sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Ennakko: Novak Djokovic vs. Roger Federer, finaali ATP World Tour Finaalit 2015, Lontoo

Voihan nenä. Vesi kielellä odottamani semifinaalit latistuivat lopulta pannukakuiksi, joita toki vähän saattoi pelätä. Novak Djokovic on vain yksinkertaisesti liian kova nyky-Nadalille ja espanjalainen jäi ilman mahdollisuuksia. Stan Wawrinka puolestaan räiski menemään todella huolimattomasti ja se ei kyllä riitä mitenkään hyvällä tasolla pelaavalle Roger Federerille. Todellisia herkkupaloja näistä ei nyt oikein saanut tekemälläkään.

Harvoin tulee myönnettyä se tosiasia, että tennisviihde kärsisi murskatappion futisviihteelle. Eilen niin kuitenkin kävi ja isosti, kun Liverpool teurasti vieraissa Manchester Cityn ja Barcelona niin ikään vieraissa Real Madridin. Molemmat voitot kyllä maistuvat hyvältä. You'll never walk alone, ettäs tiedätte.

Mutta sitten asiaan. Finaali pelataan siis varsin odotettujen herrojen, Djokovic ja Federer, välillä. Tällä kertaa ennakko meni jopa minulla täysin nappiin vaikka lohkojen ykköset ja kakkoset väärinpäin papereissani olivatkin.

Lohkokakkonen (Djokovic) on kuitenkin ykkönen. Niin tämän kauden kuin turnauksenkin osalta. Siihen uskon ja niin väitän. Samat prinsiipit, jotka tuli sanottua jo turnausennakossa pätevät edelleen, eikä viikolla pelattu ottelu näitä asetelmia toisenlaiseksi hetkauttanut. 

On pomminvarmaa, että Djokovic tulee finaaliotteluun latautuneempana kuin tuohon tiistain lohko-otteluun. Yleensä tämä ei tarkoita hyvää kenellekään. Ei edes tulikuumalle Federerille, vaikka tämä pitkässä juoksussa tätä rivalryä vielä johtaakin, mutta vain ottelun verran (22-21). Puntit tasoittuivat eilen Nadalin kanssa (voitot tasan 23) ja ihmettelisin, jos ne eivät tasoittuisi nyt myös Federerin kanssa.

Djokovicin sitkeys, painava ja varma peruspeli, hyvä syöttäminen sekä kyky Federerin hyökkäysten neutralisoimiseksi satavat serbin laariin. Federer ei saa pommitettua Djokoviciä wawrinkamaisesti pressuihin, vaan hänen 10-20% kovemmat kierteet jättävät juuri sen ratkaisevan hetken ylimääräistä aikaa Djokon puolustukselle, josta se kääntyy hetkessä hyökkäykseksi. Vastaiskut, ohitukset ja edellä mainittu neutralointi vievät Federerin pelistä liikaa tehoa pois ja jossain kohtaa se alkaa näkymään virheinä, joita leimaa yliyrittäminen. Se tunne, kun mikään ei riitä, on karmea ja serbin kanssa usein läsnä. Kun pelistä katoaa rentous, jälki on Federerinkin tapauksessa rumaa.

Federerin on pärjättävä entistä paremmin takakenttäpelissä, sillä finaalissa Djokovic harvemmin ohituksiaan missaa, mikä osaltaan tuo mentaalista taakkaa Federerin hyökkäyspelaamiseen. Viimeisen päälle rakennetut hyökkäykset ovat avain, mutta myös vaikea yhtälö, kun Djokovicin painavuudella ja kulmattomuudella ei iskupaikkoja hurjasti löydy.

Henkisesti asetelma onkin jännittävä nähdä. Varmasti tiistain tappio Djokoviciin jonkinlaisen jäljen jätti, joten ei miehen lataus saa ylikään mennä. Isossa kuvassa lienee kuitenkin niin, että serbi tietää olevansa paras ja se ratkaisee aika usein tennisotteluita. 

