Joulukalenteri #20: Rahamiehet TOP20

Tennis on rahamiesten peli. Ainakin jos katsoo top20-uratienestit.

Ajoitus lienee tässäkin kaikki kaikessa?

Otetaanpa listan kakkonen Rafael Nadal esimerkiksi. Hän tienasi tänä vuonna saman mitä listan 20. Jonas Björkman koko urallaan.

Niin, Jonas Björkman, kyllä kyllä, listan 20:s. Ööh ja hän on siis listan paras toiseksi paras ruotsalainen edellään vain Stefan Edberg. Takana siis muuan Björn Borg (156.) ja se Mats Wilander (65.)!

Lisää kylmää faktaa.

Kärkikolmikon Federer-Nadal-Djokovic tienestit yhteensä sama kuin muulla topkympillä yhteensä.

Entäpä Andy Murray? Grand Slamit: kaksi. Andre Agassi. Grand Slamit: kahdeksan. Tienesteissä eroa vajaa miljoona ja ensi kaudella ohi heittämällä.

Tätä voisi jatkaa loputtomiin, mutta lopetetaan tähän.

Paitsi ettei pysty. Ei vaan pysty.

Jarkko Nieminen löytyy muuten listan sijalta 84 ja Italian Potito Starace ohitti juuri Björn Borgin. Niinpä.

Joulukalenteri #19: Hölmö nuori sydän

Tein yhden elämäni hölmöimmistä muuveista 19-vuotiaana. Tämä liittyy vahvasti tennikseen.

Osin olosuhteiden pakosta, osin omaa jaksamattomuuttani, jätin tenniksen säännöllisen pelaamisen ja treenaamisen tuolloin moneksi vuodeksi. Olin lukion päättymisen jälkeisenä kesänä 1994 vielä pärjännyt kohtalaisen mukavasti C-luokan kisoissa ja edessä pikkuhiljaa häämötti B-luokka, mutta sitten tuli lähes täysstoppi. 

Muutin opiskelujen perässä Jyväskylään ja pelikavereiden määrä tippui samalla hetkellä käytännössä nollaan. En lannistunut kuitenkaan vielä tästä, vaan yritin saada jotain kehitettyä. Nopeasti kävi kuitenkin ilmi, että Jyväskylän tennistoiminta oli keskittynyt vahvasti naapurikuntaan eli Vaajakoskelle, Hutunkiin. Yhteen treenituntiin menisikin entisen elämän puolentoista tunnin sijasta noin kolme tuntia julkinen liikenne mukaan lukien. Ei kiitos. Lisäksi moinen porvarilaji söisi rajoitettua opiskelijabudjettiani karmealla tavalla. Niin ja olihan niillä opiskelijariennoillakin oma roolinsa tässä.

Seuraavana vuonna tilanne ei varsinaisesti helpottunut kun suoritin varusmiespalvelusta Upinniemessä. Pelikerrat alle kymmenen koko vuonna.Vuosina 1996-2000 tilanne Jyväskylässä ei tenniksen suhteen paljonkaan muuttunut, vaikkakin pari pelikaveria löytyikin. Joinakin kesinä pelasin paikallisen turnauksen, mutta säännöllisyys puuttui.

Tilanne korjaantuikin pikkuhiljaa pala palalta vasta Helsinkiin töiden perässä muutettuani 2000-luvun alussa. Vuodesta 2004 lähtien on taas hakattu säännöllisesti ja harmiteltu ajoittain menetettyä nuoruutta. 

Eipä silti. Hienoja olivat vuodet myös kadotettujen vuosien aikana opiskelijaporukan sählyjengissä. Siitäkin porukasta tuli erittäin rakas.

Joulukalenteri #18: Pojista miehiksi

Luukku 18. Viimeinen junioriluokka, 18-vuotiaat.

Taitavat olla ne päivät luetut, kun junnusarjoista ponkaisevat tai juniori-ikäiset ammattilaispoikaset napsivat turnausvoitoista isoimpia. Rafael Nadal jääneekin tällä erää viimeisimmäksi juniori-ilmiöksi, joka yltää nuorella iällä Grand Slam -mestaruuteen saakka. Nadal täytti 19 vuotta samana päivänä kun hän kaatoi Roger Federerin Roland Garrosin semifinaalissa vuonna 2005, jolloin hän myös voitti tämän turnauksen ensimmäistä kertaa.

