Ottelu oli kertakaikkisen hieno ja ennen kaikkea jännittävä, varsinkin kun kaikki sympatiani olivat kolme kertaa Wimbledonin finaalin hävinneen kroatialaisen matkassa, jolle tämä finaali oli viimeinen mahdollisuus voittaa jotain suurta.
Jännitys oli siirtynyt sateiden takia maanantaille ja muistan kuinka töistä karattuani odotin Pasilanraitiossa seiskan ratikkaa kuin kuuta nousevaa ja kuinka pitkältä kotimatka tuntui, kun ottelun aloitushetki minuutti minuultilta lähestyi.
Mutta ennen kaikkea muistan sen, kuinka voiton ratkettua omatkin silmäni kostuivat.
Tunteellista joulun odotusta kaikille!
Aika paljon olisi blogistikin menettänyt, jos viides erä olisi lopetettu tie-breakilla 6-6:n jälkeen!
VastaaPoistaOlisiko viides erä ollut siihenkin asti latteampaa peliä molempien säästellessä fyysisiä ja henkisiä voimavaroja odotettavissa olevaan tie-break-ratkaisuun? Niin, sitähän emme tiedä, voimme vain arvella!
Totta tuo, mutta jos puntarin toisella puolen on ne marathon-matsit ja niiden välttäminen, niin kyllä se viidennen erän tie-break mieluummin maistuisi.
VastaaPoistaTämä kyseinen ottelu oli kieltämättä herkku ja sikäli puolsi paikkaansa, mutta jos tosiaan pitäisi valita, valitsisin isossa kuvassa tie-breakin.
Totta tuo, mutta jos puntarin toisella puolen on ne marathon-matsit ja niiden välttäminen, niin kyllä se viidennen erän tie-break mieluummin maistuisi.
VastaaPoistaTämä kyseinen ottelu oli kieltämättä herkku ja sikäli puolsi paikkaansa, mutta jos tosiaan pitäisi valita, valitsisin isossa kuvassa tie-breakin.