maanantai 29. huhtikuuta 2013

Kausi pakettiin. Hyvät vaput!

Työn juhlan kunniaksi paketoin äsken sisäkauteni. Vakiovuoron loppuminen osui juuri sopivasti vapun alle, joten nyt on hyvä hetki ottaa pientä etäisyyttä treenaamiseen ja pelaamiseen. Luonnollisesti Pepsin (Max) kera. Cheers!


Kausi oli lopulta yllättävänkin raskas. Kuin taikaiskusta ensimmäiselle senioritenniskaudelleni osui kaikenlaisia peliä enemmän tai vähemmän haitanneita vammoja ja lähes jatkuvalta tuntunutta sairastelua. Noin kolmekymmentä vuotta pelaamista ja vammat alkavat samoin tein kun ilmoittaudutaan seniorisarjoihin. Ikärasismia tai kohtaloa? Aivan sama.

Heti kauden aluksi taittui nilkka sählyvuoron viimeisessä vaihdossa. Siitä toivuttuani jostain kehittyi golfarin kyynärpää, joka onneksi näyttäisi juuri nyt olevan voiton puolella. Osuipa kauteen lähes kaikki kuviteltavissa olevat lapsiperheen perustaudit eli noin neljästä viiteen flunssayskäkuumeilua, korva- ja keuhkoputkentulehdus plus superbonuksena kaksi oksennustautia. Mustuneista varpaankynsistä ei siis oikein jaksa edes vouhottaa.

Mutta olihan kaudessa paljon hyviäkin hetkiä. Ensimmäinen vuosi miesten 35v sarjan ykkösdivarissa päättyi lopulta lohkon kakkossijaan. Toki olimme kiinni nousukarsintapaikassa ja siis piikkipaikalla vielä ennen viimeistä ottelua, mutta hävisimme sen rumasti HVS:lle ja muuan Tapio Nurmiselle otteluvoitoin 0-3. Silti se yksi ässä nelinpelissä ex-ammattilaiselle on mitä hienoin muisto, vaikka turpaan tulikin. Kakkosruutu ja pallo t-ristikkoon niin paljon kuin rikkinäisestä kädestä siihen paikkaan lähti. Käsi kiitteli pitkään noiden otteluiden jälkeen.

Kauteen osui myös käsittämätön pelireissu Jyväskylään, josta kävimme hakemassa elintärkeän nelinpelipinnan kolmannen erän super-tie breakin kautta. Pelikaverilla tauti oli tuloillaan ja minulla menoillaan. En vieläkään tajua miten voitimme sen, sillä kaksinpeleissä otimme karusti kuokkaan, minä esimerkikisi niinkin tylysti kuin 1-6, 0-6. Olin vielä viikkoa aiemmin ollut keuhkoputken tulehduksen sekä oksennustaudin (nro 2) kourissa ja huomasin heti alkupallottelussa, että nyt ei ole saumaa. Vastassa oli kaksi seinää, joista toinen oli vastustaja ja toinen oma kunto. Jaloissa oleva olematon voima oli sillä kertaa todellakin olematon. Voitin kyllä ensimmäisen geimin, mutta hävisin 12 seuraavaa ja olin aivan puhki noin puolen tunnin retuutuksen jälkeen.

Jos reissua olisi voinut siirtää, olisimme sen toki tehneet, mutta käytännössä tuo oli ainoa viikonloppu jolloin reissu oli enää mahdollista tehdä. Luovuttaminen on vaan jotekin niin noloa, ettei me siihen lähdetä.

Fiiliksiltään kauden huikeinta antia lienee ollut kuitenkin minitennisvalmennus. Voi pojat sitä riemua, mikä lapsilla on parhaimmillaan ollut! Se todella tarttuu ja tekee valmentamisesta ajoittain jopa pelaamista nautinnollisempaa. Homma jatkuu vielä muutaman viikon ja ensi kaudelle on luvassa vastuu kahden junnuryhmän ohjaamisesta. Mahtavuutta.

Jos ja toivottavasti kun kausi huipentuu vielä toukokuun lopulla tennisohjaajan tutkintoon, niin kausi on ollut ehdottomasti menestys. Kaikesta huolimatta.

