Ensimmäinen kierros takana ja miesten puolella isoimmat yllätykset ovat olleet Benoit Pairen ja varsinkin Rafael Nadalin tippumiset. Näistä arvatenkin Nadalin tippuminen yllätti meistä monet.
Ja yllätyshän se kieltämättä oli vaikka Nadalin viime vuoden vaikeudet tunnettiin. Ottelurekordi 14-2 ei myöskään varsinaisesti puoltanut Verdascon voittoa. Samaan hengenvetoon on näin jälkikäteen kuitenkin todettava, että Fernando Verdasco on voittanut Nadalin nyt kolmesti neljän viimeisimmän kohtaamisen aikana, joten tuuli on siinä mielessä ikään kuin kääntynyt tämän teknisesti jopa lahjakkaamman espanjalaisvasurin hyväksi.
Mennään kuitenkin vielä tämän päivän otteluun. Kaksi hienoa vasuria, Verdasco ja Nadal ja viisi syytä miksi Nadal tänään hävisi.
1) Verdascon tulitus
Kun vastustaja tulittaa näin kovaa ja samalla myös jokseenkin epätasaisesti, ei Nadalille jäänyt juuri aikaa lyödä omia lyöntejään, vaan lyöminen meni liian usein blokkaamiseksi. Nadal on kuitenkin pallonlyöjä, joka tarvitsee aikansa lyönnilleen ja varsinkin sen lataamiselle. Tämän päivän tenniksessä aikaa ei vain joka kerta ole. Verdascon make or break -tulituksessa hän ei päässyt myöskään rytmiin kiinni. Kuskin paikalle varsinkin ratkaisevassa erässä oli todella haastava päästä, koska Verdasco antoi palaa kaikkialta välillä onnistuen, välillä roiskien.
2) Nadalin passiivisuus
Johtuu tavallaan kohdasta yksi, tavallaan ei. Kun on näin hurjassa kyydissä, voi vain toivoa, että toisen peli alkaa pätkiä, jotta pääsisi edes vähän peliin mukaan. Huolestuttavampaa on se, että Nadalin peli ei virtaa neutraalissa tilanteessakaan tarpeeksi eteenpäin. Lyönnit nojaavat liiaksi taaksepäin ja energia ei vapaudu kentän suuntaan, vaan ylös ja usein jopa taakse, jolloin lyömisestä tulee monotonista suttaamista, johon iskeä. Uskallus lyödä ja tehdä lyönti läpi eteenpäin virraten on uupunut tekemisestä jo pitkään, kuten mm. viime elokuussa kirjoitin. Tämä viittaisi siihen, että itseluottamus ei ole edelleenkään kunnossa tai sitten vain jaloilla on mailit täynnä.
3) Verdascon vasenkätisyys
Kun Nadalin kämmentä on vastassa hyvä oikurin rysty (esim. Djokovic) tai vasurin yleensä kohtalainen kämmenpuoli, on Nadal riisuttu osittain niistä aseista, joiden varassa hän on yllättävänkin paljon. Jos Nadalin kämmenkrossi saakin vastaansa tänään nähtyä (Verdascon kämmen)tulitusta, eikä automaattista puolustusta tai blokkausta, on Nadalin pelin isoin peruskivi pois. Tällöin tulisi pyrkiä muunlaisiin ratkaisuihin, mutta nämä päivät ja ottelut kuitenkin paljastavat sen yksinkertaisen totuuden, ettei Nadalin peli ole tällä mentaliteetilla kovinkaan monipuolista.
4) Rystyn kilpailukyvyttömyys
Kun Nadalin kämmen on osittain riisuttu aseista, suuntautuu katseet rystypuoleen. Sen kilpailun voitti tänään Verdasco arviolta 100-0. Nadal roikottaa rystyään yllättävänkin löysänä suuren osan pelistä ja lyönti suoristuu sekä kovenee vain, jos hän pääsee lyömään sitä ihannekorkeudeltaan. Vähänkin korkeampi tai matalampi pallo tai yksinkertaisesti kiire tuottaa usein lyhyen kaaripallon, josta Verdasco pystyi tänään peliään rystylläkin viemään. Lyöntisuuntia ja kulmia löytyy Nadalia enemmän, mikä sai Nadalin arpomaan kulkusuuntia.
5) Syöttö
En käsitä miksi Nadalin syöttäminen on näin vaikeata. Taso heittelee ottelun sisällä hurjasti. Syöttäminen lienee suurin yksittäinen syy, miksi miehen nykyiset ongelmat ovat tätä luokkaa. Olisi kuitenkin helpoin asia korjattavaksi. Peli ja fiilis on jokseenkin erilainen, jos "ilmaisia" pisteitä tulisi se 2-3 per syöttögeimi nykyisen 0-1 sijaan.
