perjantai 27. tammikuuta 2012

Jälkipelit: Nadal vs. Federer, Australian Open 2012

Olipahan ottelu! Ja totta kai, sen kerran kun povaan tästä otteluparista voittajaksi Federeriä ja tällä kertaa vieläpä varsin julkisesti, niin eikö se ennustus mene täysin vihkoon. Mahtavaa. Pelikassakin vetelee kohta viimeisiään.

Mutta itse otteluun. Sehän tässä kuitenkin pääasia oli. Ainoa toivo mitä Nadalille etukäteen annoin oli se, että hänen täytyy pommittaa kämmenellään Federerin rystyä paljon läpi ottelun, syöttää paremmin, saada rystylleen lisää pituutta ja pelata kämmenpuoleltaan vähintään yhtä murhaavasti kuin Berdych -ottelun kahdessa viimeisessä erässä. Juuri näitä asioita pelissä lopulta tapahtuikin.

Federer aloitti ottelun kuitenkin todella tylysti ottaen 3-0 -johdon noin viidessä minuutissa. Ottelu tasoittui ensimmäisen erän aikana, kun Nadal alkoi pelata itseään otteluun sisään hitaasti mutta varmasti kasvaneen itseluottamuksen siivittämänä. Samaan aikaan Rogerin lyönteihin alkoi ilmestyä ensimmäisiä pokaosumia ja arvatenkin erityisesti rystypuolelta.

Tavallaan kovin tuttua ja oikeastaan melko ymmärrettävääkin vai väittääkö joku etteikö näin olisi käynyt joskus ennenkin? Melbournen melko hitaalla alustalla Rogerin on aivan pakko lyödä unelmalyöntejä Rafan voittamiseksi, koska pallo tulee muussa tapauksessa joka paikasta koko ajan takaisin. Aikaakaan ei saisi antaa yhtään, ettei Rafa pääse kiertämään kämmenelleen ja aloittamaan yläkierrehelvettiänsä, joka alkaa useimmiten juuri Rogerin rystypuolelta. Tämän välttämiseksi Rogerin on siis lisättävä palloon vauhtia suoristamalla lyöntejä yläkierrettä vähentämällä, jolloin lyöntien marginaalit pienenevät. Ja kun osuman täytyy olla entistäkin parempi, syntyy ennen pitkää tämä tappiollinen kierre, jossa tulee toki hienoja läpilyöntejä, mutta myös normaalia enemmän virheitä.

Voisi kai sanoa, että niin hyökkäävä pelaaja kuin Roger onkin, on hänen luonnollisessa lyömisessään on juuri sen verran kierrettä, että se sopii Rafalle kutakuinkin täydellisesti. Pomppu ei ole matala, kentän pinnassa 'liukuva ohjus', vaan yläkierteen ansiosta hieman korkeammalle nouseva 'namu', jonka alle Rafa pääsee helpommin ja pystyy laittamaan siihen vielä mojovan annoksen yläkierrettä. Näistä suorista pommittajista herrat nimeltä Tsonga, Del Potro ja tietysti myös Djokovic tekevät Rafan elämän usein varsin hankalaksi. Roger ei samaan Grand Slam -alustoilla pysty. Sisäkentillä kylläkin, kuten Lontoossa kauden päätöskisassa nähtiin.

Alun jälkeen peli pysyi kuitenkin tasaisena, toista erää lukuun ottamatta. Tuntui kuitenkin siltä, että ohjat olivat jollain tasolla koko ajan Nadalilla. Kun Federer teki murron, vastasi Nadal siihen heti murrolla ja niin edelleen. Jos Federer olisi päässyt alussa kunnolla karkuun, uskon että se olisi ollut Nadalin menoa.

Nadal pelasi kuitenkin itsensä ikään kuin hivuttautumalla Federerin pään sisään ja Federer näytti ajoittain todella antautuneelta. Tuntuu siltä, että paras viidestä -otteluissa Nadalilla on niin paljon aikaa pelata itsensä peliin mukaan, että se useimmiten riittää Federeriä vastaan. Hän ei nytkään antanut Rogerin hyvän alun hämätä, vaan taisteli itsensä ensimmäisen erän huonosta alusta huolimatta tie-breakiin saakka ja sai erän lopulla pelinsä kuosiin ja vahvan draivin päälle. Nyt nähtiinkin juuri sitä Nadalia, johon on viime vuosina totuttu, viime vuosi pois lukien.

Federerin hyvä syöttäminen ja Nadalin melko vaisut syötönpalautukset pitivät peliä kuitenkin tasaisena loppuun asti. Toki Rogerillakin olisi ollut niitä ratkaisupaikkoja, mutta useimmiten esimerkiksi murtopalloissa Rafa syötti lähes poikkeuksetta slice-syöttöä Federerin rystypuolelle, jolle hän ei osannut tehdä oikein mitään. Muutoin Rafan syöttäminen oli monipuolista sekä painavaa. Hieman yllättäen hän antoi itse asiassa vähemmän murtopalloja kuin Roger (10 vs. 16).

Ottelun alun lähes takarajan päällä pelannut Federer valui ottelun edetessä hieman taaemmas, jolloin Rafan aika lisääntyi, hurja yläkierremyllytys helpottui ja Federerin virheet vastaavasti lisääntyivät. Takarajan päällä pelaaminen saattaa kuulostaa helpolta, mutta se vaatii todella terävää liikettä ja syö täten myös valtavasti energiaa. Aikaa on myös itsellä hurjan paljon vähemmän. Tämä saattoi vaikuttaa Federerin otteisiin ottelun lopussa, sillä hän ei pystynyt enää vastaamaan Rafan fyysisyyteen. Hänen liikkumisensa ei ollut pitkien pallojen viimeisissä lyönneissä enää kovinkaan terävää, vaan lyönnit menivät usein roiskimiseksi, ikään kuin 'toivotaan, toivotaan' -palloiksi. Puolustuspelin puutteista oli jo aiemmassa postauksessa puhettakin, mutta tuo liikkeen hyytyminen nurkkiin menoissa on ensimmäisiä varmoja merkkejä ikääntyvästä pelaajasta.

Ottelu siis Nadalille ja jos hän pitää nyt nähdyn tasonsa, on sunnuntain finaalista tulossa melkoinen ilotulitus, varsinkin jos vastaan astelee kisan ennakkosuosikki Novak Djokovic.

PS. Ai niin, jos oli pelaajatkin vireessä, niin myös pallopojat olivat iskussa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti