Tämän vuoden IPP Open -kisaturismini jäi lopulta finaalipäivän varaan. Lasten sairastelu pistää lapsiperheiden suunnitelmia usein uusiksi, eikä perheemme ole poikkeus. Tälläkin kertaa kaikki kääntyi kuitenkin parhain päin ja edellispäivinä kuumeillut poikani (6v) pääsi tänään ensimmäistä kertaa elämässään viralliseen tenniskatsomoon.
Futis- ja lätkäkatsomot ovat jo tuttuja, joista varsinkin jälkimmäinen tuntuu olevan suosiossa pelin vauhdin ja erilaisen oheistoiminnan vuoksi. Maajoukkuepelien yhteydessä Jumbotronin spotitkin ovat tärkeässä roolissa. Tässä mielessä hieman jännitti pojan viihtyminen tenniskatsomossa, kun jättimäisestä videotaulusta ei ollut tietoakaan, eikä kentälläkään menty porukalla päädystä päätyyn.
Mutta onhan meillä Jarkko. Suomalaisuus alkaa hahmottumaan pienen pojan päässä myös urheilun saralla ja ymmärrys siitä, ketä kotikatsomossa kannustetaan alkaa olla ilmeistä. Pelaajien tullessa kentälle IPP Openin finaalia varten, pojalle oli vielä epäselvää kumpi pelaajista on "se Niäminen", mutta ottelun jälkeen hän muistanee Jarkko Niemisen koko loppuelämänsä.
Ei vain sen hienon ja vakuuttavan esityksen ansiosta, jolla Ricardas Berankis saatiin tänään pelillisesti täysin sekaisin, vaan sen miten Jarkko huomioi faninsa ottelun jälkeen. Tunnollisesti ja kärsivällisesti mies kirjoittaa nimmareitaan niin pitkään, ettei kukaan jää ilman. Nuo hetket ovat pieniä Jarkolle, mutta isoja, todella isoja, kuusivuotiaille.
Kun poika sanoo ujouttaan vastaan taistellen varovaisesti "onnea" ja se Nieminen vastaa poikaa silmiin katsoen "kiitos, kiitos", ollaan niin ytimessä kuin olla voi. Nuo hetket piirtyvät junnun mieleen ikuisesti ja toimivat innoittajina lajin parissa varmasti pitkään.
Kotiin päästyään poika muistelee silmät kirkkaina matsia, mutta ennen kaikkea tuota yksittäistä kymmenen sekunnin tapahtumaa. Hakkaapa hän myös loppuillan tennispalloa huoneensa kaappien oviin hikinauhat ranteissaan täysin oma-aloitteisesti.
Kun ilta päättyy vielä kysymykseen: "isi, milloin mennään katsomaan seuraavan kerran sitä Niemisen peliä?", on vaikea väittää, etteivätkö nämä urheilijasankarit olisi näille poikasille esikuvia ja idoleita, joita apinoidaan ja ihannoidaan, oli se laji sitten mikä tahansa.
Jos laji on tennis, on Jarkkoa parempaa esikuvaa hankala löytää.
Vasurilla on nimestään huolimatta poliittisesti täysin sitoutumaton tennisblogi,
joka käsittelee tennistä niin katsojan, pelaajan, valmentajan kuin yrittäjänkin vinkkelistä.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste IPP Open. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste IPP Open. Näytä kaikki tekstit
17/11/2013
12/11/2013
Kausi ohi, pelit jatkuu
Tämän vuoden osalta viimeisetkin isot pojat lähtivät lomille eilen, Davis cup -finalisteja lukuun ottamatta. Niin ja onhan Jarkkokin vielä tämän viikon tulessa Talissa, IPP Openissa.
Niputetaan ATP-kausi supersuosittuine Fashion Awardseineen lähiviikkoina.
Tällä viikolla fokus siis Talissa. Pyrin itse paikan päälle ainakin perjantaina ja lauantaina. Nähdään siellä!
Niputetaan ATP-kausi supersuosittuine Fashion Awardseineen lähiviikkoina.
Tällä viikolla fokus siis Talissa. Pyrin itse paikan päälle ainakin perjantaina ja lauantaina. Nähdään siellä!
16/01/2013
Hajaheittoja: Australian Open 2013, päivä 3
Ensimmäisiä hajaheittoja tämän vuoden Openista, olkaa hyvä!
***
Marraskuu 2012. Tali. Lukas Lacko voittaa IPP Openin.
Tammikuu 2013. Melbourne. Lukas Lacko vääntää viisi erää Janko Tipsarevicin (ATP-8) kanssa Australian Openissa.
Marraskuu. 2013. Tali. Sinäkin katsomossa?
***
Ymmärtääkseni Australiassa ollaan toistaiseksi oltu melko siivosti. Baghdatiskin on keskittynyt tänä vuonna käyttämään mailaansa enimmäkseen pallon lyömiseen. Jerzy Janowiczillä oli kuitenkin jo yritystä. Tuon jälkeen oli vielä koputellut mailallaan tuomarituolia ja heittänyt vedet kentälle... Siis juomapullostaan. Vaikuttaakin siltä, että joku sulaa helteessä tosissaan tänäkin vuonna. Se voi olla juuri Jerzy.
***
Ryan Harrison eilen: "I can surprise Djokovic." Ryan Harrison tänään: 6 voitettua geimiä ja kotiin. Se siitä yllätyksestä.
