torstai 19. heinäkuuta 2018

Jälkipelit: Wimbeldon 2018

No niin. Wimbledon on ohi. Jalkapallon MM-kisat ovat ohi. Penkkiurheilullisen tyhjiön täyttämiseksi palatkaamme vielä hetkeksi Wimbledoniin ja katsokaamme isoa kuvaa sen kautta.

Niinhän siinä sitten kävi, että Novak Djokovic lopulta korjasi koko potin. Tätä vähän jo ennakossani ounastelin, jos siis suursuosikille Roger Federerille jotain matkan varrella tapahtuisi.

Federerin yllättävä tippuminen Kevin Andersonille oli totta kai yllätys ja varsinkin siitä tilanteesta, mistä ottelu lähti kääntymään. Tämänkaltainen tapaturma voi tapahtua tietysti kenelle tahansa, mutta kysymys kaikkien huulilla on, että oliko tämä nyt tässä?

En mene itse sanomaan mitään, mutta melkoista vuoristorataa Federerin pelilliset esitykset tällä ruohokaudella lopulta olivat. Missään vaiheessa ei ehkä aivan nähty sitä letkeintä sveitsiläistä, vaan hyvää peliä seurasi hieman vaatimattomampi ottelu ja pelitason vaihtelu oli lopulta yllättävänkin isoa.

Monet ovat puhuneet suuresta kuormasta ja varmasti monen kuukauden pelaamattomuus ja täydet viikot Wimbledonin alle jättivät jonkinlaiset merkit Federerin kroppaan. Tietynlainen liikkeiden räjähtävyys esimerkiksi Andersonia vastaan oli lopussa jo poissa, mikä selittää varmasti myös sitä hienoista passiivisuutta sekä huonoa osumaa, johon Roger hieman sortui. Hän ei päässyt jaloillaan aivan Andersonin peliin, eikä varsinkaan syöttöihin kiinni, jolloin kurottavaa jäi vain liikaa. Huolestuttavaa tässä oli se, että Kevin Anderson pystyi pitämään Federerin hyvin kurissa myös takakenttäpelissä, eikä sveitsiläinen päässyt hyökkäämään parhaimpien päiviensä malliin, vaan joutui ottamaan monesti liian suuria riskejä, jotka kostautuivat virheinä tai Andersonin ohituksina.

Mutta isoin huoli Federerille ja kaikille muillekin on Novak Djokovic sekä hänen kertakaikkisen onnistunut nousu ja paluu Grand Slam-voittajaksi. Olen sanonut tämän ennenkin ja sanon tämän vielä uudestaan: suurimmat hyötyjät Djokovicin alamäestä loukkaantumisineen ja motivaatio-ongelmineen ovat olleet juuri kuusi edellistä Grand Slamiä jakaneet Federer ja Rafael Nadal.

Djokovic on tehnyt paluuta jo tovin, mutta pala palalta paketti on valmistunut ja hioutunut kohti parempaa ja täydellisempää Djokovicia. Hurjinta voitossa onkin se, että Djokovic on vielä prosessissa pelinsä kanssa. Hän ei ollut vielä missään vaiheessa se lanaaja-Djokovic, joka mursi kaikki allensa jyräämällä vastustajat eräänlaisella totaalitenniksellään, kuten vielä muutama vuosi sitten.

Hänen pelissään on aina ollut valtavan kova puolustus, joka näytteli ison roolin myös Wimbledonissa, kysykää vaikka Rafael Nadalilta. Nadal löi päätään Djokovicin puolustukseen hienossa semifinaalissa lähes jatkuvasti. Djokovic sai kontrailtua Nadalin hyökkäykset ja käännettyä niitä ilkeästi omiksi vastaiskupaikoiksi ja ottamalla kentän takarajan haltuun hän vei Nadalilta aikaa pois. .

Nadalilla oli pitkästä aikaa toki hieno Wimbledon ja periaatteessa paikat jopa viedä Djokovic-ottelu, mutta pieni kärsimättömyys hyökkäämisessä ja varmasti myös vanhat peikot pitivät sitkeästi pintansa espanjalaisen päässä. Djokovic vei ottelun lopulta sen kummempiä ihmeitä esittämättä. Ja juuri tämä kertoo sen tason, jolla Nole juuri nyt liikkuu. Nadalilta olisi vaadittu lähes vuoden peliä (muuall kuin massakentällä), kun taas Djokovicille riitti melko lailla ”perussetti”, toki omalla kovalla tasollaan.

Hänen mentaliteetti ja itseluottamus ovatkin nousseet ja nousivat Lontoossakin peli peliltä. Myös selkeästi alkuvuodesta parantunut fysiikka säestää pelaamista jo erinomaisesti, joten mitä vielä?