Loppuun haluan esittää vielä kiitokseni ennen kaikkea joukkuetovereilleni, mutta myös tärkeää työtä tekevälle seuramme valmennusporukalle, unohtamatta juoksevia asioita hoitavia hallituksen jäseniä!

Eteenpäin!

Hyvää vappua kaikille!

sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

Viikon video, viikko 17

Squash. Hyvä esimerkki lajista, joka on jäänyt täysin jonkin toisen samansukuisen lajin varjoon niin meillä kuin maailmalla.

Ehkä ihan syystä, ehkä ei. Nimittäin, jos nurkissa kyykkiminen olisi useammin tällaista, niin minäkin olisin useammin squash-katsomossa.

James Willstrop, olkaa hyvä!





torstai 25. huhtikuuta 2013

Golfkyynärpää, osa II (toipuminen?)

Sairauskertomuksen toisessa osassa: tennispelaajan toipuminen golfkyynärpäästä.

Epicondylus Medialis.

Pikakertaus ensin menneeseen eli lyöntikäteni kyynärpää alkoi vaivata enemmän tai vähemmän alkusyksystä 2012. Lopulta vamma äityi sen verran pahaksi tammi-helmikuun aikana, ettei varsinkaan syöttämisestä tullut enää oikein mitään. Vihlova kipu käden lähtiessä lyöntiliikkeeseen oli tiputtaa vasurin joka kerta siihen paikkaan. Itkemään. Tällä kertaa kivusta. Pelaaminen oli käytännössä mahdollista vain Buranan avulla.

Aamucocktail näytti kutakuinkin tältä.
Burana, vitamiinit ja Voltaren Retard.
Normielämässä käsi ei periaatteessa vaivannut, vaikka usein se olikin puutunut sekä jäykkä. Ääriasennoissa kipua tuntui, muttei koskaan samassa mittakaavassa kuin syöttäessä. 

Ensimmäinen lääkärivisiitti oli torstaina 7.2.2013 ja vamma diagnosoitiin golfkyynärpääksi. Lääkitykseksi määrättiin tulehduskipulääke Voltaren Retard'ia ja paikalliseen hoitoon tulehduskipugeeliä nimeltä Felden. Näiden lisäksi lääkäri suositteli ottamaan aamuin illoin kuurimuotoisesti, yllätys yllätys, Buranaa. Fysioterapiaa määrättiin 6 kerran verran. Tarkemmat tunnelmat lähtötilanteesta täältä

Fysioterapia alkoi heti seuraavana päivänä 8. helmikuuta. Terapeutti tutki käden, hieroi ja lopulta teippasi sen kinesioteipillä, jolloin geelin käyttö luonnollisesti hetkeksi jäi. Oli fyssarin mielestä ok, joten lääkäriäni en jaksanut enää konsultoida. Kinesioteippiä käytettiin kipukohdan paineen helpottamiseksi, jolloin tulehtunut jänne ei kuormittuisi normaalisti.

Noin viikon päästä tästä menin ensimmäistä kertaa kentälle. Otimme tarkoituksella iisisti ja löimme kaverin kanssa paljon peruslyöntiä, ennen kuin otimme loppuun vähän syöttöä ja peliä. Kädessä ei tuntunut oikeastaan miltään, sillä alle nautittu lääkecocktail piti kivun sillä kertaa kurissa.

Syötöissä keskityin ennen kaikkea siihen, että nosto tulee reilusti etupuolelleni, eikä piiruakaan taakse, sillä voimaa tai kickiä kädellä ei pystynyt juuri laittamaan. Kun pallo on reilusti kropan etupuolella, voi pallon lämätä rennolla kädellä ponnistuksen, kropan ja hartiakierron voimaa hyväksikäyttäen, puhtaalla osumalla melko vikkelästikin matkoihinsa. Marginaali kärsivät, mutta tärkeintä oli kivun minimointi. Ennen kaikkea yritin kaikin keinoin välttää kädellä riuhtomista. Käytännössä tämä tarkoitti kannaltani myös sitä, että vasurin slicea ei pystynyt juuri käyttämään. Se teki sanalla sanoen kipeää joka kerta. Samoin se, jos osuma sattui olemaan sweetspotin ulkopuolella, jolloin meinasi järkikin lähteä. Harmittihan tilanne hemmetisti myös henkisesti.
Tauticocktail.