***
Jarkko pelaa huomenna Ivan Dodigia vastaan. Veijarit ovat treenanneet paljon yhdessä ja huhut kertovat, että Ivan ei ole treeneissä saanut Jarkolta erääkään. Numerolappu rinnassa asiat aina hieman muuttuvat, mutta mikään ei horjuta uskoamme Jarkkoon. Ottelu pelataan mitä ilmeisimmin kentällä, jolla ei ole kameroita, joten on tyydyttävä livescore-seurantaan.
***
Ja Twitter-kansalle vielä pakollinen suositus: @UL_eerikainen. Ehdottomasti seurantaan. Mies on ollut Twitterissä ehkä noin kolme päivää ja informoi jo imuroinnistaankin. Loistavien tennistweettien ohella.
***
Eteenpäin!
***
Marraskuu 2012. Tali. Lukas Lacko voittaa IPP Openin.
Tammikuu 2013. Melbourne. Lukas Lacko vääntää viisi erää Janko Tipsarevicin (ATP-8) kanssa Australian Openissa.
Marraskuu. 2013. Tali. Sinäkin katsomossa?
***
Ymmärtääkseni Australiassa ollaan toistaiseksi oltu melko siivosti. Baghdatiskin on keskittynyt tänä vuonna käyttämään mailaansa enimmäkseen pallon lyömiseen. Jerzy Janowiczillä oli kuitenkin jo yritystä. Tuon jälkeen oli vielä koputellut mailallaan tuomarituolia ja heittänyt vedet kentälle... Siis juomapullostaan. Vaikuttaakin siltä, että joku sulaa helteessä tosissaan tänäkin vuonna. Se voi olla juuri Jerzy.
***
Ryan Harrison eilen: "I can surprise Djokovic." Ryan Harrison tänään: 6 voitettua geimiä ja kotiin. Se siitä yllätyksestä.
***
Jarkko pelaa huomenna Ivan Dodigia vastaan. Veijarit ovat treenanneet paljon yhdessä ja huhut kertovat, että Ivan ei ole treeneissä saanut Jarkolta erääkään. Numerolappu rinnassa asiat aina hieman muuttuvat, mutta mikään ei horjuta uskoamme Jarkkoon. Ottelu pelataan mitä ilmeisimmin kentällä, jolla ei ole kameroita, joten on tyydyttävä livescore-seurantaan.
***
Ja Twitter-kansalle vielä pakollinen suositus: @UL_eerikainen. Ehdottomasti seurantaan. Mies on ollut Twitterissä ehkä noin kolme päivää ja informoi jo imuroinnistaankin. Loistavien tennistweettien ohella.
***
Eteenpäin!
18/11/2012
IPP Open & Ortolääkärit Open 2012, la 17.11.2012, Helsinki
Finaalit lähestyvät kovaa vauhtia, mutta palataan nopeasti vielä Talin eilisiin tunnelmiin. Ohjelmassa oli niin miesten kuin naistenkin osalta nelinpelin finaalit ja kaksinpelin semifinaalit.
***
Liian usein tulee jotenkin vähäteltyä nelinpeliä. Omissa sarjamatseissakin se tuntuu olevan juuri se matsi, johon pelaajia on usein vaikea saada jäämään. Aika harvoin sitä edes treenataan ja jos treenataan, niin seisoskeluksihan se menee.
Siksi olikin todella avartavaa katsella pitkästä aikaa kunnon nelinpeliä ja vielä siis paikan päällä. Viime postauksessa oli puhetta kaksinpelin temposta ja liikkumisesta, mutta eipä meno nelurissakaan seisoskeluksi mennyt. Käsittämättömiä lyöntejä, hakuja ja pisteitä tuli hurja määrä. Pallo tuntui viuhuvan välillä niin, ettei silmä pysynyt mukana ja nämä veijarit lätkivät menemään ratkaistakseen pallon usein todella näyttävällä leikkurivolleyllä tai smashillä. Samettisia kosketuksia näkee parhaiten nelurissa.
Vielä kun lisätään se, että miesten nelinpelifinaalin draamankaari oli vähintäänkin yhtä viihdyttävä kuin itse pelikin, niin katselunautinto oli huipussaan ja inspiraatio tuleviin nelureihin on saavutettu.
Niin ja naisten nelinpelin finaalissa pelasi identtiset kaksoset Ukrainasta, Nadia ja Ludmila Kitshenok. Kaksosten peliasut, tossut ja mailat olivat täysin yhteneväiset, joten itse en ollut missään vaiheessa varma esimerkiksi siitä, että syöttikö heistä aina vain se kummalla kulki. Hämäävää.
***
Lukas Lackon ja Benjamin Beckerin välinen semifinaali vahvisti perjantaista havaintoa liikkumisen mielettömyydestä ja tärkeydestä. Kaverit ensinnäkin lukevat peliä niin hyvin, että he tuntuvat ottavan pieniä varaslähtöjä koko ajan, mutta siitä huolimatta se, miten äijät pääsevät jaloillaan pallon alle ja kaivavat vaikeimpiakin pommeja takaisin peliin on hurjaa. Ja sanotaan kauniisti vaikka omaan pelaamiseen peilaten sen verran, että jalkojen merkitys tuli itselle taas kerran selväksi. Suurinta kehityskohdetta ei tarvitse enää miettiä.
***
Jarkon ja saksalaisen Jan-Lennard Struffin välinen matsi oli tietysti päivän pääpeli. Hienoa pelaamista molemmilta pelaajilta, mutta ison hatunnoston ansaitsee Struff. Hän tuli peliin todella ennakkoluulottomasti ison pelinsä kanssa ja pisti Jarkon todella tiukalle.