Tietysti Federerilläkin oma saumansa tässä on. Hyvä syöttäminen ja hallissa viihtyminen ovat isossa roolissa ja hyvin pelaamalla ottelu voi tulla tilanteeseen, jossa on lopulta kyse vain muutamasta kriittisestä pisteestä. Jos Federer saa puristettua itsensä siihen, on kaikki toki mahdollista. Se vaatii kuitenkin hieman apuja Djokoviciltäkin, jolla pitää olla vaatimattomampi päivä. Tarvittaessa hän on varmasti valmis vaikka juoksemaan mestariksi. Paras kolmesta ottelussa tämä ei kuitenkaan ole niin isossa roolissa Federerin kannalta, joka klaarannee tarvittaessa kolme erää melko tuorein jaloin.

Summatakseni, mikään ei tänään todennäköisesti auta. Djokovic kruunaa supervuotensa finaalivoitolla erin 7-6, 6-4.

lauantai 21. marraskuuta 2015

Ennakko: Semifinaalit, ATP World Tour Finaalit 2015, Lontoo

Otetaanpa kiinni herkullisista semifinaalipareista.

Novak Djokovic vs. Rafael Nadal

Väite 1: "Novak Djokovic ei ole vireessä." Totta vai tarua? 

Täyttä puppua, vaikka Djokovic pelasikin viikolla Rogeria vastaan huonoimman ottelunsa miesmuistiin. 

Mutta oliko mukana taktikointia? No, tuskinpa kuitenkaan. Toki ajatus käy kieltämättä mielessä kun toisen lohkon avainottelu Nadal vs. Wawrinka oli edellisiltana kääntynyt Nadalille, jolloin espanjalaisen lohkovoitto oli yllättäen jopa todennäköinen, varsinkin kun Murrayn Davis Cup-painotus tiedettiin. Kun Nadal on Murrayn ohella ollut viime aikoina selkeästi mukavin match-up Djokolle saattoi Stanin välttämisen mahdollisuus olla houkuttimena. Mutta spekulointiahan tämä kaikki tietysti on, joten ei mennä siihen tämän enempää.

Djokovicin osalta täytyy kuitenkin muistaa, että mies lanasi täysin Nishikorin ja leikitteli puolivaloillakin kumoon Berdychin ottamalla breikit aina kun niitä tarvittiin. Tasonnosto semifinaalissa lienee siis yhtä todennäköinen kuin pakkaset tulevana talvena.

Väite 2: "Rafael Nadal is back." Totta vai tarua? 

Tarua vieläkin. Voitot haluttomasta Wawrinkasta, surkeasta Murraysta ja aina hyvin taistelevasta Ferreristä ei tee kesää Nadalinkaan syksyyn. Pää voi vähän jo kestää, mutta peli ei. 

Ei varsinkaan Djokovicin mankelissa. Vain kämmen on aavistuksen viime aikoja tehokkaampi ja varmempi. Sekin usein vain silloin, jos tarjolla on suht kuollutta palloa tarjolla. Usein näin ei ole, jos ja kun verkon toisella puolella on Djokovic. Kiireessä osuma on parantunut, mutta lyöntien teho ei virtaa vieläkään kunnolla jaloista eteenpäin. Takajalan painolla lyönti jää painottomaksi.

Djokovic ottanee semifinaaliin aktiivisemman roolin "kuin taikaiskusta" ja tulee viemään ottelua pelaamalla takarajan päällä. Kovaa tempoa ja neutralisointia takakenttään kulmia sen suuremmin avaamatta nähtäneen pääsääntöisesti aina siihen saakka kunnes Nadalilta tulee se ensimmäinen painoton ja/tai lyhyt lyönti, josta mylly pyörähtää liikkeelle. Nadalilla onkin täysin mahdoton tehtävä, kun Djokovicin painava peruspeli tappaa kulmat ja johtaa kiireessä ylimääräisten riskien hakemiseen. Kovan temmon palloon on vaikea hakea kulmia joutumatta itse pulaan.