Vasurilla on nimestään huolimatta poliittisesti täysin sitoutumaton tennisblogi,
joka käsittelee tennistä niin katsojan, pelaajan, valmentajan kuin yrittäjänkin vinkkelistä.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Lyöntianalyysi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Lyöntianalyysi. Näytä kaikki tekstit
02/11/2015
Ennakko: Pariisi Masters 2015
Tennisvuoden 2015 viimeinen Masters-turnaus pelataan tällä viikolla Pariisissa. Tässä ennakko!
Kautta on jäljellä enää 1-3 viikkoa (1-2 tunausta) pelaajasta riippuen, pois lukien daviscupistit. Pariisin turnaus on huippunimille viimeinen tilaisuus kaivaa esiin loppukauden kuntopiikki Lontoon finaaliturnausta varten.
Pariisia edeltäneet halliturnaukset ovat antaneet hyvää käsitystä monen pelaajan osalta siitä, mitä tuleman pitää näissä viimeisissä taisteluissa. Arvoituksia lienee vain kaksi, Novak Djokovic ja Andy Murray.Tai no, ehkä vain yksi. Djokovic tulee pomninvarmasti hurjassa iskussa Pariisiin. Kesän Roland Garrosin jäljiltä nälkää Ranskassa riittää. Sen isommin pohtimatta suurin suosikki niin Pariisissa kuin Lontoossakin. On täysin realistista odottaa kahta kannua, sillä pelillisesti mies on omissa sfääreissään tällä hetkellä. On aivan sama missä ja millä alustalla pelataan.
Andy Murray on puolestaan loppukauden mielenkiintoisin pelaaja. Mihin panostaa kun massalla käytävää Davis Cup-finaalia varten valmistelut tapahtuvat luodinnopeilla sisäalustoilla? Lontoon finaaliturnaus pelataan vieläpä nälkäisen kotiyleisön edessä, joten priorisointi ei ole helppoa, mutta täysin välttämätöntä. Lienee selvää, että Iso-Britannian lähes yksinään DC-finaaliin raahannut Murray laittaa nyt kaiken juuri Davis Cupin varaan, sillä tämä mahdollisuus ei enää välttämättä toistu. Suuria odotuksia ei näissä kahdessa kauden päätöskisassa siis ole. Näkisin, että aikainen tappio tai "vanha massatreenistä tuleva selkävaiva" ja kisasta vetäytyminen on jossain kohtaa jopa todennäköinen. Ehkä jo Pariisissa ja Lontoossa sitten pakotettuna puolivaloilla?
Roger Federer on halliolosuhteissa edelleen hurjassa iskussa. Baselin voitto ja Pariisin helppo kaavio siivittänevät pitkälle myös tällä viikolla ja finaalipaikka voi olla hyvinkin haarukassa, jos vain fysiikkafaktori kestää. Nyt lähtee kuitenkin toinen perättäinen viikko liikkeelle ja pidempiä otteluita tuli jo Baselissa. Voitosta huolimatta finaali Rafael Nadalia vastaan ei pelillisesti ollut aivan sitä mitä odotettiin ottaen huomioon Nadalin nykykunnon ja peliolosuhteet. Itse odotin selvää ylikävelyä, jopa teurastusta, mutta yllätyin aavistuksen siitä, että ottelu oli noinkin tiukka. Toki täytyy muistaa, että Nadal tekee Federeristä usein keskivertopelaajan kun taas Federer tekee Nadalista paremman pelaajan. Mutta täysissä fyysisissä voimissaan sveitsiläinen on, kuten sanoin, edelleen yksi hallitenniksen hallitsijoista.
Moni media jaksaa hehkuttaa siitä, että Nadalin vire on löytymässä, mutta onko todella niin? Sanoisin, että on ja ei.
Sikäli on, että vanha mojo, henkinen kovuus, on ainakin kovassa kasvussa. Ei se nyt ihan tapissa vieläkään ole, mutta viime viikon voitot tulivat suurelta osin ja melko puhtaasti mentaalisin ansioin. Juuri niin kuin tenniksessä voi hieman huonommallakin pelillä voittaa. Toki ajoittaisia väläyksiä myös pelin osalta ollaan nähty ja varmasti myös kasvavissa määrin, mutta mielestäni se on vain illuusiota. Pelin krooninen ongelma on edelleen lyöntien painottomuus.