Struffin peli näytti todella valmiilta ja Jarkolla oli omien sanojensakin mukaan vaikeuksia lukea kaveria peliä. Saksalainen paukutti kummaltakin puolelta todella näyttävästi ja vahvasti, mutta erityisesti kämmenessä oli hienoa tekemisen meininkiä. Lyönnin jalkatyö oli vaikuttavinta, mitä näin koko viikonlopun aikana. Se suuntautui lähes poikkeuksetta upeasti ylös eteenpäin ja toi lyöntiin hurjasti lisää painoa. Oppikirjamateriaalia sanoisin.
Rysty oli myös varsin letkeän näköinen, että painavuudessaan se oli varmasti ikävä lyönti vastata. Isoin miinus pelistä löytyi ehkä sittenkin päästä. Tiukoissa paikoissa mies (tai poika) sortui usein joko kaksoisvirheeseen tai helppoon virheeseen, joita ei todellakaan tullut montaa ennen ottelun kolmatta erää. Siksi ne kai pelistä esiin nousivatkin. Kolmannessa erässä Struff vaikutti jo aavistuksen väsähtäneeltä ja samalla hänen virhemääränsä nousi selvästi, mutta rohkaiseva esitys häneltä ja Jarkko vaikutti todella helpottuneelta ottelun voitettuaan. Painetaan siis Struffin nimi mieleen.
Jarkon peliin ei ole paljon lisättävää edelliseen matsiin verrattuna. Jälleen huono alku, sillä nyt ei toimineet jalat ennen erän puolta väliä. Ikävimmin tämä näkyi syötössä, jossa Jarkko ei tehnyt jaloillaan mitään. Noin 120 km/h vauhti tietää Struffin kaltaisia pommittajia vastaan aina vaikeuksia. Siitä huolimatta Jarkko pelasi hienosti itsensä otteluun sisään ja käänsi sen lopulta voitoksi vaikka pitkään näytti siltä, että Struff on kentän parempi pelaaja. Toisessa erässä Jarkko nosti hieman tempoa ja Struff jäi vähän kyydistä.
Kaiken kaikkiaan eilen nähtiin juuri sitä aggressiivista Jarkkoa, jota toivoisi aina näkevänsä. Kyllä Jarkkokin osaa sitä palloa lämätä kuin vierasta sikaa, kun hän sillä päällä on. Nyt ei mennyt oikeastaan missään vaiheessa läpsyttelyksi ja jos meni, niin Struff muistutti aika näyttävästi ettei kannata. Hyvä niin ja näimme juuri sitä Jarkkoa mitä halusimmekin. Hyvä esitys siis Jarkolta! C'mon!
***
Turnauksen linjatuomarit olivat unessa. Milloin he missasivat pitkiä syöttöjä, milloin jalkavirheitä. Annetaan jotain kuitenkin anteeksi eli vaikka nuo syötön takarajatuomaroinnit, sillä se jos mikä on koiran hommaa. Pallo tulee flättinä kahtasataa, joten vaikeaahan se on nähdä oliko pallo ulkona vai ei.
Mutta sitten on tämä jalkavirhetuomarointi. Valitettavasti Jarkolla on syötössään ikävä tapa hilata oikea jalka syötön aikana noin 15-20 cm eteenpäin, jolloin jalkavirheen todennäköisyys kasvaa huomattavasti. Nyt Jarkolle tuomittiin ehkä noin viisi jalkavirhettä, mutta todellisuudessa niitä nähtiin vähintään kaksinkertainen määrä.
Mielenkiintoisin tilanne sattui ottelupalloon. Ykkössyötössä jalkavirhe tuomittiin, mutta kakkossyötössä se jätettiin huutamatta ja Jarkko voitti pisteen sekä ottelun syötöllään.
Miksi on niin vaikeaa huutaa kaikki jalkavirheet? Jos ne näkyvät katsomoon, niin ne näkyvät varmasti myös linjatuomarille. Eikö tuomaripoloisella ole munaa huutaa kahta jalkavirhettä peräkkäin, varsinkaan ottelupallossa, vai onko kivempi vetää kotiyleisön paineessa kotiin päin? En tiedä, mutta käsittämättömältä se tuntui, enkä ollut asian ainoa ihmettelijä takarajan kohdilla.
***
Ja nyt finaalin kimppuun. Go Jarkko, go!
***
Liian usein tulee jotenkin vähäteltyä nelinpeliä. Omissa sarjamatseissakin se tuntuu olevan juuri se matsi, johon pelaajia on usein vaikea saada jäämään. Aika harvoin sitä edes treenataan ja jos treenataan, niin seisoskeluksihan se menee.
Siksi olikin todella avartavaa katsella pitkästä aikaa kunnon nelinpeliä ja vielä siis paikan päällä. Viime postauksessa oli puhetta kaksinpelin temposta ja liikkumisesta, mutta eipä meno nelurissakaan seisoskeluksi mennyt. Käsittämättömiä lyöntejä, hakuja ja pisteitä tuli hurja määrä. Pallo tuntui viuhuvan välillä niin, ettei silmä pysynyt mukana ja nämä veijarit lätkivät menemään ratkaistakseen pallon usein todella näyttävällä leikkurivolleyllä tai smashillä. Samettisia kosketuksia näkee parhaiten nelurissa.
Vielä kun lisätään se, että miesten nelinpelifinaalin draamankaari oli vähintäänkin yhtä viihdyttävä kuin itse pelikin, niin katselunautinto oli huipussaan ja inspiraatio tuleviin nelureihin on saavutettu.