Niinpä, kun Djokovic saa peliinsä vielä hyökkäyspelaamisen oikealle vaatimustasolle, mikä voi hyvinkin tulla tämän Wimbledon-voiton seurauksena, on paketti niin timanttisessa kunnossa, että uusi valtakausi on totta. Periaatteessa jo US Openissa voi tärähtää heti uudestaan, sillä se oli hyvinkin todennäköisesti tämän kauden isoin maali. Wimbledon tuli mukavana bonuksena ja ikään kuin etuajassa.

Olemme siirtyneet Djokovicin aikaan.

sunnuntai 15. heinäkuuta 2018

Ennakko: Novak Djokovic vs. Kevin Anderson, Wimbledon finaali 2018

No niin. Niinhän siinä kävi, että molemmat semifinaalit menivät juuri toisin kuin itse veikkasin. Ei anneta sen kuitenkaan lannistaa, vaan tutkaillaan finaalia tuttuun tapaan ennakon muodossa!

On selvää, että kenties isoin asia finaalissa on pelaajien fysiikka ja siis se, miten heidän toipuminen maraton-otteluistaan on onnistunut. Kun pelaajat pelasivat välierissään viiden erän kamppailut, jotka venyivät enemmän tai vähemmän vieläpä jatkogeimeihin, niin on selvää, että niistä palautuminen on iso tekijä sunnuntaina.

Jossain mielessä taakat menevät kuitenkin tasan. Kevin Anderson pelasi pidemmän ottelun, mutta sai täyden välipäivän, kun taas Djokovic pelasi sekä perjantain ja lauantain aikana yhteensä yli viisi tuntia ja sanoisinko, että paljon fyysisempää peliä. Tätä tasoittanee kuitenkin se, että Andersonilla oli pitkä ottelu alla jo ennen semifinaalia Roger Federerin kanssa puolivälierässä. Djokovicin fysiikasta on riittänyt puhetta koko alkuvuosi ja kun Rafael Nadal pääsi ulosmittaamaan miehestä varmasti paljon, niin vaikuttaisi siltä, että Djokovic on fyysisesti lähellä parastaan, mutta se paljonko tankissa on jäljellä, on toinen asia.

Henkisesti paikka ei liene helppo kummallekaan. Djokovicillä toki on kokemusta ties kuinka monesta Grand Slam-finaalista, mutta viimeiset 1,5 vuotta ovat olleet melko synkkiä. Finaali ja varmasti jopa ennakkosuosikin paineet eivät välttämättä ole vielä täysin selkärangasta lähtevä tilanne Djokovicillekaan. Kevin Anderson pääsi puolestaan Grand Slam-finaalien makuun vihdoin viime vuoden US Openissa, vaikka maksoikin siellä vielä ensikertalaisen oppirahoja Nadalin nostellessa lopulta pokaalia. Nyt tilanne on kuitenkin tutumpi, joten hän voi lähteä rennommin turnauksen viimeiseen otteluun. Toki ensimmäinen voitto on aina valtavan työn takana, joten eihän se mitenkään helpolla tule.

Pelillisesti ottelu on jälleen mielenkiintoisten kontrastien kohtaaminen. Kun Anderson pyrkii pelaamaan isolla syötöllään suoran pisteen tai hakemaan tappopaikkaa heti kämmenelleen, on Djokovic valmis pidempään murhaan. Ottelussa Nadalia vastaan Djokovic oli todella kärsivällinen ja antoi Nadalin ottaa paljon ylimääräisiä riskejä ja iskeä vasta tarpeen tullen vastaan. Pitämällä pallon pitkänä ja painavana, Djokovic sai kaivettua lyhyitä palloja, joista pääsi dominoimaan, mutta edelleen varsin hyvillä marginaaleilla. Välillä jopa niin "hyvillä", että Nadal pääsi monta kertaa pallojen aikana takaisin peliin mukaan. Tätä ei juuri nähty esimerkiksi kaksi vuotta sitten, joten se lienee vielä se isoin ero brutaalimpaan Djokoviciin. Tällä kertaa se kuitenkin riitti ja voi olla, että myös finaalissa nuo marginaalit riittävät, sillä Anderson on iso ja varmasti väsynyt mies, joka ei ainakaan liiaksi kentällä ravaa.

