Ennakko: Rooma Masters 2015

Pakko palata hetkeksi vielä Madridiin.

Kun Andy Murray voittaa Rafael Nadalin massalla Masters-turnauksen finaalissa, ollaan jo perimmäisten kysymysten äärellä. Onko todella niin, että Nadalin syöksykierre myös massalla on alkanut? Melkein voisi sanoa 'kyllä', mutta periaatteessa voisi sanoa myös 'ei', sillä hyviä, ellei peräti loistokkaitakin, otteita on jo nähty. Matka on pitkä ja eteenpäin on menty ja onhan paikka Masters-finaalissa tietysti loistava suoritus Nadalin viime aikojen mittapuulla, vaikka nyt massalla pelattiinkin.

Mutta.

Madridin finaalissa nähtiin sellainen sukellus, osin toki Andyn hyvien ja ennen kaikkea varmojen otteidenkin takia, ettei se espanjalaisen psyykkeelle ainakaan hyvää tehnyt, sillä aika Ranskaa ajatellen on käymässä vähiin. Madridin finaali oli ehdottomasti päivä unohdettavaksi Nadalin kulmasta tarkastellen.

Ennen Garrosia jäljellä on kuitenkin vielä siis Rooma.

Kaikki varmaan tietävätkin kuka on jälleen messissä ja automaattisesti ennakkosuosikki. Novak Djokovic tulee mitä todennäköisimmin hakemaan tuoreena ja rentona viimeistä viilaustaan ja lyö todennäköisesti monet pelkillä puolivaloilla siitäkin huolimatta, että kaavion samalla puolen ovat nyt kaikki tämän massakauden kuumimmat nimet, etunenässä siis Kei Nishikori ja Murray. Toki tätä kirjoittaessa on vielä epävarmaa hyppääkö Murray kehiin vai ei, mutta mahdollinen Nishikori-ottelu kertoo joka tapauksessa paljon siitä, paljonko keulaa lähimpiin uhkaajiin on nyt, reilu viikko ennen h-hetkeä.

Murrayn otteet tuoreena aviomiehenä ovat sinällään olleet vakuuttavia, sillä tappiosarake näyttää ukkomiehenä pyöreää nollaa. Peli ei massallakaan ole silti juuri häikäissyt, mutta fiksua ja tehokasta se kyllä on. Mies tylsyttää monen otteet pelaamalla näiden parhaat aseet pois pitämällä palloa keskikaistalla djokovicmaisesti erittäin painavana. Siihen on massallakin erittäin vaikea iskeä esimerkiksi jyrkkiä kulmia tai läpilyöntejä hakien ja tähän kaatui niin Nadal kuin Nishikorikin.

Hienoa olisi, jos Andy pelaisi ja olisi voimissaan, mutta hieman laskisin nyt väliviikon varaan.

Nishikorin kone hyytyi Madridissa Murrayn käsittelyssä, joka laski omia odotuksiani miehen suhteen tätä massakautta ajatellen. Olin pitänyt häntä suurimpana uhkana Djokovicille Ranskassa, mutta olisiko sittenkin niin, että suuret ovat vielä liian suuria? Rooma kuitenkin heittämällä puolivälieriin, jossa siis mahdollinen herkku Djokoviciä vastaan. Suuren suuri suunnannäyttäjäottelu, jos tuo matsi nähdään.

Kaavion alapuolella mielenkiinto kohdistuu jälleen muutamaan nimeen, jotka ovat siis Nadal, Wawrinka ja Federer. Kaikilla riittää todistettavaa ja nyt ennen kaikkea itselleen. Jollekin heistä olisi nyt tarjolla "helppo" finaalipaikka, kun suurimmat suosikit löytyvät toiselta puolen kaaviota, mutta vaikea ennustettavahan tuo on. Nadalin vire heilahtelee rajusti, Wawrinkan vire on kaukana parhaastaan, mutta toisaalta isku voi tulla milloin tahansa ja Federer hakee niin ikään vielä.

Näillä mennään!

Puolivälierät:
Djokovic vs. Nishikori
Murray vs. Ferrer
Wawrinka vs. Nadal
Federer vs. Berdych

Välierät:
Djokovic vs. Ferrer
Nadal vs. Berdych

Finaali:
Djokovic vs. Nadal

Voittaja:
Djokovic.

PS. Viikon aikana saamme toivottavasti inside-raporttia, kun monivuotinen pelikaverini Kim Ö. juhlii pyöreitä ja raportoi ainakin omia Federer-väritteisiä fiiliksiään paikan päältä turnauksesta.

Kahden hevosen kisa vai yhden miehen soolo? (kausiennakko 2014)

Vaikka kausi on jo polkaistu käyntiin, niin ei anneta sen häiritä, sillä vasurin kausiennakko tulee nyt!

Sitä ennen kuitenkin vielä kerran: loistavaa uutta vuotta lukijoilleni!

Viime vuoden ennakkoa silmäillessäni pääsi suustani muutamia hymähdyksiä, sillä kauden ennakoiminen näyttää olevan taiteenlajina varsin haastava laji. Andy Murray'stako uusi kuningas? No, ei aivan, vaikka mies Wimbledonin sankari olikin. Entäpä Djokovicin ja Nadalin hiipumiset? Just joo.

Näistäkin misseistä huolimatta, koko kauden ennakointi on ennen kaikkea hauskaa viihdettä, ehkä jopa jonkin sortin lottoa, joten laitetaanpa lottokone käyntiin ja mennään asiaan.

Ennakoin syksyllä Aasian kiertueen aikoihin, vai oliko heti niiden jälkeen, että Novak Djokovic ei häviä vuonna 2013 enää otteluakaan. Se ennusteeni toteutui ja ATP finaalien aikoihin lisäsin kierroksia:

Olen edelleen vahvasti tätä mieltä. Huolimatta valmennustiimissä tapahtuneiden muutosten (joihin palattaneen joku toinen kerta) uskon, että mies palaa tämän vuoden kentille pelaamaan vuoden 2011 ja loppuvuoden 2013 kaltaista peliään, joka riittänee pään tukkoilusta riippuen kahteen, ehkä jopa kolmeen, Grand Slamiin. Esimakua saatiin jo Abu Dhabin näytösturnauksesta, josta kotiin viemisinä oli mojova tukku dollareita sekä harvinaisen karmea pysti.

Tarkasteltaessa Djokovicin viime vuotta voittamattomien Grand Slamien osalta on todettava, että mies jossain määrin töpeksi itse näiden turnausten ratkaisupaikoissa. Ranskassa ja US Openissa hän päästi Nadalin takaisin peliin ollessaan enemmän tai vähemmän jo kuskin paikalla. Wimbledonissa hän sen sijaan pelasi itsensä pitkästä aikaa sen verran piippuun (semissä), ettei mahtanut Murray'lle finaalissa lopulta mitään.

Jos Boris Becker saa miehen pään viimeistä piirua myöten kohdilleen, on vaarana, että kaavailemani kahden hevosen kisa on sittenkin toiveajattelua ja näemmekin yhden miehen soolon.

Kampoihin pystynee laittamaan vain Rafael Nadal. Tämän vuoden kannalta oli ehkä hyvä, että Nadal vei viime vuonna omansa Djokovicin pyristelyistä huolimatta Ranskassa ja yllätti meidät kaikki sekä Djokovicin US Openissa. Muutama erittäin tärkeä voitto Djokovicistä ja vieläpä erittäin tärkeässä paikassa oli varmasti omiaan lisäämään hänen aavistuksen kolhiutunutta uskoaan ja itseluottamustaan tässä taisteluparissa. Vastaavasti hän lienee saanut Djokovicin epäilemään itseään, eikä vuoden 2011 kaltaista dominanssia vielä nähty.

Isossa kuvassa ja nimen omaan pelillisesti Djokovic on silti mielestäni Nadalia edelleen edellä. Hän jättää xbox-pelillään Nadalin usein varsin neuvottomaksi, kuten syksyllä nähtiin. Vain Nadalin yliaggressiivinen peli tuo voittoja ja siinä pelissä on omat riskinsä. Mutta sen se vaatii, sillä Djokovic pysyy Nadalin perusmyllyssä mukana, jos vain on liikkeellä tuorein jaloin.

Toki Nadal on edelleen henkinen eläin ja kärkiporukan kovapäisin jäärä, mikä tenniksessä on näillä marginaaleilla se tärkein tekijä. Espanjalainen onkin selvä kakkossuosikki kauden ykköseksi, jos säilyy terveenä hirmuvuoden jäljiltä.

Kärkikaksikon takana tulee mielenkiintoinen porukka, jota ei sovi tietenkään laskea ulos, sillä joukossa on vaarallisuutta kenelle tahansa.

Nostan kuitenkin esiin vain kaksi nimeä eli Juan Martin del Potron sekä Andy Murray'n. Del Potro on nostanut tasoaan vuosi vuodelta ja viime vuonna mies oli parhaimmillaan jo aivan kärjen tasalla. Otteissa on nyt sellaista habitusta, jolla ollaan pitkällä kaikissa kisoissa ja oikeastaan myös kaikilla alustoilla. On kasvanutta kärsivällisyyttä, on aseita ja ennen kaikkea on päätä. On myös kiertueen huimin peli, kun menee sille viimeiselle rajalle. Sillä pelillä voidaan ottaa jopa Grand Slam -voitto tänä vuonna.

