Luukussa yhdeksän jatketaan vielä hetki Wimbledonissa!
Martina Navratilova voitti turnauksen naisten kaksinpelin kaikkiaan yhdeksän kertaa, joka on on modernin aikakauden ennätys miehet ja naiset mukaan lukien. Muuan Roger Federer väijyy voiton päässä tästä...
Vasurilla on nimestään huolimatta poliittisesti täysin sitoutumaton tennisblogi,
joka käsittelee tennistä niin katsojan, pelaajan, valmentajan kuin yrittäjänkin vinkkelistä.
08/12/2017
Joulukalenteri #8: Wimbledon ruoho
Luukku kahdeksan vie meidät Wimbledonin nurmelle!
Roger Federer otti tänä vuonna kahdeksannen Wimbledon-voittonsa ruoholla, jonka pituus on kahdeksan millimetriä. Tämä pituus (8mm) on tutkimusten mukaan nurmen pelillinen optimipituus ja se on ollut käytössä Wimbledonissa vuodesta 1995 lähtien. Nurmi ajetaan mittaan päivittäin. Nurmen nykyistä siemenlajiketta (Perennial Ryegrass) on käytetty vuodesta 2001 ja se kestää paremmin nykytenniksen vaatimuksia kuin aiempi lajike.
Lähde: Wimbledon.com
Roger Federer otti tänä vuonna kahdeksannen Wimbledon-voittonsa ruoholla, jonka pituus on kahdeksan millimetriä. Tämä pituus (8mm) on tutkimusten mukaan nurmen pelillinen optimipituus ja se on ollut käytössä Wimbledonissa vuodesta 1995 lähtien. Nurmi ajetaan mittaan päivittäin. Nurmen nykyistä siemenlajiketta (Perennial Ryegrass) on käytetty vuodesta 2001 ja se kestää paremmin nykytenniksen vaatimuksia kuin aiempi lajike.
Lähde: Wimbledon.com
07/12/2017
Joulukalenteri #7: Otteluvoittojen määrä Grand Slam-voitoissa
Joulukalenterin ensimmäinen viikko takana! Turnauskestävyys on kestänyt sekä täällä, että myös lukijapuolella ilmeisen hyvin, koska kävijöitä on löytynyt keskellä huipputenniksen lomakautta varsin ilahduttavasti! Mukavasti lukijoita saavien Masters-ennakoiden tasolla ollaan, mutta toki päivittäin. Iso kiitos siitä!
Luukku seitsemän tarjoilee pikafaktan luonteista perustietoa Grand Slam-turnauksista. Niiden voittamiseksi vaaditaan seitsemän otteluavoittoa turnauksen aikana. Se on kahteen viikkoon ahdettuna hurja määrä tennistä ellei hoida turnausta ilman erätappioita kuten Rafael Nadal (Roland Garros) ja Roger Federer (Wimbledon) tänä vuonna tekivät.
06/12/2017
Joulukalenteri #6: Hyvää itsenäisyyspäivää!
Suomi juhlii tänään 100-vuotista itsenäisyyttään! Onnea ja hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!
Siksi myös pieni pikakatsaus Suomen tennikseen ja erityisesti kahteen nimeen eli Henri Kontiseen ja Emil Ruusuvuoreen. Nämä ovat mielestäni ne nimet, jotka nostavat Suomi-tenniksen profiilia nyt ja tulevina vuosina.
Henri Kontinen alkaa olla tietysti meille kaikille tuttu. On Grand Slam-voittoa, Masters-voittoa, kauden finaaliturnausvoittoja ja niin edelleen. Se, että nämä saavutukset ovat tulleet nelinpelistä ei välttämättä vakuuta koko urheilua seuraavaa kansaamme, mutta sopii tietysti yrittää kumpi meiltä noin keskiarvoisesti luontevammin onnistuu, esimerkiksi hiihto vai tennis? Sen jälkeen voikin miettiä lajien harrastajamääriä meillä ja maailmalla sekä vuoden urheilijaa ja... Äh. Joo joo, ei mennä nyt siihen tämän enempää. Henri on joka tapauksessa maailman ehdottomalla huipulla vielä pitkään niin halutessaan.
En yleensä ole lähtenyt aprikoimaan saati ruotimaan kotimaamme tulevaisuuden toivoja kovinkaan paljoa, mutta tänä syksynä näin Emil Ruusuvuoren kisatilanteessa ensimmäistä kertaa ja päätin itsenäisyyspäivänkin kunniaksi tehdä poikkeuksen.
Marraskuinen Talin Futures-turnaus tarjosi todella paljon ilonaiheita, eikä vain siksi, että Emil voitti kaikki ottelunsa, vaan siksi, että hänen pelissään on hirmuisesti potentiaalia. Siinä on todella paljon potentiaalia. Viimeksi olen ihastunut näin nuoren Jarkko Niemisen pelaamista katsellessani.
Emilin isoa syöttöä, mutta myös upeaa, kokonaisvaltaista syöttämistä, tukee hurja peruslyöntiarsenaali molemmilta puolin läheltä ja kaukaa, matalalta ja korkealta. Näillä lyönneillä voisi olla valmiuksia jo vaikka mihin.
