sunnuntai 15. tammikuuta 2012

Mitä nyt, Jarkko?

Loistavia uutisia viime yöltä! Jarkko Nieminen otti uransa toisen ATP-kisavoiton Sydneyssä. Se, jos mikä on miehen teko ja ansaisee kaiken mahdollisen kunnioituksen. Myös tässä maassa, jossa tenniksen arvostus ei mäkihypyn ja keihäänheiton tasolla olekaan.

Uran toinen titteli on kuitenkin tosiasia. Varmasti joku irvileuka tästäkin jaksaa veistellä, että eihän parhaat pelurit olleet edes mukana ja vastaan ei tullut yhtään miestä top-10:stä, eikä edes top-20:stä, mutta mitä sitten? Ei se ole Jarkon vika. Joskus kaaviot vain aukeavat näin ja ennakkosuosikkeja tippuu toisaalla kaaviossa. Vain yksi voi voittaa ja tämänkin kaavion muut pelaajat (27 kpl) häviävät jossain vaiheessa. Jarkko voitti ja muut hävisivät. Mukaan lukien muuan Juan Martin Del Potro, jolle edellisessä kirjoituksessani povailen jopa Grand Slam -voittoa tänä vuonna.

Kaiken kaikkiaan Jarkolla oli mieletön viikko. Karsintojen kautta pääsarjaan ja lopulta finaaliin saakka. Otteluita kertyi kaikkinensa kahdeksan kappaletta. Lisäksi nelinpelistä neljä ottelua tuohon päälle, hävittyä finaalia mukaan lukien. Mainittakoon, että Grand Slam -turnausten kaksinpeleissä, joissa tosin voittoon vaaditaan aina kolme voitettua erää, kertyy finalisteille seitsemän ottelua. Kahdessa viikossa.

Jarkko olisikin varmasti ollut tyytyväinen myös pienempään pelimäärään tällä viikolla, sillä Australian avoimet alkavat jo huomenna. Myös Jarkon osalta. Mutta kun peli alkoi kulkemaan ja vyölle tuli hieno ja turnauksen kannalta melkeinpä se tärkein voitto Radek Stepanekistä toisella kierroksella, uskon Jarkon nälän vain kasvaneen turnausvoiton suhteen. Loppu onkin sitten jo suomalaista tennishistoriaa ja finaalissa ei painanut edes hänen surkea tilasto, yksi voitto, kymmenen tappiota, vaan voitto tuli hyvällä pelillä.

Hyvän pelin taustalla on monia tekijöitä, jotka tenniksessä vaikuttavat ja korostuvat nopeallakin aikataululla. Suuntaan tai toiseen. Jarkon mukaan hänen off-season, käytännössä siis joulukuu, oli täydellinen. Lyönti löytyi muutenkin jo loppuvuoden aikana yhdessä itseluottamuksen kanssa. Jarkko on mielestäni hyvä, ellei peräti paras, tietämäni esimerkki itseluottamuspelaajasta. Toistaiseksi hän on välttynyt myös niiltä pieniltä, mutta harmittavilta sairasteluilta, jotka vaivasivat edellisellä kaudella. Ja kun kunto on terästä, niin ollaan hurjassa iskussa, myös pelillisesti. Ainut huolenaihe on edelleen syöttämiseen liittyvät ongelmat, mutta palataan niihin joku toinen kerta.

Nyt siis vain hyvillä mielin Melbourneen ja äkkiä. Pelit odottavat. Valmistautuminen olisi tosiaan voinut olla kevyempikin, mutta turnausvoiton tuomalla itseluottamusboostilla mennään helposti seuraavan haasteen kimppuun. Se haaste tulee nimellä David Nalbandian. Peli ja lyönnit kuitenkin kulkevat ja niistä on tullut vähintäänkin riittävästi tositreeniä, joten ennusmerkit ovat lupaavat.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti