Rauhallista Joulua ja Menestyksekästä Uutta Vuotta!

Blogi hiljenee tämän vuoden osalta nyt. Toivottavasti olet nauttinut matkasta. Iso kiitos lukijoille ja kommentoijille! Jatkamme taas ensi vuonna! Sitä ennen toivotan kuitenkin

Rauhallista Joulua ja Menestyksekästä Uutta Vuotta!

Hyvää Joulua! Merry Christmas!

Joulukalenteri #24: And the winner is...

Joulun kunniaksi ollaan tietenkin juhlatuulella, laitetaan kauluspaitaa ja suoria housuja ylle ja palkitaan perinteiseen tyyliin vuoden parhaat!

Yhden miehen raati on ollut ratkaisuissaan diktatuurisen yksimielinen.

Ja voittajat ovat:

Vuoden paras
Novak Djokovic. Ykkönen. Olisi voinut olla selvempikin ykkönen kuin mitä lopulta oli.

Vuoden matsi
Monta hienoa ehdokasta, mutta tänäkin vuonna nostan Stanislas Wawrinkan ja Novak Djokovicin puolivälierän Australiassa ykköseksi. Ottelussa kulminoitui kuitenkin niin moni asia. Stanin itseluottamus, usko ja aktiivinen pelin tekeminen sai kahden edellisvuonna Djokolle kärsityn Grand Slam-viisieräisen jälkeen palkintonsa. Ottelu johti lopulta myös hienoon turnausvoittoon. Ensimmäinen Grand Slam -voittaja yli 20 vuoteen, joka laittoi ranking ykkösen ja kakkosen lauluun samassa Slamissä.

Vuoden lyönti
Samoin tässä kategoriassa on aivan liian monta ehdokasta, mutta olihan nämä Dimitrovin Stockholm Open-kikkailut peräkkäisissä pinnoissa vertaansa vailla. Vuoden lyöntinä siis jompi kumpi tai molemmat. Molempi parempi.

Vuoden "comeback"
Roger Federer. Paluu loistavalle pelitasolle! Jatkuvaa hyökkäystä ja painetta kaverin päätyyn.

Vuoden comeback
Marin Cilic. Doping-pannasta US Open-voittajaksi.

Vuoden shokki
Marin Cilic ja US Open-mestaruus. Tuli täysin puskista, mutta loistopelillä, jolla olisi kaatunut kaikki. Ihan kaikki.

Vuoden pommittaja
Pakko jatkaa linjalla Marin Cilic. Käsittämätön US Open tulitus.

Vuoden teurastus
Roger Federer vs. Andy Murray, ATP World Tour finaalit. 6-0, 6-1. Auts.

Vuoden anemia
Andy Murray. Masentavan miehen masentavaa peliä lähes koko vuosi. Olkoon tennis jatkossakin lyömistä eikä juoksemista. Ensi vuonna muutama juttu to do-listalla ennen ensimäistäkään kannua.

Vuoden potilas
Rafael Nadal. Selkä, ranne, umpisuoli. Siinäpä sitä yhdelle vuodelle. Kunniamaininta Juan Martin del Potro.

Vuoden eläkeläinen
Nikolai Davydenko. Nelinkertainen Grand Slam -semifinalisti jäi pahasti uransa aikana Federerin ja muiden varjoon.

Vuoden valmentaja
Magnus Norman. Teki Stanislas Wawrinkasta Grand Slam -voittajan. Pieniä isoja asioita, potentiaalista maksimiin, usko voittoon. Good to Great akatemian perustaja, joka näkyi tänä vuonna myös Talissa oppeineen. Iso respect.

Vuoden sykähdyttävin hetki
Stanislas Wawrinkan Australian Open -voitto. Vihdoinkin! Pitkä, pitkä tie voittajaksi. Hienoa nähdä pelaajan saavan lopulta palkinnon uurastuksistaan.

Vuoden nopein

Jarkko Nieminen. Miami. Ensimmäinen kierros. 28 minuuttia. 6-0, 6-1 taululle. Uhrina Bernand Tomic. 28 minuuttia!

