08/06/2015

Jälkipelit: Novak Djokovic vs Stan Wawrinka, finaali Roland Garros 2015

Ennakko-odotukset tämänvuotista Roland Garros-finaalia kohtaan eivät pettäneet!

Tuloksellisesti kylläkin, sillä moni, minä mukaan lukien, odotti tämän vuoden Garros-voittajaksi vihdoin Novak Djokoviciä. Laadullisesti ottelu oli kuitenkin taattua laatua ja siis ultra-aggressiivisen hyökkäyspelin riemuvoitto painavasta, mutta huomattavasti passiivisemmasta prosenttitenniksestä.

Etukäteen oli päivänselvää, että Stan Wawrinka tulee tarvitsemaan oman pelitasonsa lakipisteen voittaakseen. Lopulta se myös nähtiin. Kaikki se potentiaali mitä Stanillä on, realisoitui Pariisin alkuillassa loppua kohden kiihtyen.

Mies sanoi jopa itse finaalin jälkeen, että ottelu oli hänen paras pelinsä ikinä. Niin ja ne shorsitkin menevät kuulemma suoraan Roland Garros-museoon, mutta niistä myöhemmin joku toinen kerta.

Ottelu oli jokseenkin kaksijakoinen. Alku oli juuri sitä, mitä Djokoviciltä odotettiin. Raudanlujaa puolustusta, hyvän syöttötyöskentelyn siivittämää aktiivista ja monipuolista peliä. Hänen kaikki kolme pelikirjaansa, jumalainen puolustus, sitkeä jauhaminen sekä murhaava hyökkäys toimivat kuin unelma ja toivat pisteitä monipuolisesti kulloisenkin tarpeen mukaan. Ensimmäisessä erässä vastustajan yksi sysimusta syöttövuoro riitti Djokovicille erävoittoon, kuten niin monesti aiemminkin turnauksen ajan.

Loppuerää kohden ottelu alkoi kuitenkin vaikuttamaan aavistuksen jopa Rocky-elokuvalta. Wawrinka moukaroi Djokoviciä paremmin ja entistä varmemmin kummaltakin puolen, mutta tämä kesti ja "nousi" Rockyn tavoin (erä)voittoon.

Jos ottelun ensimmäisellä puoliskolla havahtumaan sai Djokovicin todella tiukassa olleet virheet, niin ottelun jälkimmäisellä puoliskolla havahtui käytännössä aina silloin kun Djokovic sai lyötyä läpi. Niin harvassa Djokovicin tapot, mutta myös tappoyritykset ottelun jälkimmäisellä puoliskolla olivat.

Djokovicin vetäytyminen ja passivoituminen alkoi itse asiassa osittain jo Murray-ottelussa, jossa viidennen erän tasonnosto aktivoitumisineen oli kuitenkin Murraylle selvästi liikaa. Stanin tappavan varmaa tulitusta vastaan tasonnostoa ei enää tapahtunut ja passiivinen peli oli lopulta oikeutetusti tappiollista.

Stanin pommitusvarmuus yhdessä hyvän syöttämisen kanssa olikin voiton avain. Ensimmäisessä erässä hän maksoi vielä hurjaa veroa pommeistaan virheiden kautta, mutta kun moukarointi alkoi toimimaan, pelin virtaus kääntyi ja kentällä oli tilaa vain yhdelle aktiiviselle pelintekijälle. Toisen oli annettava periksi.

Djokovic valuikin tulituksessa aiempaan verrattuna hurjan alas, mutta siltikin hänen hyökkäyspaikkojaan leimasivat liian usein varovaisuus ja lopulta myös hyökkäyspelin virheet. Jotenkin Djokovic vaikutti täysin neuvottamalta tilanteessa ja sitä tietysti moni tuollaisessa tilanteessa onkin. Hänen kolmen kivijalan peleistä yksi, hyökkäyspeli, oli täysin tyhjä. Puolustus ja jauhaminen toimivat vielä jotenkin, mutta söivät itseluottamusta armotta. Stan vei kovaa ja Djoko vikisi. Tilanne oli uusi ja ehkä myös paineet voittamisesta söivät tekemisestä parhaan terän. Sitä saattoi tehdä myös edellispäivälle pitkittynyt semifinaali.

Toinen avaintekijä ottelussa oli syöttäminen niin isossa kuvassa kuin matsin sisälläkin. Wawrinkan ykkössyötön prosentti oli Garrosilla parhaimmillaankin ennen finaalia koputellut juuri ja juuri 60% tasoa, mutta finaalissa se oli peräti 67%, joka oli elintärkeä tasonnosto juuri Djokoviciä ja hänen loistavaa palautustaan vastaan. Ottelun ensimmäisessä erässä prosentti oli vielä 61%, mutta toisesta erästä eteenpäin taso nousi 70% tietämille. Se säteilikin itseluottamuksen ja pelin helpottumisen kautta koko otteluun ja pelin virtaan. Vastaavasti Novak Djokovicin ykkössyötön prosentti tippui loistavan ensimmäisen erän (78%) jälkeen noin 60% tasolle ja muu pelaaminen hyytyi samaa tahtia.

Stanin alun karheutta kuvasti myös huono breikkipallokonversio, joka sekin kiihtyi ensimmäisen onnistuneen breikin jälkeen ottelun loppua kohden antaen lisäboostia tekemiseen. Ottelun keski- ja loppuvaiheilla kun Stan tajusi Djokon olevan vähän off, hän pelasi muutamat geimit kuin loukkaantunutta pelaajaa vastaan usein aluksi pelataan eli vähän kärsimättömästi ja hätiköi muutamia tärkeitä pisteitä, vaikka vastustajalla ei ollut enää selkeätä pelotetta.

Muutoinhan Stanin esitys oli kyllä mestarillinen. Erittäin kypsää ja järkevää tekemistä, jota on Australian voiton jälkeen nähty kovin kitsaasti. Toivottavasti tämä on tae tulevasta, eikä vastaavaa mestaruuskrapulaa tällä kertaa nähdä.