saati pelkää Nadalia tuumaakaan. Ei siis edes massalla. Itse asiassa kaksikon mahdollinen finaali jo tässä turnauksessa voisi antaa lopullista suuntaa näiden herrojen keskinäisestä paremmuudesta kesän ja loppuvuoden tärkeimmissä turnauksissa.
Voittaessaan Nadal saisi varmasti hurjan itseluottamusryöpyn, jonka avulla hän saattaisi palata henkiseksi monsteriksi, jolla hän on vastustajiaan aiemmin nylkenyt. Uudet massatappiot Djokovicille voisivat syödä motivaatiota entisestään, sillä nämä massakisat saattavat olla hänen viimeisiä linnakkeitaan, joista tulisi pitää kynsin ja hampain kiinni. Nadalin puoli kaaviosta näyttää kuitenkin huomattavasti vaarattomammalta kuin Djokovicin, joten mahdolliseen finaalikohtaamiseen hän pääsee todennäköisesti suhteellisen freesinä. Veikkaankin vaikkapa juuri tästä syystä, että Nadal ottaa kahdeksannen peräkkäisen mestaruutensa Monte Carlossa. Matkalla finaaliin on oikeastaan vain yksi vaaran paikka. Nicolas Almagro puolivälierissä. Mutta hänkin on pohjimmiltaan liikaa Nadalin tyyppinen massapeluri, jonka Nadal heittää ulos kehästä olemalla yksinkertaisesti kaikessa enemmän tai vähemmän parempi.
Djokovic ratsastaa edelleen viime vuoden hurjalla draivilla ja pelaa halutessaan sellaista seinätennistä, johon kenenkään on vaikea löytää ratkaisua. Lisäksi hän haluaa varmasti täydentää Grand Slaminsä voittamalla Roland Garrosilla, joten alkava massakausi on hänelle varmasti tärkeä eikä motivaatiota tarvitse kaukaa hakea. Garrosin voitolla hän voisi olla ensimmäinen mies sitten Rod Laverin, joka on kaikkien Grand Slam -turnausten hallitseva mestari. Se olisi jo jotain sellaista, mihin edes Nadal saati Federer ei ole pystynyt. Djokovic saattaa vielä hiukan himmailla Montessa, mutta tuskin kuitenkaan enää finaalissa, jos ja kun hän sinne asti selviytyy. Vaaran paikkoja on kuitenkin muutamia, sillä hän kohdannee David Ferrerin ja Andy Murrayn ennen finaalia. Riittävällä motivaatiolla varustettuna hän ei heille häviä. Energiaa voi kulua, mutta turpaan ei tule.
Palataan kuitenkin muodon vuoksi vielä näihin haastajiin. Kuten aiemmin Indian Wellsin aikoihin lupasin, en kirjoita Andy Murraystä mitään ennen kuin mies todistaa meille jotain. Hän pääsi parin luovutuksen siivittämänä lammastelemaan Miamin finaaliin, mutta ei riitä ja se siitä.
Sitten on David Ferrer. Hieno taistelija, urheilija ja varmaan ihminenkin. Mutta. Jokin vaan puuttuu. Onko se kämmen, josta uupuvat ne viimeiset tehot? Onko se pää, joka ei aivan kestä? Vai jotain muuta? Jos Grand Slamin voisi voittaa tehdyllä duunimäärällä, David Ferrer olisi todennäköisesti jo moninkertainen Grand Slam -voittaja. Kuten luonnollisesti niin moni muukin.
Niin ja oliko muita? No ei ollut, joten näin käy:
Puolivälierät:
Djokovic-Ferrer
Murray-Cilic
Tipsarevic-Verdasco
Nadal-Almagro
Välierät:
Djokovic-Murray
Tipsarevic-Nadal
Finaali:
Djokovic-Nadal
Voittaja:
Nadal
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)