Seuraavana aamuna käsi oli kuitenkin notkeampi kuin moneen viikkoon. En tiedä miksi. Tämä oli kuitenkin vain tyyntä myrskyn edellä. Käsi oli vaivannut jonkin verran myös öisin, sillä minulla on tapana tunkea kättäni tyynyn ja pään alle ja heräillä sitten puutuneiden käsien kanssa keskellä yötä. Tuon yön nukuin kuitenkin kuin pieni porsas. Which was nice.

En pelannut enää tuolla viikolla, vaikkei minulta pelaamista varsinaisesti kiellettykään. Seuraavaan pelikertaan meni lopulta lähes kaksi viikkoa, sillä sain järjettömän köhän, oksennustaudin sekä keuhkoputken tulehduksen noin viikon kohdilla ja näistä toipumiseen meni melkein toinen viikko. (Jos haluat välttämättä tietää, niin oksentaminen ja yskiminen samanaikaisesti on sotkuista touhua. Pää kannattaa pitää melko syvällä pöntössä.) Kaiken kruunasi vielä todella tuhti antibiootti, joka pisti pakin täysin sekaisin viikoksi. Maito on alkanut maistumaan itse asiassa vasta viime viikkoina.

Kahden viikon totaalitauosta huolimatta käsi ei osoittanut minkäänlaisia merkkejä paranemisesta. Se oli edelleen jäykkä ja puutui usein, vaikka kädelle tarkoitettu lääkekuuri oli jo loppunut.

Käsi ei siis levostakaan huolimatta ollut parantunut. Eikä se parantunut kyllä pelaamisellakaan, muttei toisaalta mennyt huonommaksikaan. Buranaa meni entiseen malliin treenin alle ja päälle. Parin pelikerran jälkeen pidin jälleen viikon tauon ja annoin käden olla rauhassa, samalla odottaen, että kipu menisi ohi. Kaikki määrätyt lääkekuurit olivat tässä vaiheessa jo loppuneet.

Maaliskuussa pelasin ehkä noin kerran viikossa plus pari pakollista kisamatsia, jotka menivät vihkoon lähinnä siksi, että vastaan tuli kovia pelimiehiä. Toki olisi ollut kiva haastaa A-luokan ukkoja täydessä iskussa, eikä syöttöä jarruttamalla. Tässä vaiheessa aloinkin olla kurkkuani myöten täynnä Buranaa, IcePoweria ja Feldeniä. Syötin edelleen vain silloin kun oli pakko (=peleissä) ja keskityin tarkasti voimantuottoon muilla avuilla kuin kädellä. Se viimeinen terävyys oli syötön osalta muisto vain. Samoin kuin syötön tuomat suorat pisteet.

Teippaukset. Toivat helpotusta,
mutta eivät parantaneet.
Fysioterapiat vääntelyineen ja kääntelyineen jatkuivat ja teipit vaihtuivat. Parasta kinesioteippiä on muuten tuo pinkki (Kinesio Tex Gold). Muutenkin kuin siis vain värin perusteella. Käsittelyjen jälkeen kädessä oleva paine aina hetkeksi helpotti, mutta usein jo seuraavana päivänä paine oli tullut enemmän tai vähemmän takaisin.

Pelipäivien ulkopuolella oli niin sanotusti huonoja ja vähemmän huonoja päiviä. Aloin käydä epätoivoiseksi, sillä kipu oli mennyt jo korvien väliin. Pelatessa kuulostelin koko ajan käden tuntemusta ja pelkäsin syöttämistä sekä smashejä enemmän kuin hammaslääkäriä. Ei hyvä.

Vielä kaksi viikkoa sitten, en olisi uskonut kirjoittavani tästä vielä oikeastaan mitään, sillä harmitus parin viikon takaisen vakiovuoroni jälkeen oli maksimaalinen. Käsi oli melko lailla lähtötilanteessaan, eikä pelistäkään tullut enää oikein yhtään mitään. Neljä kuukautta kiusaavan kivun kanssa tuntuu ikuisuudelta. Ensimmäistä kertaa käsi myös turposi treenin jälkeen, joten eihän se enää edes näyttänyt hyvältä. Treenin jälkeen kaivoin pitkästä aikaa taas Feldenit nöyrästi esiin ja voitelin käden laittaen sen samalla puristavaan siteeseen. Seuraavana aamuna käsi oli edelleen turvoksissa, mutta kuin taikaiskusta, se ei ollut jäykkä, vaan jopa yllättävänkin normaali.

Tuosta hetkestä eteenpäin käsi on täysin yllättäen ja käsittämättömästi parantunut päivä päivältä ja jo seuraavalla treenikerralla saman viikon perjantaina kipua ei tuntunut juuri ollenkaan. En tosin ehtinyt montaa kertaa syöttääkään, mutta toisin kuin aiemmin, kipua ei tuntunut edes niissä pahimmissa ensimmäisissä syötöissä.

Tuota seuranneena päivänä oli tennisohjaajakurssin toinen lähijakso, jolla harjoiteltiin mm. syötön opettamista, eikä kipua tuntunut vieläkään, vaikka alla oli jopa edellispäivän syöttelyt. Tuon jälkeen olen pelannut jo neljästi eikä kipu, kop kop, ole tullut takaisin muutamaa ikävää vihlaisua lukuun ottamatta.

En tiedä onko tämäkin tyyntä myrskyn edellä tai jotain muuta, mutta toivon todella hartaasti, että tämä olisi vähintäänkin lopun alkua käden kivulle. En myöskään tiedä onko sillä ollut vaikutusta asiaan, että poistin käden turpoamisen aikoihin työtuolistani käsinojat, jolloin käsi, eikävarsinkaan kipukohta, levännyt enää nojaa vasten pitkin päiviä. Mene ja tiedä, mutta sitä suosittelen kokeilemaan heti, jos golfkyynärpää on riesaksesi tullut.

Oli miten oli. Usko on ollut koetuksella ja totaaliturhautuminen erittäin lähellä. Vaikka tämä olisi vain väliaikainen olotila, niin on tuntunut mielettömän hyvältä syöttää taas lähes normaalisti. Pitkästä aikaa pelaaminen on taas maistunut.

I'm back! Ainakin hetkeksi. Toivottavasti tämä tarina ei saa jatkoa.

sunnuntai 21. huhtikuuta 2013

Viikon video, viikko 16

Tämän viikon videosta ei ole pienintäkään epäselvyyttä. Hyvät naiset ja herrat, Jarkko Nieminen, olkaa hyvä!


Vaikka juuri tämä ottelu jäi minulta työesteen takia näkemättä, kaikkia kaiken maailman koosteita lukuun ottamatta, on täysin selvää kuka oli mielestäni tämän viikon suomalaisurheilija. 

Jarkon juoksu Monte Carlossa lämmitti sydäntä niin paljon, että meinasin itkeä. Kolmannen erän tie-break-voitto Raonicista sai minut lähestulkoon halkeamaan onnesta. Kysykää vaikkapa työpaikan vierustovereiltani. Del Potro-voitto sai jo toivomaan. Ihmettä. 

Sitä ei koskaan tullut. Silti Jarkko on täysin omassa liigassaan. Suomalaisurheilija numero yksi. Edelleen.

Jälkipelit: Monte Carlo finaali 2013, Djokovic vs. Nadal

Monte Carlo ja Nadalin yhdeksäs mestaruus näytti alkuviikosta vielä melko selvältä, mutta sitten iskikin loukkaantunut mies ja korjasi potin.

Ennen syvempää analyysiä, on pakko nostaa yksi asia ihmeteltäväksi. Jos pelaaja empii turnausviikon tiistaihin asti osallistumistaan koko turnaukseen loukkaantumisen takia ja lopulta voittaa sen, niin miten paha loukkaantuminen voi olla? Se näytti kieltämättä pahalta (okei, tässä vihdoin ja viimein se linkki), mutta on nämä ihmeäijiä myös vammoista toipumisessa, en voi muuta sanoa. 

Sitten analyysiin. Jotenkin näin tämän päivän finaalin isoihin teemoihin palasteltuna seuraavasti. Näistä voi olla rahallista hyötyä esim. Roland Garrosin aikoihin. Tai sitten ei.

1) Olosuhteet
Tuntuu hullulta sanoa, mutta keli näyttelee yllättävänkin suurta osaa tässä parivaljakossa jos molemmat pelaavat omalla parhaalla tasollaan. Niin tasaista tämä todellakin voi joskus olla.

