sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Golfkyynärpää, osa III (kivun paluu)

Golfkyynärpää teki paluun ja sopivasti juuri uuden kauden kynnyksellä.

Keväällä jo hieman paremmalta tuntunut kyynärpäävammani alkoi elokuun alkupäivinä jälleen vaivata. Pelasimme kesäkauden viimeiset neljä sarjapeliä vajaan parin viikon aikana ja se taisi olla kädelle liikaa. Kaksin- ja nelinpelit miehistövajauksen ja siis pakon edessä eivät tosiaankaan auttaneet tilannetta. Käsi saattoi kestää yhden matsin, ehkä myös nelurin, mutta seuraavina päivinä käsi todella tiesi pelanneensa.

Jo kesän ensimmäinen matsi saattoi olla liikaa, sillä pelasin lähes neljä tunnin väännön ja hävisin lopulta 76, 67, 67. Älkää kysykö harmittiko. Tennispelaajan helvetti oli nähty. Johdin toista erää muun muassa 5-2. Ai niin, sanoinko että kolmannessa erässä kolmen ja puolen tunnin kohdilla minulla oli omissa syötöissä pari matsipalloa ennen tie-breakiä? Se sitteri-volley... Ei, ei mennä siihen nyt.

Kesän lopun matsit kuitenkin voitin, vaikka käsi kipeältä tuntuikin. Buranat pelin alle ja päälle, samoin Ice Powerit. Näin käden kanssa pystyi jotenkin elämään. Fiksuahan tämä ei ole, mutta minkäs teet, kun pelaajia ei ole. Luovuttaminen on jotenkin niin last seasonia.

Matsien ja ulkokauden jälkeen otin muutaman viikon täysbreikin. Hallissakin aloitus oli varovainen: ei syöttöjä, vaan tuntuman hakemista peruslyöntien kautta pari viikkoa. Siinäkin oli ajoituksen kanssa ihan tarpeeksi tekemistä. Peruslyönneissä käsi ei siis juurikaan vaivaa, vaan ainoastaan syöttäessä.

Pikkuhiljaa syöttöjen tullessa mukaan, mutta treenimäärän pysyessä edelleen varsin maltillisena käsi alkoi ilmoitella itsestään enenevissä määrin. Ei hyvä.

Tätä kirjoittaessa eletään sisäkauden ensimmäisen ottelun jälkeistä iltaa ja käsi ei tunnu hyvältä. Ei ollenkaan. Ääriasennoissa on selkeästi ylimääräistä vastusta ja kipua. Yritin eilen kimpoilla A3-kaverin kyydissä Varistossa, mutta sain pidettyä syöttöni suhteellisen nopealla alustalla vain kahdesti. Eipä se peli nyt siihen ratkennut, sillä turpaan tuli rumasti muutenkin. Aika paljon on pelistä kuitenkin poissa, kun syötöstä jää se viimeinen terä tekemättä.

Alan pikkuhiljaa uskomaan, ettei käsi parane kuin pitkällä levolla. Olen kokeillut nyt lähes kaikkea: fysioterapiat, venytykset, jumpat, lihashuollot, lääkekuurit, rasvat, geelit, löysemmät jänteet ja niin edelleen. Vielä voisin kokeilla uusia mailoja, mutta siihen leikkiin ei juuri nyt löydy motivaatiota. Ei sitten yhtään.

Jos ainoaksi vaihtoehdoksi jää pitkä lepo, niin kärsimyksen, jonka koin kesän 76,67,67-tappiomatsissa voi siinä tapauksessa laskea nautinnoksi. Harmittaa.

Juttusarjan aiemmat osat voit lukea tästä (part one) ja tästä (part two).

Ennakko: Pariisi 2013

Pienen radiohiljaisuuden katkaisee sopivasti eteen osuva Pariisin Masters. Ennakkoa pukkaa.

Kuten jo Pekingin jälkeen totesin, on kauden jäljellä olevissa turnauksissa vain yksi suosikki. Novak Djokovic. Hän pelasi täydellisen Aasian kierroksen ja vieläpä melko täydellisellä pelillä. Uuteen valtakauteensa ATP-listalla noussut Rafael Nadal sai kyytiä Pekingissä ja unelmapeliään pelannut Juan Martin del Potro kaatui Shanghain finaalissa.

Edelleen vaikuttaa siis vahvasti siltä, että Djokovicin parhaalle pelille ei voi kukaan mitään. Ranskaan hän tulee pienen, mutta varmasti myös tarpeellisen breikin jälkeen. En usko pätkääkään, että mies olisi mitenkään keskeneräisessä kunnossa. Myös ATP-listan kakkospaikka motivoi varmasti. Jälleen on jotain jahdattavaa. 

