perjantai 5. kesäkuuta 2015

Ennakko: Semifinaalit, Roland Garros 2015

What? No Nadal, no? Niinpä. Muuttuvien massa-aikojen semiennakko!

Stan Wawrinka vs. Jo-Wilfried Tsonga
Ensimmäisessä semifinaalissa kohtaavat puolivälierien iso ja pienempi yllättäjä. Tsongan voitto Kei Nishikorista oli jotain, mitä pidin täysin mahdottomana ennen matsia ja varsinkin 2-2 erätilanteessa, mutta niin vain ranskalainen kasasi itsensä ja juhli kotiyleisönsä edessä upeaa voittoa.

Stan Wawrinka teki puolestaan muusia Roger Federeristä. Sekin oli Stanin lähes vuoden mittaisen ailahtelun jälkeen ainakin itselleni melkoinen yllätys, vaikka miehen potentiaali toki tiedetäänkin. Parasta Wawrinkaa ei voita välttämättä edes hyvä Djokovic, loistava kylläkin. Mies todella pommittaa nyt joka paikasta, eikä Federer päässyt lähellekään takarajaa oikeastaan missään vaiheessa. Näin kaukana takana Federer ei ole tottunut käymään muuta kuin pyyhkeellään.

Tästä semifinaaliparista tuskin tulee puuttumaan pauketta. Molemmat pitänevät pallot lyhyinä ja hakevat aktiivisesti ratkaisuja. Perjantain helteessä ja ilmeisesti myös kosteudessa se lienee myös viisas ratkaisu, sillä kumpikaan tästä parista ei ole varsinaisesti pajusta veistetty, kuten toinen finaalipari, joten energiaa kuluu helposti normaalia enemmän. Kaikki on tietysti Grand Slam-välierässä annettava, mutta energiaminimiin pyrkiminen sunnuntaita ajatellen olisi suotavaa. Isot lihakset vaativat aikaa palautua.

Jotenkin näkisin tämän parin niin, että vaikka Wawrinka lähtee tähän suurena suosikkina, on Tsongalla kotiyleisön edessä pieni mahdollisuus, jos Wawrinka ei saa peliään heti käyntiin. Ailahteluun ei ole nyt varaa, sillä Tsonga on pelannut pitkästä aikaa mielestäni järkevää ja kärsivällistä tennistä eikä juurikaan ole sortunut hänelle niin tyypilliseen roiskimiseen. Voittoon asti rahkeet kuitenkin riittävät vain jos Wawrinkan peli sakkaa.

Molemmilla on vahvat syötöt ja peruslyönnit, mutta erot tulevat rystyissä, ratkaisujen monipuolisuudessa ja pelin viemisessä, joissa Stan the Man on enemmän tai vähemmän Tsongaa edellä.

Rystypuolen krossipalloissa kannattaakin kiinnittää huomiota siihen, miten yllättäen Wawrinka rystyllään iskee ja tarvittaessa siis kaikkiin suuntiin. Varsinkin rysty pitkin linjaa lienee kiertueen kaunein lyönti.

Tsonga sen sijaan joutunee kiertämään enemmän rystyjä kämmenelleen, sillä ratkaisulyönniksi hänen rystystään ei ole. Tämä syö paljon myös ison miehen energiaa, mutta sitä tekee myös vailla todellista pelotetta oleva rystypuoli, jolla palloa on tarkoitus pitää lähinnä pelissä. Kämmen lävähtää napakasti varsinkin inside-outina, mutta pieni yksipuolisuus helpottaa Staniä jälleen selvästi.

Kumpikaan ei varsinaisesti profiloidu valtavana puolustajana, joten parempi hyökkääjä Wawrinka on siinäkin mielessä vahvoilla.

Lähes neljätuntinen, viiden erän ottelu Nishikoria vastaan jätti varmasti jälkensä Tsongaan, joten elintärkeää voiton kannalta olisi voittaa ensimmäinen erä ja katsoa johtaisiko se johonkin suurempaan. Mikäli se lipsahtaa ohi, on luvassa vain yhdensuuntaista liikennettä ja mahdollisesti jopa teurastus. Kotiyleisön tuella kuitenkin pientä Tsongan vastarintaa, mutta ei riitä.

Wawrinka jatkaa erin 3-1.

Novak Djokovic vs. Andy Murray
Kaikki tarpeellinen lienee sanottu Djokovicin Nadal-voitosta jo muualla ja Nadalin tilanteenhan käsittelin toissapäivänä, joten ei mennä siihen nyt. Djokovic iski juuri sinne minne pitikin ja näytti, että tätä Djokovicia on käytännössä mahdoton voittaa ellei kohdalle satu aivan pöljä päivä.

On siis ihan sama vaikka Murray olisi vailla tappiota ukkomiehenä. Ihan sama vaikka mies pelaisi fiksusti, aggressiivisesti ja elämänsä tennistä. Ihan sama vaikka miehellä olisi alla hieno massakausi. Nyt ei vain mikään riitä vai riittääkö?

Urakka ei Murrayn kannalta ainakaan helpotu sillä, että vastakkain ovat periaatteessa kaksi hyvin samantyyppistä pelaajaa. Erityisen valitettavaa tässä onkin se, että hänen tasonsa ei riitä Djokovicin tasoon oikeastaan millään osa-alueella, joten voittoon vaadittaisiin jotain täysin poikkeuksellista viime aikojen kohtaamisiin verrattuna. Tätä taas vaikeutta se, että he tuntevat toistensa pelit varsin hyvin, joten siinäkään mielessä yllätyskortit saattavat olla tiukassa.