Anderson saa ja voi luottaa paljon syöttöönsä, jonka päälle hän on rakentanut varsin mallikkaan pelinsä. Vaihtoehtoja ja variaatioita on paljon, 1+1 (syöttö-kämmen kaikkin suuntiin), jopa serve and volley, aggressiivinen takakenttäpeli ja niin edelleen. Pelissä voi itse asiassa tulla lopulta paljonkin jonkinasteisia palloralleja, sillä Djokovic kaivaa palautuksiaan paljon aktiiviseen peliin ja jos hän ei aivan ääriaggressiiviseksi itseään saa, niin keskikaistan pitkää pommia on luvassa paljon, josta Anderson varmasti pitää ja pystyy kyllä myös vastaamaan, ellei Djokovic onnistu kulmia enemmälti avaamaan.

Vaikka Ansdersonilla on iso syöttö, on sanottava samaan hengenvetoon, että Djokovicin palautukset ansaitsevat niin ikään erityismaininnan. Nadalia vastaan mies tulitti palautuksiaan todella painavina lähes Nadalin nilkoille ja horjutti niillä espanjalaista melko paljonkin. Niissä oli painoa, pituutta ja myös hurjaa varmuutta, johon oli pitkässä ottelussa vaikea iskeä. Andersonin syöttö on toki tulisempi, mutta Djokovicin palautuksia on siis varottava.

Muussa pelissä Andersonin on otettava aktiivinen hyökkäysmoodi heti alusta alkaen käyttöön ja tultava myös verkolle päättämään pisteitä, kuten myös Nadal paljon teki. Jos Djokovicin päästää "rauhassa" puolustamaan, tulevat puolustuslyönnit usein pitkinä takaisin. Verkolta niitä on helpompi jatkotyöstää kuin takaa.

Tiukaksi tämäkin siis tuntuisi parhaassa tapauksessa menevän. Jos pelaajat saavat parhaansa irti, on pitkän ottelun vaara jälleen ilmeinen, varsinkin kun Djokovic ei tunnu aivan kliinisimmässä tappajamoodissaan olevan ja hieman epäröi päänsä kanssa. Ennustan kuitenkin, että Djokovic nappaa 13. Grand Slaminsä, vähän väsähtävän Andersonin nenän edestä erin 3-1.

perjantai 13. heinäkuuta 2018

Ennakko: Semifinaalit, Wimbledon 2018

Huh huh. Olipas kvartsit!

Turnauksen isointa yllätystä seurasi puolivälierissä lopulta kolme odotettua tulosta. Roger Federerin tappio Kevin Andersonille oli kieltämättä hirmuinen yllätys ja sen merkitystä pitänee pohtia erikseen isommassa kuvassa. Kolme muuta semifinalistia sen sijaan hoitivat omat ottelunsa melko odotetusti, vaikkakin jännitettävää riitti. Erityisesti Rafael Nadalin ja Juan Martin del Potron ottelu lienee tällä erää jopa vahvin ehdokas vuoden otteluksi. Ottelun viides erä oli kerrassaan hurjaa katseltavaa kummankin pelatessa hyvin lähellä parasta tasoaan. Ottelu jätti jopa suosikkijoukkueeni Englannin otteet MM-futiksen semifinaalissa lähes täysin varjoonsa.

Mutta mennään semifinaaleihin! Tässä siis ennakot!

Kevin Anderson vs. John Isner
Andersonin järjestämä yllätys oli, kuten sanottua, suuri yllätys. Tapa, jolla voitto tuli, oli varsin huima suoritus. Federerin oltua 2-0 eräjohdossa ja pisteen päästä semifinaalista, ei vaikuttanut juurikaan siltä, että Andersonilla olisi vielä mahdollisuuksia. Hän kuitenkin nousi noilta kuoleman porteilta turnauksen ehdottomasti suurinta ennakkosuosikkia vastaan ja lopulta aina voittoon saakka. Voiton avaimina oli hurja syöttäminen, hyvä ja painava peruslyöntipeli, aggressiivinen ja aloitteellinen palautuspeli sekä erityisesti mentaalinen valmius roikkua mukana ja ottaa lopulta kylmästi se, mitä tarjolle tuli.

Emotionaalisesti Federer-voitto oli kuitenkin niin älytön ponnistus, että semifinaali John Isneriä vastaan voi tuntua aluksi jopa vaikealta. Onko ajatus 100% kasassa? Onko fysiikka kunnossa pitkän ottelun jäljiltä? Onko olo terävä? Ja niin edelleen. Paljon kysymyksiä.

Toki Grand Slamin finaalipaikka on suuren suuri motivoija, mutta mentaalinen tankki voi siis olla hieman tyhjä perjantain semissä. Niin isosta voitosta oli kysymys. Andersonin olisikin saatava hyvä draivi otteluun heti alusta saakka. Löydettävä syöttämisen rytmi, oma tekeminen ja rentous, sillä Anderson lienee monen mielestä ennakkosuosikki otteluun.

