keskiviikko 26. syyskuuta 2012

TOP5: Poikkeusolojen kesyttäjät


Top-vitosen aika. Tällä kertaa tiskiin isketään täysin epätieteellinen ja melko puhtaasti mutuun pohjautuva näkemys poikkeusolojen kesyttäjistä. Olkaa hyvä! Argumentteja puolesta ja vastaan vastaanotetaan kommenteissa.

Tuulta, sadetta ja kosteutta riitti siis tänä kesänä vaikka muille jakaa. Keliolosuhteet näyttelivät jonkinlaista osaa niin Ranskassa, Wimbledonissa kuin US Openissakin. Poikkeusoloissa isot marginaalit, asenne ja maltti ovat valttia. Joidenkin hermo sekä pelitapa kestää esimerkiksi tuulta paremmin kuin toisten. Sama koskee vaikkapa kosteita ja normaalia raskaampia palloja, joihin suorempaa lyöntiä pommittavat saavat luonnollisesti enemmän vauhtia.

Jonkinlaista roolia näyttelevät myös ulkolämpotila sekä pelipaikan korkeus merenpinnasta. Ennen kaikkea tämä vaikutus näkyy siinä, miten lujaa pallo ilmassa lentää ja miten korkealle se pomppaa. Nyrkkisääntönä siis se, että korkealla ja kuumassa pallo lujempaa. Lisäksi pallon pomppu on kuumassa korkeampi.

Pelaajien fysiologisiin ominaisuuksiin ja niiden soveltuvuuteen esimerkiksi ohuessa ilmanalassa en tule tässä sen enempää menemään, sillä elukoita ne ovat kaikki. Niin kuumassa kuin kylmässäkin, korkealla tai matalalla.

Niin ja pitkästä aikaa pelattiin myös uudella alustalla, vaikka se periaatteessa massa olikin. Madridin massaan ei rakastunut kukaan, mutta voittaja liukasteli selvästi muita vähemmän. Jonkinlainen painoarvo siis sillekin.

Jos edellämainittuja tekijöitä ja niiden vaikutusta jotenkin painoittaisi, ottaen huomioon myös sen, mitkä tekijät pelaajia yleisimmin kiusaavat, niin päädyin jotakuinkin seuraavaan järjestykseen (tärkein ensin): tuuli, pallojen paino (kertynyt kosteus), lämpötila, pelipaikan korkeus ja lopuksi vielä alusta.

Tämän lisäksi arviointiin vaikutti pelaajan asenne ja pelin sopivuus näissä poikkeusoloissa.

1) Andy Murray
Hallitsee tuulet ja pystyy sopeuttamaan peliään hyvin eri olosuhteisiin. Murrayta vaivaava ajoittainen passiivisuus sopii tuuliseen keliin kuin nyrkki silmään ja ennen pitkää vastustaja tuskastuu Andyn "tuulituuppaamiseen". Näin kävi mm. Berdychille ja Djokovicille US Openin tuulissa muutama viikko sitten. Kun Lendlin ohjauksessa on vähentynyt myös se pikkupoikamainen purnaus kaikesta ja ties mistä, on Andy paha pala ensi vuoden tuulikisoissa. Saattaisi olla myös Wimbledon -voittaja jo tältä kesältä, ellei kattoa olisi finaalissa lopulta sateen takia suljettu. Paras näyte tuuliosaamisesta kuitenkin siis US Openin semifinaalista ja finaalista.

2) Rafael Nadal
Jos pelaisi, hakisivat Nadalin marginaalit yhdistettynä hurjaan yläkierretempoon vertaistaan. Pystyy pelaamaan lähes tulkoon omaa peliään kovassakin tuulessa. Mutta ei kuitenkaan kosteilla tai raskailla palloja, sillä suoraa pommia ei mieheltä arsenaalista löydy, eikä yläkierrehelvetti pääse irti märällä pallolla. Miinusta myös siitä, ettei saanut minkäänlaista otetta sinisestä massasta. Asenne on kuitenkin poikkeusoloissa edelleen hurja. Toki se on ollut parempikin, sillä iän myötä Nadal on sortunut päivittelemään enenevissä määrin myös oman pelin ulkopuolisia faktoreita, kun taas esimerkiksi Murraylle on käymässä juuri päinvastoin. Asenteessa Nadal häviää nykyisellään esimerkiksi Ferrerillekin.

3) David Ferrer
Puskee läpi tuulen ja tuiskun. Samaa jyräämistä päivästä, alustasta, tuulesta, sateesta, lämpötiloista ja palloista riippumatta. Ennen kaikkea hurja asenne kelissä kuin kelissä ja pelissä sopivasti marginaalia käsittelemään vaikkapa tuulisia olosuhteita. Vei US Openin tuulessa Djokoviciä kuin märkää rättiä erän ajan. Harmi, että tuuli laantui, löpö loppui ja Djokovic heräsi.

4) Roger Federer
Hallitsee alustat, varsinkin "uudet" alustat. Parhaana esimerkkinä Madridin sininen massa, jolle hän sopeutui nopeasti, eikä kevyen liikkumisensa takia liukastellut itseään katsomoon, vaan vei kaikkia. Jonkinlaisia vaikeuksia kuitenkin tuulessa. Peruslyöntipeli molemmilta puolilta vaatii sittenkin ne stabiilit olosuhteet, kuten Wimbledonin finaalissa kävi ilmi.

5) Novak Djokovic
Yllättävän suuria ja toistuvia vaikeuksia tuulessa, eikä keväinen rimpuilu Madridissakaan hyvältä näyttänyt. Myös kädet leviävät turhan helposti, kun tuuli tai joku muu ulkoinen faktori ei ole suotuisa. Välillä haetaan apua jo yläkerrasta, mutta ei tunnu auttavan. Hallitsee kuitenkin viileän kelin ja kosteudesta raskaat pallot, joihin vauhtia tuntuu tulevan. Roland Garrosin voitto ei ollut lopulta kovinkaan kaukana, sillä finaalin aikana keli muuttui pariinkin otteeseen. Pieni lisäjakso kylmää ja kosteaa, niin olisimme nähneet Novak Slamin.

maanantai 24. syyskuuta 2012

Syksyinen tarina

Mies päättää massatenniskautensa höntsäturnaukseen hyvillä mielin. Kesän aikana vyölle tuli muutamia maukkaita voittoja myös sarjapeleistä, joten kesäkausi meni niin sanotusti putkeen. Ensimmäistä kertaa toisen lapsen syntymän jälkeen miehen tasoituskin saattaa olla kunnon nousussa, kun syksy taas koittaa.

