sunnuntai 22. huhtikuuta 2018

Viisi syytä miksi Rafael Nadal voittaa/ei voita Roland Garrosia tänä vuonna?

Monte Carlon Mastersista tuli lopulta Rafael Nadalin näytös. Turnaus oli espanjalaiselta lukujenkin valossa melkoinen näytös, sillä kaikki ottelut ratkesivat suoraan kahdessa erässä ja hävittyjen geimien määrä on melko minimaalinen Masters-tasolle.

Monet alkoivatkin puhua jo pomminvarmasta Roland Garros-voitosta, mutta onko tilanne todella tämä?

Tässä tuleekin viisi syytä miksi Nadal voittaa tai ei voita tänä vuonna Ranskan avoimia. Aloitetaan ehkä kuitenkin siitä helpommasta eli...

Miksi Rafael Nadal voittaa tämän vuoden Ranskan avoimet?

1) Esitys Monte Carlossa oli vakuuttava.
Pelillisesti, fyysisesti ja ennen kaikkea myös henkisesti. Parempaa massakauden avausta ei voisi saada. Tämän päälle on erittäin hyvä rakentaa. Muiden kannalta pahin mahdollinen alku Nadalilta. Mitä miettivät esimerkiksi jyrän alle jääneet Dominic Thiem, Grigor Dimitrov ja ehkä jopa finaalissa toki väsyneenä pelannut Kei Nishikori. Kukaan ei varmaan enää ihmettele, miksi Roger Federer skippasi jälleen massakauden. Mitä järkeä olisi olla mukana?

2) Syöttäminen on jo nyt tarpeeksi terävää.
Espanjalainen kykenee pitämään massasyöttämisessään yllä saman tasonsa, mitä se on kovemmillakin alustoilla. Moni muu ei pysty. Lue lisää Craig O'Shennessyn loistavasta numeroiden murskauksesta.

3) Palautuspelissä Nadal saa pallon peliin.
Edellisessä artikkelissa ruoditaan erinomaisesti myös Nadalin loistavaa syötönpalautusta. Massalla vastustaja ei saa syötöissään juurikaan ilmaisia pisteitä Nadalia vastaan. Monte Carlossa Nadal oli vieläpä pressuissa palauttamassa, josta hän kylläkin nousi hyvän ja painavan palautuksen turvin nopeasti paremmille apajille. assakauden edetessä tulemme huomaamaan, että rytmiin ja itseluottamushuippuunsa päästyään hän lähestyy takarajaa myös palautuksissaan. Se on sitten raju merkki kaikki.

4) Rysty kestää. Edelleen.
Monte Carlon finaalissa Kei Nishikori sai painettua peliä ajoittain varsin hyvin Nadalin rystypuolelle, mutta se ei nyt auta riittävästi. Tämä taktiikka saattoi toimia joitakin vuosia sitten, kun sieltä tuli jossain vaiheessa se lyhyt ja painoton rysty, mutta nyt sitä ei näytä tulevan, vaan Nadal löytää rystyynsä painoa, kulmia ja nopeutta siinä määrin, että on keksittävä jotain muuta. Mitä?

5) Lyöntien paino.
Kohta neljä kertoi rystystä, mutta selvää on, että myös kämmen on erinomaisessa kunnossa. Sen ja rystynkin tuottama yläkierrehelvetti riepottelee painolla ja vastustajia siinä määrin, että tässä kelkassa pysymiseen vaaditaan vastustajalta älytöntä fysiikkaa. En ole varma löytyykö sellaista pelaajaa juuri nyt? Varsinkaan Grand Slamin toisella viikolla.

Miksi Rafael Nadal ei voita tämän vuoden Ranskan avoimia?

1) Massakausi on vasta alussa.
Niin, tämä oli siis vasta ensimmäinen massa-Masters. Monelle kauden ensimmäinen massaturnaus. Moni kärkinimi tulee parantamaan vielä tästä. Osa vieläpä rajusti.