Vuoden WTF?!
Serena Williams, nelinpeli, Wimbledon. Humalassa, krapulassa vai virallinen meriselitys "viral illness"? Kaksinpelitappion jälkeinen katoaminen kahdeksi päiväksi kuulostaa ihan kahden päivän ränniltä. Lontoo pubeineen tarjoaa siihen loistavan mahdollisuuden. Cheers!

Vuoden nolous
Mirka Federer ja "cry-baby" -episodi. Lontoon finaaleissa. Juuri ennen Davis Cupin finaalia. Oman miehen tiimikaverille. Auts.

Vuoden anti-fashion
Tomas Berdych jatkaa vahvaa Tshekkiperinnettä. Australiassa West Bromwichin pelipaita ja Ranskassa suhteellisen ankea kukkapaita. Onneksi sarjan katkaisi Wimbledon pukukoodeineen. Respektit kuitenkin rohkeudesta.

***

Näin paketoitiin samalla tämä hieno ja isossa kuvassa yllätyksellinen kausi. Ensi kaudesta luvassa kausiennakko tammikuun alkupäivinä ja jo nyt voi ennustaa, että sen ennustaminen vasta vaikeata onkin. Odotusarvoltaan se on edellistä mielenkiintoisempi. Jos siis tämä vuosi yllätti, niin ensi vuodesta on lupa odottaa jotain vieläkin hurjempaa.

Nyt on kuitenkin aika kiittää tästä vuodesta ja toivottaa Hyvää ja Rauhallista Joulua Sinulle ja läheisillesi! Hyvää Joulua!

Joulukalenteri #23: Air Jordan

Tämän vuoden US Openissa Roger Federer pelasi jalassaan Air Jordanit. Legendaarinen #23, Michael Jordan, oli myös tuttu näky turnauksen katsomossa. 

Näin tänä vuonna ensimmäisen NBA-otteluni paikan päällä ja täytyy sanoa, että se parketilta huokuva atleettisuus iskee tajuntaan kuin metrin halko. Siinä on paljon samaa kuin ammattilaistennistä livenä seuratessa. En ole aiemmin ollut mikään erityisen iso koripallofani, mutta kerta ei jää viimeiseksi. 

Omistetaankin tämä luukku lajin suurimmalle legendalle. Tästä parhaat palat.

Joulukalenteri #22: Stefan Edbergin viimeinen

Vuonna 1992 eli 22 vuotta sitten Stefan Edberg voitti viimeisen Grand Slaminsa US Openissa. Finaalissa kaatui nuori, mutta jo yhden Grand Slam -voiton napannut Pete Sampras.

Edbergin erikoisesta kämmenestä huolimatta miehen verkolle pyrkivä peli oli kerrassaan hienoa seurattavaa. Rystyslicen käyttö verkolle nousuissa oli suorastaan taidetta, puhumattakaan chip 'n' chargesta tai serve&volleystä.

Hieman huvittavaa sen sijaan oli miehen jalkateputtelu syötönpalautuksissa sekä sulavan verkkoliikkumisensa jatkot, joka usein jatkuivat ja jatkuivat metrejä tappavan volleyn jälkeen. Tätä ovat jopa monet tennisimitoijat ansiokkaasti matkineet.

Eniten arvostamani ruotsalaisurheilija ikinä. Pitkän hiljaiselon jälkeen hieno paluu tennispiireihin Roger Federerin valmentajana tänä vuonna.

Joo, vi glömmer inte.

Joulukalenteri #21: Ventti

Junnuvuosilta mieleen on jäänyt harjoitus nimeltä "ventti" tai "21".

Harjoite on läheistä sukua suositulle nykytreenille, joka kulkee nimellä "kymppi". Kympissä piste aloitetan alakautta lyömällä pallo kaverille, joka palauttaa sen vielä kilttinä aloittajalle, joka puolestaan saa avata pelin ja piste pelataan normaalisti loppuun. Samoin tehdään ventissä.

Ero kympin ja ventin välillä tulee pistelaskussa. Kympissä kaikki pisteet ovat samanarvoisia, kun taas ventissä vastustajan virheestä saa yhden pinnan, läpilyönnistä kaksi ja volley-winneristä kolme.