Reilu viikon irtiotto lajista tähän väliin tekisi terää niin kropalle kuin päällekin. Pienen motivaatiopaussin jälkeen voisi taas ponnistaa uudella innolla kohti hallikautta.

Ensimmäinen hallisessio on nautinnollinen ja olo lähes euforinen. Pallo liikkuu sisällä vauhdikkaasti ja se rakkaat lukijani, jaksaa lämmittää ikämiehen sydäntä aina. Vuodesta toiseen. Samalla mies tuntee olonsa noin 45-kiloiseksi teiniksi, vaikka onkin lähempänä 0,1 tonnin köntystä kuin 50 kilon kukkakeppiä. "Paino on vain numero, lihakset painaa", mies uskottelee itselleen, kuten on tehnyt jo monta vuotta.

Vaikeudet alkavat kuitenkin jo toisella kerralla, kun alustana on ultranopea velour, jolla ajoitus on kaikki kaikessa. Olisi iskettävä rohkeasti ja aggressiivisesti vastapalloon ja ihan koko ajan, mutta massamoodin rippeet pitävät tiukasti otteessaan. Seuraavat pari tuntia parantavat ajoitusta vain vähän. Osuma on valunut aivan liian taakse, paino on missä sattuu ja sitä rataa. Tulee jokasyksyinen epäusko, josta on pitkä matka sinne jonnekin.

Mutta tulee myös viikonloppu, jonka mies on kotonaan poikkeuksellisesti yksin. Hyvällä asenteella, mutta kuitenkin pienen karhunpainin jälkeen, hän sanoo keskustan paheille ja houkutuksille lopulta "ei" ja suuntaa tennisseuransa peli-iltaan ajoitustaan etsimään. Sitä ei löydy, mutta eipä haittaa. Meno on urheilullisen sosiaalista, eikä miehen tarvitse nuhjätä tyhjässä kämpässä ilman rakkaimpiaan.

Seuraavana aamuna mies herää virkeänä, vaikka paikat ovatkin ihanasti jumissa. Venyttely on unohtunut. Unohdettu. Tarkoituksella. Jälleen kerran. Hyökkäys on kuitenkin paras puolustus, joten verkot vesille ja äkkiä hallille. Pelikaveri löytyy helposti. Lyödään tunti, puolitoista. Osuma, ajoitus, paino ja liike löytyvät puolen tunnin kohdalla kuin taikasauvan iskusta. Pääkoppakin tekee harjoituserässä työtä jo pelisuunnitelman parissa, ei lyöntien tai tatsin. "Tämän takia pelaan tennistä. Jumalauta, tämä on mahtavaa!", mies ajattelee. Helppoahan se on, kun mies on korpivaelluksensa jälkeen hetken vireessä. Ehkä jopa parhaassa vireessään vuosikausiin.

Saman päivän iltaan kuuluu vielä yksi treeni salibandyn parissa, sillä tarkoitus on herätellä jalkoja myös toisenlaiseen menoon, eikä pelkkään tennisjunnaukseen. Lisää virtaa jalkoihin. Tunnin vuoro höntsäsählyä saa miehen jopa muistelemaan vuosia menneitä. "Ei muuten ole montaakaan kivempaa puuhaa kuin maalin tekeminen", mies makustelee vaihtopenkillä istuessaan.

Vuoro alkaa kääntyä lopuilleen. Vielä yksi vaihto, jes! Mies saa pallon omalla kenttäpuoliskollaan. Pyörähdys ja tuosta karkuun... Stop. Nilkka ei lähde mukaan vaan vääntyy toiseen suuntaan vastustajan jalan alla.

Viisi minuuttia myöhemmin jalka on jo kohossa, kylmässä ja kompressiossa. Turvonnut kuulemma on. Mustunutkin jo vähäsen. Perkele. Miestä harmittaa, pelottaa ja ahdistaa samaan aikaan. Uudet duunikuviot? Himakuviot? Tulevat sarjatennikset? Tyypit kyselee: "menikö pahasti?" Pirustako mies sitä tietää. Katellaan. Joo, ei oteta uusiksi. Ei ihan heti.

Kaksi viikkoa ja yksi päivä myöhemmin mies on taas kentällä. Tenniskentällä. "Ottamassa varovaisesti". Nilkka vahvasti tuettuna. Ääriasennoissa kipua tuntuu yhä, mutta sen kanssa pystyy kyllä elämään. Nopeat lähdöt askarruttavat enemmän. Paino päkiällä ja ponnistus eteenpäin paljastaa, että vielä ei olla satasessa.

Siitä huolimatta mies nauttii. Nauttii sydämensä kyllyydestä. Lyönnit eivät sittenkään katoa kahdessa viikossa mihinkään. Se on turha pelko.

Rentous on se juttu juuri nyt. Ei rimpuilua vaan, voisiko sanoa, "eleganttia" lyömistä. Siltä se ainakin tuntuu. Kertakaikkisen puhdasta lyömistä. Pallo lähtee mailasta puhtaasti. Liike ei ole vielä sitä, mitä sen pitäisi olla, mutta ehkä juuri siksi mies ottaa lyömisen nyt rennosti, mutta myös tiukasti keskittyen. Mies on helpottunut ja onnellinen. Tästä on hyvä jatkaa.

Tarinan opetus? En minä tiedä. Luottakaa kuitenkin itseenne. Lyönteihinne. Peliinne. Aina. Siitä tenniksessä on lopulta kyse.

tiistai 11. syyskuuta 2012

Jälkipelit: Andy Murray vs. Novak Djokovic, US Open 2012

Jälkipelit poikkeuksellisesti 'näin se eteni' -tyyppisenä ajatusten virtana, jos ja kun et sitä kuitenkaan viime yönä katsonut.

