Joulukalenteri #22: Serena Williamsin Grand Slamit

Luukku 22 tuo Serena Williamsin Grand Slamit, joiden määrä nousi tänä vuonna yhdellä ja siis 22:een. Tällä määrällä hän on tasoissa Steffi Grafin kanssa, edellään ainoastaan Margaret Court.

Menee varsin jännittäväksi pääseekö Serena vielä Courtin lukemiin. Itse veikkaan, että ei pääse. Syitä tähän on kolme.

1) Serenan ikä
Ikä hidastaa väkisin myös Serenaa, joka ei ole toki nopeudestaan koskaan elänyt. Mutta. Kun Serena on viime vuosina joutunut ottamaan lyöntiinsä 3-4 askelta, on peli tasoittunut kummasti. Kun se pienen pieni jaloista lyöntiin lähtevä paino jää iän myötä enemmän ja enemmän vajaaksi, on vaikea päästä lyöntiasentoihin, joista voi painavasti lyödä. Serena onkin saatava liikkeelle, jos tämän mielii voittaa, sillä paikaltaan lämäilyssä häntä ei voita edelleenkään kukaan. Hidastunut liike rajoittaa Serenan menestymismahdollisuudet käytännössä nopeimmille kentille Wimbledoniin ja US Openiin, jossa keskikaistan tykityksestä on vaikea löytää kulmia liikuttelulle. Nämä ovatkin ne paikat, jossa Courtin etumatka kaventuu, jos on kaventuakseen.

2) Serena ei ole enää voittamaton
Moni pelaaja on jo ottanut tärkeässäkin paikassa ison voiton Serenasta ja se tuo aina uskoa heille, mutta myös kaikille muille. Niin on käynyt miesten puolella Serenan valtakaudella jo monesti, mutta niin on käymässä lopulta myös Serenalle. Tuskin esimerkiksi Angelique Kerber tai Garbine Muguruza tuskin kokevat painetta siitä, että vastapuolella seisoo Serena. Näiden pelaajien määrä on kasvussa koko ajan.

3) Paineet kasvavat
Kuten kohdassa yksi tuli jo todettua, potentiaalisimmat menestymispaikat ovat Wimbledon ja US Open. Serena tiedostaa tämän todennäköisesti itsekin ja se itsessään lisää painetta, kuten kävi jo Steffiä tavoitellessa. Paine toi huonoja pelejä ja finaaleja jäykin jaloin ja lyönnein. On iso askel ottaa se voitto ollakseen "kaikkien aikojen paras".

Joulukalenteri #21: Serenan Slamit

Luukku 21 ei varmasti yllätä. Serena Williams on enää yhden Grand Slamin päässä Steffi Grafin avoimen aikakauden ennätyksestä ja lienee vain ajan kysymys milloin ennätys menee uusiksi. Tämän vuoden tahdilla jopa kaikkien aikojen ennätys 24 (Margaret Court) on äkillisessä vaarassa.

Jos Novak Djokovic pelasi hirmuvuoden niin saman teki tosiaan Serenakin. Puhdas kalenterivuoden Grand Slam jäi lopulta US Openista kiinni. Yllätystappio Openin semifinaalissa Roberta Vincille järkytti koko tennismaailmaa, mutta siinä määrin myös Serenaa, että kausi loppui siihen paikkaan. 

Australiassa nähtäneenkin uudelleen kyntensä teroittanut ja motivaationsa luonut Williams. Mikäli paikat kestävät, vaikuttaisi siltä, että numero 22 on melko lailla jo nurkan takana.

Mutta mihin saakka rahkeet riittävät? Serena ei ole enää nuori tyttö ja periaatteessa on yleisessä tiedossa, miten amerikkalaista horjutetaan. Jyrkät kulmat ja sivuttaisliike ovat myrkkyä raskasrakenteiselle Serenalle. Jos hän pääsee moukaroimaan 1-3 askeleen liikkumisella, peli on täysin hänen tykitystään, mutta jos taas vastustaja saa avattua kulmia ja Serenan liikkeeseen, on kaikki mahdollista, jos vain haastajan peli sekä pää kestävät. Toki kulmien availu pommituksessa on vaikeaa, muttei kuitenkaan mahdotonta. Kulma auki ja linjapommi perään. 

Niin tai näin, virallinen veikkaukseni Serenan lopulliseksi Grand Slam-määräksi on 25. Tahti hidastuu ja lopulta aikakin alkaa tehdä tehtäväänsä.