Mutta myös Isner otti hyvän voiton puolivälierässään Milos Raonicista ja on nyt jo uransa selvästi parhaassa Grand Slam-suorituksessaan. Energiaa ja nälkää on varmasti paljon jäljellä, sillä tämän vuoden Wimbledonissa mies on toistaiseksi välttynyt maraton-otteluilta. Yksi viisieräinen ja puolivälierän neljäeräinen koitos eivät varmastikaan ole fyysistä tankkia pahemmin vielä tyhjentäneet. Toki tulee muistaa, että turnaus on jo pitkällä ja toisella viikolla isoimmat miehet usein hieman hyytyvät. Terävyys ja viimeinen ponnistus saattaa alkaa yllättävästikin hiipumaan mikä vie niitä pieniä marginaaleja pelistä.

Mutta Isner voi lähteä otteluun rennosti haastamaan. Syöttö on tällä hetkellä niin hurjassa iskussa, että sillä voisi kiusata ketä tahansa tässä turnauksessa. Vain yksittäisiä murtopalloja siellä täällä turnauksessa antanut Isner ei ole vielä kertaakaan (!) syöttöään menettänyt, joten se kertokoon omaa kieltään jätin vireestä. Kun syöttämisen päälle laitetaan oikeastaan kummankin kakkoslyöntien painavuus, niin melkoinen rangaistuspotkukilpailuhan tämä lopulta lienee. Sinällään varmasti hienoa seurattavaa, vaikka välillä toki varmasti vähän puisevaakin.

Hyvin vaikeaa on siis ottelun voittaminen, jos jompikumpi omien syöttöjensä kanssa takkuilee. Tie-breakit ovat hyvinkin todennäköisiä ja ne pienet notkahdukset omissa syötöissä ja syöttövuoroissa kostautuvat karusti ja ovat varmasti jossain määrin ottelun ratkaisu. Suurta pallorallijuhlaa emme näe, vaan leijonaosa pisteistä ratkeaa 1-3 lyönnillä. Syöttö, palautus, kämmen. Boom, boom, boom jälleen kerran.

Anderson on pelaajista periaatteessa monipuolisempi, mutta onko sillä merkitystä, jos Isner syöttää yhtä karusti kuin tähän mennessä. Vähän siis kolikonheittoa, mutta jotenkin on tunne, että Isner on kypsynyt valmiimmaksi pelaajaksi ylipäätään, hän täynnä energiaa ja nälkää, joten amerikkalainen pelaa itsensä vihdoin, 33-vuotiaana ja ensimmäistä kertaa, Grand Slam-finaaliin. Isner 3-2.

Rafael Nadal vs. Novak Djokovic
Toinen semifinaali on pelillisiltä asetelmiltaan täysin toisenlainen. Vaikka tässäkin ottelussa pallo tulee saamaan kyytiä, on taistelu rajuudessaan ja fyysisyydessään täysin toista luokkaa. Jokaisesta pisteestä väännetään armottomasti loppuun saakka. Paljon ratkeaa tässäkin mentaalisesti, mutta myös fyysisesti.

Mentaalisesti ottelu on todellinen herkkupala. Rafael Nadal on Federerin ohella ollut yksi suuri voittaja ja hyötyjä siitä, että juuri Novak Djokovic on ollut telakalla viime vuodet. Nyt kun serbi tekee isoa paluutaan kirkkaimmalle huipulle, nousevat vanhat haamut Nadalin pään sisällä varmasti pintaan. Siitä on jo tovi vierähtänyt kun Nadal on Djokovicin muualla kuin massalla Grand Slam-tasolla voittanut. Tämä kannattaa ehdottomasti pitää mielessä.

Toinen asia, joka kannattaa pitää mielessä on se, ettei Wimbledon myöskään ole Nadalin paras alusta. Djokovicin suora, nopea ja matala rysty Nadalin kämmenelle tuo ruoholla väistämättä vaikeuksia, jos Djokovic sitä uskaltaa rennosti tykittää. Ja jos serbi uskaltaa kääntää rystyään pitkin linjaa, niin ollaan jo selkeästi sellaisella polulla, joka horjuttaa Nadalia varmasti.

Mutta onko Djokovic lopulta vielä valmis? Tämä lienee se suurin kysymys otteluun. Hän voi olla sitä jo fyysisesti ja kyllä, fysiikkaa todella perjantain semifinaalissa testataan.