Peli on fyysistynyt kymmenessä vuodessa edelleen niin hurjasti, että jo pelkän riittävän fysiikan hankkimiseen ei taida nuorten ikä riittää. Lisäksi esimerkiksi nykyisten kärkinimien peli on kehittynyt valtavasti eteenpäin heidän viimeisistä juniorivuosistaan, että kuilu poikasten ja miesten välillä on syvempi kuin kanjoneista suurimmalla. Puhumattakaan keltanokkien henkisistä valmiuksista.

Grand Canyon.

Joulukalenteri #17: Rogerin Slamit

Luukku 17 on yhtä kuin Roger Federerin Grand Slam -voitot. Tahti ja tähti on hiipunut, mutta on hurja sarja. Ei voi muuta sanoa.

Ilman sitä espanjalaista tämä sarja saisi Rod Laverin puhtaine Grand Slameineen näyttämään pilipalijätkältä. Tavallaan on myös sääli, että kautta aikojen toiseksi parhaalla massapelaajalla on vain yksi Roland Garros -titteli.

2003: Wimbledon
2004: Australian Open, Wimbledon, US Open
2005: Wimbledon, US Open
2006: Australian Open, Wimbledon, US Open
2007: Australian Open, Wimbledon, US Open
2008: US Open
2009: Roland Garros, Wimbledon
2010: Australian Open
2012: Wimbledon

Kuinka moni muuten uskoo, että listaan tulee vielä jatkoa?

Joulukalenteri #16: Sijoitettujen määrä

Luukun 16 aiheesta väännettiin ansiokkaasti jo kauden aikana ja kiitos siitä. Kyseessä on siis toiveeni sijoitettujen määrästä Grand Slam -turnauksissa.

Pysyn edelleen kannassani, eli Grand Slamien sijoitettujen määrä pitäisi laskea nykyisestä 32 pelaajasta 16 pelaajaan.

Grand Slamien ensimmäinen viikko ei tarjoa herkkupaloja nykyisin kovinkaan paljoa, joten muutoksella saataisiin vähän enemmän säpinää ensimmäisellekin viikolle. Enpä pistäisi pahakseni ainoastaan kahdeksan pelaajan sijoittamistakaan, mutta ehkä kuitenkin vain Masterseissä.

Joulukalenteri #15: Love-15

Viidestoista luukku. Love. 15. 30. 40. Deuce.

Kukaan ei varmuudella tiedä mistä tenniksen pistelasku on peräisin. Lähteestä riippuen pisteet ovat tulleet joko tykinkuulan painoista, ranskalaisesta lukuteoriasta tai kämmenpelin säännöistä, joissa pisteen voitettuaan pääsi 15, 15 (30) ja 10 (40) jalkaa lähemmäs verkkoa.

Entä kuka keksi rakkauden? Siitäkin on kinaa. Onko se ranskalaisesta kananmunasta, joka englannistuu rakkaudeksi vai onko selitys niinkin outo kuin, että 0-0 tilanteessa pelaajat vielä rakastaisivat toisiaan?

Kivahan nämäkin olisi varmuudella tietää, mutta toisaalta, mitä sitten? Kuuluu vähän samaan sarjaan kuin auto tai tietokone. Ihan sama miten se toimii, kunhan se toimii.

Kenelläkään ei varmaan liene purnattavaa tenniksen pistelaskusta?

Joulukalenteri #14: Sampras. Pete Sampras.

Neljästoista luukku tuo framille Pete Samprasin, 14 Grand Slamin miehen.

Samprasin saavutukset ovat kiistattomat ja moni puhuikin, osa puhuu vieläkin, hänestä kaikkien aikojen parhaana. Tuli kuitenkin muuan Roger Federer, joka iski Samprasista ohi ensin Grand Slamien määrässä ja sittemmin myös ykkösranking-viikoissa. Samprasin puolustukseksi tässä yhteydessä on kuitenkin nostettava aikakausi, jolla hän pelasi. Todellisia uhkaajia oli koko uran ajan huomattavasti enemmän kuin Federerillä primetimenaan. Heti samaan hengenvetoon on toki todettava se, ettei ole tietenkään Federerin vika, että hän nousi niin paljon muiden yläpuolelle.

Niin tai näin, itsekin arvostan Peten toki korkealle, jos mietitään aina yhtä naiivia "kaikkien aikojen suurinta". Edelle omalla listallani menee kuitenkin muutamia pelaajia, kuten Federer, Rafael Nadal ja Andre Agassi. Tämä lähinnä siksi, että Samprasin massapelaaminen oli sanalla sanoen surkeaa hänen normitasoonsa nähden. Kaikki Grand Slam -voitot tulivat nopeilta alustoilta. Roland Garrosin rekordi on oikeastaan masentava muihin Grand Slameihin verrattuna - yksi semifinaali ja kolme puolivälierää.

