Ennakko: Australian Open 2013, semifinaali Djokovic vs. Ferrer

Semifinaali nro yksi pelataan huomenna. David Ferrer lähtee haastamaan Novak Djokoviciä juuri kuten ennakkoon odottelinkin, joten onhan tämä sikäli vähän tylsää. Isompia yllätyksiä ei juuri nähty, lukuunottamatta ehkä Juan Martin Del Potron tippumista Jeremy Chardylle.

Tylsästä puheen ollen, tylsä saattaa olla myös tämä semifinaalipari. Kummatkin pelaajat ovat todella fyysisiä ja varmoja lyöntiseiniä. Raataminen kovalla asenteella syö kaiken maagisuuden alkupaloina ja epätodelliset hetket tulevat lähinnä käsittämättömästä liikkeestä ja puolustuslyönneistä. Onhan siinäkin tietysti oma hohtonsa, mutta kyllä tässä rehellisyyden nimissä vähän ikävä niitä Federer-Nadal matseja tulee, joissa kämmenet paukkuivat, tatsit loistivat ja ennen kaikkea pelivariaatiot vaihtelivat.

Mutta näillä mennään, joten valitus pois. Onhan kavereiden asenne kuitenkin niin järjetön, että siitä voi jokainen ammentaa oppia. Juniorista senioriin ja aloittelijasta kilpapelaajaan. Varsinkin Ferrer on valmis puskemaan maaliin vaikeimmankin kautta. Paras esimerkki tästä saatiin puolivälierässä Nicolas Almagroa vastaan, jossa Almagro pääsi syöttämään ottelua kolme (3!!!) kertaa itselleen siinä onnistumatta. Niin ja johtihan hän otteluakin jo erin 2-0, kunnes Ferrer aloitti nousunsa kohti väistämätöntä voittoa. Piste. Kerrallaan. Taistellen.

Yhtä lailla myös Djokovic on käsittämätön taistelija. Roikkumalla kvartsissaan Wawrinkan mukana ja iskemällä ottelun tärkeimmillä hetkillä oli jälleen näyte Djokovicin voitontahdosta ja voittamisen taidosta. Djokon voittamiseen vaaditaan vain niin paljon. Vähän pelkään, että tänä vuonna siihen pystyy näissä karkeloissa tasan kaksi miestä, joista toinen ei ole vielä edes mukana. Toinen on, mutta se ei ole Ferrer.

Ferrerillä, sen koommin kuin Djokovicilläkään, ei ole mitään sellaista heikkoutta, johon voisi isosti iskeä. Voisikin kai sanoa, että Ferrer on vähän kuin köyhän miehen Djokovic. Kaikki osa-alueet hallussa, mutta harmi vain, että Djokovic on kaikessa vähintään piirun verran parempi. On enemmän tulivoimaa, enemmän lyöntisuuntia, parempi syöttö ja niin edelleen. Ja aina kun kaksi samantyyppistä pelaajaa (tai joukkuetta) kohtaa, on parempi yleensä selvästi parempi.

Perustankin veikkaukseni tuohon. Ottelu tulee toki olemaan näennäisesti tasainen, mutta jotenkin näen jo nyt, että aina kun Djokovicin pitää voittaa se tärkeä pallo, sen hän myös tekee. Fysiikka on molemmilla varmasti huomennakin timanttia, joten se tuskin ratkaisee tätä suuntaan tai toiseen. Jos Djokovic on hereillä heti alussa, nähdään taulussa 3-0. Jos ei, nähdään 3-1. Finaaliin siis Djokovic.

Ennakko: Australian Open 2013, puolivälierät II

Kaavion yläosan semifinaalipariksi muodostui lopulta se Ferrer-Djokovic, jota turnausennakossani haistelinkin. Sen verran näköjään tuli vedettyä ristiin, että puolivälieräennakossa olin jo antamassa Berdychille toista paikkaa Djokovicin kustannuksella. Se oli virhe. Djokovic oli lopulta täysin freesi henkisesti ja ihme kyllä myös fyysisesti. Berdych ei todennäköisesti tuota parempaa paikkaa saa Djokovicin kaatamiseksi Grand Slam -tasolla, joten hänet voidaan tällä erää unohtaa täysin. Silence of the lamb.

