Tällä viikolla Milanossa on pelattu jo toista kertaa nuorten, alle 21-vuotiaiden, pelaajien lopputurnausta kahdeksan parhaan pelaajan kesken. Viime vuonna turnauksen sääntöjä ja formaattia ruodittiin blogissa toukokuussa sekä joulukalenterin luukussa 21, joten tänä vuonna oli aika testata näitä käytännössä.
Takana on nyt kourallinen näitä NextGen-eriä harjoituskentältä, joten aika paketoida omat fiilikset.
Erät neljään gameen, tie-break 3-3-tilanteessa
Päällimmäinen tunne formaatista on edelleen tietynlainen hektisyys sekä tarkkuus, sillä lyhyempi erä ei jätä paljonkaan aikaa pelin tai tuntuman hakemiseen. Siksi onkin erittäin hyvä, että formaattiin kuuluu erityisesti ammattilaiskentillä kiinteästi paras viidestä -systeemi. Tähän ei kuitenkaan ole ollut omilla 1-1.5h harjoitusvuoron aikana aikaa, sillä sen verran tasaista on pelikavereiden kanssa otellessa ollut.
Lyhyessä erässä on kuitenkin erityisen tärkeää se, ettei huonompia väligeimejä tule. Ei varsinkaan omissa syötöissä, eikä varsinkaan, jos olet aloittanut erän palauttajana. Vastustajan murto esimerkiksi tilanteessa 1-2 jättää enää yhden paikan vastamurron yrittämiseen, 1-3-tilanteessa.
Itse suosisin sitä, että tie-break tulisi vasta tilanteessa 4-4, eikä siis jo 3-3:ssa. Erä pidentyisi hieman, mutta se jättäisi hieman enemmän aikaa pelin virtausten vaihtelulle. Nyt erä usein ohi yhdellä murrolla. Ja jos taas syötöt kulkevat, niin tiebreakejä tuntuu tulevan paljon jo harrastelijatasolla, puhumattakaan ammattilaispelaajista, kuten olemme tällä viikolla Milanossa nähneet.
Verkkosyöttö
Uusissa säännöissä peli siis jatkuu normaalisti, vaikka syöttö osuisikin verkkoon. Tämä on hieman kaksijakoinen sääntö. Periaatteessa pidän tästä muutoksesta, mutta se vaatii hurjasti vielä toistoja alle. Tähän on nimittäin yllättävän vaikeaa reagoida riittävän nopeasti, sillä niin syvällä selkärangassa on syötön uusinta näissä tapauksissa. Ei näitä tietenkään paljon ole vielä tullut. Aikaa tämän säännön sisäänajo siinäkin mielessä vaatii.
Lisäksi kuten jo aiemmissakin postauksissa nostin, ovat verkkonauhat halleissa kireydeltään erilaisia. Osassa halleja pallo todella kuolee löysään nauhaan, kun taas joissain halleissa pallo kimpoaa pidemmälle. Mutta hyvä uudistus varmasti, kunhan tähän vain tottuu. Luulen, että hyödyt menevät syöttäjän ja vastaanottajan kesken keskimäärin tasan eli osa syötöistä helpottuu, osa vaikeutuu. Toki, jotenkin väärältä se ässä verkkonauhan avustuksella ainakin itsestä vielä tuntui.
No-ad ja ratkaiseva piste
Tasan, etu, tasan, etu ja niin edelleen olisi tämän formaatin myötä jäämässä historiaan, kun tilanteessa 40-40 pelataan ratkaiseva piste syöttäjän päättämään syöttöruutuun. Tämän jättäisin kyllä vain nelinpeliin. Osittain siksi, että olen ehkä hieman traditionaalinen tenniksen suhteen, mutta myös siksi, että tiukoissa paikoissa edun taistelu ja geimin voittaminen on juuri sitä henkistäkin taistelua voitosta, jota tenniksen kuuluu ollakin. On suorastaan ihanaa vääntää voitoista näin, kun geimin voitto vaatii tasaisessa geimissä ne kaksi tai peräti kolme perättäistä pistettä. Lisäksi muutenkin nopea formaatti nopeutuu tässä kohtaa mielestäni vähän liikaa ja jättää jopa tuurille tilaa.