Ura Grand Slam on saavutuksena ehdottomasti yksi hienoimpia, sillä se kertoo paljon pelaajan kyvystä mukautua erilaisille alustoille ja olosuhteisiin. Siksi pelkkä määrä ei aina ratkaise suurinta.

Joulukalenteri #13: Jarkon luku

Luukku kolmetoista.

Jarkko Nieminen.
Kolmetoista ATP-finaalia.
Uran paras ranking kolmastoista (10.7.2006).

Epäonnen lukuko? Enpä usko. Kaiken kaikkiaan täysin käsittämätön saldo millä tahansa mittapuulla tarkasteltuna.

Veikkauksia kehiin monesko Jarkko on Vuoden Urheilija -äänestyksessä tänä vuonna? Vaikka Jarkko pelasi yhden parhaista alkukausistaan koskaan, niin voiton vienee kuitenkin joku suunnistaja. Kenelle menisi sinun äänesi? Minun varmaan arvaatkin.

Joulukalenteri #12: Ensimmäinen sarja

Ensimmäinen sarja, jota pelasin, oli pojat 12 vuotta. Kahdestoista luukku kertookin ensimmäisen kisamuistoni kansallisista peleistä.

Olin 11-vuotias, kun minua kuskattiin ensimmäisiin kansallisiini Poriin vuoden ollessa joko 1986 tai 1987. En tarkalleen muista missä ottelu pelattiin, mutta nykyinen Isonmäen tennishallissa se ei ollut. Ehkä joku koulun jumppasali tai jotain sen suuntaista, sillä ellen väärin muista, niin alustana taisi olla parketti.

Vastassa oli paikallinen junnulupaus, josta myöhemmin tulikin ikäluokkansa kärkijunnuja ja hyvä A-luokan pelaaja muutenkin. Numerot taisivat olla 06, 06. Saatoin saada säkällä geimin, mutta en varmastikaan enempää.

Muistan ottelusta kaksi tapausta. Ensimmäinen oli se, kuinka asiaansa vihkiytynyt tuomari tuomitsi minulle kaksoisvirheen heti ykkösyötön jälkeen. Toinen muisto oli hyvä fiilis siitä, etten sortunut missään vaiheessa syöttämään alakautta kuten vastustajani. Tarina ei kerro tuplieni määrää, mutta pelasinpahan ainakin niin kuin kuuluukin. Voitosta viis...

Siitä tulikin mieleeni erään kotiseurani ukon tokaisu 90-luvulla: "Tenniksessä tärkeintä ei ole voitto, vaan se, että sä pelaat sitä niin kuin kuuluukin (hakemalla winnereitä) ja tyylillä." Niinpä.

Joulukalenteri #11: Yksitoista kuukautta

Luukku yksitoista jatkaa avautumisiani golfkyynärpäätäni koskien. Yhdentoista kuukauden kivun jälkeen on nyt meneillään joko hyvä vaihe tai sitten toipuminen on vihdoin alkanut.

Edellisen kerran asiasta vuodattaessani oli fiilis käden suhteen melko masentunut. Takana oli kivulias, mutta voitokas loppukesä sekä kivulias ja tappiollinen sisäkauden avaus. Marraskuun puolen välin paikkeilla venytysten ja jännemerkin vaihdon jälkeen kipu on alkanut vähenemään kuin itsestään. Hyviä päiviä on ollut paljon, joista osa jopa täysin kivuttomia. Parin viime viikon sisään on kertynyt jopa kaksi ottelua, joissa olen pystynyt syöttämään suht normaalisti pitkästä aikaa. On järjetön fiilis syöttää kivuttomalla kädellä!

Toissapäivänä treenasin viikonloppuna täysin penkin alle menneen ottelun takia hurjalla motivaatiolla ja otin kädestäkin kaiken irti. Yhtä pienehköä nipistystä lukuun ottamatta käsi ei ilmoittanut itsestään kertaakaan. Ja kaikki tämä ilman kipulääkettä ja/tai Ice Poweria. Tuloksena syyskauden paras treenikerta. Lähes tulkoon kaikki mitä yritin onnistui.

Voisiko 11 kuukautta kestänyt kärsimys olla loppusuoralla? Se olisi ehdottomasti tämän vuoden paras joululahja.