keskiviikko 1. tammikuuta 2014

Kahden hevosen kisa vai yhden miehen soolo? (kausiennakko 2014)

Vaikka kausi on jo polkaistu käyntiin, niin ei anneta sen häiritä, sillä vasurin kausiennakko tulee nyt!

Sitä ennen kuitenkin vielä kerran: loistavaa uutta vuotta lukijoilleni!

Viime vuoden ennakkoa silmäillessäni pääsi suustani muutamia hymähdyksiä, sillä kauden ennakoiminen näyttää olevan taiteenlajina varsin haastava laji. Andy Murray'stako uusi kuningas? No, ei aivan, vaikka mies Wimbledonin sankari olikin. Entäpä Djokovicin ja Nadalin hiipumiset? Just joo.

Näistäkin misseistä huolimatta, koko kauden ennakointi on ennen kaikkea hauskaa viihdettä, ehkä jopa jonkin sortin lottoa, joten laitetaanpa lottokone käyntiin ja mennään asiaan.

Ennakoin syksyllä Aasian kiertueen aikoihin, vai oliko heti niiden jälkeen, että Novak Djokovic ei häviä vuonna 2013 enää otteluakaan. Se ennusteeni toteutui ja ATP finaalien aikoihin lisäsin kierroksia:


Olen edelleen vahvasti tätä mieltä. Huolimatta valmennustiimissä tapahtuneiden muutosten (joihin palattaneen joku toinen kerta) uskon, että mies palaa tämän vuoden kentille pelaamaan vuoden 2011 ja loppuvuoden 2013 kaltaista peliään, joka riittänee pään tukkoilusta riippuen kahteen, ehkä jopa kolmeen, Grand Slamiin. Esimakua saatiin jo Abu Dhabin näytösturnauksesta, josta kotiin viemisinä oli mojova tukku dollareita sekä harvinaisen karmea pysti.

Tarkasteltaessa Djokovicin viime vuotta voittamattomien Grand Slamien osalta on todettava, että mies jossain määrin töpeksi itse näiden turnausten ratkaisupaikoissa. Ranskassa ja US Openissa hän päästi Nadalin takaisin peliin ollessaan enemmän tai vähemmän jo kuskin paikalla. Wimbledonissa hän sen sijaan pelasi itsensä pitkästä aikaa sen verran piippuun (semissä), ettei mahtanut Murray'lle finaalissa lopulta mitään.

Jos Boris Becker saa miehen pään viimeistä piirua myöten kohdilleen, on vaarana, että kaavailemani kahden hevosen kisa on sittenkin toiveajattelua ja näemmekin yhden miehen soolon.

Kampoihin pystynee laittamaan vain Rafael Nadal. Tämän vuoden kannalta oli ehkä hyvä, että Nadal vei viime vuonna omansa Djokovicin pyristelyistä huolimatta Ranskassa ja yllätti meidät kaikki sekä Djokovicin US Openissa. Muutama erittäin tärkeä voitto Djokovicistä ja vieläpä erittäin tärkeässä paikassa oli varmasti omiaan lisäämään hänen aavistuksen kolhiutunutta uskoaan ja itseluottamustaan tässä taisteluparissa. Vastaavasti hän lienee saanut Djokovicin epäilemään itseään, eikä vuoden 2011 kaltaista dominanssia vielä nähty.

Isossa kuvassa ja nimen omaan pelillisesti Djokovic on silti mielestäni Nadalia edelleen edellä. Hän jättää xbox-pelillään Nadalin usein varsin neuvottomaksi, kuten syksyllä nähtiin. Vain Nadalin yliaggressiivinen peli tuo voittoja ja siinä pelissä on omat riskinsä. Mutta sen se vaatii, sillä Djokovic pysyy Nadalin perusmyllyssä mukana, jos vain on liikkeellä tuorein jaloin.

Toki Nadal on edelleen henkinen eläin ja kärkiporukan kovapäisin jäärä, mikä tenniksessä on näillä marginaaleilla se tärkein tekijä. Espanjalainen onkin selvä kakkossuosikki kauden ykköseksi, jos säilyy terveenä hirmuvuoden jäljiltä.

Kärkikaksikon takana tulee mielenkiintoinen porukka, jota ei sovi tietenkään laskea ulos, sillä joukossa on vaarallisuutta kenelle tahansa.