Valmentajan käyttö erien välissä
Tämä ei tietysti omissa peleissä ole juurikaan edes mahdollista, joten tätä ei ole tullut testattua. Siitä huolimatta oma näkemys on selvä: ei jatkoon. Tiedän, että tätä on vaikea jopa kitkeä pois tenniksestä ja serenagaten myötä paineet tämän muuttamiseksi voivat jopa kasvaa tulevina vuosina, mutta ei, ei ja vielä kerran ei.
Toki WTA-kiertueella tätä on kokeiltu jo, mutta en näkisi tätä hyvänä lajille tai sen kehitykselle ehkä aivan pienimmät juniorit (alle 10- tai 12-vuotiaat) pois lukien, joiden koutsaaminen jossain määrin pelin aikana voisi jopa viedä junioreiden peliä isosti eteenpäin. Mielestäni pelaajan kuuluu tehdä tenniksessä itse ratkaisunsa kentällä ja niiden ongelmien ratkaisemisessa, joita vastustaja asettaa.
Rajatuomarittomuus
Tästäkään ei ole omissa peleissä kokemusta, mutta ammattilaiskentillä tämä suunta on oikea. On käytännössä turhaa pitää virheitä tekeviä tuomareita linjoilla, kun teknologia mahdollistaa aukottoman linjan. Turhat säädöt pelaajien haastojen sekä tuomareiden kanssa jäävät näin pois ja peli virtaa paremmin eteenpäin.
Pyyheteline
Jälleen kerran oikeaa kehitystä. Pallopoikien pyyhepalvelu on pelaajille varmasti arjen luksusta, mutta kuuluuko pyyhkeen kantaminen oikeasti pallopojan tehtäviin? Niin, ei minustakaan. Varsinkin kun osa pelaajista on viime aikoina moukkamaisesti jopa valittanut liian hitaasta palvelusta, joten tämä toimisi myös hyvänä rangaistuksena.
Paljon siis hyvää ja kaunista, mutta jonkin verran vielä viilattavaakin.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Tenniksen säännöt. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Tenniksen säännöt. Näytä kaikki tekstit
10/11/2018
21/12/2017
Joulukalenteri #21: #NextGen-lopputurnaussäännöt
Luukussa 21 palataan vielä Milanoon ja alle 21-vuotiaiden lopputurnaukseen, jossa kokeiltiin nippu uusia sääntöjä!
Vaikka olen tenniksen sääntömuutosten suhteen melko konservatiivinen, niin mielestäni suurin osa Milanon kokeiluista oli oikeastaan oikeinkin onnistuneita ja joita voisi soveltaa ja/tai tuoda suoraan sellaisenaan myös ATP-kiertueelle. Kirjoitin sääntökokeilusta tuoreeltaan jo toukokuussa, mutta nyt kokeilu on nähty ja koettu, niin on hyvä tarkistaa näkemystä.
Yksi uudistuksista oli linjatuomarittomuus ja se on mielestäni ehdottomasti pelin tulevaisuutta. Jos ja kun hawk eye toimii tarvittavalla tarkkuudella, niin ei ole mitään syytä palata linjatuomareihin, jos vain haukansilmä on saatavilla. Jatkoon, vaikka lopputuloksena onkin pitkä liuta työttömiä linjureita!
Toinen ehdoton uudistus on pelikello, josta pisteiden välinen 25 sekunnin aika näkyy kaikille ja erityisesti syöttäjälle. Suoraan jatkoon!
Peliformaatti neljään geimiin ja 'paras viidestä' -ottelut ovat myös kokeilemisen arvoinen vaikkapa isojen kisojen alkukierroksilla tai esimerkiksi Suomen kansallisen tason kilpaotteluissa! Kotimaan alempien tasojen sarjatennikseen tämän voisi ottaa vaikka välittömästi vaikkapa 'paras kolmesta' -muodossa ja jättää kolmannen erän pitkä tie-break historiaan. Toki yhden erän draamankaari saattaa jäädä neljän geimin erissä lyhyeksi ja momentum kääntyä vain kerran erän aikana, mutta nopeat erät tuovat toisaalta ratkaisuvaiheita nopeammalla tahdilla. Osittain tai vähän muokattuna jatkoon!
No-ad sen sijaan saa jäädä vain neluriin. Mielestäni tämä toisi jo vähän liikaa satunnaisuutta muutenkin lyhyempiin eriin. En pidä tästä erityisemmin nelurissakaan. Varsinkaan omissa nelureissa.