Ensimmäinen erä: "Few balls here and there"
Alkuun pelattiin tylsyyteen asti hurja määrä keskikaistaa sekä tempoiltiin tuulessa. Djokovicin rytmi oli todella kateissa ja helpot virheet aivan tapissa: 8 kpl noin kolmeen geimiin! Pikkuhiljaa saatiin jo matsin makua, kun Djokovic sai tuulen päässään kesytettyä ja vedettyä mailan päreiksi. Olosuhteista ja matsin tasosta kertonee jotain se, että eräässä pallossa Djokovic veti 4 tai 5 smashiä ennen kuin voitti pisteen. Muutamaan otteeseen Andy erehtyi avaamaan kulmia ja tuloksena oli välittömästi pari niittiä, jotka pistävät äijän kuin äijän miettimään, että "kannattiko?" Tämän myötä Andy aavistuksen passivoitui ja Djokovic aloitti enemmän tai vähemmän dominointiansa. Mutta ei sittenkään. Heti takaisin ääritarkkaan ja riskittömään keskikaistaan. Tuulipeliä ja lyömisen odottelua. "Mutta hei, pelattaisko puolen tunnin tie-break tähän väliin?" Lopulta erä Andylle. Ratkaisuna pari palloa sinne tänne, niin kuin Andy haastattelussa ennen kentälle menoa sanoi. Puolitoista tuntia täyttä tarkkailua. Hyvää draamaa, mutta huonoa peliä. Not nice. Joku väittää facebookissa tätä kuraa huikeaksi. Katselee varmaan eri ottelua. Tarinoita numeroilla: Winnerit 8-9. Unforced errors: 19-19. Jep. Pisin palloralli 54 shottia.

Toinen erä: "All we need is just a little patience"
Murray lyö kenttään, Djokovic ei. Murray on kärsivällinen, Djokovic roiskii. Manailee pitkään ensimmäistä erää, jopa voitettujen pisteiden jälkeen, joita ei ole montaa. Djoko hakee ratkaisuja, mutta hehtaaripyssyllä kaikki menee järjestään metsään. Aikamoista. Mies on vaisu. Todella vaisu. Jalka ei liiku. Murray suorastaan leikittelee 4-0:aan, jonka jälkeen huono ja passiivinen syöttögeimi ja Djoko iskee hetkeksi. Mutta vain hetkeksi. Murray johtaa 5-2, kunnes... Djokovic herää ja Andy alkaa tosissaan tukkoilemaan. Murto ja Djokovic is back in the game. 5-5 ja puolen tunnin erästä tulee vähintään tunnin mittainen. Sitten kun se aikanaan päättyy. Murray pitelee jalkaansa. "Älä nyt poika loukkaannu tai feikkaa", kiroaa vasuri kotisohvallaan. Tie-break tuoksuu jo täällä saakka kun Murray pitää 6-5:een. Jostain Murray taikoo kuitenkin kaksi eräpalloa, joista hän nappaa jälkimmäisen, eikä tie-breakiä tule. Let's do it Andy Murray way. Vaikeimman kautta. Mutta silti: 2-0 Murraylle!
Numerolätinät: winnerit 5-6, unforced errorit 9-19.

Kolmas erä: "as I predicted..."
Djokovicin pelipallo erän alussa 1-1:een on melko varmasti play of the match. Tunne. Raivo. Hulluus. Intohimo. Ihan sama, koska kaikki on Djokolle nyt yhtä. Kääntyikö ottelu juuri nyt? Heti perään vielä murto. "Tunne. Raivo. Hulluus. Intohimo." by Murray ei ole lasten korville. K18 myös siis tenniskatsomoihin. Älkää viekö lapsianne tenniskatsomoihin. Nyt alettiin kuitenkin pelaamaan. Äijäthän lyö ja momentum tekee U-käännöksen! Kaksi ja puoli tuntia läpsyttelyä tuulessa, mutta vihdoin palloa piiskataan. Ajoittain ainakin. Tasaisuus vaan puuttuu molemmilta. Niin ja Murray tuuppailee nyt pikkuisen liikaa minun makuuni. Toki sillä voi tänä yönä voittaa Grand Slam -kannun, joten se hänelle suotakoon. Voittihan Chelseakin Champions Leaguen. Kolmas erä oli nyt jo sitä, mitä ennakoin ennakossani. Novak dominoi, Andy tuuppaa tai jos lyö, niin pressu heiluu ja poka kolisee. Andyn on nyt jotenkin kiristettävä ruuvia vaikka väkisin. Siitä huolimatta, että nyt jo roiskuu.
Winnerit edelleen surkealla tasolla 5-4, unforced errorit 9-6.

Neljäs erä: "Jelly!"
Djokovic haistaa heti veren. Andy juoksee ja paljon. Pahalta näyttää... Nyt. Tämä. On. Jo. Murhaa. Djokovic murtaa heti. Andyn peli on sekaisin ja jalat hyytelöä. Areenalla kaikuu Andyn huudot: "Jelly! Jelly! F*****g jelly!" Nyt alkaa hyytymään myös kisakatsomo. Ainakin kotisohvalla. Andy roikkuu ja kyttää iskun paikkaa, mutta ei ihan riitä, vaikka hän nostaa hienosti jopa lyöntipositiotaan lähemmäs takarajaa ja lisää aggressiivisuutta. Djokovic joutuu kuitenkin taas töihin. Nyt jo sattuu kun katsoo. Tämä on ajoittain taas sitä Australian finaalista tuttua extremeä. Olisiko pari winneriä mitään? Siis ennen kuin toinen tippuu pallosta tai pelistä pois. Eelin keelin klot. Melkoista draamaa, mutta onko tämä enää kivaa? Tilanne kuitenkin 4-3 ja Djokovic to serve. Pito ja murto. Erät tasan 2-2. Hyvä käsikirjoitus. Väsyttää ihan pirusti.

Viides erä: "What's the story morning glory?"
Erätauolla tuntuu siltä, että Djokovic vie tämän vaikka väkisin. Silmät harittaa, nuokun, nukun ja lopulta herään. 3-0 Murraylle! Ohhoh. Kahdella murrollako? Ohhoh. Kestääkö Andyn pää? Kestää. Kestääkö Djokovicin jalat? Ei. Kramppeja on, uskotaan. Murray tämän vie. Huikeaa! Saamme pitkästä pitkästä aikaa uuden Grand Slam -voittajan! Onnea Murray! Onnea British Lawn Tennis Association! Satsauksenne eivät ole menneet hukkaan. Mutta ennen kaikkea, onnea Skotlanti! Traviksen (mm. "Why Does It Always Rain On Me?") jälkeen teillä on taas toivoa. Choose life. Choose a job. Choose a career.

***

Semmoista ajatusvirtaa viime yöltä se. Ei haittaa, jos et saanut mitään tolkkua. En saanut minäkään. Mutta antaa nyt olla, kun itsesensuuri loistaa poissaolollaan.

Jos pari sanaa kirjoittaisi valveilla olevanakin.

Valitettavasti ottelu itsessään ei tasollisesti yltänyt klassikkojen joukkoon lähinnä siitä syystä, että olosuhteet olivat kurjat tuulen takia. "Helppoja" virheitä kovassa tuulessa tuli paljon ja peli oli pääosin varovaista keskikaistan pallottelua. Pelin vaihteluväli liikkuikin lähes koko ottelun näiden virheiden ja hurjien juoksupallojen välillä. Mitään ilotulitusta ei kentällä juurikaan nähty.

Mutta yhtä kaikki. Andy Murray on vihdoin Grand Slam -mestari ja oli ehdottomasti parempi pelaaja kolmen erän ajan, niin kuin voittajat aina ovat. Hän pelasi tuulessa kaksi ensimmäistä erää mestarillisesti. Hän kuitenkin passivoitui jostain syystä jälleen parin erän ajaksi ja käytännössä päästi Djokovicin takaisin peliin. Toki varsinkin viidennessä erässä, ehkä jo neljännen erän loppupuolella, hän alkoi juoksuttamaan Djokoviciä nostaen samalla pelipositiotaan selvästi lähemmäs takarajaa ja tämä taktiikka toimi kuin junan hissi. Mestaruus US Openissa voi poikia jatkossa vaikka mitä. Australiassa ja Wimbledonissa, joita olin aiemmin pitänyt potentiaalisimpina paikkoina Murraylle Grand Slam -voittoa ajatellen, voi skotille tapahtua lisää hienoja asioita. Hienoa työtä, Andy!

Djokovicin surkeutta kuvasi parhaiten ensimmäiset kaksi, joissa hän oli lähes täysin yössä. Tuuliset olosuhteet näyttävät olevan täyttä myrkkyä serbille. Niinhän kävi osittain jo Ferreriä vastaan ensimmäisenä semifinaalipäivänä. Mutta hienosti mies kuitenkin käänsi momentumin ja fiiliksensä käytännössä yhden pisteen ansiosta kolmannen erän alussa ja tuli väkisin takaisin peliin mukaan. Löpö alkoi kuitenkin loppua neljännessä erässä typeriin juoksupalloihin, joissa hän yritti viimeiseen saakka hakea kaikki ja juosta ottelun kotiin, vaikka vielä siinä vaiheessa hän oli selkeästi parempi pallonlyöjä. Tämä kostautui lopulta ratkaisuerässä, kun virta oli aivan lopussa ja Andy sai himoitsemansa kannun.

Kertakaikkisen mielenkiintoiset ja kutkuttavat asetelmat ensi vuoden Grand Slamejä ajatellen, mutta nyt takki on niin tyhjä, että on pakko mennä nukkumaan. Palataan linjoille myöhemmin!

maanantai 10. syyskuuta 2012

Ennakko: Novak Djokovic vs. Andy Murray, US Open 2012

Pari viikkoa pallottelua takana ja vihdoin on finaalin aika.

Jotenkin yllätyksettömästi tässä lopulta taas mentiin ja finaaliin itsensä pelasivat varsin tutut nimet. Tarjoaako finaali yllätyksen jää nähtäväksi, mutta jotenkin en jaksa uskoa siihen. Vasuri uskoo Djokoviciin, vaikka Murrayn voitto olisikin tervetullut lisä Grand Slam -voittajien harvaan joukkoon.

Djokovicin peli näyttää kuitenkin juuri nyt lähes yhtä pelottavalta kuin se näytti vuosi sitten. Tässä kyydissä ei Murrayn olympiavoitto paljon paina. Henkistä taakkaa hävityistä GS-finaaleista on vielä ripaus jäljellä ja se kumuloituu illan ottelussa kun vastassa on Djokovicin muuri, joka pitää murtaa lyömällä serbi ulos ottelusta. Muuta keinoa ei Murraylla juuri ole, jos ja kun Djokovic pelaa jälleen kuin pöljänä päivänään. Tämä vaatii Murrayn lyönneiltä hurjaa aggressiivisuutta ja varmuutta, mikä ei ole kenellekään helppo yhtälö, ei varsinkaan ajoittaiseen passiivisuuteen sortuvalle skotille. Tykitys ei tule selkärangasta, joten virheitä tulee tässä kohden nyt liikaa. Andyn juonikkuuskaan ei nyt auta, kun vastassa on tourin paras liikkuja.

Vaarana on vielä se, että vaikka Andy saisi Djokovicin liikkeeseen, hän avaa samalla myös kaikki kulmat serbin tulisille vastaiskuille. Kehoitan ottelun seuraajia kiinnittämään huomiota erityisesti tähän. Montako kertaa Djoko iskee kulmista täysin ahdistettuna takaisin ja Andy löytääkin silmänräpäyksessä itsensä puolustamasta?

Toki Andyn puolustuspeli on A-luokkaa, mutta niin on Djokovicinkin. Tulivoimassa Andy ei pärjää Novakille vieläkään, mitattiin sitä sitten pallon vauhdin tai varmuuden kautta. Kaiken tämän perusteella kannu menee siis  Djokovicille. Vaikka Andyä on tullut tässä kritisoitua ajoittain rankastikin, on sympatiat tänään skotin matkassa, sillä hän on parantanut peliään ja osoittautunut muutenkin ihka oikeaksi pelimieheksi eikä niinkään enää nöyräksi koiraksi. Tänään hän jäänee kuitenkin kuolleeksi leijonaksi.