Ultra-aggressiivisuus lienee kuitenkin ainoa keino, jolla Djokovic on tällä hetkellä horjutettavissa. Valitettavasti se ei ole ollut luonnollisin osa Murrayn pelikirjaa, varsinkaan lämäilymielessä, eikä se pitkässä juoksussa ole Murrayn osalta voittavaa tennistä.

Mutta aggressiivinen voi olla myös kenttäposition suhteen ja se voisi olla juuri sitä, mitä voitto tänään vaatisi. Ferreriä vastaan skotti ei antanut espanjalaiselle minkäänlaista rauhaa pysymällä lähes liimattuna takarajan tuntumassa, liikuttelemalla Ferreriä kuin sätkyukkoa ja tulemalla upeasti vastaan kun paikka tuli. Paikan tullen Murray iski upeilla melko suorilla kudeilla pallot poikki hyvien kulmien kera.

Tämä on myös Djokovicia vastaan käytännössä ainoa mahdollinen tie voittoon saakka. Vaikeaa se toki on, mutta pieni mahdollisuus tässä saattaa olla. Liikuttelua ja paikan tullen tulitusta. Monipuolisia lyöntisuuntia noususta kummaltakin lyöntipuolelta ja takarajan tuntumasta, mistä Murray osaa counterpunchata erinomaisesti myös massalla ja päälle esimerkiksi terävää rystyslicea ja/tai jyrkkää yläkierrettä serbin riepottelemiseksi.

Usein Murray on kuitenkin turvautunut johonkin muuhun ja lähtenyt tavallaan haastamaan Djokovicia tämän omilla avuillaan. Pelaamaan omaa seinätennistään, mutta kun Djokovic osaa tuon pelin vielä paremmin kuin Murray on se tie kuljettu nopeasti loppuun. Murrayn kärsivällisyys ei myöskään ole tähän useinkaan riittänyt. Ja onhan se todella kuluttavaa, kun jokaisen pisteen eteen joutuu tekemään valtaisan määrän työtä, eikä mikään ole siltikään ikinä varmaa, kuten Djokovicia vastaan harvoin on. Monesti Murray pystyy tähän erän tai puolitoista, mutta sen jälkeen tapahtuu joko mentaalinen tai fyysinen sulaminen, joskus jopa molemmat, ja kyyti kohti pettymystä alkaa. Luojan kiitos lopullinen kuolema on usein nopea, sillä niin vastenmieliseksi skotin kuuhun saakka näkyvä masennus loppua kohden käy.

Pelaajat ovat kohdanneet tämän vuoden aikana jo kolmesti ja joka kerta Djokovic on poistunut kentältä voittajana. Siinä mielessä Murray voisi lähteä rennosti haastamaan. Pelin aikana Djokovic on kuitenkin usein saanut Murrayn sekaisin ja turhautumaan joko puhtaasti pelillään tai sitten fyysisillä ihmenousuillaan kuoleman porteilta takaisin hirmuiskuun.

Onkin mielenkiintoista nähdä mitä tapahtuu huomenna kosteassa helteessä, kun Pariisiin on luvattu yli 30 astetta lämpöä ja tuulta sekä sadetta. Maraton-ottelu tähän väliin tuollaisessa kelissä voisi olla sunnuntain finaalin kannalta kohtalokas jopa Djokovicille.

Kieltämättä olisi hurjan ironista, että nyt kun Djokovic selätti isoimman peikkonsa Nadalin, niin hän kaatuisi Murrayhin. Pieni ylimääräinen nautinto Nadal-voitosta ja herkuttelu mestaruusajatuksella pelaisi tietysti myös Murrayn pussiin, mutta siltikään en Djokovicin tappioon jaksa uskoa. Niin vahvaa ja painavaa miehen peruspeli on ollut.

Djokovic finaaliin erin 3-1.

2 kommenttia:

  1. Tapasin vuonna 2011 Tsongan Pariisin lempeässä kesäillassa juuri Stanille kärsityn 5-eräisen tappion jälkeen. Kaveri oli selvästi tosi harmissaan, kun matsi oli täysin hanskassa, mut Stan nousi kahden erän takaa voittoon. Seuraavana vuonna Tsonga pisti puntit tasoihin ottamalla puolestaan voiton 5 erässä. Vaikka vanhat on vanhoja, allekirjoitan tuon Tsongan rystyprobleeman ja uskon Stanin monipuolisempana olevan vahvoilla tässä parissa, niin kotiyleisön tukea ja Tsongan itseluottamusta ei pidä aliarvioida. Kaveri varmaan tuntee nahoissaan mahdollisuuden pelata itsensä suurten ranskalaisten musketöörien joukkoon, eikä takuulla helpolla päästä tilaisuutta lipumaan käsistään. Tosi jännä matsi luvassa!

    VastaaPoista
  2. Juuri näin. Kotiyleisövaikutuksen lisäksi jännä nähdä myös kelin vaikutus isoihin äijiin. Kuumaa on, mutta ilmeisesti sade ja ukkonen iskevät vasta illemmalla Murrayn ja Djokovicin matsin aikaan.

    VastaaPoista