Jos keli on, kuten nyt ottelun alussa, hieman viileä, on tässä parivaljakossa niskan päällä melko varmasti Djokovic. Pallot ovat "elottomammat" ja Nadalin kierre ei pomppaa niin korkealle kuin normaalisti. Myös kostea keli, joka tekee helposti palloista raskaammat, toimii Djokovicin eduksi, kuten viime vuoden RG-finaalista muistamme. Hurjakaan yläjenga ei ammu normisti, kun pallo on aavistuksenkin kostea.

Vastaavasti, jos keli on kuuma ja kuiva, Nadalin jenga yleensä toimii ampuen armottomasti ylös- ja eteenpäin. Jos huomasitte, niin tänään Nadal ja hänen pelinsä alkoi purra samaan aikaan, kun aurinko alkoi kunnolla paistaa. Muistisääntönä siis: mitä kuumempi keli, sitä kuumempi Nadal. Soveltakaa tätä varsinkin live-vedoissanne. Tsekatkaa säät!

2) Pelipositio
Varsinkin ottelun alussa oli nähtävissä, että Djokovic oli tullut teloittamaan Nadalia kaikki aseet paukkuen. Pelipositio oli lähes poikkeuksetta takarajan päällä tai sen välittömässä läheisyydessä, josta Djokovic otti palloja todella aikaisin noususta. Tämä on tietysti Nadalin kaatamisen perusedellytys numero yksi, kuten jo ennakossani kirjoitin. Nadalilta täytyy vaan saada aika pois. Piste. 

Johtuen Djokovicin pelipositiosta, aavistuksen myös kelistä, hän löi myös ensimmäisessä erässä palloja reilut 20 cm alempaa kuin muut tämän viikon vastustajat (lähde: kuvaruudun tilasto). On eri asia mätkiä menemään lantion kuin hartialinjan korkeudelta. Kannattaa kokeilla. 

Nadal sen sijaan lanasi 1-1.5 metriä takarajan takana koko ottelun ajan, eikä hän missään vaiheessa nostanut aggre-tasoaan tulemalla vastaan, vaikka siihen olisi ajoittain ollut jopa mahdollisuus. Ei Djokovickikaan koko aikaa raskasta tykistöään käyttänyt. 

3) Lyönnit ja lyöntisuunnat
No niin, sitten päästään vasurien, tai ainakin minun yhteen, lempiaiheeseen. Monia kertoja esimerkiksi Nadalin ja Federerin (plus monen monen muun oikurin) ottelut ratkeavat siihen, että Nadal kääntää pelin tavalla tai toisella kämmenpuolelleen, josta alkaa järjetön yläkierrehelvetti oikurin rystypuolelle, joka riittää usein voittoon asti. Federerin tapauksessa aletaan lähes poikkeuksetta odottelemaan vain sitä, milloin se rysty hajoaa.

Djokovicin tapauksessa tätä vaaraa ei vaan ole. Hänen rystynsä on monipuolisin mitä tenniksen historiasta löytyy. On hurjat pommit sekä linjaan, että krossina, kuten myös stabiilit ja painavat perusvedot taakse. Lisäksi tatsia löytyy myös stoppareihin sekä melko painava slice, vaikkei se mikään kaunotar olekaan. Ja sitten on tietysti vielä se selkä verkolle päin liu'usta vedetty "puolustuslyönti", jolla voi vetää mitä tahansa edellä mainituista. Usein vielä sen käsittämättömän vastahyökkäyksen.

Kun Djokovic pystyy rystyllään tekemään mitä tahansa ja ajamaan muun muassa Nadalin rystynurkkaansa lyömään rystyä, eikä kiertokämmentään, on meillä käsissä täysin uusi tennispeli. Mitä tekee Nadal? Yrittää joko luupata rysty-yläjengan takaisin linjaan Djokovicin rystylle, josta tämä lämää pelin poikki tai sitten Nadal tyytyy lyömään rystyään krossina, jolloin Djokovic jää periaatteessa jää odottelemaan Nadalin a) lyhyttä rystynamua tai b) rystyn hajoamista. 

Nadalin rysty on lopulta liian yksipuolinen, eikä riitä Djokovicille tällaisena. "Pelotteena" ei ole välttämättä edes viiltävää voimaslicea, vaan jopa aavistuksen leijamainen liitäjä, jota Djokovic ei joudu kaivamaan, vaan hän pystyy pistämään jopa vauhtia. Veikkaankin, että ennen pitkää Nadalille tulee käymään täsmälleen samoin kuin Federerille. Molemmat kaatuvat lopulta rystyihinsä. Enemmän tai vähemmän.

