28/06/2015

Ennakko: Wimbledon 2015

Ruohokausi ja monen mielestä myös koko tenniskausi huipentuu seuraavan kahden viikon aikana, sillä vuorossa on perinteinen Wimbledon!

Yksittäistä selkeätä suosikkia, kuten vain Novak Djokovicia, ei enää kaiken mukavasti sekoittaneen Ranskan jälkeen ole, vaan himoittuun pokaaliin saattaa tarttua joku vanha tuttu yllätysnimikin.

Novak Djokovicin voittokulku pysähtyi jälleen kerran Pariisiin, joten on erittäin herkullista nähdä, miten mies tilanteeseen reagoi, varsinkin kun operaatio Roland Garros oli koko kauden päätavoite. Myös Stanin loistava paluu omalle huipputasolleen ja samalla myös Grand Slam-voittajaksi oli erittäin tervetullutta, noin vuoden mittaisen suvantovaiheen jälkeen. Eikä sovi unohtaa Andy Murrayta eikä ehkä Roger Federeriäkään, jotka ovat parantaneet jälleen hurjasti kohti Wimbledonia mentäessä, Murray jopa jo massakaudella. Sen sijaan Rafael Nadal vaikuttaisi jäävän nyt kelkasta huolimatta toissa viikon nurmella pelatun Stuttgartin voitosta.

Tosiaan, Novak Djokovicin tappio Roland Garrosilla oli lopulta hyvä asia tennikselle. On mielestäni aina tylsää, jos yksi mies dominoi joka paikassa. Tapa jolla Djokovic Stanin käsittelyssä kaatui antoi jälleen näytteen siitä, että aktiivinen ja tulivoimainen peli on edelleen ja toivottavasti aina in.

Djokovicin ajoittain passivoituva ja monotoninenkin seinäpeli, jolla moni toki usein kaatuu, ei sittenkään riitä joka turnauksessa ja kaikilla alustoilla. En sano, etteikö Djokokin pelaisi upeaa tennistä, mutta kovimpia kavereita vastaan mies usein nojaa liiaksi hurjaan puolustukseensa, joka ei saa osakseen samanlaista hurmosta kuin rohkeampi pelaaminen, jota ollaan vuosien varrella Federerin, Nadalin ja kumppanien johdolla nähty.

Finaalitappion syiden tiedostaminen onkin varmasti ollut Djokovicin leirissä työn alla. Jonkin sortin itseluottamuskolhuja Garrosilta tuli varmasti. Periaatteessa mitään isompaa hätää ei tietenkään ole, sillä kaksinkertaisena ja puolustavana Wimbledon-mestarina Djokovic ei varmastikaan koe olevansa pelillisesti "ulkona", mutta vaarallista tähän peliin jämähtäminen tietysti isommassa kuvassa olisi. Eteenpäin on mentävä ja rohkeammin. Oli Garrosin finaalipäivä miten huono tahansa, niin jalkoihinhan mies pelinsä kanssa Wawrinkalle jäi, joten vastausta ja reagointia tähän Wimbledonissa odotellen.

Niin tai näin, suurimpien suosikkien ryhmään ehdottomasti Djokovic kuuluu, mutta henkinen kovuus joutuu Wimbledonissa kovempaan testiin kuin kertaakaan tämän kauden aikana. Kaavio oli ensimmäinen kierros poislukien suosiollinen, sillä niin Federer, Murray kuin Nadalkin ovat kaikki toisella puolen kaaviota. Philip Kohlschreiber on kuitenkin äärimmäisen vaarallinen ruoholla kenelle tahansa ja sitä hän on myös lämppäriruohoturnaukset väliin jättäneelle serbille kierroksella yksi.

Toinen potentiaalinen voittajaehdokas on ehdottomasti Andy Murray. Viime viikon Queen'sin voitto, loistelias massakausi sekä nousujohteinen pelikäyrä kasvattavat odotuksia jo muuallakin kuin vain saarivaltiossa ja/tai Skotlannissa.

Jossain mielessä nostaisin Andyn jopa ykkössuosikiksi tämän vuoden kisassa. Pelissä on ideaa, aktiivisuutta, vaihtelua ja tietysti fysiikkaa. Andyä on tällä hetkellä erittäin vaikea voittaa. Hän eräällä tavalla jopa paranneltu painos Djokovicista varsinkin ruoholla, sillä se mitä puolustuksessa aavistuksen jäädään, niin se voitetaan aktiivisuudella ja monipuolisuudella, erityisesti lyöntivalikoiman ja kentän käytön suhteen.