Niin ja naisten nelinpelin finaalissa pelasi identtiset kaksoset Ukrainasta, Nadia ja Ludmila Kitshenok. Kaksosten peliasut, tossut ja mailat olivat täysin yhteneväiset, joten itse en ollut missään vaiheessa varma esimerkiksi siitä, että syöttikö heistä aina vain se kummalla kulki. Hämäävää.
***
Lukas Lackon ja Benjamin Beckerin välinen semifinaali vahvisti perjantaista havaintoa liikkumisen mielettömyydestä ja tärkeydestä. Kaverit ensinnäkin lukevat peliä niin hyvin, että he tuntuvat ottavan pieniä varaslähtöjä koko ajan, mutta siitä huolimatta se, miten äijät pääsevät jaloillaan pallon alle ja kaivavat vaikeimpiakin pommeja takaisin peliin on hurjaa. Ja sanotaan kauniisti vaikka omaan pelaamiseen peilaten sen verran, että jalkojen merkitys tuli itselle taas kerran selväksi. Suurinta kehityskohdetta ei tarvitse enää miettiä.
***
Jarkon ja saksalaisen Jan-Lennard Struffin välinen matsi oli tietysti päivän pääpeli. Hienoa pelaamista molemmilta pelaajilta, mutta ison hatunnoston ansaitsee Struff. Hän tuli peliin todella ennakkoluulottomasti ison pelinsä kanssa ja pisti Jarkon todella tiukalle.
Struffin peli näytti todella valmiilta ja Jarkolla oli omien sanojensakin mukaan vaikeuksia lukea kaveria peliä. Saksalainen paukutti kummaltakin puolelta todella näyttävästi ja vahvasti, mutta erityisesti kämmenessä oli hienoa tekemisen meininkiä. Lyönnin jalkatyö oli vaikuttavinta, mitä näin koko viikonlopun aikana. Se suuntautui lähes poikkeuksetta upeasti ylös eteenpäin ja toi lyöntiin hurjasti lisää painoa. Oppikirjamateriaalia sanoisin.
Rysty oli myös varsin letkeän näköinen, että painavuudessaan se oli varmasti ikävä lyönti vastata. Isoin miinus pelistä löytyi ehkä sittenkin päästä. Tiukoissa paikoissa mies (tai poika) sortui usein joko kaksoisvirheeseen tai helppoon virheeseen, joita ei todellakaan tullut montaa ennen ottelun kolmatta erää. Siksi ne kai pelistä esiin nousivatkin. Kolmannessa erässä Struff vaikutti jo aavistuksen väsähtäneeltä ja samalla hänen virhemääränsä nousi selvästi, mutta rohkaiseva esitys häneltä ja Jarkko vaikutti todella helpottuneelta ottelun voitettuaan. Painetaan siis Struffin nimi mieleen.
Jarkon peliin ei ole paljon lisättävää edelliseen matsiin verrattuna. Jälleen huono alku, sillä nyt ei toimineet jalat ennen erän puolta väliä. Ikävimmin tämä näkyi syötössä, jossa Jarkko ei tehnyt jaloillaan mitään. Noin 120 km/h vauhti tietää Struffin kaltaisia pommittajia vastaan aina vaikeuksia. Siitä huolimatta Jarkko pelasi hienosti itsensä otteluun sisään ja käänsi sen lopulta voitoksi vaikka pitkään näytti siltä, että Struff on kentän parempi pelaaja. Toisessa erässä Jarkko nosti hieman tempoa ja Struff jäi vähän kyydistä.
Kaiken kaikkiaan eilen nähtiin juuri sitä aggressiivista Jarkkoa, jota toivoisi aina näkevänsä. Kyllä Jarkkokin osaa sitä palloa lämätä kuin vierasta sikaa, kun hän sillä päällä on. Nyt ei mennyt oikeastaan missään vaiheessa läpsyttelyksi ja jos meni, niin Struff muistutti aika näyttävästi ettei kannata. Hyvä niin ja näimme juuri sitä Jarkkoa mitä halusimmekin. Hyvä esitys siis Jarkolta! C'mon!
***
Turnauksen linjatuomarit olivat unessa. Milloin he missasivat pitkiä syöttöjä, milloin jalkavirheitä. Annetaan jotain kuitenkin anteeksi eli vaikka nuo syötön takarajatuomaroinnit, sillä se jos mikä on koiran hommaa. Pallo tulee flättinä kahtasataa, joten vaikeaahan se on nähdä oliko pallo ulkona vai ei.
Mutta sitten on tämä jalkavirhetuomarointi. Valitettavasti Jarkolla on syötössään ikävä tapa hilata oikea jalka syötön aikana noin 15-20 cm eteenpäin, jolloin jalkavirheen todennäköisyys kasvaa huomattavasti. Nyt Jarkolle tuomittiin ehkä noin viisi jalkavirhettä, mutta todellisuudessa niitä nähtiin vähintään kaksinkertainen määrä.
Mielenkiintoisin tilanne sattui ottelupalloon. Ykkössyötössä jalkavirhe tuomittiin, mutta kakkossyötössä se jätettiin huutamatta ja Jarkko voitti pisteen sekä ottelun syötöllään.