Totta kai Pariisissa on muitakin suosikkeja, muttei ketään Djokovicin tasoista. 

Nadal on sisäkentillä unelmakaudestaan huolimatta selkeässä haastajan roolissa ja kaukana omalta mukavuusalueeltaan. Vaikka kaavion suhteen kävikin järjetön munkki (Djokovic, del Potro, Federer toisella puolella), on kolmannella kierroksella (Nadalin toinen peli) vaaran paikka kun viime vuoden finalisti Jerzy Janowicz pääsee mittaamaan maailman ykköstä. "Yllätystä" ilmassa? En tiedä, mutta Nadalin ensimmäinen halliturnaus ja paikka Lontoossa varma, joten olisiko pienen sisäänajon paikka ATP Tourin finaaleja varten, joissa sitten kaikki kropasta irti? Toisaalta, kaavio on houkutteleva, joten why not? Ehdoton maksimi kuitenkin runner-up.

Roger Federer pelasi itsensä Pariisin voittokamppailusta ulos kotiturnauksen finaalipaikallaan. Monta ottelua ja erää Baselissa + karmea kaavio Pariisissa = täydet akut Lontoossa? Ajoissa ulos steffigrafmaisen rystyslice-määrän kera. Viimeistään puolivälierissä del Potroa vastaan. 

Vähän samat sanat pätevät del Potroon. Baselin menestys ravitsee tietysti mieltä, mutta mutta... Mies alisuoritti lopulta pahasti esimerkiksi US Open sarjaan kuuluvan Washingtonin jälkeen, jossa tuli upea voitto. Aivan kuten nyt Baselista. Tasoitusta ei voi antaa pikkuvammojenkaan muodossa, varsinkaan nälkäiselle Djokovicille (välierissä), joka lienee Delpon päättäri näissä jameissa. Paukkuja jää siis myös Lontooseen, vaikkakin ensimmäinen Masters-voitto varmasti maistuisi.

Jotenkin viime vuoden kaltainen yllätysvoittaja jää siis kristallipallon osalta näkemättä eli asetelmia ja peliä haetaan Lontoota varten näin.

Puolivälierät:
Nadal vs. Gasquet
Ferrer vs. Berdych
Haas vs. del Potro
Djokovic vs. Wawrinka

Välierät:
Nadal vs. Berdych
del Potro vs. Djokovic

Finaali:
Nadal vs. Djokovic

Voittaja:
Djokovic

torstai 17. lokakuuta 2013

Jarkko i Stockholm från YLE Areena!

God dag,

Jarkko Nieminen från Finland spelar mot Fernando Verdasco i Kungliga tennishallen i Stockholm i dag!

Jåå-å, vaihdetaanpa virheiden pelossa kieli suomeen eli Jarkon matsi tulee tänään suorana YLE Areenasta! Ottelu on toinen matsi kentällä, jossa pelit alkavat klo 13 Suomen aikaa eli Jarkko aloittanee noin 14.30-15.00.

Eilinen matsi Benjamin Beckeriä vastaan löytyy myös YLE:n sivuilta.

Tätä sanon jo loistavaksi palveluksi ja ennen kaikkea pelisilmäksi! Hyvä YLE!

PS. Myös VeikkausTV näyttää ottelun! (Lisätty 17.10.2013 klo 14.25)

perjantai 11. lokakuuta 2013

Luettavaa: Tennishead

Tutustuin kesän aikana osittain sattumaltakin tennislehteen nimeltä Tennishead.

Volume 4 Issue 5 (October 2013)

Olin nimittäin jo aiemmin tilannut Zinion applikaatiolla iPadiini Tennis Magazinen, mutta lehden julkaiseminen Zinion kautta lopetettiin pian sen tilattuani. Pienen hyvitysväännön, ellei peräti hyvityssopan, jälkeen sain Ziniolta korvaukseksi pari vanhaa (!?) numeroa Tennisheadiä sekä pari kuukautta brittiläistä musiikkilehteä NME. Which was nice. Rok rok.

Soppaa hämmensi muun muassa se, ettei TM:n julkaisemattomuudesta informoitu Zinion osalta mitenkään ja asiaa tiedustellessa lehdet olivat "kyllä tulossa", mutta aikataulua ei saatu vahvistettua itse kustantajalta. Hermoni meni lopullisesti siinä vaiheessa, kun TM:n kaksi numeroa oli ilmestynyt paperilehtenä, mutta ei siis Ziniossa. Lopulta niitä ei edes tullut ja pääsin tutustumaan Tennisheadiin. Mutta se siitä.

Onni onnettomuudessa oli, että vakuutuin noiden kahden numeron perusteella Tennisheadistä varsin positiivisesti. Pohdin jo kesällä sen tilaamista, mutta koska silloin oli kaikenlaista vireillä, niin tilasin lehden vasta eilen. Vuoden numerot laitteeseeni hintaan 15,99 euroa, ei paha.

Käsittääkseni lehteä saa kotiin kannettunakin, mutta digitaalinen lukulaite (iPad) on lopulta varsin kätevä, vaikka se kieltämättä lehtien lukemisen osalta pientä totuttelua vaatikin. Numerot säilyvät kuitenkin jemmassa ja applikaation kautta niitä voi lukea vaikkapa puhelimella, jos tarve niin vaatii.

Ahmin viime yön univaikeuksissani heti lokakuun numeron, joka painoittui US Openin jälkipeleihin. Hyvää juttua oli paljon muustakin henkilökuvista maila-arvioihin. Jarkkokin oli päätynyt pariin juttuun, joista isommassa oli miehen omia mietteitä hänen työvälineestään. Enpä itse asiassa tiennyt miehen käyttävän tuuman verran normia pidempää mailaa.

Jos vertaan Tennisheadiä entuudestaan tuttuun Tennis Magazineen, niin juttuja on enemmän ja mainosten osuus ei ole yhtä massiivinen kuin TM:ssä. Sanoisin, että lehtenä Tennishead on alansa parasta antia myös sisällöllisesti. Web-sivustojen puolella pinnat menevät toki toisin päin.

Suosittelen.

Tuomio ****½

maanantai 7. lokakuuta 2013

Ennakko: Shanghai 2013

Mastersit jatkuvat Kiinassa. Tässä Shanghain ennakko, olkaa hyvä.

Kuten jo edellisessä postauksessa tuli hehkutettua, on Novak Djokovic "the man to beat". Pekingin finaali Rafael Nadalia vastaan oli lähestulkoon sitä samaa vuoden 2011 totaalitennistä, jolla kaatui kaikki. Nadalin pieni epävarmuus sekä kevyehkö syöttäminen ja espanjalainen oli koko takaa-ajajana Djokovicin myllyssä.

Shanghaissa Djokovicin tie finaaliin kaaviota tutkaillessa melko helpon tuntuinen. Vaaran paikkoja ei juuri ole ennen finaalia ellei sellaiseksi lasketa mahdollista Roger Federer -kohtaamista puolivälierissä. Se tosin riippuu täysin Federeristä, sillä viime aikojen näytöt eivät juuri ole vakuuttaneet ja mies saattaa hyvinkin tippua jo ennen kvartseja. Kuka tahansa hänen kaaviokohdastaan saattaa olla pöljänä päivänä kiinni "yllätyksessä".

Välierissä vastaan tulee joku kisan heikoimmasta neljänneksestä, jossa kärkisijoitetut ovat David Ferrer sekä Jo-Wilfried Tsonga. Jotenkin heidänkin otteissaan on tovin ollut jo sellaista lopun alun meininkiä ja semifinaalipaikka lienee tiukassa. Nyt olisikin hyvä paikka esimerkiksi Grigor Dimitroville tai vaikkapa Kei Nishikorille ottaa iso askel Masters-tasolla.

Toinen puoli kaaviota on hurjan paljon mielenkiintoisempi. Nadalilla todellinen Masters-kaavio ja vaaroja riittää ehkä ensimmäistä ottelua (Aleksandr Dolgopolov) lukuun ottamatta. Sen jälkeen pahimmassa tapauksessa John Isner, Stanislas Wawrinka tai Milos Raonic, Juan Martin del Potro tai Tomas Berdych. Ja finaalissa vielä Djokovic. Auts. Povaan finaalipaikkaa, mutta en ylläty, jos mies tippuisi jo aiemmin. Vain Berdych taipunee varmasti, mutta muilla on aseita ja päätä Nadalin voittamiseksi.

Mahdolliseen unelmafinaaliin palaan perusteluineen tarkemmin.

Eli näin.

Puolivälierät:
Djokovic vs. Gasquet
Ferrer vs. Dimitrov
del Potro vs. Berdych
Nadal vs. Wawrinka

Semifinaalit:
Djokovic vs. Dimitrov
del Potro vs. Nadal

Finaali:
Djokovic vs. Nadal

Voittaja:
Djokovic

sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Paluut

Hola!

Paluu #1: Viikon Mallorcan reissu takana ja paluu arkeen edessä heti huomenna. Kyllä, käväisin nopeasti ohi mennen Manacorissa.