Valmentajan käyttö puoltenvaihdossa? Ei jatkoon. Ei missään nimessä. Tennis on ja mielestäni sen tuleekin olla yksinäinen laji, jossa pelaaja joutuu ratkomaan ongelmansa yksin nyt, aina ja iankaikkisesti. Tämä on pelin yksi hienoimmista piirteistä.
Syötöt verkkonauhan kautta ilman uusintaa on puolestaan paha. Periaatteessa olen sen kannalla, mutta toisiko se sittenkin liikaa sattumaa peliin? En osaa sanoa. Pitäisi tutkia enemmän empiirisesti. Suomen halleista löytyy ainakin jonkin verran löysiä verkkonauhoja, jotka tiputtavat palloja melko isolla haarukalla paljon toiselle puolelle, mutta mutta, jaa-a. Tämä on vaikea. Ehdottomasti ehkä.
Omissa treeneissä vuonna 2018 ainakin osa näistä menee varmasti kokeiluun!
Vaikka olen tenniksen sääntömuutosten suhteen melko konservatiivinen, niin mielestäni suurin osa Milanon kokeiluista oli oikeastaan oikeinkin onnistuneita ja joita voisi soveltaa ja/tai tuoda suoraan sellaisenaan myös ATP-kiertueelle. Kirjoitin sääntökokeilusta tuoreeltaan jo toukokuussa, mutta nyt kokeilu on nähty ja koettu, niin on hyvä tarkistaa näkemystä.
Yksi uudistuksista oli linjatuomarittomuus ja se on mielestäni ehdottomasti pelin tulevaisuutta. Jos ja kun hawk eye toimii tarvittavalla tarkkuudella, niin ei ole mitään syytä palata linjatuomareihin, jos vain haukansilmä on saatavilla. Jatkoon, vaikka lopputuloksena onkin pitkä liuta työttömiä linjureita!
Toinen ehdoton uudistus on pelikello, josta pisteiden välinen 25 sekunnin aika näkyy kaikille ja erityisesti syöttäjälle. Suoraan jatkoon!
Peliformaatti neljään geimiin ja 'paras viidestä' -ottelut ovat myös kokeilemisen arvoinen vaikkapa isojen kisojen alkukierroksilla tai esimerkiksi Suomen kansallisen tason kilpaotteluissa! Kotimaan alempien tasojen sarjatennikseen tämän voisi ottaa vaikka välittömästi vaikkapa 'paras kolmesta' -muodossa ja jättää kolmannen erän pitkä tie-break historiaan. Toki yhden erän draamankaari saattaa jäädä neljän geimin erissä lyhyeksi ja momentum kääntyä vain kerran erän aikana, mutta nopeat erät tuovat toisaalta ratkaisuvaiheita nopeammalla tahdilla. Osittain tai vähän muokattuna jatkoon!
No-ad sen sijaan saa jäädä vain neluriin. Mielestäni tämä toisi jo vähän liikaa satunnaisuutta muutenkin lyhyempiin eriin. En pidä tästä erityisemmin nelurissakaan. Varsinkaan omissa nelureissa.
Valmentajan käyttö puoltenvaihdossa? Ei jatkoon. Ei missään nimessä. Tennis on ja mielestäni sen tuleekin olla yksinäinen laji, jossa pelaaja joutuu ratkomaan ongelmansa yksin nyt, aina ja iankaikkisesti. Tämä on pelin yksi hienoimmista piirteistä.
Syötöt verkkonauhan kautta ilman uusintaa on puolestaan paha. Periaatteessa olen sen kannalla, mutta toisiko se sittenkin liikaa sattumaa peliin? En osaa sanoa. Pitäisi tutkia enemmän empiirisesti. Suomen halleista löytyy ainakin jonkin verran löysiä verkkonauhoja, jotka tiputtavat palloja melko isolla haarukalla paljon toiselle puolelle, mutta mutta, jaa-a. Tämä on vaikea. Ehdottomasti ehkä.
Omissa treeneissä vuonna 2018 ainakin osa näistä menee varmasti kokeiluun!
17/05/2017
Tennikseen uusia sääntöjä?
