12/01/2012

Kauden 2012 mustat hevoset

Nyt kun tämän kauden neljä suurinta ja potentiaalisinta Grand Slam- ja olympiavoittajaa on pistetty nippuun, on aika miettiä, jääkö muille mitään. Onko siis elämää top neljän jälkeen?

Totta kai on. Ja itse asiassa, harvinaisen paljon onkin. Kärjen taso on tasoittunut hurjasti muutaman viime kauden aikana. Jos vielä muutamia vuosia sitten kaikkien katseet olivat Federerissä ja Nadalissa ja sitä ennen pelkästään Federerissä, niin nyt näiden neljän suhteellisen perusvarman kestomenestyjän perässä tulee jo niin kovaa sakkia, että joku seuraavista nimistä voi olla tämän kauden komeetta ja ottaa jopa yhden suurvoiton. Monelle heistä se voisi olla myös askel useampaan suurvoittoon.

Juan Martin Del Potro
Del Potro voitti US Openin vuonna 2009 pelaamalla yhden kaikkien aikojen hienoimmista finaalimatseista (videolinkki), joten tietää mitä Grand Slam -voitto vaatii. Kärsi seuraavana vuonna vakavasta rannevammasta, mutta on tehnyt vähitellen paluuta kärkikahinoihin. Pelaa parhaimmillaan tasolla ja tempolla, joka muistuttaa lähinnä pöytätennistä. Peli vaatii kuitenkin melko täydellistä flow -tilaa ja pelin pitäminen sillä tasolla on vaikeaa. Nälkää ja potentiaalia on kuitenkin vaikka mihin. Myös massakentillä.

Jo-Wilfried Tsonga
Tsonga on väläytellyt jo useita vuosia, mutta pikkuhiljaa on löytymässä myös tasaisuus, joka voi poikia jonkin kannun, varsinkin kovilla kentillä. Kaikki tarvittavat lyönnit olemassa ja uskoa omaan tekemiseenkin alkaa löytyä. Jallittanut jo Djokoviciä, Federeriä ja Nadalia, eikä pelkää enää ketään. Potentiaalisimmat menestyspaikat Australiassa ja Wimbledonin ruoholla sekä pienellä varauksella myös syksyn US Openissa, ellei ole raamikkaana miehenä jo ihan hapoilla.

David Ferrer
Ferrer on työmyyrä ja tennisseinä vailla vertaa. Treenannut aina kuin hullu ja tänä vuonna 30 täyttävänä, on viimeinen hetki lunastaa isompia odotuksia. Ei omaa valtavia pommilyöntejä, mutta pelaa lähellä takarajaa, ottaen lyönnit aikaisin ja pitäen ne painavina. On kasvanut massakentillä, mutta kehittynyt tasaisen varmaksi myös kovilla ja nopeilla alustoilla, joten potentiaalia on oikeastaan kaikkialla. Suurin mahdollisuus lienee kuitenkin nyt Australiassa ja ehkä myös US Openissa, jos muut ovat tiukan kesän jälkeen puhki tai rikki. Ferrer ei sitä ole. Se on varma.

Tomas Berdych
Berdychin kohdalla kyse on lähinnä tasaisuudesta sekä päästä. Tahtoo hieman kipsailla liikaa tai ainakin sulaa tosipaikan tullen. Lyönnit ja peli olisivat olemassa, mutta. Sitten on vain se iso mutta eli kestääkö pää? Jos saisi yhden ison pokaalin, voisi jostain tulla joskus vielä toinenkin.

Siinä ne olivatkin. Jos joku tämän nelikon ja blogissa aiemmin käsiteltyjen pelurien ulkopuolelta vie tänä vuonna jonkun Grand Slameistä, olympialaisista puhumattakaan, voitaneen puhua sensaatiosta. Isosta sensaatiosta.