Nadalin nappipeli, toisin sanoen vain äärimmäinen täysosumapeli, voi pitää ottelun tiukkana. Sitä ei kuitenkaan tule ja Djokovic vie 6-2, 6-3.

Roger Federer vs. Stan Wawrinka

Väite 3: "Roger on kuningas." Totta vai tarua?

Tarua. Tai sikäli totta, että mies on toki edelleen ex-kuningas. Hallissa Rogerilla on kuitenkin vielä pieni oma valtakuntansa, jossa asiat ovat suht mallillaan, mutta huolimatta viikon isosta ja hienosta voitostaan, siihen valtakuntaan tuskin kuuluu Lontoo.

Ei ole kahta sanaa, etteikö peli kulkisi ja se tuleekin kulkemaan tasan niin kauan kuin vastustajat eivät saa käännettyä peliä rystypuolelle. Jäljellä olevista pelaajista sen osaavat kuitenkin kaikki. 

Paljon riippuukin syöttämisestä. Syksyn syöttämisellä mies petaa hyvin asetelmia joka ottelussa. Nishikori-ottelun kaltaiseen syöttötakelteluun ei kuitenkaan ole enää varaa, vaan nyt on yllettävä parhaaseensa. Jo Staniä vastaan.

Väite 4: "Stan on paras." Totta vai tarua?

Totta ja täyttä puppua. Kun Stan saa lyöntinsä kohdalleen, ei häntä pysäytä tällä planeetalla kukaan. Peli Lontoossa on kuitenkin aaltoillut hurjasti. Nadalia vastaan nähtiin niin huono ja haluton Wawrinka, että oli vaikea nähdä miestä edes jatkopeleissä, mutta ajoittaisten välähdysten siivittämänä ja tietysti myös selvän tasonnoston avulla mies selvitti itsensä jatkoon. 

Arvaamattomuudellaan hän on jopa tämän porukan vaarallisin tästä eteenpäin. Jos nappaa, niin jopa voitto mahdollinen, jos taas ei, jopa teurastus Federerin muodossa täysin haarukassa.

Pienen lisämausteen tähän pariin tuo tasan vuoden takainen episodi silloisesta semifinaalista, jossa Federerin vaimo intoutui huutelemaan Stanin suuntaan "itkupilli"-nimittelyjään. Toivottavasti vaimot ja tyttöystävät löytyvät tällä kertaa yläparvelta, jotta kaverit voivat keskittyä pelaamiseen.

Sanotaan kuitenkin, että Federer vie ailahtelevaa Wawrinkaa ja menee finaaliin 7-5, 6-2.

perjantai 13. marraskuuta 2015

Ennakko: ATP World Tour Finaalit 2015, Lontoo

Tällä kertaa hieman toisenlainen ennakko eli miksi Novak Djokovic voittaa Lontoon Masters-finaaliturnauksen. 

Yksinkertainen vastaus on, että mies on tällä hetkellä kilometrejä muita edellä. Kenties ylivoimaisin urheilija tällä hetkellä koko maailmassa.

Mutta ei tyydytä siihen, vaan katsotaan miksi kaikki finaaliturnaukseen selvinneet pelaajat häviävät tulevalla viikolla serbille, jos he tämän kohtaavat.

Haastajat ovat suosikkijärjestyksessä koko turnausta ajatellen, jotta saadaan sentään jotain tartuntapintaa ja spekuloitavaa turnaukseen.

Haastaja nro 1: Roger Federer

Miksi voisi voittaa: Halliturnaus ja nopea alusta. Hyökkäävä peli optimaalisinta juuri näihin olosuhteisiin. Saa samassa alkulohkossa olevana ehkäpä kaksi mahdollisuutta ja saattaa keksiä jotain uutta finaalikohtaamiseen.