Dokumentti: Decade of Wimbledon - 80's

C More Tennis-kanavan dokumenttisarjan toinen osa Wimbledonin 80-luvusta on ensimmäisen osan (70-luku) tavoin hauskaa katsottavaa. Peli- ja välineet menivät itse pelin ja pelaajien taitojen kanssa hurjaa vauhtia eteenpäin.

Lisämielenkiintoa dokumentti tarjoaa sillä, että omat ensimmäiset muistoni tv-tenniksestä liittyvät vahvasti juuri Wimbledoniin ja tähän vuosikymmeneen.

Muistan kuinka silloisena Ivan Lendlin fanina petyin vuosi vuoden jälkeen, kun hänen epätoivoisesti himoitsema voitto jäi haaveeksi. Varsinkin vuoden 1987 finaali Pat Cashia ja hänen ruutulippuhikinauhaansa vastaan oli iso pettymys, sillä Lendl lähti otteluun muistaakseni suuren suurena suosikkina. Yhden Grand Slamin ihme Cash oli muuten ensimmäinen tyyppi, joka kiipesi Wimbledonin lehtereille tukijoukkojensa luokse ottelun jälkeen. Samaan aikaan Ivan manasi mielessään ruohon olevan vain ja ainoastaan lehmiä varten. Sittemmin hän kuulemma rakennutti omalle tontilleen nurmikentän ja laistoi pariin otteeseen jopa Roland Garrosinkin, jotta Wimbledon-voitto olisi onnistunut. Juna oli kuitenkin jo mennyt. 

Vuosikymmenen aikana tapahtui myös useampi vallanvaihto. Miesten puolella John "you cannot be serious!!!" McEnroe otti vihdoin vuonna 1981 voiton Björn Borgista ja avasi miehen voittotilin Wimbledonissa. Miesten edellisvuoden (1980) finaali sen sijaan lienee yksi Wimbledon-historian hienoimmista otteluista, jonka Borg tunnetusti viidessä erässä voitti. 

Sittemmin kuvaan astui muuan Boris "Boom Boom" Becker, joka otti keskuskentän olohuoneekseen ensimmäisellä voitollaan vuonna 1985. Muut mestaruudet tulivat heti seuraavana vuonna (1986) sekä 1989, jolloin miehen legendaarinen Puma (maila) lensi voiton jälkeen ensimmäistä kertaa katsomoon.

Naisten puolella 80-lukua hallitsi lähes suvereenisti Martina Navratilova, joka liikkui tämänkin päivän mittarilla todella tyylikkäästi ja tehokkaasti ruoholla. Myös Martinan tatsi varsinkin verkkopelissä oli vertaansa vailla. Vasta luvun loppupuolella ikä alkoi aavistuksen näkymään ja nuoremmat, lähinnä siis Steffi Graf, tulivat pikkuhiljaa rinnalle ja ohi. Grafin ensimmäinen Wimbledon-voitto ajoittuu vuoteen 1988, jolloin hän tunnetusti voitti myös Grand Slamin ja siis olympiavoiton kera. Golden Grand Slam. Aikamoista.

Välinepuolella tapahtui hurjasti. Luvun alkupuolella nähtiin mm. finaaleja, joissa kohtasivat puumailat kohtasivat grafiitti- ja alumiinimailoja. Vuosikymmenen puolenvälin paikkeilla jopa viimeisillä mohikaaneilla McEnroella (1983), Chris Evertillä (1984) ja Kevin Curranilla (1985) alkoi olla grafiittimailat. Myös Jimmy Connors vaihtoi alumiinisen Wilson T2000:n jossain vaiheessa 80-lukua uudemman teknologian välineeseen.

Uusien mailojen myötä nousi kuitenkin myös uusi sukupolvi Boris Beckerin, Stefan Edbergin ja Steffi Grafin johdolla, jotka aloittivat voittamisen todella nuorina. He omaksuivat uusien mailojen ominaisuudet muita, varsinkin vanhaa kaartia, vikkelämmin ja tekivät jotain todella uutta. Beckerin syöttö oli tuolloin täysin vertaansa vailla ja kovuudessaan täysin ennenkuulumatonta, samoin Steffi Grafin löytämät lyöntikulmat yhdistettynä lyöntien kovuuteen.

Noihin aikoihin ajoittuu myös pallojen värin muuttuminen valkoisesta keltaiseksi (1986). Sen lisäksi mailalaukut alkoivat tehdä tuloaan.  Katsomossa vedettin vielä tosissaan ja avoimesti jopa tupakkaa, kuten McEnroen silloinen tyttöystävä sekä Beckerin manageri Ion Tiriac kaikelle maailmalle näyttivät. 