Sitten vielä yksi pointti tämän päivän lyömisestä. Monta kertaa on tullut sanottua Djokovicin monotonista (seinä)peliä hivenen tylsäksi, mutta Djokon puolustukseksi on sanottava, että tänään esimerkiksi kaikki stopparit löi juuri Djokovic. En ymmärtänyt Nadalin lyöntivalintoja täysin tässäkään mielessä. Voi olla, että Mr. Mallorca on pelinsä kanssa vielä prosessissa, mutta jotenkin hänen pelistään kuvastuu välillä ikään kuin hölmö jääräpäisyys, jossa yritetään mennä väkisin läpi sen sysimustan kiven (nimeltä Djokovic), koska aina muulloinkin on menty. Tai ainakin joskus.

Mielenkiinnolla odotan tässäkin mielessä Garrosia. Vedonlyöjien kannattanee tutkailla matkan varrella Nadalin lyömistä, varsinkin rystypuolelta. Älkää antako alkukierrosten kämmendominanssin hämätä.

4) Mentaalinen kovuus
En olisi muutamia vuosia sitten Nadalin murenevan missään tilanteessa, mutta on selvää, että Djokovic on pelannnut itsensä erittäin hyvin Nadalin päähän. Tämä näkyy erityisesti kahdessa asiassa. Kun Djokovic pelaa kuten seinä, Nadalin joutuu yrittämään aivan maksimin tienoilla, minkä hän todennäköisesti tiedostaa jo liiankin hyvin. Jos ja kun oma peli ei ota heti tuulta alleen tai se vähän sakkaa, niin virheiden määrä on lähes käsittämätön ja duunista tulee väkinäistä, ajoittain jopa yliyrittämistä. Toisekseen, Nadal tekee varmoissa namupalloissa, joissa hän tiedostaa tilanteen tärkeyden, niin outoja virheitä esimerkiksi verkolta, että välillä hirvittää. Itseluottamuksen rakoilu näkyy mailien päähän. 

Djokovic puolestaan näyttää lähes poikkeuksetta sementiltä, eikä hänen habitustaan heilauta tällä hetkellä varmaankaan mikään. Ja vaikka hän olisi miten köysissä tahansa, hän on ehkä historian huonoin häviämään, jos vaan aika ja paikka on tarpeeksi tärkeä.

5) Syöttö
Jos kakkossyötön voittoprosentti on 32% (Nadal), niin voisi tulla mieleen tehdä jotain. Tuossa jonkin verran hämää se huono ensimmäinen erä, jossa prosentti oli ainoastaan 20%. Ykkössyötön voittoprosentti 55% ei myöskään mairittele. Voi olla, että kyse oli vain huonosta päivästä, mutta "ilmaisia pisteitä" ei juuri syötöllä tule ja toisaalta Djokovic on sanalla sanoen erinomaisen varma palauttaja.

Siinä se. Elämme mielenkiintoisia aikoja. Tällä erää näyttäisi kuitenkin edelleen vahvasti siltä, että Garrosista tulee kahden hevosen kisa, mutta paljon voi tietysti vielä tapahtua ennen sitä.

maanantai 15. huhtikuuta 2013

Ennakko: Monte Carlo 2013

Eurooppalainen massakausi alkoi eilen muuallakin kuin kotisohvilla. Tässä Monte Carlon ennakko, olkaa hyvä!

Ennakkoni tuskin tarjoaa mitään hurjan yllättävää, sillä suosikkeja on oikeastaan vain yksi. Rafael Nadal pelasi paluunsa jälkeen kolme massaturnausta, joista hän voitti kaksi. Vaikka hän itse väittääkin olevansa vain yksi "voittajakandidaateista", kaikki tietävät mikä on pelin henki. Kahdeksan perättäistä voittoa Montesta ei ole sattumaa ja kun massan tyyppi on edelleen sama kuin Roland Garrosilla, on kaikki pedattu Nadalin yhdeksättä voittoa varten.