Tenniksessä kaikki pisteet ovat aina samanarvoisia, mutta varsinkin junioreiden valmennuksessa on tärkeää kannustaa ja motivoida pelaajia rohkeaan peliin. Eriarvoistamalla pisteitä se onnistuu melko helposti ja uusien tilanteiden kokeminen ja oppiminen lisääntyy.

Erilaisten roolien ymmärtäminen, tunnistaminen ja osaaminen onkin tenniksessä erittäin tärkeää, sillä transitiot hyökkäyksestä puolustukseen ja puolustuksesta hyökkäykseen tapahtuvat nykyisin jopa pisteen aikana nopeasti. Reagoinnin on oltava nopeaa. Kun paikka tulee, on hyökättävä heti.

Ventistäkin on olemassa varmasti lukuisia variaatioita, mutta yksinkertaisuudessaan harjoite on edelleen validi ja suorastaan loistava edellä mainituista syistä.

Joulukalenteri #20: TOP20: Grand Slamit maittain

Luukusta 20 paljastuu lista maista, joiden edustaja on voittanut Grand Slam-turnauksen avoimen aikakauden aikana. Näitä maita on yhteensä 20 kappaletta, joten on vuoden ensimmäisen top20:n aika.

Listan kärkipaikalla on Yhdysvallat, jolla mestareita ja mestaruuksia riittää. Sen verran on ajatusmaailma harhaistunut jo nykypäivään, että äkkiseltään oli pieni yllätys, että listan selkeänä kakkosena komeilee edelleen Ruotsi. Voi niitä aikoja. Milloinkahan tämä tilasto muuttuu seuraavan kerran Ruotsin osalta? Eipä silti, ei jenkkienkään nykytilanne kovin ruusuiselta näytä.

Lista näyttää tältä:

1. Yhdysvallat (51 mestaruutta)
2. Ruotsi (25)
3. Espanja (21)
4. Australia (20)
5. Sveitsi (18)
6. Tshekki (12)
7. Saksa, Serbia (7)
9. Argentiina (6)
10. Venäjä (4)
11. Brasilia (3)
12. Kroatia, Romania, Etelä-Afrikka, Iso-Britannia (2)
13. Itävalta, Ecuador, Ranska, Italia, Alankomaat (1)

Mikä on listan seuraava uusi maa? Japani? Kanada? Bulgaria?

Joulukalenteri #19: Joululahjavinkki

Jos lapsesi haluaa aloittaa tenniksen ennen kouluikää, ikähaarukassa 4-5 vuotta, on sopiva mailan koko (pituus) 19 tuumaa.

Huolimatta siitä, että tämä koko on todella mini, ei se kuitenkaan ole edes pienin mahdollinen mailakoko. Jotkut valmistajat tekevät mailoja jopa 17 tuuman koolla.

Niin tai näin, pääasia on, ettei ensimmäinen maila ole liian raskas tai laahaa lattioita, jos lapsi sitä kädessään roikottaa.

Lapsen ensimmäinen tai jo pelanneille uusi tennismaila olkoonkin blogin virallinen joululahjavinkki.

Joulukalenteri #18: Serena Williamsin Grand Slamit

Myös naisten puolella on mielenkiintoinen "Grand Slam-jahti" käynnissä, kun Serena Williams saavutti syksyn US Open voitollaan avoimen aikakauden mestaruuksissa kakkosijan tasaamalla puntit Martina Navratilovan ja Chris Evertin kanssa. Kolmikolla on nyt 18 mestaruutta ja matkaa listan kärkinaiseen, Steffi Grafiin, on siis neljä mestaruutta.

Kysymys kuuluukin, saavuttaako Serena Steffin?

Itse en tähän usko.

Ensinnäkin aika tulee väkisin vastaan. Ensi vuonna 34 vuotta täyttävä Serena on jo melkoinen veteraani nuorten naisten seurassa ja askel hidastunee entisestään tulevina vuosina. 

Edellisiin viiteen mestaruuteen meni kolme kautta, joten tasaisen matkan vauhdilla neljä mestaruutta pariin kauteen saattaa kuulostaa Serenan tapauksessa periaatteessa realistiselta, mutta samaan hengenvetoon voi todeta, että viime kaudella voittoja tuli vain yksi. Muissa Grand Slameissa Serena tippui viimeistään neljännellä kierroksella. Osin toki vammojen ja sairasteluiden takia.