Mutta mielenkiintoinen ottelu on tulossa, sanoin minä mitä tahansa. Asetelmat ovat niin pelillisesti kuin henkisestikin aivan hurjat. Kestääkö Andyn pää? Kestääkö Andyn aggressiivinen peli? Mikä on Djokon mentaalinen tila, entä motivaatio? Nähdäänkö "loukkaantumisia"? Kumpi sättii äänihuulensa verille?

Se nähdään kohta. Oh yes, ihan kohta. Hyvää tennisiltaa kaikille!

keskiviikko 5. syyskuuta 2012

Naistennistä

Joku on ehkä pohtinut, miksi en juurikaan kirjoittele naisten tenniksestä. Välillä ihmettelen sitä kovasti myös itse. Mutta.

Yksinkertainen totuus on se, että naistenniksessä on mielestäni liikaa elementtejä, jotka eivät tenniskentälle tai hyvään urheiluhenkeen kuulu, enkä sitä tämän takia juurikaan edes seuraa.

Katsoin nimittäin juuri äsken lopun ottelusta Maria Sharapova vastaan Marion Bartoli ja voi Pyhät Sylvit sentään, että tämä yksi täysin satunnainen puolen tunnin otos oli tuskaisaa katsottavaa. Valitettavasti ja jälleen kerran.

Miksi lajinsa ehdottomat huiput taantuvat tiukassa paikassa pikkulasten tasolle?

Milloin fistpumpataan vastustajan epäonnistuneelle ykkössyötölle, milloin kaksoisvirheelle tai muulle epäonnistumiselle, johon tuulettavalla pelaajalla ei ole ollut osaa tai arpaa. Ahdistusta vaan lisää se, että kun seuraavassa pallossa vedetään unelma-drivevolley yli puolesta kentästä puhtaasti läpi, niin tuuletukset loistavat poissaolollaan. Normisuoritus. Jep jep.

Ja jos ei tuo riitä, niin sitten heilutaan ja kimpoillaan kuin äijädiskon lattialla juuri kun vastustaja on aloittamassa syöttöliikettään. Pahimmat vinguttavat vielä tossujaan tai tekevät varjolyöntejään.

Ähkimisestä on jo puhuttu niin kauan kuin minä muistan, etten sano siitä enää mitään, sillä ähkiminen on muutenkin niiiin last seasonia. Nyt kiljutaan ja kunnolla.

En väitä, etteikö miesten puolellakin ylilyöntejä sattuisi. Tai joskus jopa omissakin peleissä, mutta suurimmaksi osaksi ne taitavat sittenkin rajoittua enemmän itselle tiuskimiseen kuin vastustajan häirintään tai ärsyttämiseen.

Niin hienosti ja kovaa kuin naiset tänä päivänä lyövätkin, jää se ainakin minulta täysin tämän epäurheilijamaisuuden ja kirkumisen varjoihin. Tiedän kyllä, ettei saisi yleistää, mutta tuntuu, että nämä ilmiöt ovat tavalla tai toisella tarttuneet lähes kaikkiin kärkinaisiin. Anteeksi vaan, arvon naiset.

Ja onhan sekin jo vähän tylsää, että Serena voittaa aina.

maanantai 3. syyskuuta 2012

John Isner - suurin hölmö?

Nyt kun Isner otti turpaan Philipp Kohlschreiberilta voidaan kysyä se, mitä US Open ennakossani epäilin eli oliko John Isnerin järkeä pelata Winston Salemin turnaus US Openia edeltävällä viikolla?

Käsittämätöntä tunarointia isolta mieheltä. Hurja kuormitus ison kisan alle tuon kokoiselle miehelle.

John Isnerkin alkaa olemaan jo siinä vaiheessa uraansa, että se iso Grand Slam -paukku olisi pikkuhiljaa tehtävä, mutta näin se ei kyllä tule. US Openeitakaan ei varmasti enää montaa tule, joten aikamoista haaskausta turnauksessa, joka varmasti oli korkealla Isnerinkin prioriteeteissä ennen tämän kauden alkua.

Uran jälkeen lienee Johnillekin aivan sama montako Winston Salemia on voitettuna, jos Grand Slam -sarake näyttää nollaa jo semifinaalien osalta ja ykköstä puolivälierien osalta. Grand Slam -vertailussa mies kalpenee itse asiassa meidän Jarkollekin lähes 6-0, vaikka tämän perjantaina voittikin.

Alkuvuodesta olin vielä vakuttunut, että Isner iskee tänä vuonna isosti viimeistään US Openissa. Mutta ei vaan iskenyt.

Tukea uskomuksilleni sain jo kevään Davis Cup -otteluista Sveitsiä ja Ranskaa vastaan, joissa hän jallitti mm. Federerin ja Tsongan katsomoihin ja vieläpä massalla.

Miehen peli jäänyt missään nimessä pelkän syötön varaan, sillä hänen peruspelinsä oli saanut lisää varmuutta ja lyönneissä oli massalla tarvittavaa painoa ja yläkierrettä sen verran, että pallon pomppu tuntui olevan luokkaa kivitalo. Federeriä vastaan hän näytti lähes massaspesialistilta ja löi tämän käytännössä ulos syötön päälle rakentuneilla valtavilla yläkierrekämmenillään ja kertakaikkisen loistavilla palautuksilla.

Mutta olisiko kuitenkin niin, että Grand Slameissä nämä todella isot pojat ovat pelote vain alkukierroksilla? Isnerkin jaksaa kyllä viikon, mutta tappio realisoituu yleensä viimeistään ensimmäisenä viikonloppuna. Varsinkin, jos alla on vielä edellisen viikon ottelut, joita nyt kertyi viisi.

Voi siis hyvin kysyä, onko Grand Slam -voittajalle olemassa joku pituuden yläraja?