2) Nyt Nadalilla on tauko alla. Kuukauden päästä ei ole.
Avainkysymys on Nadalin kunto kuukauden päästä. Jos hän ahnehtii massaturnauksia ja pelaa maksimit Monte Carlossa, Barcelonassa, Madridissa ja Roomassa voi takki olla fyysisesti tyhjä Garrosilla. Toki Monten kuorma nyt minimaalinen, mutta tiukemmat ajat ovat tulossa. Katso kohta yksi. Olosuhteiltaan erilainen Madrid jäämässä välistä, sillä se ei "palvele" kuin Espanjan tennisliittoa ja/tai järjestäviä tahoja?

3) Monte Carlon sopivat vastustajat hämäävät.
Todellista testiä ei Montessa saatu, koska vastustajien pelitavat (mm. kaksi oikeakätistä yhden käden rystylyöjää) ja kunto (Nishikorin taakka finaalissa) tekivät urakasta odotettua helpomman. Mitä jos Djokovic löytää isomman vaihteen? Mitä tekevät tykittäjät? Entä Juan Martin del Potro? Stan Wawrinka? Testaajat ovat toki vähissä, mutta niitä on.

4) Terveys.
Ikuisuusteema. Kestääkö Nadalin kroppa massarasitukset Ranskan finaaliin saakka? Viime vuosina on taas kestänyt, mutta ikää alkaa olla Nadalillakin.

5) Paineet.
Vaikka itseluottamus lieneekin piikissä juuri nyt, niin Nadalilla on meneillään se vaihe kaudesta, kun tulosta pitääkin tulla. Yksi kirvelevä tappio kaiken muuttaa voi. Varsinkin jos joku lyö Nadalin ulos ottelusta.

Jäämme seuraamaan tilanteen kehittymistä jo tulevalla viikolla Barcelonassa...

maanantai 16. huhtikuuta 2018

Ennakko: Monte Carlo 2018

Alkukauden kovat kentät sekä Davis Cup-viikonloppu on saatu alta pois ja on pikkuhiljaa aika suunnata katseet kohti massakautta! Ensimmäisenä massa-Mastersina kalenterista löytyy perinteisesti Monte Carlon kisa, johon tässä ennakko, olkaa hyvä!

Tulevaa massakautta tulee värittämään ainakin jonkinasteinen arvoituksellisuus ja siis siitäkin huolimatta, että Rafael Nadal tekee odotetun, todennäköisesti jopa onnistuneen, paluun lupaavan Davis Cupin jatkoksi ja että Roger Federerin vetäytyminen tämänkin vuoden massoilta oli odotettu, mutta oikeastaan kaikki tämän kaksikon "takana" on auki.

Aloitetaan kuitenkin Nadalista, joka lienee lähes aina tässä vaiheessa massakautta se suurin ennakkosuosikki. Takana on tosiaan onnistunut Davis Cup, jossa Espanja kohtasi kotimassoillaan Saksan. Peli vaikutti kauden aikaiseen ajankohtaan ja sairaslomalta paluuseen nähden vähintäänkin lupaavalta. Vaikeaa tulee Nadalin lyöminen massalla tänäkin vuonna olemaan, sillä liike, lyönnit ja itse peli vaikuttivat olevan jo suht hyvin mallillaan. Ehkä Nadal ei vielä aivan kaikkea aggressiivisuuttaan paljastanut vaan luotti paljon myös peruspelinsä voimaan. On kuitenkin selvää, että mitä aikaisemmin Nadalin pelin painavuus ja aggressiivisuus nousee esiin, sitä vaikeampi hänet on esimerkiksi kauden pääturnauksessa, Roland Garrosilla, voittaa.