Miksi on niin vaikeaa huutaa kaikki jalkavirheet? Jos ne näkyvät katsomoon, niin ne näkyvät varmasti myös linjatuomarille. Eikö tuomaripoloisella ole munaa huutaa kahta jalkavirhettä peräkkäin, varsinkaan ottelupallossa, vai onko kivempi vetää kotiyleisön paineessa kotiin päin? En tiedä, mutta käsittämättömältä se tuntui, enkä ollut asian ainoa ihmettelijä takarajan kohdilla.
***
Ja nyt finaalin kimppuun. Go Jarkko, go!
16/11/2012
IPP Open & Ortolääkärit Open 2012, pe 16.11.2012, Helsinki
Hep!
Pitkästä aikaa ammattilaistennistä livenä paikan päällä! Tässä fiiliksiä Talista.
***
Työpäivän päätteeksi ennen IPP Openiin saapumista kävimme kollegan kanssa hakkaamassa palloa Espoonlahdessa. Kiirehän siinä tuli ja pelkäsin jo pahinta myöhästymisen ja varsinkin parkkipaikkojen suhteen.
Olin nimittäin Talin parkkipaikalla noin viisi minuuttia yli viiden, jolloin Jarkon ja Dudi Selan ottelun piti alkaa. Mutta mitä vielä? Parkkipaikan kaveri ohjasi minut sukkana parkkiin ja pääsin näkemään vielä jopa lämppärisyötöt. Toisaalta todella hienoa, että myöhäinen autoilija sai autonsa viime hetkellä kivasti parkkiin tennishallin viereen, mutta toisaalta sitä olisi toivonut, että porukkaa olisi ollut vähintäänkin niin paljon, että parkkipaikat tenniskeskuksen lähistöllä olisivat pullistelleet ja minulle olisi myyty niillä main 'ei oota'.
Vaikka itsekin on tullut Jarkon peliä ajoittain kritisoitua, niin on syytä muistaa kuinka kovasta jätkästä on silti kysymys. Edelleen. Mies on nytkin Top-50:n paikkeilla maailmassa ja vieläpä lajissa, joka on yksi kilpaillumpia ja haastavimpia yksilölajeja. Kaikella kunnioituksella vaikkapa keihäänheittoa, hiihtoa tai suunnistusta kohtaan, mutta nyt painitaan aivan eri sarjassa. Voi myös miettiä onko Suomella jalkapallossa tai jääkiekossa tällä hetkellä ketään pelaajaa maailman 50 parhaan pelaajan joukossa? Enpä usko.
Vinkkinä siis sen verran, Jarkko pelaa semifinaalin huomenna lauantaina noin klo 17 alkaen. Tätä herkkua ei enää montaa vuotta ole tarjolla, joten nautitaan tilanteesta nyt kun se on vielä mahdollista.
***
Tänään Jarkolta nähtiin melko lailla perussuoritus huonosta alusta huolimatta. Onhan se Jarkon normi tekeminen kuitenkin niin hurjalla tasolla, ettei siinä kaiken maailman dudiselat pääse paljoakaan silmille hyppimään. Alun kämmenvirhesuman jälkeen Jarkko sai pelinsä hyvin jengoilleen ja hyvällä duunilla sekä asenteella Sela kypsyi kuin joulupaisti aatonaattona. Lopullisesti Selan selän katkaisi ensimmäisen erän lopulla Jarkon kämmenlentolyönnin rajatuomio, joka ei miestä miellyttänyt. Mies jaksoi purnata siitä vielä toisessakin erässä, jossa hänen pelinsä meni jo vähän roiskimiseksi.
Ottelun toisen kulminaatiopisteen, tilanteessa 2-2, jälkeen Sela ei saanut enää geimiäkään. Siinä Nieminen mm. lobbasi Selan pallon lentäessä millintarkasti kattorakenteiden välistä, jonka tämä toki vielä palautti ja taisi sen päälle lobata kertaalleen vielä Jarkonkin. Lopullisesti piste ratkesi kuitenkin Jarkon rystylyöntiin, joka osui ensin verkkonauhaan, josta pallo kimposi ylöspäin tippuakseen vielä verkkonauhan kautta Selan puolelle verkkoa. Auts. Se varmasti sattui. Peli oli siinä vaiheessa käytännössä selvä, sillä niin stabiilia Jarkon peli oli.
***
Otin istumapaikkani Niemisen matsiin lähes kentän tasolta, sillä valinnan varaa oli ja siltä tasolta katseltuna pelin intensiteetti on lähes käsin kosketeltavaa. Liike ja sen tempo on niin järjetöntä, että se jaksaa ällistyttää edelleen joka kerta. Liike pallolle on niin lapasessa kuin vain olla voi ja balanssi lyöntihetkellä lähes täydellinen. Eikä se lyöntikään nyt ihan likaisin ole. Kaikki turha venkoilu on loistaa lyönneissä poissaolollaan ja niin pelkistetyn ja helpon näköistä lyöminen näillä on.
***
Niemisen matsin jälkeen vaeltelin messualueen läpi päätyäkseni seuraamaan hetkeksi naistennistä samaan aikaan käytävässä Ortolääkärit Openissa. Itä-Euroopan tennisbuumi näkyi Talissa asti, sillä kuudesta näkemästäni pelurista viisi oli näistä maista. Kuudes oli muuten Sveitsistä kuten sukunimestä Sadikovic voi selvästi päätellä.
Mutta pointtini ei ollut tämä, vaan se, että olin vaikuttunut siitä, miten lujaa nämä mimmit palloa tykittivät. Tuntui kuin heillä kaikilla olisi ollut vain yksi vaihde ja se oli "TÄYSIÄ!", mikä on lyömisen arvostettavin ja jaloin piirre nyt, ja aina, iankaikkisesti, aamen. Hienoa siis katsella, miten pallo liikkui. Pelilliset variaatiot olivat toki vähissä, mutta silti tätä monotonista tykitystäkin on kiva joskus katsella.