C More Tennis

Onko tänään huhtikuun ensimmäinen päivä vai näenkö unta?

Canal+ tiedottaa nimenvaihdoksensa (Canal+ vaihtuu C More:ksi) yhteydessä seuraavaa:

"C More Tennis korvaa Canal+ Sport2-kanavan
- sisältö muodostuu tenniksestä. C More Tennis on jakelussa kaapeli-, IPTV- ja satelliittitalouksissa."

Tennikselle omistettu ikioma tv-kanava? Suomessa? 2010-luvulla?

Koko Suomen tenniksen puolesta: KIITOS!

Voiko tämä olla totta? Nyt nipistäkää joku ja äkkiä.

lauantai 1. syyskuuta 2012

Näin se eteni: John Isner vs. Jarkko Nieminen, US Open 2012

Vasurilla seurasi Jarkon taistelun Isneriä vastaan. Kutakuinkin näin se homma eteni.

Ennakkoa ei ehtinyt illan aikana puskemaan, joten pahoittelut siitä. Asetelma on kuitenkin selkeä eli altavastaajana Jarkko tähän lähtee. Otteluvoitot 3-0 Isnerilla ja kaikki pelattu vieläpä kovilla kentillä. Antavat toki vähän suuntaa, mutta ovat myös vähän ehkä liian yliarvostettuja tilastoja. Tämä on kuitenkin taas uusi peli.

Sen verran annetaan kuitenkin Jarkolle myös mahdollisuuksia eli hyvin syöttämällä, isoa miestä liikuttamalla ja roikkumalla Isnerin pelissä ja etenkin syötöissä on Jarkolla pieni saumansa. Ja jos peli alkaa vähänkin venymään, niin Isnerin kunto on kysymysmerkki. Hän voitti viime viikon Winston-Salemin turnauksen ja pelasti jo tämän turnauksen ensimmäisellä kierroksella neljäeräisen ottelun Malissen kanssa, joten kuormaa on. Viemällä tämän ottelun selkeästi kolmannen tunnin puolelle kallistan vaakani selkeästi jo Jarkon suuntaan.

Jaahas, ottelu alkaa.

Onhan tuo aikamoinen syöttö. Valitettavan lyhyitä pisteitä, jotka sopivat Isnerille. 1-0 Isner.

Murto heti kärkeen. Pari turhaa virhettä Jarkolta ja niin sitä murretaan. Voi voi. 2-0 Isner.

Jep, pari ässää lisää ja kuudessa minuutissa 3-0 tauluun. Auts. Nyt pitäisi saada palloja peliin ja lähteä rakentamaan sitä kautta tästä ottelua.

3-1! Vihdoin tulostaululle. Aika aggressiivisesti Isner yrittää pinnoja pelata, mutta Jarkolta pari hyvää sörviä ja ison miehen liikutusta siihen päälle.

4-1. Aika kivutonta syöttöjen pitoa Isneriltä. Ei mitään sanaa. Isner missannut vasta yhden ykkössyötön...

4-2. Hyvin pelaa Jarkko nyt ja pitää syöttönsä. Juuri noin eli rauhallisesti omaa peliä ja pidetään lyönti tarpeeksi painavana. Isner hakee todella ratkaisuja. Niissä kuitenkaan nyt onnistumatta.

Olipas huono haaste Jarkolta huonosti lyötyyn palloon. Nyt vaan fokusta ja palloja peliin. Isneriltä ensimmäinen tupla! 15-30, niin lähellä, mutta niiiiin kaukana. Isnerin ykkönen vähän takkuaa, joten tilanne tasan 30. Jarkolle murtopallo loistavalla palautuksella Isnerin hyvään kakkoseen! JA MURTO! Loistavasti pelattu Jarkolta varsinkin tuo viimeinen piste! Kun Isnerin saa liikkeeseen pääsee melko helposti läpilyöntien makuun tai ainakin ajajan paikalle. Loistavaa! 3-4. Juuri näin näitä paikkoja on kärsivällisesti kytättävä ja sitten iskettävä kun paikka on. Vaikeaahan se on, mutta muu ei nyt auta.

Mutta ei näin. Heti breikin perään surkeaakin surkeampi geimi. Jälleen pari käsittämätöntä munausta ja se erä mennee siinä. 5-3 Isner. Hemmetti.

Erä Isner. Isner johtaa erin 1-0. Lähes kaikki ykköset taas siis sisään, eikä sanan sijaa. Menipäs nopeasti, 25 minuuttia. Ei hyvä. Nyt olisi pakko saada palloihin kestoa ja Isner tekemään hartiavoimin töitä, eikä päästää häntä lämäilemään puolesta kentästä.

No niin toinen erä käyntiin. Jarkko syöttää. Isner kyllä murhaa Jarkon lepsuista kakkosista... Onnistuneiden ykkössyöttöjen päälle on jo kivempi peliä rakentaa, vai mitä Jarkko? 1-0 Nieminen.

Palauttaminen näihin pommeihin on varmasti karmeaa. Nyt meinasi yksi tulla jo turpaankin. Auts. 1-1.

Vastustajan liikuttelu voi olla joskus vaikeaa, mutta onneksi myös Isner tekee välillä helppoja. Se helpottaa, varsinkin henkisesti. Liian löysäksi jää Jarkon lyönnit nyt. Vähän onneksi pätkii Isnerinkin kämmenpommitus. Pelottavan kovaa sieltä kuitenkin tulee ja koko ajan Isner hakee ratkaisuja. Ihan koko ajan ja ihan heti. Jarkko kuitenkin kestää vielä ja johtaa 2-1.

On tuo hurjan näköistä tuo Isnerin syöttäminen! Sanotaan se nyt vielä kerran. Kuvitelkaa itsenne syöttämässä, tai palauttamassa, kun kaveri iskee palloa alaspäin kolmen metrin tikkailta. Aika helppoa? Saisitteko pallon onnistuneella syötöllä takapressun yli? Isner melkein sai. Okei, syöttö oli vähän leveä.. Ai niin, 2-2.

