John Isner - suurin hölmö?

Nyt kun Isner otti turpaan Philipp Kohlschreiberilta voidaan kysyä se, mitä US Open ennakossani epäilin eli oliko John Isnerin järkeä pelata Winston Salemin turnaus US Openia edeltävällä viikolla?

Käsittämätöntä tunarointia isolta mieheltä. Hurja kuormitus ison kisan alle tuon kokoiselle miehelle.

John Isnerkin alkaa olemaan jo siinä vaiheessa uraansa, että se iso Grand Slam -paukku olisi pikkuhiljaa tehtävä, mutta näin se ei kyllä tule. US Openeitakaan ei varmasti enää montaa tule, joten aikamoista haaskausta turnauksessa, joka varmasti oli korkealla Isnerinkin prioriteeteissä ennen tämän kauden alkua.

Uran jälkeen lienee Johnillekin aivan sama montako Winston Salemia on voitettuna, jos Grand Slam -sarake näyttää nollaa jo semifinaalien osalta ja ykköstä puolivälierien osalta. Grand Slam -vertailussa mies kalpenee itse asiassa meidän Jarkollekin lähes 6-0, vaikka tämän perjantaina voittikin.

Alkuvuodesta olin vielä vakuttunut, että Isner iskee tänä vuonna isosti viimeistään US Openissa. Mutta ei vaan iskenyt.

Tukea uskomuksilleni sain jo kevään Davis Cup -otteluista Sveitsiä ja Ranskaa vastaan, joissa hän jallitti mm. Federerin ja Tsongan katsomoihin ja vieläpä massalla.

Miehen peli jäänyt missään nimessä pelkän syötön varaan, sillä hänen peruspelinsä oli saanut lisää varmuutta ja lyönneissä oli massalla tarvittavaa painoa ja yläkierrettä sen verran, että pallon pomppu tuntui olevan luokkaa kivitalo. Federeriä vastaan hän näytti lähes massaspesialistilta ja löi tämän käytännössä ulos syötön päälle rakentuneilla valtavilla yläkierrekämmenillään ja kertakaikkisen loistavilla palautuksilla.

Mutta olisiko kuitenkin niin, että Grand Slameissä nämä todella isot pojat ovat pelote vain alkukierroksilla? Isnerkin jaksaa kyllä viikon, mutta tappio realisoituu yleensä viimeistään ensimmäisenä viikonloppuna. Varsinkin, jos alla on vielä edellisen viikon ottelut, joita nyt kertyi viisi.

Voi siis hyvin kysyä, onko Grand Slam -voittajalle olemassa joku pituuden yläraja?

Ennakko: Wimbledon 2012

Ruohokauden pääturnaus Wimbledon käynnistyi maanantaina. Ennakko tulee siis myöhässä keskikesän juhlasta johtuen. Pahoittelut siitä.


Jo nyt tiedetään, että kaavailemistani mustista hevosista kaksi on jo ulkona, sillä sekä Berdych että Isner tippuivat heti ensimmäisellä kierroksella. Berdychin pää ei tosin ikinä tule riittämään Grand Slam -voittoon muutenkaan ja jotenkin tuntuu, ettei myöskään Isnerin fysiikka. Miehet ovat kuitenkin nyt katsomossa, joten ei siitä sen enempää.


Mennään suoraan suosikkeihin. Nadal, Djokovic ja Federer. Eikä yllätä ketään. Olisiko kuitenkin joitain muita? Ei ole. Yksi kolmikosta voittaa ja kaavion muut 127 pelaajaa häviää. 


Herrojen asetelmat ovat kuitenkin varsin mielenkiintoiset ja jopa herkulliset juuri nyt. Viime vuonna asetelma oli lopulta jossain määrin jopa tylsä, sillä Djokovic voitti Nadalia, Nadal Federeriä ja Federer jossain määrin Djokovicia, mutta silti Djokovic voitti melkein kaiken. Tämän vuoden ja tarkemmin tämän massakauden aikana kolmikon asetelma on alkanut Nadalin ja Djokovicin osalta ainakin hetkellisesti kääntyä. Lisäksi, kun nyt päästään Federerin suosikkialustalle, hämmentänee se asetelmia entisestään.