Miksi ei voita: Djokovicin varmuus ja sitkeys on monelle liikaa ja sitä se on varsinkin Federerille. Djokovic tietää Federerin ultra-aggressiivisen pelin virheherkkyyden ja kääntää pelin vaikka väkisin ja vaikka juoksemalla. Silmitön verkolle säntäily on isossa kuvassa tappiollista tennistä, jos hyökkäyksiä ei valmistella huolella. Djokovic on Nadalin kanssa kylmimpiä ohittajia, joten iso valttikortti, verkkopeli, menettää hieman merkitystään Djokoviciä vastaan. Lisäksi Federerin lyöminen ei ole aivan sellaista pommitusta, jolla Djokovic saataisiin jatkuvaan paineeseen ja riittäviin puolustusasemiin.

Miten käy: Finaalissa. 

Haastaja nro 2: Stan Wawrinka

Miksi voisi voittaa: Kakkoshaastaja ja mahdollinen musta hevonen samassa paketissa. Wawrinkan paras peli on absoluuttisesti kiertueen kovinta. Aseet Djokovicin moukaroimiseksi ovat olemassa. Toisin sanoen, lyönneissä on tarvittava ruutimäärä. Kohtaa Djokovicin aikaisintaan välierissä, joten pelitasossa voi tapahtua edistystä kohti huipputasoa turnauksen aikana. 

Miksi ei voita: Kunto ja vire ovat vähintäänkin kysymysmerkkejä, samoin viihtyminen halliolosuhteissa. Ei ole löytänyt omaa parastaan sitten kevään Ranskan avointen. Garrosilla nähdyn tason on löydyttävä nyt, jos mies mielii Djokovicin kaataa. Mikään muu ei riitä. Jos lyöminen menee roiskimiseksi jo alkulohkossa saatetaan nähdä paljon haluttoman miehen pelailua.

Miten käy: Semifinaaliin. Intoutuessaan ja Djokovicin välttäessään lähellä finaalia. Kriittinen ottelu heti maanantaina Nadalia vastaan. Onko valmis?

Haastaja nro 3: Andy Murray

Miksi voisi voittaa: On rakentanut huippukuntoaan loppukauteen parin viikon päästä pelattavaa Davis Cup-finaalia varten. Kohtaa Djokovicin aikaisintaan jatkopeleissä.

Miksi ei voita: Samantyylinen pelaaja, mutta jää kaikessa vähän ja aina Djokovicille, joten keinot Djokovicin kaatamiseen näin ollen olemattomat. Piikkitasokaan ei riitä joka kerta voittoon asti serbiä vastaan. Äärimmäinen hyökkäys, joka on käytännössä skotin ainoa tapa lyödä Djokovic, ei ole ominta peliä skotille, vaan tuottaa liikaa virheitä ja välillä jopa vauhtisokeuttaa Murrayn jolloin muita vaihteita on lopulta vaikea löytää.  Lisämurhetta tai -haastetta Lontooseen tuo Davis Cup-finaalia varten tehty massakenttätreenaaminen, joka tukottaa Murrayn selän. Jopa vetäytyminen kesken kisan mahdollista.

Miten käy: Säästelee itseään lopulta liikaa Davis Cup-finaaliin. Semifinaali maksimisuoritus.

Haastaja numero 4: Rafael Nadal

Miksi voisi voittaa: On saamassa pala palalta päätään kuntoon. Taisteluilme tuo jo voittoja, vaikka kentän toisella puolen onkin kovempikuntoinen pelaaja. Saa ajoittain sekoitettua jopa Djokovicin pasmat ja pelin.

Miksi ei voita: Lyönnit eivät ole riittävässä kunnossa, vaan kipeästi talvihuollon tarpeessa. Perimmäinen syy lyöntien painottomuuteen on olemattomassa jalkatyössä lyönnin aikana (lue lisää täältä). Lisäksi olosuhteet yhdessä Djokovicin varmuuden ja painavan pelin kanssa ovat myrkkyä lyöntien ja vielä myös mentaalisen prosessin kanssa painiskelevalle espanjalaiselle.