Toki haastajiakin löytyy, niin kuin aina, mutta kun ykköshaastaja Novak Djokovic loukkasi nilkkansa ikävän näköisesti Davis Cupissa ja empii tätä kirjoitettaessa vielä osallistumistaan koko turnaukseen, niin sekin sataa Nadalin laariin. En tiedä näkikö joku teistä Djokovicin loukkaantumista, mutta sanottakoon, että kyseessä on kieltämättä melkoinen kuminilkka, jos hän tässä turnauksessa menestyy tai pelaa ylipäätään. Koska tämä on perheohjelma, en laita tähän nyt edes linkkiä nilkan taittumisesta. Se ei ole heikkohermoisille. Kun nyt kuitenkin katsot sen, niin muista että varoitin.

Muita Nadalin uhkaajia voisi olla samalla puolen kaaviota pelaava Andy Murray, joka olisi Nadalin potentiaalisin semifinaalivastus. En kuitenkaan millään jaksa uskoa Andyn pystyvän laittamaan Nadalin yläkierremyllyyn tarpeeksi sitä pommitusta, jota voittamiseen vaadittaisiin. Andyn tulivoima ei vain riitä ja hänen luontainen passiivisuutensa sekä kyttäily koituu Nadalin kanssa varsinkin massalla kuolemaksi. Samoin kuin yltiöpäinen hyökkäily, joka ei ole Andyn juttu. Tässä on nyt jopa legendaarisen "teurastuksen" vaara.

Kaavion yläpuolesta tulee mielenkiintoisempi, vähän tietysti Djokovicin tilanteesta riippuen. Jos hän pelaa, niin pari rundia lienee maksimi, sillä sen jälkeen vastaan tulee mitä ilmeisimmin massallakin hyvin viihtyvä Juan Martin del Potro. Ai niin, jos hän siis selviytyy jatkoon meidän Jarkosta tai Milos Raonicista. Del Potrossa on kuitenkin ainesta vaikka mihin, sillä hänen kaltainen tykittäjä ottaisi Nadalilta kaiken ajan pois jopa massalla ja pakottaisi tulituksellaan Nadalin kaivamaan suoria pommejaan takaisin peliin ja iskemällä niistä pallot kentän kautta Monte Carlon tennisklubin kuvankauniiseen maisemaan.

Jotenkin näkisin siis niin, että saisimme mielenkiintoisen asetelman finaaliin vain siinä tapauksessa, että siellä palloa kurittaisivat del Potro ja Nadal.

Näin siis käy:

Puolivälierät:
Djokovic-Del Potro
Berdych-Gasquet
Nadal-Tipsarevic
Murray-Tsonga

Välierät:
Del Potro-Berdych
Nadal-Murray

Finaali:
Del Potro-Nadal

Voittaja:
Nadal



sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

Viikon video, viikko 15

Tähän aikaan vuodesta moni pelaaja miettii, miten voittaa Rafael Nadal. Massakentillä Nadalin voittaminen lienee yksi urheiluhistorian vaikeimmista tehtävistä. Tänään alkaneen Monte Carlon ja Euroopan massakiertueen kunniaksi video muutaman vuoden takaa, jossa hyvää pohdintaa, miten Nadal pysähtyy massalla (lähinnä Novak Djokoviciin).

Kas tässä: How to beat Nadal on clay?

(Jostain syystä blogger ei anna upottaa juuri tätä YouTube-videota postaukseeni. Lisäksi edellisten viikkojen videot eivät jostain syystä näy kaikissa mobiililaitteissa. Raivostuttavaa. Vasurilla-blogi pohtiikin parhaillaan vakavasti uutta kotipesää, myös muista syistä johtuen, joista lisää sitten joskus myöhemmin).

Onko Nadal sitten pysäytettävissä tämän vuoden massoilla? Väittäisin, että on. Vaikeaa se toki on, kuten aina ennenkin, mutta voittihan mm. Horacio Zeballos miehen reilu kuukausi sitten. Olkoonkin, että kyseessä oli Nadalin paluuturnaus, voitto tuli finaalissa, joten Nadalinkin voidaan sanoa olleen jo turnauksessa "sisällä".