Mutta sitten toisiin puolivälieräpareihin.

Ensi yönä Suomen aikaa kohtaavat Andy Murray ja Jeremy Chardy. Nyt täytyy sanoa, että ihan vähään aikaan en ole helpompaa puistokävelyä Grand Slam -välierään nähnyt kuin Andyn lonniminen tässä turnauksessa. Haase, Sousa, Berankis ja väsynyt Simon eivät ole minkään tason mittareita tämän kaliiberin miehelle, eikä sitä ole Jeremy Chardykaan. Aivan sama vaikka kuinka olisi Del Potron tappaja.

Nyt on kyyti kylmää helteestä huolimatta ja Andy vaikka juoksee tämän tason jätkät suohon. Ainut potentiaalinen vaara piileekin juuri tuossa. Nyt ei kannata olla passiivinen missään vaiheessa, vaan on pidettävä jalka kaasulla koko matka. On viimeinen hetki treenata aggressiivinen hyökkäyspeli kuntoon ennen tiukkaa semifinaalia ja selvitä ennätyksellisen kevyellä kuormalla sinne asti ja juosta tarvittaessa vaikka sitten siellä.

Tähän puolivälierään on turha käyttää nyt enempää aikaa. Andy vie 3-0. Betsit kehiin. Jos jostain löytyy yli 1.10 kerroin, tarttukaa kiinni ja ottakaa se kymmenen pinnan kurssinousu ilolla vastaan.

Toinen pari on hieman mielenkiintoisempi, mutta vain hieman. Jo-Wilfried Tsonga vastaan Roger Federer. Federer on tehnyt selvää kaikista ja tekee sitä Tsongastakin. Tällä alustalla Tsongalta vaaditaan melkoista flow'ta, että peli pysyy täydet kolme erää kasassa Federeriä vastaan, joka johtaakin keskinäisiä 8-3. Ei anneta sen kuitenkaan täysin hämätä, sillä usein on menty pidemmän kautta. Tsongakin siis periaatteessa tietää miten Roger on voitettavissa, eikä hän varmaankaan minkäänlaista alemmuutta tässä tunne. Onhan se tietysti vielä niinkin, että uusi peli on aina uusi peli.

Tsonga tulee murjomaan ja moukaroimaan välillä näyttävästikin, mutta sortuu ja kaatuu lopulta virheisiinsä ja yksinkertaisesti Federerin paremmuuteen. Kun Roger saa puolittaisenkin paikan, alkaa sellainen mylly, jossa Tsonga ei kauaa pysy. Hänen liikkeensä ei vaan riitä nyt. Tsongan rystylläkään ei pysty tarpeeksi Federerin rystyä rikkomaan ja kun jatkuva kämmenelle kiertäminenkin avaa kentän Federerin rystynäpäytyksille pitkin linjaa, niin tarkkana saa olla. Koko ajan on myös varottava sitä, ettei Federer pääse kiertämään kämmenelleen ja rankaisemaan inside-out-kämmenellään Tsongan rystylle, jossa isonkin miehen ulottuvuus kahdella kädellä lyötäessä on rajoittunutta. Federerin asearsenaali on siis kattavampi ja siihen tämä kai loppupeleissä kulminoituukin. Sekä siihen, ettei Tsonga saa Federerin peliä (rystyä) millään rikki.

Eipä siis ole kaukana 3-0 tässäkään. Tsongalla tulee toki usein se järkyttävän hyvä hetki, joten erävoitto voi olla mahdollinen, mutta siihen se jääkin.

Ennakko: Australian Open 2013, 4. kierros

Tällä hetkellä olen niin tohkeissani juuri voitetusta kolmevitosten divarimatsista, etten kykene järkevään ajatteluun. Kirjallisen ulosannin tasoon vaikutus lienee kuitenkin minimaalinen.