***
Nämä siis päällimmäisinä tästä päivästä. Huomenna jatketaan miesten nelinpelin finaalilla klo 13 alkaen, jonka jälkeen jatketaan miesten välierillä. Osukaa huudeille.
Pitkästä aikaa ammattilaistennistä livenä paikan päällä! Tässä fiiliksiä Talista.
***
Työpäivän päätteeksi ennen IPP Openiin saapumista kävimme kollegan kanssa hakkaamassa palloa Espoonlahdessa. Kiirehän siinä tuli ja pelkäsin jo pahinta myöhästymisen ja varsinkin parkkipaikkojen suhteen.Olin nimittäin Talin parkkipaikalla noin viisi minuuttia yli viiden, jolloin Jarkon ja Dudi Selan ottelun piti alkaa. Mutta mitä vielä? Parkkipaikan kaveri ohjasi minut sukkana parkkiin ja pääsin näkemään vielä jopa lämppärisyötöt. Toisaalta todella hienoa, että myöhäinen autoilija sai autonsa viime hetkellä kivasti parkkiin tennishallin viereen, mutta toisaalta sitä olisi toivonut, että porukkaa olisi ollut vähintäänkin niin paljon, että parkkipaikat tenniskeskuksen lähistöllä olisivat pullistelleet ja minulle olisi myyty niillä main 'ei oota'.
Vaikka itsekin on tullut Jarkon peliä ajoittain kritisoitua, niin on syytä muistaa kuinka kovasta jätkästä on silti kysymys. Edelleen. Mies on nytkin Top-50:n paikkeilla maailmassa ja vieläpä lajissa, joka on yksi kilpaillumpia ja haastavimpia yksilölajeja. Kaikella kunnioituksella vaikkapa keihäänheittoa, hiihtoa tai suunnistusta kohtaan, mutta nyt painitaan aivan eri sarjassa. Voi myös miettiä onko Suomella jalkapallossa tai jääkiekossa tällä hetkellä ketään pelaajaa maailman 50 parhaan pelaajan joukossa? Enpä usko.
Vinkkinä siis sen verran, Jarkko pelaa semifinaalin huomenna lauantaina noin klo 17 alkaen. Tätä herkkua ei enää montaa vuotta ole tarjolla, joten nautitaan tilanteesta nyt kun se on vielä mahdollista.
***
Tänään Jarkolta nähtiin melko lailla perussuoritus huonosta alusta huolimatta. Onhan se Jarkon normi tekeminen kuitenkin niin hurjalla tasolla, ettei siinä kaiken maailman dudiselat pääse paljoakaan silmille hyppimään. Alun kämmenvirhesuman jälkeen Jarkko sai pelinsä hyvin jengoilleen ja hyvällä duunilla sekä asenteella Sela kypsyi kuin joulupaisti aatonaattona. Lopullisesti Selan selän katkaisi ensimmäisen erän lopulla Jarkon kämmenlentolyönnin rajatuomio, joka ei miestä miellyttänyt. Mies jaksoi purnata siitä vielä toisessakin erässä, jossa hänen pelinsä meni jo vähän roiskimiseksi.
Ottelun toisen kulminaatiopisteen, tilanteessa 2-2, jälkeen Sela ei saanut enää geimiäkään. Siinä Nieminen mm. lobbasi Selan pallon lentäessä millintarkasti kattorakenteiden välistä, jonka tämä toki vielä palautti ja taisi sen päälle lobata kertaalleen vielä Jarkonkin. Lopullisesti piste ratkesi kuitenkin Jarkon rystylyöntiin, joka osui ensin verkkonauhaan, josta pallo kimposi ylöspäin tippuakseen vielä verkkonauhan kautta Selan puolelle verkkoa. Auts. Se varmasti sattui. Peli oli siinä vaiheessa käytännössä selvä, sillä niin stabiilia Jarkon peli oli.
***
Otin istumapaikkani Niemisen matsiin lähes kentän tasolta, sillä valinnan varaa oli ja siltä tasolta katseltuna pelin intensiteetti on lähes käsin kosketeltavaa. Liike ja sen tempo on niin järjetöntä, että se jaksaa ällistyttää edelleen joka kerta. Liike pallolle on niin lapasessa kuin vain olla voi ja balanssi lyöntihetkellä lähes täydellinen. Eikä se lyöntikään nyt ihan likaisin ole. Kaikki turha venkoilu on loistaa lyönneissä poissaolollaan ja niin pelkistetyn ja helpon näköistä lyöminen näillä on.
***
Niemisen matsin jälkeen vaeltelin messualueen läpi päätyäkseni seuraamaan hetkeksi naistennistä samaan aikaan käytävässä Ortolääkärit Openissa. Itä-Euroopan tennisbuumi näkyi Talissa asti, sillä kuudesta näkemästäni pelurista viisi oli näistä maista. Kuudes oli muuten Sveitsistä kuten sukunimestä Sadikovic voi selvästi päätellä.
Mutta pointtini ei ollut tämä, vaan se, että olin vaikuttunut siitä, miten lujaa nämä mimmit palloa tykittivät. Tuntui kuin heillä kaikilla olisi ollut vain yksi vaihde ja se oli "TÄYSIÄ!", mikä on lyömisen arvostettavin ja jaloin piirre nyt, ja aina, iankaikkisesti, aamen. Hienoa siis katsella, miten pallo liikkui. Pelilliset variaatiot olivat toki vähissä, mutta silti tätä monotonista tykitystäkin on kiva joskus katsella.