Tuo voitto perustui ennen kaikkea sille, ettei Zeballos antanut Nadalille hetkenkään rauhaa vaan paiskoi menemään juuri niin ennakkoluulottomasti kuin tuohon hommaan pitääkin lähteä. Zeballokselle sattui niin sanottu pöljä päivä ja kun häneen ei vasurina tehonnut Nadalin peruskuvio kämmen(hullun)mylly oikeakätisen rystylle, niin Nadal oli jotenkin haavoittuvainen ja neuvoton. Voisiko jopa sanoa, että aseeton.

Ottamalla Nadalilta ennakkoluulottomasti ja letkeästi ajan pois iskien aggressiivisesti takarajan päältä/sisäpuolelta on siis ehkä tärkein avain tässä tehtävässä. Toinen on mahdollisimman suorat, kovat ja matalaksi jäävät hyökkäyslyönnit erityisesti Nadalin kämmennurkkaan, josta Nadalin on niitä vaikea peliin enää kaivaa. Mikäli Nadalin rysty jää lyhyeksi, kuten noihin videon teon aikoihin keväällä 2011, on siihen iskettävä välittömästi kiinni ja luotava jyrkkiä kulmia em. hyökkäys- ja tappolyönneille. Sama koskee niitä hetkiä, jolloin Nadal on aavistuksen passiivinen, myös silloin on iskun paikka. Niitä ei ole paljon, mutta ne hetket ovat vuosien saatossa lisääntyneet. On oltava todella hereillä ja hyödynnettävä ne.

Lisäksi peli olisi pyrittävä pitämään Nadalin rystypuolella, mutta se ei ole helppoa, sillä Nadalin kämmenen "kenttäpeitto" (court coverage) lienee parhaimmillaan jossain 80-90% korvilla. Lisäksi Nadal on mestarillinen kääntämään peliä hänen kannaltaan mieluisaksi lyömällä rystyltä loistavasti pitkin linjaa oikeakätisten rystypuolelle, josta peli kääntyy kuin varkain hänen kämmenelleen. Tämä onnistuu erinomaisesti jopa Roger Federeriä vastaan, joka on toinen hyvä esimerkki laajasta kämmenen "kenttäpeittäjästä". (Ziisus, mitä sanoja. Pahoittelut. Pakko lopettaa tämä tähän, ennen kuin karkaa lapasesta.)

Eli, nautitaanpa taas massatenniksestä, kun sen aika on taas koittanut. Ehkä mekin pääsemme jo heinäkuussa kentille. Vamos!

sunnuntai 7. huhtikuuta 2013

Viikon video, viikko 14

John McEnroe. Vasuri. Legenda. Pelimies. Mutta myös varsinainen sanaseppo ja kuumakalle. Valitettavasti liian moni meistä muistaakin hänet vain jälkimmäisistä ansioista.

Mutta toisaalta, ovathan näytöt sillä saralla kieltämättä hurjia. Olisi itse asiassa erittäin mielenkiintoista nähdä, mitä tapahtuisi, jos joku iskisi tänä päivänä sanan säilällä tai mailalla (kukkapuskaa) yhtä kovaa kuin Mac.

Oli miten oli, jos joku tietää legendaarisemman tennisfraasin kuin "You cannot be serious!!!" (ajassa 1:20), niin antakaa kuulua!

Kyseinen huuto tuli mieleeni itse asiassa eilen. Tavallaan vieläpä tennikseen liittyen. Pitkä tarina, mutta liittyy erääseen lehtikioskiapplikaatioon tai niin sanottuun "palveluun", josta tilasin itselleni Tennis Magazinen iPadiin. Kyseessä ei ole kuitenkaan Applen oma lehtikioski, sillä sieltä en taannoin löytänyt koko lehteä.

Saagani palveluntarjoajan kanssa ei ole vielä ohi, joten en avaudu siitä varmaankaan koskaan tämän enempää. Sanottakoon kuitenkin sen verran, että umpisurkeaa nolompi asiakaspalvelukokemus saa karvani aina pystyyn. En valita pienistä, mutta eilen uskoni loppuessa ja mitan täyttyessä tuli ns. McEnroe-hetki, joten heitin asianmukaiset lainaukset kehiin. Hävettää, mutta vain heidän puolestaan. They cannot be serious!

Saatuani purkautumistani seuraavan viestin vaikutti jo siltä, että he ovat niin sanotusti ymmärtämässä yskääni.

Thanks Mac!


PS. Jos olet Twitterissä, suosittelen lämpimästi ottamaan Macin seurantaan (@McEnroeTweets).