Syksyn Milanon #NextGen-turnauksessa, jossa pelaavat kuluvan kauden parhaat alle 21-vuotiaat pelaajat, tullaan testaamaan nippu uusia sääntöjä. Vaikka laji on todella perinteinen ja itsekin olen tässä suhteessa hieman vanhoillinen, niin osalle uusista säännöistä antaisin kernaasti mahdollisuuden. Ja osalle en.
Aiheesta kirjoitti tänään HS ja blogistinkin on siis otettava heti tuoreeltaan aiheesta koppia.
Ehdotus: Erät neljään, ottelut paras viidestä
Ehottomasti kokeilemisen arvoinen uudistus. Toimiessaan tällä saataisiin erän "ratkaisuvaiheet" nopeammin kehiin ja niitä olisi useammin eli vähintään kolmessa erässä. Grand Slam-tasolla olisin valmis harkitsemaan tätä uudistusta heti alkukierroksille, esimerkiksi neljännelle kierrokselle saakka.
Ehdotus: Pisteiden välisen ajan näkyvä aikaseuranta, maksimiaika 25 sekuntiin
Myös tämä ehdottomasti kehiin. Nyt monella pelaajalla pisteiden välinen aika venyy jatkuvasti pidemmäksi kuin käytössä olevat 20 (Grand Slamit) tai 25 (muut kisat) sekuntia. Yksi raja, esimerkiksi tuo 25 sekuntia, olisi hyvä ja selkeä.
Jättäisin kuitenkin tilaa pienelle ja samaan aikaan haastavalle joustolle, sillä peli on erittäin fyysistä ja kentät usein hitaita, joten ylipitkiä palloralleja nähdään välillä paljonkin. Mieluummin katsoisinkin peliä, jossa pelaajat ovat palautuneet edes vähän edellisestä pisteestä kuin kahden täysin uupuneen pelaajan tuuppausta, vaikka ymmärrän kyllä gladiaattorinäkökulmankin. Yleisö haluaa draamaa.
Mutta. Myös yleisön kannustus, aallot ynnä muut tempaukset pidentävät usein pisteiden välistä aikaa, joten ääritilanteessa saattaisi käydä jopa niin, että kotiyleisön tuki omaa pelaajaa kohtaan lisäisi tämän palautumisaikaa, jos tilanne sitä vaatisi. En siltikään tappaisi yleisön hyvää fiilistä 25 sekuntiin, sillä ne hetket, jolloin yleisö osoittaa villinä suosiotaan matsien huippu- ja/tai ratkaisupisteiden yhteydessä, ovat maagisia.
Ehdotus: Verkkosyötön uusimatta jättäminen
Tämäkin kuulostaa hyvältä. Se nopeuttaisi peliä ja toisi ehkä myös lisädraamaa syöttöihin sekä palautuksiin. Huipputurnauksissa verkot ovat usein niin kireällä, että pallot sinkoutuvat niistä lähinnä pitkiksi, mutta varmasti mielenkiintoisiakin hetkiä tämä tarjoaisi.
Ehdotus: Valmentaminen/kommunikointi valmentajan kanssa kesken ottelun
Tälle puolestaan ehdoton ei. Olen valmistellut tästä bloggausta jo aiemmin, mutta avauduttakoon tästä lyhyesti vasta nyt. Tennis on kautta aikojen ollut laji, jossa pelaajan on pärjättävä omillaan koko ottelun ajan ja osa lajin raakuudesta sekä ihanuudesta tuleekin juuri tässä. Pelaaja on kentällä nimenomaan yksin. Tekee ratkaisunsa, selvittää ongelmansa, pähkäilee strategiansa ja korjaa lyöntinsä itse. Yksin. All. By. Himself/herself. Ja rakastan juuri tätä. Piste.
Ehdotus: Katsojilla vapaa liikkuminen sivukatsomoissa
Toinen uudistus, jolle sanon jyrkästi 'ei'. Liike aiheuttaa aina hälinää ja melko varmasti tämä kostautuisi niillä kriittisillä hetkillä ja pelaajista epäsuositumpi joutuisi kärsimään yleisön käytöksestä, kuten Nick Kyrgios taannoin ottelussaan Roger Federeriä vastaan, josta jo bloggasinkin. Ei, ei ja ei. Turvat tukkoon ja pakarat penkkiin!
Elämme kuitenkin mielenkiintoisia vaiheita ja erittäin hienoa nähdä, että tenniksessäkin kokeillaan uutta. Palataan uudistuksiin viimeistään tuon Milanon #NextGen-turnauksen yhteydessä ja arvioidaan tilanne silloin uudestaan.