Miten käy: Vältti Djokovicin ja Federerin alkulohkon, joten pienet mahdollisuudet jatkoon. Jossain määrin henkinen yliote Murraysta ja ehkä hieman jopa Wawrinkasta, joten mahdollisesti semeihin, joka kuitenkin ehdoton maksimi.

Haastaja numero 5: Kei Nishikori

Miksi voisi voittaa: Tulivoimaa, liikettä ja lyönnillistä ja mentaalista yllätysvalmiutta samassa paketissa periaatteessa riittävästi.

Miksi ei voita: Paikat eivät kestä. Ilmeisesti nytkin jotain vaivaa rasitteena. Pelillisesti myös liian paljon yhtäläisyyksiä Djokovicin kanssa ja monessa tekemisessä heikompi kuin serbi. On toki aavituksen Djokoa aktiivisempi, mutta serbi nauttii vastaiskuista juuri Nishikorin kaltaisia aktiivisia ratkaisua hakevia pelaajia vastaan.

Miten käy: Liian kovassa seurassa vieläkin, kun Federer ja Djokovic samassa lohkossa. Ehkä ensi vuonna?

Haastaja numero 6: Tomas Berdych

Miksi voisi voittaa: En tiedä. En todella tiedä. Periaatteessa on kovaa pommitusta, mutta äh...

Miksi ei voita: Pää ei kestä. Lyönnit eivät kestä. Liian yksipuolinen Djokovicille.

Miten käy: Djokovic voittaa tshekin varmasti, Federer lähes pomminvarmasti. Nishikorin kanssa tiukkaa ja voi periaatteessa jopa voittaa, mutta aivan sama, kun junassa on vain kaksi paikkaa ja se meni jo. Ei siis editystä. Vuodesta toiseen terävimmän kärjen takana.

Haastaja numero 7: David Ferrer

Miksi voisi voittaa: Asenne on järjetön. Samoin sitkeys. Parhaimmillaan voi tehdä Djokovicille djokovicit.

Miksi ei voita: Djokovic on supervuodesta huolimatta edelleen nälkäinen, eikä helposti yllätettävissä. Ferrerin pelilliset aseet Djokovicin haavoittamiseksi ovat olemattomat. Käytännössä tämä tarkoittaa pommien puutetta. Alusta suosii myöskin serbiä. Jos tämä turnaus pelattaisiin edes kerran massalla...

Miten käy: Tiukkoja tappioita sen verran, että jatkopaikka jää haaveeksi.

Näillä mennään:

Lohko A (Stan Smith-lohko): 
Djokovic (jatkoon)
Federer (jatkoon)
Berdych
Nishikori

Lohko B (Ilie Nastase-lohko):
Wawrinka (jatkoon)
Nadal (jatkoon)
Murray
Ferrer

Semifinaalit:
Djokovic vs. Nadal
Federer vs. Wawrinka

Finaali:
Djokovic vs. Federer

Voittaja:
Djokovic.

sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Tennisisä

Isänpäivän kunniaksi muutama ajatus tennisisyydestä.

Meidän perheessä tennistä pelaa minun lisäkseni myös 8-vuotias poikamme, jota kaiken lisäksi valmennan. Olen siis jonkin sortin 'tennisisä'.

Hitto soikoon, millainen riitasointusoundi termillä 'tennisisä' onkaan! Tarinat muuan Mike Agassista sekä monesta, monesta muusta tennisisästä ovat suurelle osalle varmasti tuttuja. Sitä ne ovat myös minulle. Lupaan kuitenkin tässä ja nyt, että en tule seuraamaan vähäisimmässäkään määrin heidän viitoittamaa tietä. Piste. 

Tämän täytyy olla mukavaa meille molemmille, niin minulle kuin pojallenikin. Ilon kautta. Aina.