Tätä on syytä tarkkailla siis jo Monte Carlossakin. Ovatko espanjalaisen syöttäminen ja palauttaminen pelin viemisen näkökulmasta jo hyvällä tasolla? Onko puolustuspeli tarpeeksi painavaa? Saako Nadal esimerkiksi rystykulmastaan tarpeeksi lyönteihinsä pituutta? Miten nopeasti ja aggressiivisesti Nadal halajaa lopullisten kuoliniskujen antoon? Parkkeeraako hän itsensä jo nyt takarajan tuntumaan esimerkiksi kämmenpuoleltaan dominoidessaan?

Niin tai näin, Nadal lähtee jälleen ennakkosuosikkina Monte Carlossa.

Nadalin kaatajapotentiaalia löytyy kuitenkin monista haastajista. Kolme mielenkiintoisinta nimeä isossa kuvassa tällä massakaudella ovat Novak Djokovic, Dominic Thiem ja Alexander Zverev, jotka isona päivänä pystyvät hyvänkin Nadalin massalla voittamaan. Samaan hengenvetoon voi kuitenkin nostaa vielä Stan Wawrinkan, Juan Martin del Potron ja Andy Murrayn, jotka ainakin vielä Monte Carlosta puuttuvat.

Novak Djokovic on palannut ehkä jopa odotetusti yhteen vanhan valmentajansa, Marian Vajdan, kanssa, joten paluulle on nyt toimivat komponentit periaatteessa olemassa, mutta ovatko treenimäärät edelleenkään olleet riittävällä tasolla? Tätä vähän epäilen, sillä niin aneemista ja ponnetonta, jopa väsynyttä ja laiskaa on Djokovicin peli tällä kaudella ollut. Kotiturnaus on kuitenkin aina sytyttävä, mutta sanoisin, että pelillisesti ollaan vielä aivan liian kaukana. Massa kun ei alustana anna laiskottelulle yhtään sijaa, joten voi olla, että jo toisen ottelun hoitaminen voi olla vaikeaa, koska vastassa on todennäköisesti hyvässä nousussa oleva Borna Coric. Eikä homma juuri helpotu, sillä jo seuraavalla kierroksella vastaan tulisi juuri Dominic Thiem ja sitä seuraavassa Rafael Nadal, jotka kaatanevat keskenkuntoisen serbin massalla pomminvarmasti.

Dominic Thiemin kautta kannattaa aloittaa seuraamaan suurennuslasilla viimeistään nyt. Viime ja toissa vuonna mies oli jo hyvin lähellä jopa Nadalia ja kumppaneita, mutta toiko lähellä oleminen uskoa vai söikö se sen täysin? Isot odotukset olisi jossain vaiheessa uraa pakko kapitaisoida, varsinkin kun vieläkin uudempi haastajaporukka Alexander Zverevin johdolla on jo tulossa.

Myös Zverevillä on paljon todistettavaa. Hän on pelannut hyvinkin vaihtelevasti ja isossa kuvassa jopa alavireisesti sitten viime vuoden massojen, joilta muistona jopa yksi massa-Masters ja yksi kovien kenttien Masters-voitto. Alavireisyyttä eivät liene helpottaneet valmentajakuviot, joissa turbulenssiltäkään ei ole vältytty. On jopa väitetty, että miehen treeni-into olisi lopahtanut, mutta mene ja tiedä näistä sitten. Selvää kuitenkin on, että massalla miehen on iskettävä tiukemmin takarajan tuntumaan kiinni ja paukutettava sen päältä hyökkäävämmin ja terävämmin kuin mitä on vajaan vuoden ajan nähty. Erittäin mielenkiintoinen pelaaja kehitysvaiheessaan juuri nyt. Noustako suurten joukkoon vai eikö nousta? Miamin tuore Masters-finaali lienee antanut jälleen uutta itseluottamusta, vaikka Davis Cupin massoilla Nadalilta kuonoon jo tulikin.