Tennismuoti alkoi saada myös tällä vuosikymmenellä persoonallisempia piirteitä. Vaikka perusvalkoisista ei tietenkään päästy mihinkään, niin legendaarisimmat Filat, Tacchinit, Adidakset ja Niket nähtiin ehdottomasti 80-luvulla. Näitä retropaitoja kun jostain vielä saisi. Niin ja kun kerran Pat Cashinkin hikinauha sai jo mainintansa, on pakko nostaa framille myös vuoden 1981 finalistin Hana Mandlikovan astetta ohuempi hikinauha. Se todellakin oli nauha.

Tätäkin osaa tästä sarjasta suosittelen ehdottomasti lämmöllä. Omien ensimmäisten muistojen peilaus suurin piirtein luvun puolen välin paikkeilta, jolloin itse olin noin kymmenvuotias, on suorastaan nostalgista.

Joulukalenteri #18: Serena Williamsin Grand Slamit

Myös naisten puolella on mielenkiintoinen "Grand Slam-jahti" käynnissä, kun Serena Williams saavutti syksyn US Open voitollaan avoimen aikakauden mestaruuksissa kakkosijan tasaamalla puntit Martina Navratilovan ja Chris Evertin kanssa. Kolmikolla on nyt 18 mestaruutta ja matkaa listan kärkinaiseen, Steffi Grafiin, on siis neljä mestaruutta.

Kysymys kuuluukin, saavuttaako Serena Steffin?

Itse en tähän usko.

Ensinnäkin aika tulee väkisin vastaan. Ensi vuonna 34 vuotta täyttävä Serena on jo melkoinen veteraani nuorten naisten seurassa ja askel hidastunee entisestään tulevina vuosina. 

Edellisiin viiteen mestaruuteen meni kolme kautta, joten tasaisen matkan vauhdilla neljä mestaruutta pariin kauteen saattaa kuulostaa Serenan tapauksessa periaatteessa realistiselta, mutta samaan hengenvetoon voi todeta, että viime kaudella voittoja tuli vain yksi. Muissa Grand Slameissa Serena tippui viimeistään neljännellä kierroksella. Osin toki vammojen ja sairasteluiden takia.

En kuitenkaan jaksa millään uskoa, että Serena on kahden vuoden päästä läheskään samanlainen pelote muille kuin viime vuosina.

Toisekseen serenamainen pommitus ei enää aina riitä. Hyviä puolustajia ja vastaiskukykyisiä pelaajia on jo enemmän. Heistä parhaat löytävät myös loistavia kulmia ja saavat Serenaa liikkeelle. Jos tämä joutuu ottamaan toistuvasti vähintään kolmea askelta sivusuuntaan ollaan todennäköisesti jo melko hyvin pelissä mukana.

Williams onkin lopulta varsin yksipuolinen ja yllättävänkin monotoninen pommittaja, jolle brutaali voima on kaikki kaikessa. Muuta ei juuri ole. Toki jatkuvaan pommiin on aina ja myös jatkossa vaikea lyödä, mutta parhaat saavat rikottua tätä tulitusta.

Tässäkin jahdissa siis mennään lähelle, mutta näkisin, että Miss Forehand Steffi Graf jää listan kärkinimeksi.

Jälkipelit: Djokovic vs. Federer, Wimbledon finaali 2014

Olipa ottelu! Urheiludramaturgi laittoi jälleen parastaan. Varsinkin ottelun jälkimmäinen puolisko oli käänteiltään käsittämätön.

Aika moni, ehkä kaikki meistä, odottivat kolmannen erän jälkeen ja viimeisimmätkin neljännen erän 5-2-tilanteessa pelin olevan ohi, mutta ei. Kerrassaan loistava nousu Federeriltä vielä kerran peliin mukaan!

Ottelun alku sen sijaan oli ehkä jopa tylsä, mutta kolmannen erän lopusta eteenpäin tässä oli tosiaan klassikon ainekset. Loistava käsikirjoitus ja vielä hienompia (rooli)suorituksia.

Monia viime vuosien Grand Slam-finaaleja on kuvattu eeppisiksi, mutta osa niistä oli mielestäni eeppisiä vain fyysisyyden tai pituuden takia. Joskus jopa molempien. Tämän finaalin kohdalla 'eeppinen' lienee terminä kuitenkin kohdallaan. Mutta se nyt on sivuseikka ja makuasia kaikkinensa, joten ei mennä nyt siihen, vaan itse otteluun.