Poikani tennisinnostus alkoi joitakin vuosia sitten, kun hän treeneihin lähtiessäni jäi kyselemään mihin isi menee ja mitä hän siellä tekee. Eräänä treeni-iltana kuuluivat maagiset sanat tyyliin "mäkin haluun!" ja siitä se käytännössä lähti, tuputtamatta. Isänä olen aina avoin lasten liikunnallisille harrastuksille ja lapsemme saavat eri lajeja vapaasti kokeilla, jos niin haluavat. Omat lajit löytyvät ennen pitkää, eikä tässä ole kiire mihinkään. 

Pienen tennisseuramme pienessä junioritoiminnassa sattui olemaan tilaa, varsinkin jos tulisin valmennusrinkiin mukaan, joten homma starttasi siitä. Omissa ajatuksissa pyörinyt valmentamisen uudelleen aloittaminen lähes 20 vuoden tauon jälkeen sai välittömästi lisätuulta purjeisiinsa, kun poika alkoi viihtyä treeneissä erinomaisesti. 

En tietenkään voi kieltää, etteikö myös yhteinen harrastus oman lapsen kanssa lämmittänyt mieltä hurjasti. On kerrassaan mukavaa harrastaa yhdessä ja ainakin tällä hetkellä tämä on meidän juttu, mutta toki vain yksi niistä ja se on äärimmisen tärkeää.

En ole tekemässä omasta pojastani saati muista valmennettavistani väkipakolla ammattilaisia. Tuskin rahkeenikaan moiseen riittäisivät. Tähtään ensisijassa siihen, että heillä on harrastus, jossa he mielellään käyvät, jossa heillä on kivaa ja jossa he saavat liikuntaa. Jos intoa riittää pidemmälle, katsotaan tilannetta uudestaan. Vastaan valmentajana vain heidän huutoonsa, en kenenkään muun. En omaani enkä vanhempien.

Vanhemman rooli on tukea lasta ja valmentajan rooli on auttaa pelaajaa. Joskus lasta pitää varmasti patistaa treenaamaan tai kisaamaan, mutta perimmäisen motivaation on kummuttava lapsesta itsestään. Uskon, että niin kauan kuin lapsilla on treeneissä kivaa, on yleensä motivaatiotakin. Sen tappaminen olisi suurin munaus mitä voisin isänä tai valmentajana tehdä.

Toki isä on aina isä ja välillä esimerkiksi kikkailu treeneissä menee överiksi tavalla, jota tuskin vieraan valmentajan kanssa välttämättä tapahtuisi. Mutta ainakin vielä näin pienten lasten kanssa positiivisella ja innostavalla fiiliksellä sekä aktiivisella tuntiactionilla fokuksen saa pidettyä pääosin treenissä. Ymmärrän, että tilanne ei välttämättä aina tule jatkumaan samanlaisena, mutta nyt mennään näin ja yritetään mennä myös mahdollisimman pitkään. 

Uusin ulottuvuus tennisisyydessäni on pojan kisaaminen. Samaan aikaan kun Jarkko Nieminen on lopettelemassa pelaamista, on oma poikani aloittamassa sitä. Nyt kun Jarkon matseja ei tarvitse enää jännittää, astuu kuvaan vieläkin kovempi paikka, oman pojan pelit. 

Kisaamisen osalta olen kuitenkin kuulostellut pojan tuntemuksia ja valmiuksia erittäin tarkalla korvalla, sillä lapset ovat pelaamisen suhteen varsin erilaisia, mutta siitä enemmän toisessa postauksessa.

Meillä takana on vasta yksi miniturnaus, joten turnauselomme hakee vielä varovaisia ensiaskeleitaan. Omalta osaltani ensimmäiset askeleet olivat onnistuneet, sillä osasin käyttäytyä hillitysti aivan uudenlaisesta jännityksestä ja innostuksesta huolimatta. Totta puhuen olin lähellä tippua ihmetykseltäni penkiltä, sillä poika pelasi paremmin ja isommalla sydämellä kuin kertaakaan treeneissä. Hienoiseksi yllätyksekseni parin tunnin pelaaminen kehitti pojan peliä todennäköisesti enemmän kuin kuukauden valmennukset. Poikakin vaikutti olleen varsin hyvät hyvin menneiden pelien ansiosta ja saaneensa kuulemma pari ideaa peliinsä tappio-ottelustaan. Omille oivalluksille ja ajatuksille on annettava paljon tilaa. On ymmärrettävä päästää lasta tarpeeksi omilleen heti alusta asti. Tekemään omia valintojaan yksin, kokemaan epäonnistumisia ja onnistumisia ja niin edelleen.