Henkisest hän on vaikuttanut siltä, että hän on kaivannut nimenomaan näitä suuria otteluita suurimpia vastaan ja tämän suuremmaksi tennisottelu ei juurikaan voi tulla. Edellisestä näin suuresta ottelusta on Djokovicilla tietysti hieman aikaa, joten pystyykö hän käsittelemään tämän toivotusti jää nähtäväksi. Hän kuitenkin tietää ja todennäköisesti jopa ajattelee, että on tällä alustalla parhaimmillaan Nadalia parempi pelaaja. Tuon päälle voi oikealla mindsetillä ja latautumisella rakentaa vaikka mitä.

Lataus ei saa kuitenkaan mennä yli. Turnauksen aikana on tuntunut usein siltä, että Djokovic taistelee tällä hetkellä kaikkia vastaan. Vastustajaa, tuomaria, yleisöä ja kenttää vastaan. Näin ei saa olla semifinaalissa, sillä Nadal tekee tällä hetkellä paljon, todella paljon asioita oikein. Jos Djokovicin fokus on jotain muuta kuin 100%, niin Nadal kävelee hänen ylitseen. Jos taas Djokovic on oikealla asenteella liikkeellä, niin tässä voi olla jopa klassikon ainekset Djokovicin uuden tulemisen tai Nadalin suuruuden mittaamisen muodossa.

Pelillisesti Nadal on ollut turnauksessa aggressiivinen ja hakenut aktiivisesti nopeitakin ratkaisuja, kun taas Djokovic on vahvuudestaan huolimatta nojannut peliään hieman passiiviseksi keskikaistan pommitukseksi. Kulmat aukeaa vasta kun vastustaja ne avaa. Jos Djokovic jatkaa näin, Nadal ottaa kyllä ohjat, jonka jälkeen peli on toki vasta puoliksi lapasessa. Tuon jälkeen Nadalin tulee murtaa vielä Djokovicin vastaiskut ja puolustus, jotka eivät ihan vielä yhtä hurjalla tasolla kuin parhaina päivinä ole, mutta hyvin kovia kuitenkin. Pitkässä juoksussa on ehkä hieman vaikea vielä nähdä, että pelkällä puolustamisella Djokovic Nadalin kaataisi. Kyllä Wimbledonin voittamiseksi tarvitaan hurjasti myös aktiivista hyökkäystä, jota myös Djokovicin on tehtävä valtavat määrät. Harvoin nyky-Nadalkaan hyökkäämiseensä kaatuu.

Keli lupailee sadekuuroja, joten katon sulkeminen saattaa olla todennäköistä. Se palvelisi todennäköisesti enemmän Djokovicia, joka kaipaa enemmän stabiiliiutta lyöntiensä tekemiseksi.

Ehkä pieni painotus hurjan taistelumoodinsa vuoksi Nadalin nurkkaan, mutta aika 50-50-ottelu tämäkin parhaimmillaan on. Sanotaan, että Nadal finaaliin erin 3-1.

Eurosport ja EurosportPlayer näyttävät ottelut.

keskiviikko 11. heinäkuuta 2018

Ennakko: Puolivälierät Wimbledon 2018

Myös Wimbledonin tennisturnaus on saavuttamassa MM-jalkapallohuuman kaltaista loppuhuipennusta! Tässä ennakot puolivälieriin, jotka pelataan keskiviikkona!

Roger Federer vs. Kevin Anderson
Oman parhaan tuloksensa Wimbledonissa puolivälieräpaikallaan tekevä Kevin Anderson lähtee haastamaan turnauksen suurinta suosikkia, Roger Federeriä. Tilanne ei ole tietenkään, eikä mitenkään helppo, vaikka peli olisi Andersonilla miten hyvässä kuosissa tahansa.

Federer on nurmella kuin kotonaan, eikä häntä Andersonin moukarointikaan kovin helpolla hetkauta. Federer kykenee hyödyntämään maksimaalisesti myös vastustajan lyönnin voiman ja ikään kuin kontrailemallakin viemään peliä pitkän etelä-afrikkalaisen ulottumattomiin.

Puhumattakaan Federerin jumalaisesta syöttämisestä, jonka päälle on erittäin mukavaa rakentaa kakkoslyöntien hyökkäys- ja usein myös suorat tappopaikat. Andersonin tulisikin tulittaa niin suoraa ja matalaa luotia kuin mahdollista, jotta Federer olisi edes hetkellisesti horjutettavissa. Pitkiin pisteisiin tällä alustalla ei juurikaan Federerin kanssa päästä, joten vaikeaa on.