Jalat eivät vaan ole vieläkään tarpeeksi mukana lyöntien tekemisessä. Nadal ei pääse riittävästi jaloillaan pallon päälle ja eteenpäin. Rystyn painottomuusongelmat ovat tarttuneet jo pahasti kämmeneenkin, tosin hieman eri tavoin. Rystyssä energiat ja paino katoavat sivulle menosuuntaa kohti ja lyönti on lähes poikkeuksetta käsillä repimistä kropan ja jalkojen energian jatkaessa siis suoraan sivulle. Ok, hartiat ovat toki lyönnissä mukana, mutta jalkatyö ja lantion kierto ovat suorastaan olemattomia. Siksi lyönnit jäävät varsinkin kiireessä puolen kentän pörriäisiksi.
Kämmenessä painottomuusongelma on kriittisempi, sillä nyt puhutaan miehen tärkeimmästä aseesta. Kun paino ei mene lyönnin läpi eteenpäin, ei Rafankaan hyvällä ja nopealla kädellä tee lopulta mitään. Lyönti ei lähde jaloista ajoissa tai ollenkaan, eikä varsinkaan eteenpäin ja lopputuloksena on nostelua, taaksepäin nojailua ja myöhästelyä. Parhaiten tämä näkyy siinä, että mailan alaraami kolisee ja pallot karkaavat kattoon tai katsomoon.
Baselissa polven alle pitkästä aikaa ilmestynyt teippi vahvistaa käsitystäni siitä, että Nadalin jalat (polvet?) ovat tällä erää loppu. Kenties lopullisesti. Jos jalkatyöstä viedään vaikka viisi prosenttia pois, on se pelistä pois paljon, paljon enemmän. Rafalla tämä vielä korostuu, koska hän on nimen omaan oman lyöntivauhtinsa ja varsinkin kierteensä generoiva pallonlyöjä, eikä kovinkaan hyvä vastapalloon iskijä, kaverin vauhdin hyödyntäjä, kuten kovemmat pommittajat. Ilman säädyllistä lyöntiasentoa ja siis lyönnin jalkatyötä on vaikea lyödä, varsinkaan nopeissa olosuhteissa. Aikaa lyömiselle on yksinkertaisesti liian vähän. Masters-kisan taso ja halliolosuhteet ovatkin liikaa Nadalille.
Näinkö heille siellä kävisi?
Puolivälierät:
Djokovic vs Berdych
Wawrinka vs Anderson
Federer vs Ferrer
Goffin vs Gasquet
Semifinaalit:
Djokovic vs Anderson
Federer vs Gasquet
Finaali:
Djokovic vs Federer
Voittaja:
Djokovic.
Kautta on jäljellä enää 1-3 viikkoa (1-2 tunausta) pelaajasta riippuen, pois lukien daviscupistit. Pariisin turnaus on huippunimille viimeinen tilaisuus kaivaa esiin loppukauden kuntopiikki Lontoon finaaliturnausta varten.
Pariisia edeltäneet halliturnaukset ovat antaneet hyvää käsitystä monen pelaajan osalta siitä, mitä tuleman pitää näissä viimeisissä taisteluissa. Arvoituksia lienee vain kaksi, Novak Djokovic ja Andy Murray.Tai no, ehkä vain yksi. Djokovic tulee pomninvarmasti hurjassa iskussa Pariisiin. Kesän Roland Garrosin jäljiltä nälkää Ranskassa riittää. Sen isommin pohtimatta suurin suosikki niin Pariisissa kuin Lontoossakin. On täysin realistista odottaa kahta kannua, sillä pelillisesti mies on omissa sfääreissään tällä hetkellä. On aivan sama missä ja millä alustalla pelataan.
Andy Murray on puolestaan loppukauden mielenkiintoisin pelaaja. Mihin panostaa kun massalla käytävää Davis Cup-finaalia varten valmistelut tapahtuvat luodinnopeilla sisäalustoilla? Lontoon finaaliturnaus pelataan vieläpä nälkäisen kotiyleisön edessä, joten priorisointi ei ole helppoa, mutta täysin välttämätöntä. Lienee selvää, että Iso-Britannian lähes yksinään DC-finaaliin raahannut Murray laittaa nyt kaiken juuri Davis Cupin varaan, sillä tämä mahdollisuus ei enää välttämättä toistu. Suuria odotuksia ei näissä kahdessa kauden päätöskisassa siis ole. Näkisin, että aikainen tappio tai "vanha massatreenistä tuleva selkävaiva" ja kisasta vetäytyminen on jossain kohtaa jopa todennäköinen. Ehkä jo Pariisissa ja Lontoossa sitten pakotettuna puolivaloilla?