Djokovic ei ole ollut sama mentaalinen ja fyysinen eläin kuin viime vuonna. Nyt tämän voi jo sanoa varmuudella, sillä Garrosilla riitti yllin kyllin kiihoketta historiallisen Novak Slamin muodossa, mutta silti mies vaikutti sielläkin jotenkin vaisulta. Paineita toki oli, mutta olihan niitä yllin kyllin viime vuonnakin. Hieman erilaisia, mutta silti. Tällä hetkellä Djokovicin pelissä tulee paljon virhealttiita vaiheita, jotka viime vuonna olivat melkoisen harvinaisia. Rysty pitkin linjaa karkailee, kämmen vaikuttaa aavistuksen epästabiililta ja niin edelleen. Toki miehen pelitaso on edelleen hurjaa tasoa ja jos Djokovic saa peliinsä aavistuksenkin lisää tasaisuutta, on toinen perättäinen Wimbledon-kannu tosiasia. Ennen finaalia uhkana on vain todennäköinen semifinaaliottelu Federeriä vastaan.


Nadal puolestaan on saanut paikattua haavoitettua sisintään massakauden aikana. Viimeisenä niittinä tälle lienee Garrosin voitto ja voitto ennen kaikkea Djokovicistä Grand Slam -finaalissa. Johan sitä turpaan ehti tullakin. Itseluottamus on nyt olemassa, muttei vielä välttämättä huipussaan, sillä myös Nadal tiedostaa, että viimeiset voitot Djokovicistä ovat tulleet kaikki massalta. Pieni vaara viime vuoden haamujen paluulle on siis olemassa, jos mies finaaliin saakka itsensä pelaa. Mutta mahdollisia vaaran paikkoja löytyy myös matkan varrella: Kohlscreiber (voitti Nadalin toissa viikolla Hallessa), Tsonga ja välierissä vielä joku nelikosta Murray-Cilic-Del Potro-Raonic. Finaalissa vastaan astelee kuitenkin joko Djokovic tai Federer, jotka ovat jälleen samalla puolella kaaviota. Hyvin täytyy siis pelata ja olla entistäkin aggressiivisempi, eikä vetäytyä passailemaan kauas takarajan taakse. Syötön merkitystäkään ei voi luonnollisesti liiaksi korostaa. Sen täytyy toimia vähintään yhtä hyvin kuin Ranskassa.


Jos Roland Garrosilla annettiin Federerille voittomahdollisuudet lähinnä säälistä, niin nyt mies on varmuudella voittotaistelussa mukana, sillä nurmialusta ja Federer on toiminut hurjalla tavalla menneinä vuosina. Kuusi mestaruutta puhukoon puolestaan. Toki parina viime vuotena Wimbledon on mennyt häneltä niin sanotusti "vihkoon", mutta jotenkin uskon, että tähän kesään on panostettu kaikki mitä miehessä on jäljellä ja vanha mestari näyttää vielä kerran. Se voi olla juuri täällä. Peli on totutun näyttävää ja letkeää, syöttö toimii ja mies näyttää muutenkin rennolta. Ainakin vielä. Tärkeää olisi, ettei vanha mies joudu ennen semifinaalia rehkimään juurikaan ylimääräistä niin kuin Ranskassa, jotta Djokovicin haastaminen semifinaalissa olisi mahdollista henkisesti ja ennen kaikkea fyysisesti. Voitto semifinaalissa, niin 17. Grand Slam -voitto on erittäin lähellä, ellei verkon toiselle puolelle astele Nadal. Siinä tapauksessa asetelmat on arvioitava uudelleen.


Poikkeuksellisesti en nyt nosta mustia hevosia, koska etukäteen ajatelluista hevosista kaksi on jo tippunut, enkä halua munata itseäni enempää. Päätelkää loput seuraavasta, sillä näin käy:


Puolivälierät:
Djokovic - Gasquet
Federer - Tipsarevic
Murray - Cilic
Nadal - Tsonga


Välierät:
Djokovic - Federer
Nadal - Murray


Finaali:
Djokovic - Nadal


Voittaja:
Djokovic

PS. Valitettavasti kisan toisella viikolla blogissa vallitsee todennäköisesti totaalinen radiohiljaisuus lomareissusta johtuen. Pelisilmä ja ajoitus olivat talvella metsässä. Myös matkaa varatessa.


PPS. Äänestäkää voittajaa oheisessa kyselyssä! Oletteko yhtä hyvin kartalla kuin Garrosilla?