***
Nämä siis päällimmäisinä tästä päivästä. Huomenna jatketaan miesten nelinpelin finaalilla klo 13 alkaen, jonka jälkeen jatketaan miesten välierillä. Osukaa huudeille.
Ennakko: Tshekki vs. Espanja, Davis Cup finaali 2012
Tenniskausi 2012 paketoidaan viikonloppuna Tshekissä. Niin ja livenä Talissa. Mennään kuitenkin ensin Davis Cupiin.
Monella tapaa mielenkiintoinen ja värikäs Davis Cup-kausi huipentuu siis Tshekin ja Espanjan väliseen finaaliin, joka käydään nopealla sisäalustalla Prahassa. Kauteen mahtuu monta hienoa hetkeä, kuten vaikkapa USA:n upeat ja ennakkoluulottomat vierasvoitot Sveitsistä ja Ranskasta massalla. Kaikki tämä uurastus palkittiin kuitenkin semifinaalissa vierasottelulla Espanjaa vastaan ja luonnollisesti massalla. Auts. Kaikki tietää kuinka siinä käy. Mutta mahtuupa kauteen myös se Stepanekin kättelyyn ajoittuva aivopieru Tshekin ja Serbian välisessä ottelussa Janko Tipsareviciä vastaan. Ei mennä kuitenkaan enää siihen.
Asetelmat finaalissa ovat melko tasaiset. Lähes kaikki lukemani ennakot, eli kaikki kaksi, ennakoivat Tshekin voittoa alustan perusteella. On varmasti niin, että nopea alusta suosii enemmän tshekkiläisiä, mutta toisaalta Espanja heittää tuleen David Ferrerin, joka on juuri voittanut kaksi halliturnausta ja jäi lopulta reilun erän päähän välieristä ATP Tourin finaaleissa. Kun asetelmaan lisätään vielä Espanjan nelinpelipari Marcel Granollers ja Marc Lopez, jotka voittivat finaaleissa mestaruuden, niin pidän ehdottomasti Espanjaa suosikkina. Alustasta huolimatta. Karuimmillaan voi siis käydä niin, että yksi erinomainen mies ja yksi erinomainen neluripari ratkaisee hurjalla kunnonajoituksellaan koko roskan.
Toki Tshekilläkin on mahdollisuutensa, mutta kaikki lopulta kulminoituu herraan nimeltä Tomas Berdych ja aivan erityisesti hänen otteluunsa Ferreriä vastaan, joka hänen on lähes pakko voittaa. Muussa tapauksessa Espanja voittaa 2000-luvulla jo kuudennen mestaruutensa.
Kakkospelaajat näyttelevät tänä viikonloppuna enemmän tai vähemmän sivuosaa, vaikka yhtä tärkeitä pinnoja hekin toisivat. Nicolas Almagro ja Radek Stepanek eivät vain pysy ykköspyssyjen vauhdissa, eivät sitten millään, joten ratkaisu jää heidän käsiinsä vain siinä tapauksessa, että ottelutilanne on sunnuntaina tasan 2-2. Tämä periaatteessa edellyttäisi Berdychin voittoa molemmista otteluistaan, mukaan lukien Ferreristä ja jo se saattaa olla liian vaikea pala purtavaksi.
Tässä vaiheessa Tshekin nelinpelipariksi on ilmoitettu Ivo Minar sekä Nadalin Wimbledonissa voittanut Lukas Rosol. Eri asia on, astelevatko he todella lauantaina kentälle. Parina en pidä heitä juurikaan yhtään minään, vaikka en tietenkään ole nähnyt ensimmäistäkään heidän nelinpeleistään, mutta kuka on ja mitä väliä, kun vastaan astelee maailmanlistan vitospari. Pahimmillaan voi siis olla niin, että Tshekki laskee nelurin jo etukäteen hävityksi ja säästelee Berdychiä ja Stepanekia (neluriranking 4!) sunnuntaille, mutta kuten sanoin, en oikein jaksa uskoa tähän. Finaaliin mennään voittamaan jokaista ottelua ja parin Berdych&Stepanek Davic Cup-nelurirekordi (11 voittoa ja yksi tappio) pistänee kapteenin miettimään peluutusta uudelleen oli tilanne perjantaina mikä tahansa.
Pientä lisäjännitettä peleihin tuo myös Australian avoimissa koettu episodi Almagron ja Berdychin välillä. Jos joku vielä muistaa, niin Almagro lämäsi Berdychiä noin kuudesta metristä kämmenellä käsivarteen, josta Berdych otti nokkiinsa ja jätti voittaessaan Almagron kättelemättä. Jännä nähdä miten perjantaina käy kun panokset ovat vielä hurjemmat ja yleisön pauhu saa pelaajista kaiken mahdollisen taistelutahdon irti.
Näillä siis mennään:
Perjantain kaksinpelit:
Stepanek vs. Ferrer, Espanja 1-0 johtoon
Berdych vs. Almagro, Tshekki tasoittaa 1-1:een.
Lauantain nelinpeli:
Minar/Rosol vs. Granollers/Lopez, Espanja 2-1 johtoon
Sunnuntain kaksinpeli(t)
Berdych vs. Ferrer, Espanja voittaa 3-1
Stepanek vs. Almagro, jää pelaamatta.