Federer vie peliä tällä hetkellä yksinkertaisesti niin hyvin, että Andersonilla pitää olla todella pöljä tulituspäivä kaikkiin mahdollisiin kulmiin. Sellainen päivä, jota häneltä ei olla kenties vielä koskaan nähty. Varsinkaan Federeriä vastaan, jolta ensimmäinen voitto olisi napattava nyt melko tiukassa paikassa. Federer nauttii, blokkaa ja iskee aavistuksen ehkä väsyneenkin jätin kustannuksella jatkoon suoraan erin 3-0.

Milos Raonic vs. John Isner
Yläkaavion toinen peli on luonteeltaan hieman toisenlainen. Tässä parissa syöttäminen korostuu niin karusti kuin vain syöttäminen voi korostua. Hienouksilla ei juurikaan mässäillä, vaan lähes kaikki perustuu syötön maksimaaliseen hyödyntämiseen. Boom, boom, boom ja tiebreakkejä pukkaa todenäköisesti 3-4 kpl. Pitkät miehet iskenevät syöttöjään ja kyttäävät sitä kaverin mahdollista heikkoa syöttöhetkeä, jolloin iskeä ja luoda painetta. Tasaisempi syöttäjä on lopulta vahvoilla.

Pelillinen monipuolisuus ei ole mielestäni koskaan ollut Raonicin vahvuuksia. Hänen monotoninen ja usein ennalta-arvattavakin pommituksensa on saanut yksipuolisuudestaan ja joskus jopa passiivisuudestaan kritiikkiä, johon on helppo yhtyä. Siinä mielessä John Isnerin voimapeliä onkin ollut miellyttävämpi katsella,sillä hän on myös yllättävän monipuolinen ratkaisuissaan. Kämmen lähtee syötön perään hyvinkin moneen suuntaan ja vieläpä tappavan tehokkaasti.

Isnerillä on myös jonkinlainen henkinen yliote Raonicistä, sillä neljästä kohtaamisesta hän on vienyt kolme. Tiebreakit ovat olleet aika tuttu näky. Isner on tällä haavaa kenties myös tuoreempi ja vaikka Raonicilla on Wimbledonista huomattavasti parempi rekordi, niin Isner jatkaa erin 3-1.

Novak Djokovic vs. Kei Nishikori
Tämä parivaljakko lienee yksi eniten ennakkopalstatilaa tässä blogissa saanut pari. Tuntuu, että he ovat kohdanneet miljoona kertaa blogin 6.5 vuoden aikana. Asetelma on kuitenkin jälleen kerran suht samankaltainen kuin aina ennenkin. Kahden periaatteessa hyvin samankaltaisen pelaajan kohdatessa parempi usein teurastaa heikomman.

Juuri nyt vaikuttaa siltä, että Novak Djokovic on löytämässä hurjinta pelikuntoaan niin fyysisesti kuin varsinkin mentaalisesti ja juuri sopivasti siis Grand Slamin loppurientoihin. Hän on taklannut tässä turnauksessa jo monta kysymystä vastustajien haasteista yleisön buuauksiin, joten Djokovic on käynyt läpi hurjan mentaalisen myllyn.

Kun pelit vain kovenevat, uskon, että Djokovic vain paranee. Paluunsa jälkeen hän on saanut parastaan irti nimenomaan näissä otteluissa kovimpia vastaan ja mentaalinen terä on ollut tylsä ennemminkin ns. 'tusinamiehiä' vastaan. Nyt panokset ovat jo sitä luokkaa, että nälkä riittää varmasti. Sitä se lienee myös pelin osalta, sillä Djokovic on syöttänyt ja varsinkin palauttanut jo hyvin lähellä omaa parasta tasoaan. Alkukauden aikana peli on rakentunut pala palalta kohdilleen ja pidän edelleen Djokovicia ehkä suurimpana haastajana Federerille.

Jos ja kun ajatusmalli Nishikori-otteluun hänen kohdaltaan on jotain tyyliin: "mitä sinä teet, minä teen vielä paremmin", niin hyvin vaikea nähdä tässä loukkaantumisistakin jo hieman kärsineen Nishikorin saavan mitään palaa. Djokovic jatkoon 3-0.

Rafael Nadal vs. Juan Martin del Potro
Ehkä päivän odotetuin kohtaaminen. Ainakin tämä matsi nostatti vettä kielelle jo turnauksen ennakon aikoihin. Silloin en toki odottanut Nadalilta aivan näin hurjaa virettä ja kun Del Potro on hieman tuskaillut sekä pelannut pitkän, kahdelle päivälle venyneen, neljännen kierroksen ottelunsa, niin joudun ennakosta poiketen povaamaankin Nadalin voittoa.