Ottelun alussa tuntui, että finaalin merkitys näkyi molempien otteissa jonkin verran. Vaikka Djokovic oli hyvä, niin esimerkiksi rystyn pätkiminen oli silmiinpistävää. Nähtiin paljon hänelle epätyypillisiä rystypuolen virheitä sekä munattomuutta mennä isommalla riskillä pitkin linjaa. Useat rystyt Federerin kämmenkulmaan olivat melko varovaisia, eikä niistä ollut horjuttamaan Federeriä vielä tuossa vaiheessa.

Ensimmäisen erän aikana näytti kuitenkin usein myös siltä, että Federer vähän kuin "roikkuisi" mukana. Ei juurikaan paikkoja iskeä Djokovicin syötöissä ja muutamia hieman vaikeampia omia syötönpitoja. Sikäli oli aavistuksen yllättävää, että tie-break meni Federerille, varsinkin kun Djokolla oli jopa eräpallo omissa syötöissään, mutta sitähän tennis usein on. Viimeisen pisteen voittamista.

Toisessa erässä Djokovic korjasi ensimmäisen erän notkahduksen ja vei sen syötönmurron turvin maaliin saakka. Esitys oli jo melko solidia Djokoa, mutta edelleen pieni varovaisuus ja epävarmuus paistoi miehen otteista.

Kolmannessa erässä oli puolestaan jo varsin hienoa peliä molemmilta ja jotenkin alkoi tuntua siltä, että erän voittaja olisi myös lopullinen voittaja. Erätappio saattaisi katkaista jomman kumman selkärangan, Djokovicillä henkisen tai Federerillä fyysisen. Kaksi erää voittoon saattaisi olla liikaa.

Ja vähän niin tapahtuikin, mutta toisaalta ei sinne päinkään. Neljäs erä oli 5-2:een lähes yhtä päätyä Djokovicin viedessä, mutta sitten nähtiin se hurjin nousu aikoihin. En muista tällä tasolla, tällaisessa ottelussa, nähneeni ainakaan vähään aikaan mitään sellaista, kun tuollainen johto vaihtuu lähes varmasta turnausvoitosta erätappioon ja että Djokovicin kaltainen pelaaja sulaa lähes täysin. Huh huh. Siinä kohden kävi monenlaista mielessä. Oliko Djokovicin henkinen kantti todella näin heikossa hapessa?

Djokovic kuitenkin kasasi itsensä ihailtavasti viidenteen erään, eikä päästänyt Federeriä karkuun neljännen erän nousun nosteessa. Muutama pallo sinne tai tänne, niin tulos olisi voinut olla hyvinkin toisenlainen, mutta nyt kävi tosiaan näin. Olisi ollut mielenkiintoista nähdä olisiko Djokovic vieläkään pystynyt syöttämään ottelua kotiin, mutta nyt murto erän lopulla tiesi samalla turnausvoittoa. 

Voitostaan huolimatta Djokovic oli kaukana siitä vuoden 2011 Djokovicistä. Tämä versio missasi rystyjään, pelasi varovaisesti, hävisi tärkeitä pisteitä ja notkahteli hurjasti ottelun aikana. Ei kukaan pysty tietenkään mikään kone olemaan, mutta kovasti tämä tason heilahtelu ja uskalluksen puute ottelun sisällä jaksaa ihmetyttää, kun kyseessä ei ole mikään uusi poikanen näissä jameissa.

Voi tosiaan olla, että vaikeinta ei ole huipulle nousu, vaan siellä pysyminen. Myös Djokovicille. Erilaiset paineet ja muutamat finaalitappiot tekevät ihmeitä itseluottamukselle myös siihen toiseen suuntaan.

Pelillisesti Djokovicin rysty takkusi eniten, mutta silti ihmettelin miksi Djokovic ei pommittanut enempää Federerin rystypuolta, kun vaaraa ei siltä puolelta ollut?

Federer alkaakin muistuttamaan vuosi vuodelta enemmän ja enemmän myöhempien aikojen Steffi Grafia, joka pommitti kämmenellään ja slaissasi rystyllään. Onneksemme Federer lyö vielä yläkierrettä jonkin verran, mutta hän lyö sitä vaarattomasti. Pelotteeksi siitä ei enää ole. Rysty pitkin linjaa menee täysin lotoksi ainakin tämän kaliberin kavereita vastaan.

Lisäksi puolustuspelin puutteet alkavat näkymään entistä karummin kun ikää tulee lisää. Federerin hyökkäys- ja syöttöpeli on kuitenkin hienoa katseltavaa. Välillä hän ampuu toki yli ja nousee liiankin itsevarmasti verkolle vain tullakseen ohitetuksi, mutta aktiivinen peli ja paineen luominen on aina hienoa katseltavaa.

