Allez! Finaalipäivä! Tässä ennakko!
Finaalissa kohtaavat siis hienon tasonnoston tähän turnauksen tehnyt Stan Wawrinka sekä semifinaalia lukuunottamatta näytöstyyliin oikeastaan koko kauden edennyt Novak Djokovic.
Keliolot tuulen ja kuuman kelin muodossa vaikeuttivat semifinaaleissa jonkin verran pelaamista, mikä näkyikin molempien finalistien yllättävänkin kovissa virhemäärissä ja epätasaisuutena, jos vertailukohtana on turnauksen aiemmat otteet.
Djokovicinkin esitys semifinaalissa oli niin ikään hieman kaksi- tai oikeammin kolmijakoinen. Ensimmäiset kaksi erää melko tylyä ja varmaa tekemistä, mutta sitten pieni otteen kirpoaminen ja Murrayn upea taistelu mukaan voittotaistoon. Lopulta nähtiin kuitenkin taas tuttu tasonnosto, jolloin pisteiden voittaminen häntä vastaan on hurjan vaikeaa.
Monesti on tässäkin turnauksessa taas nähty, että Djokovic antaa ikään kuin ymmärtää, muttei ymmärrä antaa.
Onkin selvää, että Djokovic lähtee finaaliin suurena suosikkina oli vastassa kuka tahansa. Miehen kovin taso on liian kova kaikille juuri nyt.
Mutta. Jos joku voi kapuloita rattaisiin kunnolla laittaa, on se ehdottomasti Stan Wawrinka. Siihen vaaditaan kuitenkin sveitsiläisen timanteinta peliä. Mikään muu ei nyt taida riittää ellei Stan todella pääse serbin ihon alle ja saa tätä varovaiseksi. Djokovicin pelitason dippaus passiivisuudellaan auttaisikin Stania kummasti, mutta sen varaan on juuri nyt vaikea uskoa, sillä niin hurjalla ja painavalla tasolla serbin lyöntipeli on. Ja mahdollisen dipin jälkeinen paluu normitasolle on enemmän kuin todennäköistä. Samalla se on myös salamannopeaa.
Wawrinkan on syötettävä finaalissa semifinaalia tasaisemmin, jolloin ykkössyöttöprosentin tulee olla vähintään 65-70 % luokkaa läpi ottelun. Muutoin hän joutuu toiseen lyöntiinsä liian usein ahdistettuna ja riskit painavien peruslyöntien tuottamiseksi kasvavat rajusti. Hyvä syöttäminen ja Djokovicin pitäminen varpaillaan on erittäin kriittistä nyt.
Toinen olennainen teema liittyy miehen peruslyöntimoukarointiin. Pisteet on pidettävä lyhyinä ja itse lyönnit läväytettävä jatkuvasti niin painavina, että Djokovic joutuu arpomaan, eikä hän pääse niiden päälle, vaan hän joutuu lyömään niitä kurotellen ja kiireessä. Jos Stan saa Djokovicin kontrailemaan, yllätys ja jättipotti saattaa sittenkin olla kypsymässä, sillä sen toisen sveitsiläisen tavoin Stan on mestari viemään aktiivista hyökkäyspeliään tuloksekkaasti eteenpäin.
Stanilla onkin kaikki potentiaali voittoon olemassa, mutta kyse on lähinnä siitä, kestävätkö kudit kolmen voittoerän verran. Viime vuonna Australiassa riitti, mutta entä nyt?
Joka tapauksessa Stan on ainoita pelaajia maailmassa, jolla on aseistus ampua Djokovic nurin ja periaatteessa jopa ulos kentältä.
Djokovicin on myös pyrittävä aktiiviseen peliin, sillä keskikaistan jauhaminen Stanin ilotulitusta vastaan ei ole kovin järkevää, jos tämä siis lähellä huippuaan. Stan ottaa silloin kaikki aloitteet ja tekee sen usein jopa kuollettavasti.
Tuskinpa Djokovic tätä yrittää juoksemallakaan voittaa. Tulitusta ja Stanin aktiivista liikuttelua siis vaaditaan, mutta kuten Murrayta vastaan karusti välillä nähtiin, tulitus pätki pahemman kerran kolmannessa ja neljännessä erässä, kun painetta oli tarpeeksi. Murrayn riepottelu toimi toki pitkiä aikoja ja muun muassa stopparit tasaisin väliajoin pitivät Andyä otteessaan.
Lyöntisuunnista taistelun tekee mielenkiintoiseksi kiertueen parhaimman yhden ja kahden käden rystyjen kohtaaminen. Ratkaisuvoimaa ja variaatioita lienee enemmän Stanilla, mutta stabiiliutta ja varmuutta taas Djokovicillä.
Summatakseni sanon, että ultimaattisen paras Wawrinka voittaa hyvänkin Djokovicin, mutta notkahduksia ei saa juuri tulla. Vähän kuitenkin epäilen Stanin vireen tasaisuutta, joten vähintään nykyisellä, huikealla perustasollaan pelaava Djokovic vie tämän erin 3-1.