Hänen pelinsä on pitkästä aikaa ollut Wimbledonissa kuosissa. En tiedä lieneekö syynä kuuma keli ja korkeampi pomppu, josta iskeä vai mikä, mutta hyvin vahva hän on Lontoossa tänä vuonna ollut. Itseluottamus Roland Garrosin jälkeen lienee muutenkin tapissa, joten hänen kannaltaan näyttää hyvältä.

Del Potro aloittaa tänään tosiaan jo kolmannen perättäisen pelipäivänsä. Se voi olla isolle miehelle liikaa, sillä nyt mennään jo Grand Slamin toista viikkoa. Varmasti yksi välipäivä olisi maistunut argentiinalaisellekin. Nadal on vielä siinä mielessä pahimpia mahdollisia vastuksia, koska pallo tulee peliin nurmellakin usein.

Pelillinen asetelma on herkullinen. Kummankin kämmenet ovat hurjassa iskussa, joten iso kysymys on, kumpi pelaajista pääsee hyödyntämään sitä enemmän. Vasuri vastaan oikuri tekee kämmen versus rysty -asetelman lähes väkisin, joten siitä päästään pohtimaan rystyjä. Delpo on joutunut luottamaan viime vuodet ranneongelmiensa johdosta paljon alakierrerystyynsä ja tänään sitä nähtäneen paljon myös toisesta syystä. Hän ei halua jättää Nadalille korkeita pomppuja, joihin tämä pääsisi kämmenmyllyään rakentamaan. Matalaan, liukuvaan slaissiin sitä on huomattavasti vaikeampi tehdä. Toki kuollut alajenga saa Nadalilta sellaisen kyydin, että sitä Delpon on varottava tarjoilemasta.

Vastaavasti Nadal käyttänee tänään paljon slaissia rystyltään ja käytännössä samasta syystä. Delpon kämmenpommi lähtee tulisesti jo lantion tasolta, joten kovin luuppimaista yläjengaa ei sinne sovi paljonkaan antaa. Ei edes liikuttamistarkoituksissa, sillä Delpon kämmen suoraan juoksusta on yksi hurjimpia tykkejä tourilla.

Syöttö ja palauttaminen näyttelevät tietysti myös isoa roolia. Nadalin palautuspositio on vaihdellut kovasti, mutta selvää on, että takapressuista palauttaminen ei liene pelin viemisen kannalta se otollisin. Isolta mieheltä olisi vietävä kaikki aika pois ja pelattava paljon tämän selän taakse, mutta ennen kaikkea Del Potro on saatava syötöistä lähtien liikkeelle. Jos Nadal onnistuu siinä tarpeeksi hyvin, on peli selvä. Jos taas Del Potron tulitus toimii ja hän saa tehdä sitä riittävästi tulee tästä todella tasainen peli.

Uskon kuitenkin siis espanjalaisen aggressioon ja argentiinalaisen väsymykseen, joten Nadal jatkaa 3-1.

maanantai 2. heinäkuuta 2018

Ennakko: Wimbledon 2018

Kauden kolmas Grand Slam, Wimbledon, alkaa tänään! Tässä ennakko ja tällä kertaa poikkeuksellisesti helteisestä Kreikasta käsin! Lomaa siis pukkaa.

Viime viikolla eräs kollegani kysyi lounastelun yhteydessä onko Wimbledoniin nimettävissä ketään suosikkia. Tavallaan kysymys oli oikeutettu, sillä Roger Federerin toissa viikko ei täysin vakuuttanut ja kun yllättävä tappiokin Hallen finaalissa tuli, epäilykset sveitsiläistä kohtaan kasvoivat. Federerin tilannetta käytiin jo edellisessä postauksessa melko laajasti läpi, joten ei mennä siihen enää sen koommin. Itse näkisin, että Hallen ”heikompaan” viikkoon vaikuttivat jossain määrin loppuviikkoa kasvanut kuorma sekä alustan heikohko kunto, johon ruohokuningas ei täysin luottanut. Se, miten tuo finaalitappio puolestaan vaikutti Federerin peliin, jää nähtäväksi. Alkukierroksilla tuskin mitään yllättävää nähdään ja ellei loukkaantumisia tule, on Federer erittäin pitkällä tänäkin vuonna. Finaaliainesta.

Vaikkei tällä kertaa muita ihan Federerin kaliiberin suosikkeja löydykään, niin haastajia toki on. Federerin puolella kaaviota majailevat muun muassa sellaiset nimet kuin Marin Cilic, Sam Querrey ja Borna Coric, jotka parhaimpana päivänään laittavat Federerin hyvinkin ahtaalle..