Tämän kolmikon takana tulee iso nippu muita nimiä, joilla hyvä peli myös massalle, mutta heidän kohdallaan lienee ehkä sittenkin vielä liikaa kysymysmerkkejä. Onko esimerkiksi David Goffin toipunut ikävästä silmävammastaan, joka uhkaa pilata lupaavasti alkaneen kauden täysin? Pystyykö Marin Cilic tekemään kovaa jälkeä myös massalla? Onko isyys tuonut lisää kärsivällisyyttä ja päätä Fabio Fogninin massapeliin? Pystyykö kukaan lupaavista espanjalaisista, kuten Pablo Carreno Busta, Roberto Bautista Agut tai kokeneemmista, kuten Albert Ramos-Vinolas, Fernando Verdasco tai David Ferrer (ei tosin mukana Monte Carlossa) koskaan voittamaan Nadalia isolla näyttämöllä? Onko Grigor Dimitrovin koheltamista saatu kuriin?

Paljon on kysymyksiä joihin saadaan ensimmäisiä vastauksia massakauteen Monte Carlossa.

Näillä mennään:

Puolivälierät:
Nadal vs. Thiem
Ramos Vinolas vs. Bautista Agut
Zverev vs. Schwatrzmann
Cilic vs. Carreno Busta

Välierät:
Nadal vs. Bautista Agut
Zverev vs. Carreno Busta

Finaali:
Nadal vs. Zverev

Voittaja:
Nadal.

TennisTV ja VeikkausTV näyttävät turnauksen.

lauantai 14. huhtikuuta 2018

Vasurilla testaten: Head ATP pallo

Vasurilla.com:in testaukset jatkuvat!

Tällä kertaa mankeliin joutui Headin lippulaivapallo HEAD ATP. Palloa on käytetty paljon ATP-kiertueella aina lopputurnauksesta kovien ja sisäkenttien Masterseihin. Pallo on mm. Novak Djokovicin suosikkipallo.

HEAD ATP
Itse en ole samaa mieltä.

Pallo tuntuu painonsa suhteen melko mukavalta. Mutta. Jo uutena se vaikuttaa jotenkin kovalta ja elottomalta, vaikkakin toisaalta ehkä jopa nopealta. Pomppu jää uutenakin mielestäni melko matalaksi. Pallosta lähtevä ääni tuntuu ajoittain läsähtävän itse asiassa vähän kuin loppuun saakka pelatuilla palloilla.

Pelituntuma pallossa säilyy kuitenkin melko tasaisena toisenkin tunnin, mutta loppuvaiheessa pallo kuulautuu Greenset-pinnotteisella kovalla kentällä melkoisesti. Pallo ei tule pörröiseksi vaan nimen omaan kaljuuntuu. Lisäksi yksi neljän pallon joukosta kuoli lähes täysin, jolloin pomppu jäi luonnollisesti selvästi aiempaa matalammaksi ja lyhyemmäksi.

Ei tämä siis ihan suosikkipallokseni nouse, mutta ei se toki huonoimmastakaan päästä ole.

Pieni plussa mukavasta pallopurkista, jonka kansi on kiinteä osa purkkia.

Tuomio ***+

Edellinen testi: Wilson Australian Open

Testattujen pallojen ranking tähän mennessä:

1) Wilson Australian Open
2) HEAD ATP

Testaus jatkuu...

tiistai 10. huhtikuuta 2018

Jälkipelit: Suomi vs. Liettua, Davis Cup 2018

Ihanaa, Suomi, ihanaa!

Olipas huima Davis Cup-viikonloppu Talissa! Kahden päivän aikana nähtiin oikeastaan viisi toinen toistaan mielenkiintoisempaa ja jännittävämpää ottelua, joiden lopputulemana Suomi jatkaa kohti Egyptiä ja II-divisioonan kolmatta kierrosta, jonka voittaja nousee Davis Cupin I-divisioonaan.