Roger Federer on halliolosuhteissa edelleen hurjassa iskussa. Baselin voitto ja Pariisin helppo kaavio siivittänevät pitkälle myös tällä viikolla ja finaalipaikka voi olla hyvinkin haarukassa, jos vain fysiikkafaktori kestää. Nyt lähtee kuitenkin toinen perättäinen viikko liikkeelle ja pidempiä otteluita tuli jo Baselissa. Voitosta huolimatta finaali Rafael Nadalia vastaan ei pelillisesti ollut aivan sitä mitä odotettiin ottaen huomioon Nadalin nykykunnon ja peliolosuhteet. Itse odotin selvää ylikävelyä, jopa teurastusta, mutta yllätyin aavistuksen siitä, että ottelu oli noinkin tiukka. Toki täytyy muistaa, että Nadal tekee Federeristä usein keskivertopelaajan kun taas Federer tekee Nadalista paremman pelaajan. Mutta täysissä fyysisissä voimissaan sveitsiläinen on, kuten sanoin, edelleen yksi hallitenniksen hallitsijoista.
Moni media jaksaa hehkuttaa siitä, että Nadalin vire on löytymässä, mutta onko todella niin? Sanoisin, että on ja ei.
Sikäli on, että vanha mojo, henkinen kovuus, on ainakin kovassa kasvussa. Ei se nyt ihan tapissa vieläkään ole, mutta viime viikon voitot tulivat suurelta osin ja melko puhtaasti mentaalisin ansioin. Juuri niin kuin tenniksessä voi hieman huonommallakin pelillä voittaa. Toki ajoittaisia väläyksiä myös pelin osalta ollaan nähty ja varmasti myös kasvavissa määrin, mutta mielestäni se on vain illuusiota. Pelin krooninen ongelma on edelleen lyöntien painottomuus.
Jalat eivät vaan ole vieläkään tarpeeksi mukana lyöntien tekemisessä. Nadal ei pääse riittävästi jaloillaan pallon päälle ja eteenpäin. Rystyn painottomuusongelmat ovat tarttuneet jo pahasti kämmeneenkin, tosin hieman eri tavoin. Rystyssä energiat ja paino katoavat sivulle menosuuntaa kohti ja lyönti on lähes poikkeuksetta käsillä repimistä kropan ja jalkojen energian jatkaessa siis suoraan sivulle. Ok, hartiat ovat toki lyönnissä mukana, mutta jalkatyö ja lantion kierto ovat suorastaan olemattomia. Siksi lyönnit jäävät varsinkin kiireessä puolen kentän pörriäisiksi.
Kämmenessä painottomuusongelma on kriittisempi, sillä nyt puhutaan miehen tärkeimmästä aseesta. Kun paino ei mene lyönnin läpi eteenpäin, ei Rafankaan hyvällä ja nopealla kädellä tee lopulta mitään. Lyönti ei lähde jaloista ajoissa tai ollenkaan, eikä varsinkaan eteenpäin ja lopputuloksena on nostelua, taaksepäin nojailua ja myöhästelyä. Parhaiten tämä näkyy siinä, että mailan alaraami kolisee ja pallot karkaavat kattoon tai katsomoon.
Baselissa polven alle pitkästä aikaa ilmestynyt teippi vahvistaa käsitystäni siitä, että Nadalin jalat (polvet?) ovat tällä erää loppu. Kenties lopullisesti. Jos jalkatyöstä viedään vaikka viisi prosenttia pois, on se pelistä pois paljon, paljon enemmän. Rafalla tämä vielä korostuu, koska hän on nimen omaan oman lyöntivauhtinsa ja varsinkin kierteensä generoiva pallonlyöjä, eikä kovinkaan hyvä vastapalloon iskijä, kaverin vauhdin hyödyntäjä, kuten kovemmat pommittajat. Ilman säädyllistä lyöntiasentoa ja siis lyönnin jalkatyötä on vaikea lyödä, varsinkaan nopeissa olosuhteissa. Aikaa lyömiselle on yksinkertaisesti liian vähän. Masters-kisan taso ja halliolosuhteet ovatkin liikaa Nadalille.
Näinkö heille siellä kävisi?
Puolivälierät:
Djokovic vs Berdych
Wawrinka vs Anderson
Federer vs Ferrer
Goffin vs Gasquet
Semifinaalit:
Djokovic vs Anderson
Federer vs Gasquet
Finaali:
Djokovic vs Federer
Voittaja:
Djokovic.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)