Ottelu oli kertakaikkisen hieno ja ennen kaikkea jännittävä, varsinkin kun kaikki sympatiani olivat kolme kertaa Wimbledonin finaalin hävinneen kroatialaisen matkassa, jolle tämä finaali oli viimeinen mahdollisuus voittaa jotain suurta.
Jännitys oli siirtynyt sateiden takia maanantaille ja muistan kuinka töistä karattuani odotin Pasilanraitiossa seiskan ratikkaa kuin kuuta nousevaa ja kuinka pitkältä kotimatka tuntui, kun ottelun aloitushetki minuutti minuultilta lähestyi.
Mutta ennen kaikkea muistan sen, kuinka voiton ratkettua omatkin silmäni kostuivat.
Tunteellista joulun odotusta kaikille!