Ei ei. Älä tyri nyt, älä lyö yli nyt. Jarkko, ei tuplia! Tilanne tasoittuu 30-0:sta tasan 30:een. Sitten pari helpottavaa ykköstä ja geimi himaan. 3-2 Nieminen. Vähän on Jarkko paremmin syötöissään hereillä kuin ensimmäisessä erässä. Vielä ei ole sitä huonoa syöttövuoroa tullut...

Ässä, ykkönen, ykkönen, ykkönen, ykkönen. Pari palautusta Jarkolta kenttään, joista toisen Isner tyri verkolta. Vetikö toisen läpi? Veti. The name of the game is pretty much this. Tilanne kuitenkin 3-3.

Pallot ykkösellä sisään ja sen jälkeen Isnerin rystypuolen painostusta, vaikka sieltä tuleekin ikävää slicea. Ei mielellään yhtään enää kämmenelle, niin tämä pysyisi tasaisena. 4-3 Nieminen.

Jarkko selkeästi yrittänyt koko matsin ajan palauttaa läheltä takarajaa ja ottanut pommit noususta. Kaksi tai kolme onnistunutta palautusta per geimi ei vain riitä, varsinkin kun ne ovat lähes poikkeuksetta leijoja tai pokaosumia. Voisi ainakin kokeilla taaempaa. Eipä noille silti oikein mitään mahda. Niin hyvin tulee ykkönen juuri nyt. Geimin päättää yllättäen ässä... 4-4.

Hakipas Isner hienosti Jarkon volleystopparin. Vielä on siis paukkuja jäljellä. Vähän se jäi helpoksi, mutta ei haittaa, sillä se jäi Isnerin ainokaiseksi, joten hei: 5-4 Niemiselle ja murrolla erä himaan! Ottelun kannalta tämä erä olisi pakko voittaa, muuten on vuori kiivettävänä. Iso, iso vuori.

Nyt hakee Isner ässiä jo kakkosellakin mikä 40-0-tilanteessa on luonnollisesti ihan ok. Ihan ok. Ja sitten geimi kämmenlämärillä himaan. 5-5.

Huh, on tuo Jarkon kakkonen valitettavan heiveröisen näköinenkin. Jotenkin hän kuitenkin selvittää ensimmäisen kakkosensa, vaikka Isner siihen hyökkääkin. Mutta ei toista. Sitten kuitenkin Maskun vasurin peruspeli. Syöttö kakkoseen ulos ja rystytuuppaus toiseen nurkkaan. Ja hyvän syötön turvin geimi himaan ja taas saisi murrolla erän himaan. 6-5 Nieminen.

Kuka muistaa Ivanisevicin peruspelin? Syöttö ulos ja rystyvolley krossina toiseen nurkkaan. Aijai, those were the days, my friends.

Isner syöttää ja Jarkko pääsee peliin! Kahdesti. Mutta sössii itse heti molemmat. 30-0. Ja ässä. 40-0. Ja palautus metsään. Tie-break. Nyt. Tarkkana.

Ei hemmetti. Huonoin mahdollinen alku. Hyvää pyöritystä, mutta sitten yksi passiivinen lyönti ja Isner ajajan paikalle ja ... 1-0 US and A:lle. Hieno palautus Niemiseltä, jonka jälkeen volleysitteri läpi. 1-1. Huh. Hyvä sörvi. 2-1 Isner. Ja taas mini-break, Jarkko tuhrii käsittämättömän kämmensitterin pitkäksi. Ei... Onneksi se kuittaantuu Isnerin tuplalla. Nyt on paikka iskeä. Jarkko iskeekin, mutta Isner ohittaa vaivatta. 4-3 Isner. Niemisen kämmen karkaa ja nyt jo 3-5 Isner. Isner hakee lopullista niittiä, mutta epäonnistuu ja 5-4 Isner. Hyvä taistelupallo ja Jarkko is back! 5-5. Nyt jännittää.. Jarkon palautus takarajalle, Isner lämää ja verkkoon! Eräpallo! Jarkon syöttö ja suora piste! Erät 1-1! Huh ja juuri näin. Tätä tarvittiin kipeästi!

Nyt meillä on uusi peli, hyvät naiset ja herrat! Isner joutuu nyt turvautumaan entistä enemmän syöttöönsä, joka on kyllä toiminut hienosti, mutta alkaisiko jalka kohta painamaan ja paineet omaa syöttöä kohtaan kasvamaan. Hän kyllä syöttää väsyneenäkin hyvin, mutta peruslyöntien ja liikkeen kanssa voi alkaa tulla pieniä haasteita. Jarkon on nyt vain roikuttava juuri niin kuin toisessakin erässä, eikä antaa yhtään syöttövuoroa helpolla.

Molemmat avaa hienosti syötöillään, joten geimit 1-1. Itse asiassa 2-1 Isnerille. Syöttövuorot vaihtuvat nyt melkoisen vikkelästi.

Juuri kun pääsi tuon sanomaan, niin Jarkolla vaikeuksia. Turvallinen 40-15 vaihtuu murtopalloksi. Tasan. Ja etu Niemiselle tasapainoisella pelillä ja hyvällä hyökkäyksellä. Lopulta geimi verkolta himaan! Loistava lopetus. 2-2.

Vähän takkuaa Isnerin sörvi ja Jarkko saa tuurilla ja taidollakin palloja nyt takaisin. Isner mällää joko metsään tai Jarkko iskee ja saa KAKSI MURTOPALLOA! Ensimmäinen ei onnaa. Eikä toinen. Jarkko haki läpilyöntiä, mutta ei osu kenttään ei. Pahus. Ja sitten tuttua Isneriä. Pari pommia ja 3-2 Isner. No mutta siinä oli paikkoja ja rohkeuttakin, joten kaikki mahkut vielä olemassa.

Hyvin avaa Jarkko ja tiputtaa volley-stopparin. Sen jälkeen hyvää aggrea, joka on muuten matsin edetessä Jarkolta lisääntynyt. 30-0. Äh, sitten ensimmäinen kuvayhteysongelma, mutta se ei ole ongelma Jarkolle ja 3-3. Nyt näyttää paremmalta kuin kertaakaan tämän ottelun aikana. Varsinkin kun ei näkynyt mitään. No ei sentään, mutta hyvin on Jarkko nyt mukana. Jos seuraajissa on betsaajia mukana, niin nyt eletään ratkaisun paikkoja. Olkaa tarkkana live-vetojenne kanssa. Itse iskin jo ennen matsia Jarkkoon muutaman roposen kertoimella 6.45. Juuri nyt se tuntuu kannattavalta kokeilulta, vaikka Isner pitää. 4-3.