Etukäteen ajatellen Suomelta vaadittiin äärimmäistä venymistä, sillä paperilla vastustaja oli parempi ja vieläpä melko selvästi. Erot pelaajien rankingeissä olivat selvät ja Liettuan ykköspelaaja Richardas Berankis (ATP-84) tiedettiin sen verran kovaksi, ettei hänen lyömiseen ollut paukkuja. Ainakaan vielä. Kun Berankisille voitiin realistisesti budjetoida kaksi voittoa, täytyi meidän napata voitot kaikista muista otteluista ja juuri niin onnistuttiin upealla venymisellä ja taistelulla tekemään!

Ainoana "varmana" tai meidän "budjetoituna pisteenä" voitiin jossain määrin pitää nelinpeliä, jonka parimme Henri Kontinen ja Harri Heliövaara (ATP-453) upeasti hoitivat. Mutta selvää oli, että niin Harrin kuin Emil Ruusuvuorenkin (ATP-592) täytyi voittaa Liettuan kakkospelaajana pelannut Laurynas Grigelis (ATP-251).

Heti ensimmäinen ottelu Harrin ja Grigeliksen välillä oli hengissä säilymisen kannalta elintärkeä. Harri pelasi Grigelistä vastaan hyvää ja tasapainoista tennistä huolimatta toisen erän mankelista, jossa liettualaisen lyöntien voima ja pituus olivat hetkellisesti suomalaiselle liikaa. Kolmannen erän taistelutahto ja upea paluu otteluun saivat kuitenkin Grigeliksen otteisiin epävarmuutta ja Harri nappasi todella makean voiton äärimmäisen tärkeään paikkaan.

Viikonlopun mielenkiintoisin matsi oli mielestäni Berankisin ja Ruusuvuoren ottelu lauantai-iltana. Oli nimittäin jännittävää seurata, miten Emil pysyisi ATP-tason jyrän kyydissä. Ensimmäisessä erässä ero oli silminnähtävä ja erottui oikeastaan kaikessa perustekemisessä. Ruusuvuori pystyi toki vastaamaan omalla parhaallaan hyvinkin Berankisille, mutta kaikki muu, vähänkin omasta parhaasta jääminen tuotti tuskaa, jonka Berankis hyödynsi armotta painavalla ja fyysisellä pelillään. Kun Emil jäi taakse, hän ajautui poikkeuksetta kauas takarajasta puolustusasemiin ja liettualainen sai määrätä pelin tahdin.

Erot näkyivät parhaiten liikkeestä lyödessä. Aivan liian usein Emilin lyönti jäi ikään kuin tekemättä, vaikka hän pallolle ehtikin. Kun jalkatyö ei vielä aivan riitä siihen, että lyönti lähtisi jaloista myös liikkeessä, niin peli jää painottomaksi. Lyöntiin ei tule tällöin riittävää pituutta ja/tai voimaa. Vastaavasti Berankis sai liikkeestäkin uskomattoman hienosti painoa lyönteihinsä lähes joka kerta.

Toinen isompi näkyvä ero oli pelinopeudessa, joka liettualaisella oli varsin kova. Hän pyrki kaikissa tilanteissa pallon ja takarajan päälle ottamaan ohjat, mutta myös kaiken ajan suomalaiselta pois. Myös Berankisin reagointi puolustuksesta hyökkäykseen tai toisinpäin oli vielä joitakin pykäliä suomalaista nopeampaa ja terävämpää.

Nämä pienet erot näkyvät pelissä kuitenkin vielä rajusti ja vaikka Emil toisen erän upeasti nappasikin, oli siinä sittenkin ehkä enemmän liettualaisen työtapaturman vikaa kuin Emilin pelillistä paremmuutta. Toki Emil taisteli itsensä hyvin otteluun mukaan vaikean ensimmäisen erän jälkeen ja kyllä hän aidosti itsensä myös Berankisin pään sisään pelasi, mistä iso kreditit suomalaiselle. Berankisilla oli kuitenkin ottelussa selkeästi enemmän hävittävää ja se kyllä välillä näkyi. Paineet olivat kovat.