Andy Murray on oma lukunsa. Selkävaiva rikkoi viime kautta pahasti, joten miehen iskukyky jäi vähän mysteeriksi, massalla täysin pihalla, osin selästä johtuen, mutta nurmella heti elementissään. Wimbledonin jälkeen taas vaisua, kunnes edessä olikin selkäleikkaus. Paluu Abu Dhabissa ei tietenkään vielä täysin vakuuttanut, mutta tuttuja elementtejä ilmassa toki oli. Niin tai näin, nadalmaista paluuta ei nähdä.

Siinä se nelikko, joka mielestäni taistelee tiukimmin kauden ykkösrankingistä ja/tai Grand Slamien voitoista. Loppuvuoden top-kymppi tulikin jo joulukalenterissa arvottua, mutta jos missasit sen, niin tässä vielä kertauksena:

1. Novak Djokovic
2. Rafael Nadal
3. Juan Martin del Potro
4. Andy Murray
5. Stanislas Wawrinka
6. Roger Federer
7. David Ferrer
8. Tomas Berdych
9. Richard Gasquet
10. Milos Raonic

Kommenttiin kannattaa iskeä oma veikkauksesi (omalla nimellä/aliaksella varustettuna) 15.1.2014 mennessä, niin olet mukana Tenniskoulu Topspinin mailajännityslahjakortin sekä yllätyslahjan (to be decided) arvonnassa! Pinna per osuma ja yläpään osumat tasatilanteessa preferointiin.

Näin polkaistiin tämä vuosi käyntiin! Olkaa mukana! Taas mennään.

Hajaheittoja: Roland Garros 2012, osa II

Kirjoitussarjassa 'Hajaheittoja' roiskitaan silmät auki asiaan ja varsinkin sen viereen.

Pakko iskeä vielä kerran median tennisturinointiin. Anteeksi jo etukäteen. Lupaan, että tämä on viimeinen kerta tällä erää.

***

Helsingin sanomien verkkosivu 30.5.2012: "Nadal piti vahvoilla peruslyönneillä otteen itsellään. Bolelli pystyi vajaan kahden tunnin aikana yhteen syötönmurtoon, kun Nadal sortui kaksoisvirheeseen."

Melkoista kuraa maan ykköslehdessä jälleen kerran. Sen verran jutun kirjoittajalle/kääntäjälle/hyväksyjälle, kuka ikinä oletkin, että tenniksessä (tiedäthän lajin, keltaiset suht pyöreät pallot, mailat, 2 tai 4 pelaaja, suorakulmion muotoinen kenttä jne?) syötönmurtoon vaaditaan muutakin kuin yksi kaksoisvirhe. Jotain rajaa nyt. Tuohon seitsemän virkkeen "juttuun" ei olisi paljon vaadittu, mutta vihkoon meni siis sekin.

Eikö muutenkin olisi parempi, että jättäisitte nämä nollainformaation tulosjutut täysin turhalla 'fancy pansy' -briljeerauksella tyystin tekemättä? Mitä järkeä noissa jutuissa tällaisenaan on? Ne eivät anna kenellekään yhtään mitään.

***

Iltalehti sentään vähän petrasi tiistaina, sillä Serenan tippuminen avauskierroksella oli toden totta superyllätys, ("Superyllätys Ranskan avoimissa - tähti putosi kyyneleet silmissä"), toisin kuin se Andy Roddickin ensimmäisen kierroksen tippuminen.

Otsikko siis vähintäänkin jo kohdillaan, mutta jutun sisällössä oli tietenkin melkoinen lapsus: "Williams onnistui voittamaan avauserän, mutta sen jälkeen peli kulki ranskalaisen komennossa ja päättyi hänen voittoonsa 4-6, 7-6 (7-5), 6-3." Huh huh. Tiedoksenne, että toinen erä oli kyllä vielä pretty f***ing far from ranskalaisen komennosta, vaikka toki kuvauksellisesti asian varmasti ilmaisettekin. Williams johti nimittäin tuon erän tie-breakiä jo 5-1 ja oli siis kahden (!) pisteen päässä otteluvoitosta. Ilman jonkin sortin romahdusta ranskatar olisi syönyt patonkia kahden erän jälkeen. 

Mutta voitosta ehdottomasti isot rispektit Virginie Razzanolle! Pelaajalle on aina iso hetki voittaa joku suurista ensimmäisen kerran. Monelta pelaajalta tuo ihanuus jää kokonaan kokematta.

***

Tämän viikon kirjeenvaihtajamme Kim Ö on päässyt turvallisesti kisapaikalle ja ottanut jo tekstiviestitse yhteyttä. Jäämme mielenkiinnolla odottelemaan miehen kuulumisia ja matkaraporttia.