PS. Pelit siis vaikuttavat sen verran selviltä, että Davis Cupin voi käytännössä unohtaa. Sen sijaan kaikki joukolla Taliin kannustamaan Jarkkoa IPP Openiin! Live on aina live ja pesee teevee-tenniksen sata-nolla. Jarkon seuraava matsi siis tänään perjantaina klo 17.00. Be there.
Monella tapaa mielenkiintoinen ja värikäs Davis Cup-kausi huipentuu siis Tshekin ja Espanjan väliseen finaaliin, joka käydään nopealla sisäalustalla Prahassa. Kauteen mahtuu monta hienoa hetkeä, kuten vaikkapa USA:n upeat ja ennakkoluulottomat vierasvoitot Sveitsistä ja Ranskasta massalla. Kaikki tämä uurastus palkittiin kuitenkin semifinaalissa vierasottelulla Espanjaa vastaan ja luonnollisesti massalla. Auts. Kaikki tietää kuinka siinä käy. Mutta mahtuupa kauteen myös se Stepanekin kättelyyn ajoittuva aivopieru Tshekin ja Serbian välisessä ottelussa Janko Tipsareviciä vastaan. Ei mennä kuitenkaan enää siihen.
Asetelmat finaalissa ovat melko tasaiset. Lähes kaikki lukemani ennakot, eli kaikki kaksi, ennakoivat Tshekin voittoa alustan perusteella. On varmasti niin, että nopea alusta suosii enemmän tshekkiläisiä, mutta toisaalta Espanja heittää tuleen David Ferrerin, joka on juuri voittanut kaksi halliturnausta ja jäi lopulta reilun erän päähän välieristä ATP Tourin finaaleissa. Kun asetelmaan lisätään vielä Espanjan nelinpelipari Marcel Granollers ja Marc Lopez, jotka voittivat finaaleissa mestaruuden, niin pidän ehdottomasti Espanjaa suosikkina. Alustasta huolimatta. Karuimmillaan voi siis käydä niin, että yksi erinomainen mies ja yksi erinomainen neluripari ratkaisee hurjalla kunnonajoituksellaan koko roskan.
Toki Tshekilläkin on mahdollisuutensa, mutta kaikki lopulta kulminoituu herraan nimeltä Tomas Berdych ja aivan erityisesti hänen otteluunsa Ferreriä vastaan, joka hänen on lähes pakko voittaa. Muussa tapauksessa Espanja voittaa 2000-luvulla jo kuudennen mestaruutensa.
Kakkospelaajat näyttelevät tänä viikonloppuna enemmän tai vähemmän sivuosaa, vaikka yhtä tärkeitä pinnoja hekin toisivat. Nicolas Almagro ja Radek Stepanek eivät vain pysy ykköspyssyjen vauhdissa, eivät sitten millään, joten ratkaisu jää heidän käsiinsä vain siinä tapauksessa, että ottelutilanne on sunnuntaina tasan 2-2. Tämä periaatteessa edellyttäisi Berdychin voittoa molemmista otteluistaan, mukaan lukien Ferreristä ja jo se saattaa olla liian vaikea pala purtavaksi.
Tässä vaiheessa Tshekin nelinpelipariksi on ilmoitettu Ivo Minar sekä Nadalin Wimbledonissa voittanut Lukas Rosol. Eri asia on, astelevatko he todella lauantaina kentälle. Parina en pidä heitä juurikaan yhtään minään, vaikka en tietenkään ole nähnyt ensimmäistäkään heidän nelinpeleistään, mutta kuka on ja mitä väliä, kun vastaan astelee maailmanlistan vitospari. Pahimmillaan voi siis olla niin, että Tshekki laskee nelurin jo etukäteen hävityksi ja säästelee Berdychiä ja Stepanekia (neluriranking 4!) sunnuntaille, mutta kuten sanoin, en oikein jaksa uskoa tähän. Finaaliin mennään voittamaan jokaista ottelua ja parin Berdych&Stepanek Davic Cup-nelurirekordi (11 voittoa ja yksi tappio) pistänee kapteenin miettimään peluutusta uudelleen oli tilanne perjantaina mikä tahansa.
Pientä lisäjännitettä peleihin tuo myös Australian avoimissa koettu episodi Almagron ja Berdychin välillä. Jos joku vielä muistaa, niin Almagro lämäsi Berdychiä noin kuudesta metristä kämmenellä käsivarteen, josta Berdych otti nokkiinsa ja jätti voittaessaan Almagron kättelemättä. Jännä nähdä miten perjantaina käy kun panokset ovat vielä hurjemmat ja yleisön pauhu saa pelaajista kaiken mahdollisen taistelutahdon irti.
Näillä siis mennään:
Perjantain kaksinpelit:
Stepanek vs. Ferrer, Espanja 1-0 johtoon
Berdych vs. Almagro, Tshekki tasoittaa 1-1:een.
Lauantain nelinpeli:
Minar/Rosol vs. Granollers/Lopez, Espanja 2-1 johtoon
Sunnuntain kaksinpeli(t)
Berdych vs. Ferrer, Espanja voittaa 3-1
Stepanek vs. Almagro, jää pelaamatta.
PS. Pelit siis vaikuttavat sen verran selviltä, että Davis Cupin voi käytännössä unohtaa. Sen sijaan kaikki joukolla Taliin kannustamaan Jarkkoa IPP Openiin! Live on aina live ja pesee teevee-tenniksen sata-nolla. Jarkon seuraava matsi siis tänään perjantaina klo 17.00. Be there.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)