Nostan kuitenkin esiin vain kaksi nimeä eli Juan Martin del Potron sekä Andy Murray'n. Del Potro on nostanut tasoaan vuosi vuodelta ja viime vuonna mies oli parhaimmillaan jo aivan kärjen tasalla. Otteissa on nyt sellaista habitusta, jolla ollaan pitkällä kaikissa kisoissa ja oikeastaan myös kaikilla alustoilla. On kasvanutta kärsivällisyyttä, on aseita ja ennen kaikkea on päätä. On myös kiertueen huimin peli, kun menee sille viimeiselle rajalle. Sillä pelillä voidaan ottaa jopa Grand Slam -voitto tänä vuonna.

Andy Murray on oma lukunsa. Selkävaiva rikkoi viime kautta pahasti, joten miehen iskukyky jäi vähän mysteeriksi, massalla täysin pihalla, osin selästä johtuen, mutta nurmella heti elementissään. Wimbledonin jälkeen taas vaisua, kunnes edessä olikin selkäleikkaus. Paluu Abu Dhabissa ei tietenkään vielä täysin vakuuttanut, mutta tuttuja elementtejä ilmassa toki oli. Niin tai näin, nadalmaista paluuta ei nähdä.

Siinä se nelikko, joka mielestäni taistelee tiukimmin kauden ykkösrankingistä ja/tai Grand Slamien voitoista. Loppuvuoden top-kymppi tulikin jo joulukalenterissa arvottua, mutta jos missasit sen, niin tässä vielä kertauksena:

1. Novak Djokovic
2. Rafael Nadal
3. Juan Martin del Potro
4. Andy Murray
5. Stanislas Wawrinka
6. Roger Federer
7. David Ferrer
8. Tomas Berdych
9. Richard Gasquet
10. Milos Raonic

Kommenttiin kannattaa iskeä oma veikkauksesi (omalla nimellä/aliaksella varustettuna) 15.1.2014 mennessä, niin olet mukana Tenniskoulu Topspinin mailajännityslahjakortin sekä yllätyslahjan (to be decided) arvonnassa! Pinna per osuma ja yläpään osumat tasatilanteessa preferointiin.

Näin polkaistiin tämä vuosi käyntiin! Olkaa mukana! Taas mennään.

2 kommenttia:

  1. Kovin vähän blogisti antaa toivoa uusille nimille nousta kärkikymmenikköön vaikka vuosi on aina aika pitkä. Vain yksi uusi nimi vuoden 2014 parhaan sakkiin verrattuna päättyneeseen vuoteen (Raonic), joka siis syrjäyttäisi Tsongan.

    Näin vähäistä oli myös muutos vuodesta 2012 vuoteen 2013, jolloin Tipsarevic korvautui Wawrinkalla. 2000-luvulla peräkkäisinä vuosina tätä vaihtumista on ollut kuitenkin yleensä kolme tai neljä nimeä.

    Onhan se aika riskaabelia kaivaa nykyisistä kärkikymmenikön takana olevista Raonicin (puhumattakaan kauempana olevista) lisäksi muita, mutta jos Gasquet'n (vaihtaisin siis putoajan nimen Tsongasta Gasquet'ksi) lisäksi Ferrerkin putoaa joukosta niin on sinne joku muukin nimi pakko nostaa aritmetiikan nimissä! Oma ykkösehdokkaani olisi Anderson. Luulen kuitenkin, että vaihtoa olisi enemmän eli kolmen uuden nimen verran. Tarjoaisin kolmanneksi Ciliciä ja kirvelevin mielin joudun pudottamaan sittenkin sen Tsongan.

    VastaaPoista
  2. Todella tylsältä toistolta näyttää tennivuosi 2014 miesten(kin) osalta. Vaikea nähdä kärkikamppailussa muita kuin Nadal ja Djoko. Ainoat, jotka voisivat tuoda kiinnostavaa lisäväriä kärkeen ovat Monfils ja Dimitrov. Eipä lähihistoria heidänkään murtautumista ihan huipulle tue. Jenkkipelaajaa laji tietysti huutaa, mutta eipä sieltä ketään näy. Perinteinen Aasia on Nishikorin varassa, Kiinaa odotellaan edelleen miesten puolella. Miten hemmetissä tämä tällaiseksi juuttui, viiteen vuoteen ei muuta muutosta kuin Fedin hiipuminen.
    Hermanni

    VastaaPoista