Ollaan tultu pitkä matka ja vuosien perspektiivissä tuntuukin hurjalta sanoa nyt, että Andyn peli on ollut yhdessä Stanin Roland Garros-piikin kanssa raikkainta mitä kiertueella ollaan viime kuukausina nähty. On monenlaista yritystä, fiksua pelaamista ja nyt myös erittäin tehokasta ja järkevää hyökkäystä. Asenne ja itseluottamus hakevat lisäksi vertaistaan, joten Andyn nostaminen yhdeksi mestarisuosikiksi on perusteltua. Kaavio ei ole armollisin, mutta Andy tietää paljon myös Grand Slamien voittamisesta ja nadalien sekä federereiden kaatamisesta, joten näillä eväillä mennään tänä vuonna pitkälle, ehkä jopa päätyyn saakka.

Myös Roger Federer pelaa jälleen loistavasti, niin kuin aina tähän aikaan vuodesta ja varsinkin Hallessa. Näinä aikoina on vaikea laskea häntä lopullisesti pois Grand Slam-voittajaehdokkaiden joukosta, vaikkakin Hallen turnauksesta todelliset uhat olivatkin poissa. Ongelmana Federerin Slameissä onkin enemmän hyytyminen usein toisella viikolla. Hyvä toinen viikko alkaa olla jo utopiaa. Ehkä ei välttämättä vieläkään Wimbledonissa, sillä neljän viime vuoden kolmesta Grand Slam-finaaleista kaksi on tullut juuri Wimbledonista, eikä mestaruuskaan lopulta kovin kaukana viime vuonna ollut. Viimeisestä mestaruudesta on kuitenkin jo kolme vuotta.

Kaavion vaikutus on kuitenkin järjetön ja niin tälläkin kertaa. Karikkoja viikolla yksi ei juuri ole, mutta toinen viikko alkaa olla niitä täynnä (Berdych, Murray tai Nadal ja finaalissa mahdollisesti Djokovic). Vähin vaurioin tuosta tuskin selviäisi kukaan. Finaalissa Federerin olisi ehdottomasti oltava täydellä tankilla matkassa oli vastassa kuka tahansa, mutta varsinkin, jos siellä odottaa Djokovic. Mentaalisesti tuo olisi kieltämättä erittäin herkullinen ottelu, sillä jälleen yhden finaalitappion pelko Ranskan jälkeen väijyisi varmasti Djokovicin mielissä. Iso kamppailu ottelu olisi toki muutenkin, sillä viime viikkoina on myös raportoitu melko avoimesti miesten ja heidän leiriensä välisistä kylmähköistä väleistä.

Nadalin pelikunto on Stuttgartin ruohovoitosta huolimatta jonkinlainen mysteeri. Peruslanausta vaikuttaisi vielä hänenkin peli tällä haavaa olevan, eikä mitään häikäisevää olla oikeastaan nähty. Itse en kuitenkaan jaksa vielä uskoa siihen, että miehestä olisi jo kaikki irti revitty. Paljon on selkeästi vielä päästäkin kiinni, sillä niin varovaista ja katkonaista peli on ollut. Muutos tuskin tapahtuu kuitenkaan Wimbledonissa, sillä kaaviokin on nyky-Nadalille vain liian kova.

Stan Wawrinkan hurja vire nosti miehen voittoon Ranskassa ja samaa vaaditaan jälleen Englannissa. Minkäänlaiseen mestaruuskrapulaan ei ole varaa, mutta muutenkin mies on toki hurjan tempun edessä, sillä saman vuoden Roland Garros-Wimbledon-yhdistelmän voittajia ei ihan joka oksalle riitä. Tällä ei tietenkään ole mitään tekemistä Stanin tai hänen pelinsä kanssa, sillä maksimipelillään mies kaataa kaikki ruohollakin. Se, löytyykö maksimipeli ruoholla on eri asia. Jotenkin siihen ei riitä usko, vaikkakin kaavio voisi antaa hyvät mahdollisuudet jopa voittoon saakka. Djokoviciäkin vastaan kun suurimmat peikot löytyisivät kentän toisen pään päästä.

Paljon odotin tänä vuonna uudelta sukupolvelta, mutta he ovat pettäneet lopulta pahoin. Grigor Dimitrovista ei sittenkään tule uutta Federeriä, eikä näillä otteilla viime vuoden semifinaali ole edes lähellä. Milos Raonic ja Kei Nishikori ovat sairastelleet, joten tuskin heistäkään tämän vuoden nurmella uhkaajiksi asti on. Viime vuoden Nadal-tappajan, nuoren Nick Kyrgiosin rooli voisikin tänä vuonna olla nuorten kaataja. Ensin kumoon Raonic, heti perään Dimitrov ja loppuun uhoa tyyliin "Se siitä sukupolvesta."

Näillä mennään:

Puolivälierät:
Djokovic vs. Cilic
Wawrinka vs. Kyrgios
Murray vs. Nadal
Federer vs. Berdych

Semifinaalit:
Djokovic vs. Wawrinka
Federer vs. Murray

Finaali:
Djokovic vs. Murray

Voittaja:
Murray