On kieltämättä sääli, että Federer hävisi, sillä mahdollisuudet taisivat olla tässä. One more time oli ja on edelleen monen toiveissa. Djokovic olisi ollut nyt lyötävissä, mutta minkäs teet. Isossa kuvassa Federer on varmasti parantanut, varsinkin viime vuodesta, mutta muiden taso ei ole, ainakaan vielä, laskenut tarpeeksi. Aika kertoo, ehtiikö muiden dippi pelastamaan entisen kuninkaan vielä kerran ennen kuin myös uudet nuoret ajavat ohi?

Tämä hetki on kuitenkin Djokovicin.

The Champion.

Kuvakaappaus BBC:n streamistä FilmOn Live-palvelusta.

Vakuuttaa, ei vakuuta, vakuuttaa, ei vakuuta

Kausi on avattu. Päällimmäisiä tuntemuksia tähänastisista peleistä.

Vakuuttaa: Suomen Pikkuleijonat
Onnea ja kiitos! Tämä oli loistavaa terapiaa kevään Globen-reissun tuskalleni. Oikeasti. Joskus on vaan kiva nähdä Ruotsi myös häviämässä. Ei aina, mutta joskus. Lita på mig, mina vänner.

Ei vakuuta: Andy Murray
Pari turnausta takana. Hakee vielä. Pahasti. On comebackejä ja comebackejä. Murray tarvitsee enemmän matseja kuin Nadal.

Vakuuttaa: Novak Djokovic
Oli Abu Dhabissa sama ihmiskone mitä on ollut US Openin jälkeen. Ensimmäinen tappio häämöttää joskus huhti-toukokuussa.

Ei vakuuta: Roger Federer
Vaikka voitti Jarkon ja pari muuta Brisbanessa, ei vieläkään vaan vakuuta. Jarkko edelleen välilyöntinamuineen Rogerin ihannevastus dominointiin, mutta että tappio Lleyton Hewittille? Ohhoh. Täytyy palata monen monta vuotta taaksepäin kun Lleyton oli tässä parissa niskan päällä. Mikään maila (ei uusi, eikä vanha) ei poista esimerkiksi rystyn ongelmia. Menee aivan liikaa kurotteluksi ja slaissaamiseksi edelleen. Tulee mieleen loppuaikojen Steffi Graf.

Vakuuttaa: Serena Williams
Kolmesta neljään Grand Slamiä tänä vuonna ilman loukkaantumisia. Sharapovaa täysin tauluun ja Azarenkaakin aika lailla. Vain hehtaaripyssyily piti Vikaa finaalissa näennäisesti mukana. Serena virheiden määrissä varmasti vielä kaukana parhaastaan, mutta silti suhteellisen suvereeni turnausvoitto. The man to.. anteeksi, the woman to beat. Tuntuu kuin pelaisi väärässä sarjassa. Älä ymmärrä väärin, muut siis tyttöjä nais(t)en sarjassa.

Ei vakuuta (vielä): Rafael Nadal
Turnausvoitto, mutta mutta.. Syöttö hakee, samoin rysty. Jättää peruslyöntipelissään rystynsä toistuvasti kovin lyhyeksi, johon nopeasti reagoimalla pystyy iskemään aggrella kiinni ja ajamaan Nadalin puolustajaksi. Kun Nadal hakee rystyllään kulmia jopa kiireessä, niin ongelmat vain lisääntyvät, kun kulmat ovat viholliselle täysin auki ja pomppukin suht mukavasti suht ylhäällä. Miten olisi matala slice keskelle? Tylsempää, mutta fiksumpaa. Pystyy toki tälläkin pelillä voittamaan Australiassa lähes kaikki, mutta ei Djokoviciä.

Joulukalenteri #22: Steffi Graf

Luukusta 22 paljastuu Steffi "Miss Forehand" Graf ja hänen 22 Grand Slam -voittoa. Joukossa mm. puhdas ja kultainen Grand Slam vuodelta 1988 olympiakullan kera.

Hurjan kämmenen lisäksi muistissa on hänen rystyslicensa, jota hän viisti terävästi ja matalana varsinkin uransa loppupuolella lähes kyllästymiseen asti. Ajan hengen mukaisesti ja saksalaisen jalkapallon tapaan se oli tehokasta, mutta tappavan tylsää. Tappava oli toisaalta se kämmenkin, mutta muista syistä.

On muuten mielenkiintoista nähdä, mihin lukuun Serena Williams Grand Slameissään päätyy. Matkaa Steffiin on enää viisi Grand Slamiä...