"Junioriurani" ei siis ollut mitenkään loistelias, eipä sitä ole ollut myöskään senioriura, mutta "suurin" junnusaavutukseni tuli sarjasta pojat 16v, vaikka siinä vaiheessa oli selkeästi tajunnut tennisjunan jo menneen. Kotikunnan ulkopuolella juniorimenestykseni oli suorastaan surkeaa.
Yhtenä vuonna, ehkä 1990 tai 1991 kävi kuiitenkin niin, että Satakunnan (tai länsi-Suomen) piirin mestaruuskilpailuista, oli kotiintuomisina pronssimitali. Tapa, jolla se tuli ei kuitenkaan ollut hohdokkain. Voitaneen puhua todellisesta munkista tai kirjaimellisesti kaavion avautumisesta.
Ensimmäisellä kierroksella voitin jonkun 12- tai 13-vuotiaan aloittelijan, toisella rundilla sain luovutuksen kisan ennakkosuosikista ja semeissä tulikin jo tyylipuhtaasti turpaan jotain Oskaria vastaan. Kisatoimiston kautta mitali kouraan ja kotimatkalle.
Tähtihetki oli lyhyt, eikä siitä kieltämättä paljon kehdannut kylillä huudella.