***

Paluu #2: Manacorin härkä, Rafael Nadal, palaa listan piikkipaikalle huomenissa. Kuningas on palannut.

***

Paluu #3: Novak Djokovic esitti tämän päivän finaalissa (Peking) juuri sitä peliä, joka määritteli tennisvuoden 2011. Näillä otteilla häntä ei voita taaskaan kukaan. Uskokaa pois. Loppuvuoden suurin ennakkosuosikki kaikissa jäljellä olevissa turnauksissa. Niin sisällä kuin ulkonakin. Kuningas on palannut.

Djokovic oli siis tänään pitkästä aikaa aivan omaa luokkaansa ja ihan joka osa-alueella, joista nostan esille kolme.

1) Syöttäminen
Piti Nadalin otteessaan hyvällä syöttämisellä. Nadal jäi lopulta täysin vaille mahdollisuuksia. Ei saanut edes murtopalloja.

2) Syötönpalautukset
Tässä voisi siteerata puolustusvoimiamme: "tee työtä, jolla on tarkoitus." Djokovicin palautukset olivat pelottavassa vireessä. Ei ollut ehkä Nadalin paras syöttöpäivä, mutta lähes kaikki Djokovicin palautukset pyrkivät hakemaan välittömän yliotteen Nadalista. Ei juurikaan blokkauksia, vaan todella "tarkoituksellisia" palautuksia. Toki virheitäkin tuli, mutta niissäkin haettiin usein suoraa ratkaisua. Sai murtonsa kummankin erän ensimmäisessä geimissä, jonka jälkeen periaatteessa kruisaili kotiin maaliin saakka.

3) Pelin painavuus
Otin Cmore Tennis -kanavan lähetyksestä pari kuvaa toisen erän alkupuolella:


Aijai. Rakastan tätä pelin paikkatietoon perustuvaa statistiikkaa ja yllä olevan kaltaisia graafisia esityksiä. Nämä, jos mitkä kertovat fantastisesti, mitä ottelussa tapahtui, jos sitä ei sattunut näkemään. Omasta puolestani ässien, kaksoisvirheiden, verkkopisteiden ynnä muiden jonninjoutavuuksien tilastoinnin voisi unohtaa täysin. Mitä me niistä lopulta kostumme? Sen, että hyvät syöttäjät syöttävät paljon ässiä? Entä onko joku ottelu ratkennut joskus kaksoisvirheiden määrään? 

Yllä olevasta ja monista muista vastaavista kartoista saa sen sijaan yhdellä silmäyksellä käsityksen pelaajien mahdollisista taktiikoista ja ottelun hengestä.

Jos nyt näistä kahdesta kuvasta nostaisi jotain esiin, niin olihan Djokovicin lyöminen tänään hurjaa näidenkin perusteella. Kolmannes lyönneistä tippui vajaan pari metrin sisään takarajasta, kun Nadalilla vastaavasti vain joka kuudes lyönti. 

Djokovicin pelissä tänä ja viime vuonna kritisoimani passiivisuus ja sen tylsin ilmentymä "keskikaistan" käyttöineen oli selvästi vähentynyt ja niin edelleen. 

Näiden rinnalla olisi ollut mielenkiintoista nähdä myös usein esitetyt lyöjän lyöntipositiot. Ottelussa Djokovic sai rellestää pitkiä aikoja takarajan päällä ja sen tuntumassa, kun taas Nadal uurasti usein metrin tai pari sen takana, koska ei juurikaan muuta voinut. Kieltämättä tänään näytti usein siltä, että Djokovic moukaroisi Nadalia takapressuun, sillä niin painavaa miehen peli oli. Nadal ei päässyt hyökkäyspositioihin kuin ajoittain. 

Toki kuten niin monissa muissakin tilastoissa, niin myös tässä on pientä "harhaa". Nadalin kierrepeli syö lyönneistä jonkin verran pituutta ja samalla myös painavuutta, eikä hän pääse Djokovicin tämänpäiväiseen jakaumaan varmaan ketään vastaan koskaan. Tänään hänen lyöntinsä jäivät kuitenkin lyhyeksi paljolti Djokovicin tulituksesta johtuen.

***

Ja loppuun vielä yksi paluu eli olkoon se sitten paluu#4: Katsoitteko kuka voitti Tokion? Pienten loukkaantumisten jälkeen Juan Martin del Potro palasi turnausvoittajaksi. Vaarallinen haastaja loppuvuoden kisoissa. Niin sisällä kuin ulkona. Haastaja on palannut.

***

(Kuvat: Cmore Tennis -kanavan lähetyksestä)