Varsinkin Cilicin kohdalla voisi vihdoin olla aika ottaa se iso voitto jo Federeristä. Se kysyy kuitenkin paljon päätä, joka ei aina ole ihan koko matsin aikaa vakuuttanut, kuten vaikkapa tämän vuoden AussiOpen-finaalissa. Cilic kuitenkin tietää pelilliset keinot Federerin horjuttamiseksi ja ehkä jopa kaatamiseksi. Hän on varmasti oppinut tappioistaan, joten ei se nyt ihan mahdotonkaan paikka ole.

Coricin hyvästä Halle-voitosta huolimatta näkisin, että Wimbledonissa hän ja myös Querrey tarvitsevat hieman apuja myös Federeriltä itseltään. Joko huonon päivän, väsymyksen tai loukkantumisen muodossa. Coric olisi törmäyskurssilla Federerin kanssa jo neljännellä kierroksella.

Isoimmat uhat tulevat kuitenkin todennäköisesti kaavion toiselta puolen ja siis ehkä vasta finaalissa. Pakka on melko kivasti sekaisin, kun Andy Murrayn ja Novak Djokovicin rankingit loukkantumisten jäljiltä ovat mitä ovat ja mielenkiintoisia kohtaamisia on luvassa jo ensimmäiselle viikolle yllin kyllin.

Andy on kuitenkin vielä niin pahasti vaiheessa, että brittikatseet on syytä siirtää joko jalkapalloon tai brittiykköseen Kyle Edmundiin, joka on paukutellut isosti ja lupaavasti viime aikoina. Voitto Murraysta Queensin nurmella oli iso askel hänelle ja konkretisoi paljon asioita varsinkin mentaalisella tasolla.

Djokovic onkin sitten se kisan isoin musta hevonen. Hänen pelinsä on loksahdellut pala palalta kohdilleen ja ei tässä enää kovin kaukana siitä parhaasta tasosta oikeasti olla, jolloin serbin voittamisesta tulee karmean vaikeaa. Ongelmana on edelleen tietty epätasaisuus otteluiden välillä ja niiden sisällä. Tuntuu kuin hän ei ihan täysillä syttyisi niihin ”helpoimpiin” otteluihin, vaan vasta isoihin otteluihin. Niissä puolestaan on esiintynyt vielä pientä tukkoilua hermojen kanssa, joka toki paranee yhdessä kisatuntuman kanssa peli peliltä. Toisella viikolla Djokovic, kuten myös muut jo Grand Slam-voittoja haalineet pelaajat tyyliin Nadal ja Juan Martin del Potro ovat erittäin vaarallisia pelaajia. Sanoisin, että vaarallisin toisella viikolla heistä lienee juuri Djokovic.

Tämä varsinkin siksi, että Nadalin ruohopeli on hakenut viime vuosina pahasti, eikä nopeampi ja matalampi pomppu suosi tätä varttuneempaa Nadalia juurikaan. Jos ja kun kentät toisella viikolla kuluvat ja jos Nadal löytää ruoholle mojonsa, niin tilannetta on syytä tarkastella ensimmäisen viikon jälkeen uudestaan.

Turnauksen jätit Del Potron ja esimerkiksi Federerin kaavion puolella oleva John Isner ovat vaaran paikkoja perinteisesti kaikille. Vaikka molempien nurmimenestyksestä on jo aikaa ja voidaan periaatteessa olla myös montaa mieltä, niin tuoreina he ovat syöttö-kämmenyhdistelmineen pelottava yhdistelmä. Ensimmäisen viikon kuorma määrittelee valtavasti isompaa menestystä.

Uuden sukupolven pakka lienee Coricia lukuun ottamatta tämän vuoden ruoholla vielä sekaisin. Nick Kyrgiosilla olisi mahdollisuudet varsinkin Wimbledonissa vaikka mihin, mutta ääliömäisyydet jatkuvat, joten ei taida napata. Ei voi kuin ihmetellä kaverin asennetta. Kvartseihin mahdollisesti heittämällä, mutta päätyynkin olisi pelillisiä eväitä riittävästi.

Alexander Zverevin ja Dominic Thiemin pelit eivät aivan tällaisinaan istu ruoholle yhtä nätisti kuin massalle, joten hieman ohi menee vielä tämä vuosi.

Näillä mennään:

Puolivälierät:
Federer vs. Gasquet
Cilic vs. Isner
Djokovic vs. Kyrgios
Nadal vs. Del Potro

Välierät:
Federer vs Cilic
Djokovic vs. Del Potro

Finaali:
Federer vs. Djokovic

Voittaja:
Federer.

Eurosport näyttää turnauksen kanavillaan sekä EurosportPlayer-palvelussaan.