Kävi kuitenkin niin, että kaikki kolme pelaamaamme ottelua meni kolmeen erään ja voitimme ne kaikki. Oma nousu luvuin 2-6 hävityn ekan erän jälkeen hakee omasta rekordistani vertaistaan, sillä kaveri oli juuri niin paljon parempi ekassa erässä kuin nuo luvut antavat ymmärtää. Nelurissa nousimme supertie-breakissä tilanteesta 5-8 voittoon luvuin 11-9. C'mon!

Mutta sitten vihdoin asiaan. Kaavion yläosa on neljännellä kierroksella selkeää pässinlihaa. Yhtä ottelua lukuunottamatta. Nicolas Almagron ja Janko Tipsarevicin ottelu on niin pomminvarma viiden erän vääntö kuin olla ja voi, jos vaan Tipsarevicillä on paukkuja enää kahden viisieräisen jäljiltä jäljellä. Samalla se on myös todella ympäripyöreä, joten vaikea tässä on mitään sanoa kumpi vie. Almagroa voisi kokeilla, jos kertoimet ovat kohdillaan.

Muut jatkoonmenijät ovat viikon varmat eli Djokovic jallittaa Wawrinkan, Berdych Andersonin ja Ferrer Nishikorin. Niin se vain menee.

Kaavion alaosa on mielenkiintoisempi ja Del Potron yllättävä tippuminen Jeremy Chardylle avasi hänelle ja Italian Andreas Seppille elämänsä tilaisuuden päästä Grand Slamin puolivälieriin. Molemmilla on hurjasti pelaamista jo alla, mutta rahat laittaisin Seppiin. Chardyllä on klassisen tappion paikka jättipotin jälkeen.

Gilles Simonin lento loppuu Andy Murrayn fysiikkaan. Andyllä oli edellisellä kierroksella ollut vähän hakemista, mutta ilman erätappioita mennään kuitenkin edelleen. Ensimmäisen erätappion vaara on nyt toki olemassa, mutta tuskin sen enempää.

Richard Gasquetin ja Jo-Wilfried Tsongan ottelussa on paljon ylimääräistä extralatausta, kun ranskalaiset kohtaavat toisensa. Tässäkin haisee viisi erää ja hyvä niin. Periksi ei anneta varsinkaan maanmiehelle. Melkein heittäisinkin Gasquetin jatkoon, sillä Tsonga hyytynee viidennen erän kohdilla.

Neljännen kierroksen huikein namupala on ehdottomasti Milos Raonicin ja Roger Federerin kohtaaminen, joka on ohjelmassa maanantaina. Jos Raonicille sattuu pöljä sörvipäivä, Roger on liemessä. Pahassa liemessä. Mutta. En siihen usko ja Roger hoitelee tämän erin 3-1. Ei riittäne vieläkään Raonicin tasaisuus. Huikea ottelu joka tapauksessa tulossa, joten olkaapa hereillä.

Siinä se. Minä jään nyt fiilistelemään voittoamme. Sohvalle. Sipsin ja kokiksen kera. Aijai.

Palataan taas.

YLE:n aamu-tv:n urheilu pe 17.8.2012

Oho! Aamulla meinasi mennä aamumehut henkitorveen, sillä tennis oli ykkösaiheena YLE:n aamu-tv:n urheiluosuudessa.

Jeremy Chardyn voitto olympiavoittaja Andy Murraysta Cincinnatin turnauksessa uutisoitiin täysin ansaitusti ensimmäisenä ja vieläpä kahden pisteen kuvapätkän kera. Aikamoista.

Joko YLE:ssäkin aletaan olemaan pikkuhiljaa kartalla (jopa ilman Niemistä) tai sitten aiheet olivat todella vähissä.

Pelkään jälkimmäistä. Suomen koripallomaajoukkueen valmistautuminen Albania-otteluun ja pesäpallon välieräjoukkueiden selviäminen eivät ehkä mediaseksikkäintä jaettavaa ole nekään ja jäivätkin oikeutetusti tenniksen jalkoihin.

Oliko muita aiheita? No ei ollut, mutta jo tämä sai hyvälle tuulelle.

Hyvää viikonloppua ja massakauden loppusuoraa!