Toistaiseksi omat roolini isänä ja valmentajana ovat pysyneet hyvin sopusoinnussa. Kentällä, treeneihin mennessä ja niistä tullessa hoidetaan valmennuksellisia tennisasioita, eikä niistä kotona juurikaan jauheta. Tennis on vain yksi isä-poikajuttumme ja se on hyvä juuri näin.

Hiljattain luin jostain lauseenparren vanhemmuudesta: "oma arkesi on lapsesi lapsuutta." Näin se tosiaan menee. Tehdään siitä siis isinä (ja äiteinä) mahdollisimman antoisa.

Hyvää isänpäivää kaikille!

maanantai 2. marraskuuta 2015

Ennakko: Pariisi Masters 2015

Tennisvuoden 2015 viimeinen Masters-turnaus pelataan tällä viikolla Pariisissa. Tässä ennakko!
Kautta on jäljellä enää 1-3 viikkoa (1-2 tunausta) pelaajasta riippuen, pois lukien daviscupistit. Pariisin turnaus on huippunimille viimeinen tilaisuus kaivaa esiin loppukauden kuntopiikki Lontoon finaaliturnausta varten.

Pariisia edeltäneet halliturnaukset ovat antaneet hyvää käsitystä monen pelaajan osalta siitä, mitä tuleman pitää näissä viimeisissä taisteluissa. Arvoituksia lienee vain kaksi, Novak Djokovic ja Andy Murray.Tai no, ehkä vain yksi. Djokovic tulee pomninvarmasti hurjassa iskussa Pariisiin. Kesän Roland Garrosin jäljiltä nälkää Ranskassa riittää. Sen isommin pohtimatta suurin suosikki niin Pariisissa kuin Lontoossakin. On täysin realistista odottaa kahta kannua, sillä pelillisesti mies on omissa sfääreissään tällä hetkellä. On aivan sama missä ja millä alustalla pelataan.

Andy Murray on puolestaan loppukauden mielenkiintoisin pelaaja. Mihin panostaa kun massalla käytävää Davis Cup-finaalia varten valmistelut tapahtuvat luodinnopeilla sisäalustoilla? Lontoon finaaliturnaus pelataan vieläpä nälkäisen kotiyleisön edessä, joten priorisointi ei ole helppoa, mutta täysin välttämätöntä. Lienee selvää, että Iso-Britannian lähes yksinään DC-finaaliin raahannut Murray laittaa nyt kaiken juuri Davis Cupin varaan, sillä tämä mahdollisuus ei enää välttämättä toistu. Suuria odotuksia ei näissä kahdessa kauden päätöskisassa siis ole. Näkisin, että aikainen tappio tai "vanha massatreenistä tuleva selkävaiva" ja kisasta vetäytyminen on jossain kohtaa jopa todennäköinen. Ehkä jo Pariisissa ja Lontoossa sitten pakotettuna puolivaloilla?