En kuitenkaan jaksa millään uskoa, että Serena on kahden vuoden päästä läheskään samanlainen pelote muille kuin viime vuosina.

Toisekseen serenamainen pommitus ei enää aina riitä. Hyviä puolustajia ja vastaiskukykyisiä pelaajia on jo enemmän. Heistä parhaat löytävät myös loistavia kulmia ja saavat Serenaa liikkeelle. Jos tämä joutuu ottamaan toistuvasti vähintään kolmea askelta sivusuuntaan ollaan todennäköisesti jo melko hyvin pelissä mukana.

Williams onkin lopulta varsin yksipuolinen ja yllättävänkin monotoninen pommittaja, jolle brutaali voima on kaikki kaikessa. Muuta ei juuri ole. Toki jatkuvaan pommiin on aina ja myös jatkossa vaikea lyödä, mutta parhaat saavat rikottua tätä tulitusta.

Tässäkin jahdissa siis mennään lähelle, mutta näkisin, että Miss Forehand Steffi Graf jää listan kärkinimeksi.

Joulukalenteri #17: Nuorimmat Grand Slam-voittajat

Tänä vuonna saimme kaksi uutta Grand Slam-voittajaa. Luukussa 17 kurkistetaan kuitenkin nuorimpiin Grand Slam-voittajiin. Sille listalle Stanislas Wawrinka saati Marin Cilic eivät hienoista voitoistaan huolimatta mahdu, sillä he olivat voiton hetkillään lähes 29- ja 26-vuotiaina täysiä ikämiehiä.

Jo pitkään onkin tuntunut lähes mahdottomalta ajatus, että joku voittaisi Grand Slamin jälleen 17-vuotiaana.

Vielä 80-luvulla teinimestarit olivat mahdollista, kun 17-vuotiaat Mats Wilander, Boris Becker ja Michael Chang näyttivät kukin vuorollaan kaapin paikkaa vanhemmilleen. Chang heistä nuorimpana Ranskassa 1989, Becker ikimuistoisesti Wimbledonissa 1985 ja Wilander 1982 niin ikään Ranskassa.

Heitä lähimmäksi ovat tuon jälkeen päässeet vain Rafael Nadal ja Pete Sampras, jotka molemmat olivat ensivoittonsa aikaan juuri 19 vuotta täyttäneitä. Tämä kaksikko toikin peliin samalla myös jotain uutta ja originelliä sekä uuden tason vähintäänkin lempialustoilleen. 

Mielenkiintoista nähdä kuka tekee vastaavan tempun seuraavaksi vai jäävätkö nämä temput tekemättä? 

Joulukalenteri #16: Kontinen Lontoossa marraskuussa?

Tuli tuossa syksyllä Henri Kontisen loistavien nelinpeliesitysten innoittamana heitettyä kollegalle, että Kontinen pelaa ensi vuonna Lontoossa ATP:n finaaliturnauksessa eli 16 maailman parhaan nelinpelaajan ja siis kahdeksan parhaan parin joukossa.

Tiukaksi menee tämä(kin) heitto, mutta kaikki on mahdollista.

Mies on varmasti yksi lahjakkaimmista pelureista ATP:n neluripiireissä ja jo nyt ranking on 46, vaikka tämän vuoden alkupuoli meni lähinnä Challenger-tasolla. Paras ranking on 42 ja siis tältä syksyltä sekin. Ensimmäinen ATP-tason turnausvoitto tuli jo kesällä Jarkon kanssa Kitzbuhelista, jonka lisäksi miehelle kertyi pari finaalipaikkaa tuli yhdessä Marin Draganjan (4-p ATP-ranking 25) kanssa. Tulevalla kaudella siis nousu vähintäänkin nelurin ATP-jyräksi ja pari isompaa pommia Masterseissa ja Grand Slameissä, niin erittäin lähellä paikka parhaiden joukossa alkaa olemaan.

Kerta toisensa jälkeen jaksaa naurattaa kuinka nelinpelissä on tärkeintä parin valinta. Näinhän se kieltämättä on ja vakiparia tuo himoittu paikka Lontoossa vaatineekin. Draganja-kollaboraatiota pukkaa?

Niin tai näin, onnea kaudelle 2015, Henkka!