Jälleen pieniä häiriöitä, mutta Jarkko pitää 4-4.

Isner antaa paikan 15-30. Mutta syöttö pelastaa, tasan 30. Jarkolle murtopallo! Isner lämäsi kämmenensä verkkoon. Se oli ilmainen, mutta ei haittaa. Nyt siis 30-40. Syöttö kuitenkin pelastaa ja toinen tuo myös Isnerin edun. Peruskuvio Isneriltä, hurja kick-syöttö ja kämmentappo tuo lopulta geimin. Pieniä mahdollisuuksia tarjoilee Isner nyt siellä täällä. Ei ole ihan samanlaista tappoa kuin ekat puolitoista erää. 5-4 Isner.

Niemisen syöttö ja nyt jo reilusti pallotellaan! Ja hyvä niin. Tämä on enemmän Niemisen peliä. Nyt tulee Isneriltä hurja määrä peruslyöntivirheitä jopa pakottamatta. Jarkon kakkosiin hän kyllä iskee edelleen murhaavasti, varsinkin noihin leijamalleihin. Ykköstä sisään Jarkko! Tasan 40, vaikka taas oltiin 40-15-johdossa. Ja nyt jo murtopallo ja samalla eräpallo Isner. EI näin. Ja taas kakkoseen menee... Ei auta. Isner tulittaa heti kakkoseen ja vie smashillä geimin ja erän. Enkö juuri sanonut, että hyvältä näyttää? On tämä rakaa. 40-15 ja sen jälkeen neljä huonoa pistettä, kaikki taisi lähteä vielä kakkossyötöillä ja se meni siinä. Voi voi.

Isner avaa hienosti ja tyylikkäästi. Pari ässää ynnä muuta ja geimi helposti himaan. 1-0 Isner. Masentaa.

Jarkko pitää pienten vaikeuksien kautta, kun Isnerille ei kelvannut esimerkiksi murtopallo tilanteessa 30-30. 1-1.

Jälleen yksi helppo pito Isneriltä. Nyt jo munilla. Siinä vietiin Jarkkoa parissa pallossa pahemman kerran mm. hienolla stopparilla ja jyrkillä kulmilla, joita Isner kämmenyläkierteellään loihti. Ihailtavaa peliä. 2-1 Isner.

Sitten tulee Jarkolle seinä vastaan. Isner osuu kämmeneltään hyvin ja puhtaammin sekä rankaisee Jarkon hennoista kakkossyötöistä. Murto ja tilanne 3-1. Ratkaisun makua. Ei siinä mikään auta. Syöttö on tenniksessä melko tärkeä lyönti.

Toinen perättäinen munageimi Isnerin syötöissä. 4-1. Siinä oli Jarkolla mm. yksi paikka ratkoa rystyltä tyhjään kenttään, mutta yritti samasta kulmasta, missä Isner jo oli ja morjens. Nyt ei toimi ajatus ihan satasella enää. Näitä mustia hetkiä tulee toki kaikille, mutta jotenkin tuntuu, että nyt ei enää toivo elä vaan pikemminkin sisäinen vimma, joka vähän sokaisee ajattelua.

Jep, nyt mennään lujaa. Jarkolta jalkavirhe ja murtopallo Isnerille. Mutta. Jarkko heittää Ivanisevicit rystyvolleyllä ja pitää lopulta rohkealla pelillä. 4-2 Isner. Tätä kun olisimme nähneet läpi ottelun tasaisesti, eikä niitä umpisurkeita hetkiä omissa syötöissä, niin kuka tietää missä olisimme.

Isner syöttää. Ja Jarkko ottaa pitkästä aikaa pisteen. Itse asiassa kaksi! Tasan 30. Viimeisiä mahdollisuuksia sanoisin.. Mutta ei, ässä! 144 mailia tunnissa, päivän nopein ja samalla 24. ässä. Ei auta. Isner pitää ja johtaa nyt 5-2. Hurjia tilastoja tarjoavat. Isnerin ykkössyötön onnistumisprosentti 71%, voittoprosentti pitkälti yli 80%. Auts. Tee siinä sitten jotain. Sympatiat kuitenkin Jarkolle. Hyvin on taistellut, mutta ei vain oikein mikään riitä.

Vielä omat syötöt, mutta Isner tulee päälle kuin yleinen syyttäjä. Pari pinnaa verkolta ja sitten taas kakkoseen iskua. Matsipallo numero 1. Huh, Isnerin palautus leijaa leveäksi. Tasan. Ja nyt jo Jarkon etu, mutta taas menee kakkosen varaan ja kusessa ollaan, mutta nyt Isner onneksi epäonnistuu verkolta. Se. Oli. Lähellä. 5-3.

Isner syöttää matsista. Ykkönen, ykkönen, ykkönen (pallo kuitenkin peliin) ja kolme matsipalloa. Kakkossyöttö ja Jarkko iskee kuin Djokovic. 40-15. Mutta. Ässä päättää ottelun.

Isner voittaa erin 3-1.

Eipä ollut Jarkolla oikein aseita Isnerin syöttämiseen. Tosin kenellä olisi? Enemmän täytyisi saada painetta omissa syötöissä ja pitää niitä suvereenisti myös itse ja toivoa, että Isnerin syöttö alkaisi pätkimään. Nyt ei kuitenkaan niin päässyt hirveästi käymään ja Isner sai lämäillä hurjia kämmenpommejaan niin omissa kuin Niemisen syötöissäturhan paljon. Varsinkin kolmannen erän viimeiset neljä syöttöä Jarkolta kertoivat karua kieltään, mihin tämä ottelu ensi- ja viimekädessä ratkesi.

Palataan asiaan. Nyt mennään nukkumaan! Hyvää yötä!