Määrä on muuten sama kuin muuan Andy Murraylla, jota noin yleisesti ottaen pidetään big fourin alkuperäisjäsenenä. Puheet big fourista voitaneen tälläkin perusteella kuopata tällä haavaa kokonaan.
Mutta takaisin Staniin. Mies teki todella upean tasonnoston jo muutama vuosi sitten ja kaksi Grand Slamia kertovat omaa kieltään kovasta tasosta sitäkin kovemmassa seurassa. Nimet Federer, Nadal, Djokovic ja Murray kaipaavat ehdottomasti vierelleen Stanin nimeä, kun isoimpien turnausten ennakoita ensi vuonnakin rustaillaan.
Väittäisin jopa niin, että Wawrinka on hurjimmalla tasollaan kovin heistä kaikista. Hänen kuuminta A-peliään ei voita kukaan. Luulen, että jopa Djokovic pelkää eniten lopulta Staniä, jos tämän peli on vireessä. Muita varten hänellä on lääkkeet olemassa.
Mutta. Stanin ongelma on pelin ailahtelevaisuus. On selvää, että kukaan ei pysty pitämään Australiassa 2014 tai Garrosilla 2015 nähtyä pelitasoa jatkuvasti, vaan on ymmärrettävä vireen piikkaukset. Välillä Stan vaelteleekin täysin varjojen mailla haluttomana ja vaisuna, jolloin hänestä ei suoranaisesti hehku Grand Slam-voittajan habitus. Ajoittain asenne on jopa välinpitämätön ja suorastaan huono. Siitä siis pientä sapiskaa, sillä moista ei ole nähty esimerkiksi Nadalilla tai Federerillä koskaan.
'Kaikki tai ei mitään'-asenne on toki tuonut kaksi Grand Slamia, mutta toisiko sen huonomman päivän parempi asenne hänet pysyvämmin huipulle pois laaksoista? Tai ainakin puolitoista vuotta kestävistä Grand Slam-krapuloista?