30/01/2012

Jälikipelit: Djokovic vs. Nadal, Australian Open 2012

Olipahan finaali. Lähes kuusi tuntia karvapallon hakkaamista tuolla fyysisyydellä ja tempolla on käsittämätön suoritus. Täysin käsittämätön. Nopealla nettiselaamisella kaikkialla puhutaankin eeppisestä finaalista, kaikkien aikojen tennisfinaalista ja niin edelleen, mutta oliko se todellakin sitä?

Odotin tätä finaalia vesi kielellä toivoen kaikkien aikojen ilotulitusta Australia-päivän tapaan, mutta näin jälkikäteen olen kuitenkin pettynyt pelilliseen tasoon ja antiin. Lisäksi olen sittenkin itse asiassa huolissani tenniksen hurjasta fyysistymisestä, taitolyöntien ja pelitapavariaatioiden vähyydestä. Vai laskiko joku stoppareita? Entä verkollenousuja? Tilastopojat tietää tämänkin, mutta vähissä olivat ja se nyt olisi muutenkin vain yksi tämän tarinan sivujuonteista.

Mennään siis itse otteluun. Lienee turha kertailla kaikkia draamankaaria, joita ottelussa toki riitti. Nadalin vahvan alun aikana näytti siltä kuin flegmaattisesti esiintynyt Djokovic olisi vielä täydellisessä koomassa viiden tunnin mittaisen välierän jälkeen ja Nadal puolestaan mieheltä, joka on toteuttamassa missiotaan, jonkinlaista kostoa viime vuodesta. Asetelma ei olisi voinut olla herkullisempi.

Djokovic pääsi kuitenkin peliin mukaan toisessa erässä. Hän aloitti tutun prosenttitennisdominointinsa, jossa hän veti hirveällä tempolla, mutta turvallisilla marginaaleilla palloa jatkuvasti painavana kenttään ja poimi marjoja peruslyönneillään pitkin linjaa tai vastustajan 'pakotetulla virheellä'. Kun Nadal laittoi samanaikaisesti ennennäkemättömän puolustusvaihteen silmään, oli ottelu periaatteessa pitkään yhtä päätyä, vaikka Nadal mukana rimpuilikin. Seuraavan kolmen erän ajan vaikutti siltä, että mies oli tullut juoksemaan Djokovicia nurin. Kysymys kuuluu 'miksi?', varsinkin kun alla oli loistavat seitsemän erää sitä kuuluisaa kämmenraatelua Berdych -matsin kahdesta viimeisestä erästä lähtien, läpi Federer -matsin ja jollain tasolla vielä finaalin ensimmäisen eränkin. Luojan kiitos hän ei kuitenkaan tässä juoksemisessaan onnistunut, vaikka lähelle pääsikin.

Mistä lähtien muuten tennismatseja joissa juostaan kilpaa on alettu pitämään 'eeppisinä'?

Tällaisessa klassikko-ottelussa ei tosiaankaan toivoisi näkevänsä näin hurjaa puolustamista ja passiivisuutta, ei sitten millään. Väitänkin niin, että paremmat mahdollisuudet voittoon Nadalilla olisi tänään ollut sillä vanhalla kunnon kämmenmyllytyksellä, virheiden uhallakin. Lyön vaikka vetoa, että Nadalistakin on kivempaa hävitä omata pelillä kuin hakemalla ja tuuppaamaalla. Mieluummin kuollut leijona, kuin nöyrä koira, niin kuin vanha sanonta Hiekkaharjussa kuuluu.

Toki oma sanansa oli sanottavana myös Djokovicilla, jonka melko suorat ja painavat peruslyönnit vaikeuttivat hurjasti Nadalin yläkierrepeliä jälleen kerran. Lisäksi Nadalin syöttöpeli ja erityisesti syötönpalautuspeli oli todella heikkoa, sanokoon mies itse mitä tahansa. Kakkossyötön hentoudesta johtuen Djokovic veteli sellaisia palautuksia muun muassa Nadalin kintuille, ettei Nadalin mylly lähtenyt ikinä käyntiin ennen hänen kolmatta lyöntiään, jos välttämättä silloinkaan. Djokovic oli oman myllynsä palautuksellaan jo aloittanut ja hän palauttikin kertakaikkisen hienosti koko matsin ajan. Nadal oli todellisessa pinteessä suurimman osan syöttövuoroistaan. Vain areenan katon sulkeminen toi hetkellistä helpotusta hänen syöttämiseensä, jolloin sen tehoa ja kierrettä ei päätynyt areenan tuuliin niin hurjaa määrää. Parissa edellisessä ottelussa hyvin toiminut rystykin jäi jälleen toistuvasti lyhyeksi, josta Djokovic sai jallitustaan hienosti ainakin alulle. Tämä korostui varsinkin syötönpalautuksissa, joita Nadal löi 3-4 metriä takarajan takaa lähes koko matsin ajan.

Entä sitten Djokovic? Hän oli alussa selkeästi vielä unessa, mutta vauhtiin päästyään melko normaali oma itsensä. Varsinkin mentaalisesti hän on jättiläinen edelleen. Pelillisesti odotin hänen pommittavan enemmän ja kovempaa, pelaten Nadalin ulos kentältä, mutta fyysinen kuorma näkyi ajoittain rajusti hänen pelissään, varsinkin siinä viidennen erän alun laahustamisessa, jolloin näytti hetken jopa siltä, että hän on tekemässä kuolemaa. Hän oli kuitenkin ymmärtänyt jo aiemmin ottelun aikana, että tänään hänelle riittäisivät hyvät marginaalit, kova tempo ja Nadalin pakottaminen virheisiin, eikä hänen tarvinnut mitään highlights-tennistä ns. eurosporttia vetää kuin harvakseltaan. Sen verran vähissä olivat tänään Nadalinkin pelotteet. Tämä oli todella fiksua pelaamista häneltä.

Onnittelut siis Djokovicille, sillä voitot ratkaisevat. Kuningas on ehdottomasti voittonsa ansainnut, oli voitossa sitten maagisuutta tai ei. Silti toivoin tältä finaalilta enemmän, mutta viekö pelin hurja fyysisyys lajista kaiken loiston? Toivottavasti ei.

Ja lopulta, tennishän tässä tälläkin kertaa voitti. Djokovic oli selvästi vaarallisempi, parempi ja monipuolisempi pallonlyöjä tänään. Sitähän me kaikki arvostamme, eikö niin?