Roger Federer on halliolosuhteissa edelleen hurjassa iskussa. Baselin voitto ja Pariisin helppo kaavio siivittänevät pitkälle myös tällä viikolla ja finaalipaikka voi olla hyvinkin haarukassa, jos vain fysiikkafaktori kestää. Nyt lähtee kuitenkin toinen perättäinen viikko liikkeelle ja pidempiä otteluita tuli jo Baselissa. Voitosta huolimatta finaali Rafael Nadalia vastaan ei pelillisesti ollut aivan sitä mitä odotettiin ottaen huomioon Nadalin nykykunnon ja peliolosuhteet. Itse odotin selvää ylikävelyä, jopa teurastusta, mutta yllätyin aavistuksen siitä, että ottelu oli noinkin tiukka. Toki täytyy muistaa, että Nadal tekee Federeristä usein keskivertopelaajan kun taas Federer tekee Nadalista paremman pelaajan. Mutta täysissä fyysisissä voimissaan sveitsiläinen on, kuten sanoin, edelleen yksi hallitenniksen hallitsijoista.

Moni media jaksaa hehkuttaa siitä, että Nadalin vire on löytymässä, mutta onko todella niin? Sanoisin, että on ja ei. 


Sikäli on, että vanha mojo, henkinen kovuus, on ainakin kovassa kasvussa. Ei se nyt ihan tapissa vieläkään ole, mutta viime viikon voitot tulivat suurelta osin ja melko puhtaasti mentaalisin ansioin. Juuri niin kuin tenniksessä voi hieman huonommallakin pelillä voittaa. Toki ajoittaisia väläyksiä myös pelin osalta ollaan nähty ja varmasti myös kasvavissa määrin, mutta mielestäni se on vain illuusiota. Pelin krooninen ongelma on edelleen lyöntien painottomuus.

Jalat eivät vaan ole vieläkään tarpeeksi mukana lyöntien tekemisessä. Nadal ei pääse riittävästi jaloillaan pallon päälle ja eteenpäin. Rystyn painottomuusongelmat ovat tarttuneet jo pahasti kämmeneenkin, tosin hieman eri tavoin. Rystyssä energiat ja paino katoavat sivulle menosuuntaa kohti ja lyönti on lähes poikkeuksetta käsillä repimistä kropan ja jalkojen energian jatkaessa siis suoraan sivulle. Ok, hartiat ovat toki lyönnissä mukana, mutta jalkatyö ja lantion kierto ovat suorastaan olemattomia. Siksi lyönnit jäävät varsinkin kiireessä puolen kentän pörriäisiksi.


Kämmenessä painottomuusongelma on kriittisempi, sillä nyt puhutaan miehen tärkeimmästä aseesta. Kun paino ei mene lyönnin läpi eteenpäin, ei Rafankaan hyvällä ja nopealla kädellä tee lopulta mitään. Lyönti ei lähde jaloista ajoissa tai ollenkaan, eikä varsinkaan eteenpäin ja lopputuloksena on nostelua, taaksepäin nojailua ja myöhästelyä. Parhaiten tämä näkyy siinä, että mailan alaraami kolisee ja pallot karkaavat kattoon tai katsomoon.

Baselissa polven alle pitkästä aikaa ilmestynyt teippi vahvistaa käsitystäni siitä, että Nadalin jalat (polvet?) ovat tällä erää loppu. Kenties lopullisesti. Jos jalkatyöstä viedään vaikka viisi prosenttia pois, on se pelistä pois paljon, paljon enemmän. Rafalla tämä vielä korostuu, koska hän on nimen omaan oman lyöntivauhtinsa ja varsinkin kierteensä generoiva pallonlyöjä, eikä kovinkaan hyvä vastapalloon iskijä, kaverin vauhdin hyödyntäjä, kuten kovemmat pommittajat. Ilman säädyllistä lyöntiasentoa ja siis lyönnin jalkatyötä on vaikea lyödä, varsinkaan nopeissa olosuhteissa. Aikaa lyömiselle on yksinkertaisesti liian vähän. Masters-kisan taso ja halliolosuhteet ovatkin liikaa Nadalille.


Näinkö heille siellä kävisi?

Puolivälierät:
Djokovic vs Berdych
Wawrinka vs Anderson
Federer vs Ferrer
Goffin vs Gasquet

Semifinaalit:
Djokovic vs Anderson
Federer vs Gasquet

Finaali:
Djokovic vs Federer

Voittaja:
Djokovic.