Aiheesta kirjoitti tänään HS ja blogistinkin on siis otettava heti tuoreeltaan aiheesta koppia.
Ehdotus: Erät neljään, ottelut paras viidestä
Ehottomasti kokeilemisen arvoinen uudistus. Toimiessaan tällä saataisiin erän "ratkaisuvaiheet" nopeammin kehiin ja niitä olisi useammin eli vähintään kolmessa erässä. Grand Slam-tasolla olisin valmis harkitsemaan tätä uudistusta heti alkukierroksille, esimerkiksi neljännelle kierrokselle saakka.
Ehdotus: Pisteiden välisen ajan näkyvä aikaseuranta, maksimiaika 25 sekuntiin
Myös tämä ehdottomasti kehiin. Nyt monella pelaajalla pisteiden välinen aika venyy jatkuvasti pidemmäksi kuin käytössä olevat 20 (Grand Slamit) tai 25 (muut kisat) sekuntia. Yksi raja, esimerkiksi tuo 25 sekuntia, olisi hyvä ja selkeä.
Jättäisin kuitenkin tilaa pienelle ja samaan aikaan haastavalle joustolle, sillä peli on erittäin fyysistä ja kentät usein hitaita, joten ylipitkiä palloralleja nähdään välillä paljonkin. Mieluummin katsoisinkin peliä, jossa pelaajat ovat palautuneet edes vähän edellisestä pisteestä kuin kahden täysin uupuneen pelaajan tuuppausta, vaikka ymmärrän kyllä gladiaattorinäkökulmankin. Yleisö haluaa draamaa.
Mutta. Myös yleisön kannustus, aallot ynnä muut tempaukset pidentävät usein pisteiden välistä aikaa, joten ääritilanteessa saattaisi käydä jopa niin, että kotiyleisön tuki omaa pelaajaa kohtaan lisäisi tämän palautumisaikaa, jos tilanne sitä vaatisi. En siltikään tappaisi yleisön hyvää fiilistä 25 sekuntiin, sillä ne hetket, jolloin yleisö osoittaa villinä suosiotaan matsien huippu- ja/tai ratkaisupisteiden yhteydessä, ovat maagisia.
Ehdotus: Verkkosyötön uusimatta jättäminen
Tämäkin kuulostaa hyvältä. Se nopeuttaisi peliä ja toisi ehkä myös lisädraamaa syöttöihin sekä palautuksiin. Huipputurnauksissa verkot ovat usein niin kireällä, että pallot sinkoutuvat niistä lähinnä pitkiksi, mutta varmasti mielenkiintoisiakin hetkiä tämä tarjoaisi.
Ehdotus: Valmentaminen/kommunikointi valmentajan kanssa kesken ottelun
Tälle puolestaan ehdoton ei. Olen valmistellut tästä bloggausta jo aiemmin, mutta avauduttakoon tästä lyhyesti vasta nyt. Tennis on kautta aikojen ollut laji, jossa pelaajan on pärjättävä omillaan koko ottelun ajan ja osa lajin raakuudesta sekä ihanuudesta tuleekin juuri tässä. Pelaaja on kentällä nimenomaan yksin. Tekee ratkaisunsa, selvittää ongelmansa, pähkäilee strategiansa ja korjaa lyöntinsä itse. Yksin. All. By. Himself/herself. Ja rakastan juuri tätä. Piste.
Ehdotus: Katsojilla vapaa liikkuminen sivukatsomoissa
Toinen uudistus, jolle sanon jyrkästi 'ei'. Liike aiheuttaa aina hälinää ja melko varmasti tämä kostautuisi niillä kriittisillä hetkillä ja pelaajista epäsuositumpi joutuisi kärsimään yleisön käytöksestä, kuten Nick Kyrgios taannoin ottelussaan Roger Federeriä vastaan, josta jo bloggasinkin. Ei, ei ja ei. Turvat tukkoon ja pakarat penkkiin!
Elämme kuitenkin mielenkiintoisia vaiheita ja erittäin hienoa nähdä, että tenniksessäkin kokeillaan uutta. Palataan uudistuksiin viimeistään tuon Milanon #NextGen-turnauksen yhteydessä ja arvioidaan tilanne silloin uudestaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)