Sunnuntain ensimmäisen ja viikonlopun kolmannen ottelun, nelinpelin, näin aamun junnuvalmennuksista johtuen vain puoliksi. Kaikki vaikutti kuitenkin olevan kohdillaan, joten melko rutiininomainen kuva voitosta jäi. Se on tähän väliin pakko sanoa, että onhan tämä Davis Cupin formaatti näin aivan hemmetin nerokas ja kun Suomella on aidosti Kontisen ja Heliövaaran myötä varsin kova nelinpelipari ehkä jopa maailman mittakaavassa, niin näiden pisteiden varaan voi laskea paljon todennäköisesti myös jatkossa. Mielessä kävi, tämä tiimi voisi ottaa tähtäimeensä jopa olympiamitalin. Kuulostaa tietysti hullulta, mutta ei se nyt niin kaukaa haettu idea ole.

Viikonlopun selkein kamppailu tuli kuitenkin heti nelinpelin perään, kun Heliövaara jatkoi puolen tunnin breikin jälkeen otteluun Berankisia vastaan. Toki oli selvää, että tähän otteluun mentiin vähän kuin leijonien eteen ja Harri varmasti ansaitsi paikkansa hyvän Grigelis- ja nelurimatsin jälkeen, mutta itse olisin Jarkkona ehkä hieman pohtinut esimerkiksi Patrik Niklas-Salmisen käyttöä tässä. Vaikka Harri taisteli hyvin ja vieläpä kertakaikkisen loistavalla asenteella, niin ehkä kuitenkin pieni väsymys ja terävyyden puute pelistä kajasti. Berankisille melko lailla rutiinivoitto rutiinipelillä.

Ratkaisuottelu käytiin Ruusuvuoren ja Grigeliksen välillä. Emil oli varmasti saanut Harrilta erinomaiset vinkit liettualaisen pelin murtamiseksi, sillä jo kenttähaastattelussa Berankis-tappion jälkeen Harri pyysi yleisöä pitämään mekkalaa varsinkin Grigeliksen kämmenvirheiden jälkeen. Emil käyttikin liettualaisen kämmenen epävarmuutta todella fiksusti ja kylmäpäisesti hyväkseen. Ensimmäisen erän alku oli todella murhaa, kun Emil pommitti syöttöjään armotta Girgeliksen kämmenelle, josta ne lensivät välillä minne sattui ja liettualainen sai hädin pisteitä Emilin syöttövuoroilla. Myös toisen erän ratkaisuhetkillä tuo lyönti sakkasi rajusti ja Emil otti lopulta melko selvänkin voiton, vaikka se toki suuren työn takana olikin.

Täytyy todeta, että Emilin peli oli varsin kylmäpäistä ja kypsää koko viikonlopun ajan. Varsinkin voittomatsissa voiton ottaminen melko hurjissakin paineissa on erittäin kova näyttö, eikä tietysti erän ottaminen TOP100-pelaajaltakaan mikään huono meriitti tässä vaiheessa uraa ole. Uskoa se antaa varmasti valtavasti.

Työtä on kuitenkin vielä rajusti jäljellä. Fysiikka kaipaa vielä työtä, jotta juuri esimerkiksi noista kulmatilanteista pystytään iskemään ja puolustamaan rajummin vastaan. Reagointi hyökkäävämmän takakenttäpelin mahdollistamiseksi on toinen selkeä kehitysalue. Vaikka lyönti lähtee ajoittain painavasti, niin painavuutta on haettava myös pelinopeutta nostamalla. Aktiivisemmin lähemmäs takarajaa pelin viejäksi, niin hyvä tulee. Todella hyvä, sillä lyönnit ovat jo olemassa. Syötöstä lähtien.

Matka siis jatkuu.