Toki Emil on vasta nuori ja fysiikka ei ole vielä lähellekään sitä, mitä se tulee vaikkapa parin vuoden päästä olemaan tai sitä, mitä sen tulee maailman huipulla olla, mutta sen saa kuntoon treenaamalla. Näin luontaisia lyöntejä, joissa on ihailtavan letkeästi voimaa tuottava kineettinen ketju, ei sen sijaan välttämättä saa. Nyt vaan duunia, duunia ja vielä kerran duunia, sillä maailmassa on liian monta nuorta lupausta, jotka eivät koskaan aikuisissa breikanneet! Go Emil, go!
Suomen tennis tulee todennäköisesti aina olemaan muutaman valttikortin varassa, mutta ainakin itse katson tulevaisuuteen positiivisesti tässäkin suhteessa!
Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille lukijoille!
Siksi myös pieni pikakatsaus Suomen tennikseen ja erityisesti kahteen nimeen eli Henri Kontiseen ja Emil Ruusuvuoreen. Nämä ovat mielestäni ne nimet, jotka nostavat Suomi-tenniksen profiilia nyt ja tulevina vuosina.
Henri Kontinen alkaa olla tietysti meille kaikille tuttu. On Grand Slam-voittoa, Masters-voittoa, kauden finaaliturnausvoittoja ja niin edelleen. Se, että nämä saavutukset ovat tulleet nelinpelistä ei välttämättä vakuuta koko urheilua seuraavaa kansaamme, mutta sopii tietysti yrittää kumpi meiltä noin keskiarvoisesti luontevammin onnistuu, esimerkiksi hiihto vai tennis? Sen jälkeen voikin miettiä lajien harrastajamääriä meillä ja maailmalla sekä vuoden urheilijaa ja... Äh. Joo joo, ei mennä nyt siihen tämän enempää. Henri on joka tapauksessa maailman ehdottomalla huipulla vielä pitkään niin halutessaan.
En yleensä ole lähtenyt aprikoimaan saati ruotimaan kotimaamme tulevaisuuden toivoja kovinkaan paljoa, mutta tänä syksynä näin Emil Ruusuvuoren kisatilanteessa ensimmäistä kertaa ja päätin itsenäisyyspäivänkin kunniaksi tehdä poikkeuksen.
Marraskuinen Talin Futures-turnaus tarjosi todella paljon ilonaiheita, eikä vain siksi, että Emil voitti kaikki ottelunsa, vaan siksi, että hänen pelissään on hirmuisesti potentiaalia. Siinä on todella paljon potentiaalia. Viimeksi olen ihastunut näin nuoren Jarkko Niemisen pelaamista katsellessani.
Emilin isoa syöttöä, mutta myös upeaa, kokonaisvaltaista syöttämistä, tukee hurja peruslyöntiarsenaali molemmilta puolin läheltä ja kaukaa, matalalta ja korkealta. Näillä lyönneillä voisi olla valmiuksia jo vaikka mihin.
Toki Emil on vasta nuori ja fysiikka ei ole vielä lähellekään sitä, mitä se tulee vaikkapa parin vuoden päästä olemaan tai sitä, mitä sen tulee maailman huipulla olla, mutta sen saa kuntoon treenaamalla. Näin luontaisia lyöntejä, joissa on ihailtavan letkeästi voimaa tuottava kineettinen ketju, ei sen sijaan välttämättä saa. Nyt vaan duunia, duunia ja vielä kerran duunia, sillä maailmassa on liian monta nuorta lupausta, jotka eivät koskaan aikuisissa breikanneet! Go Emil, go!
Suomen tennis tulee todennäköisesti aina olemaan muutaman valttikortin varassa, mutta ainakin itse katson tulevaisuuteen positiivisesti tässäkin suhteessa!
Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille lukijoille!
05/12/2017
Joulukalenteri #5: TOP5: rystyt 2017
Luukku viisi ja melko perinteinen TOP5! Tällä kertaa listataan tämän vuoden parhaat rystyt vuonna 2017!
1) Roger Federer
Kenties suurin yksittäinen syy tämän vuoden hurjaan pelivireeseen oli Federerin (yläkierre)rysty. Kun rysty kestää ja Roger uskaltaa sitä yläkierteellä paiskata, pysyy myös peli ja ajatus kasassa. Edes Rafael Nadal ei onnistunut murtamaan Federerin rystypuolta, vaan maestro iski tulisesti lähes poikkeuksetta tulemalla rohkeasti vastaan ja antamalla palaa. Myös taidokkaat rystyblokkaukset ja -slicet olivat tänäkin vuonna murhaavia.
2) Rafael Nadal
Myös Nadalin rysty toimi terävästi tänä vuonna. Jos joku lyönti on alkanut Nadalilla jäämään kelkasta, on se ehdottomasti ollut rysty. Riittävän painon tuottaminen rystyllä on ollut ajoittain todella vaikeaa ja lyönti on lähtenyt nopeiden käsien avulla sen mitä se on lähtenyt. Tänä vuonna jalkatyön ollessa tervävämää kuin aikoihin, lyönnin energiasuuntaus oli eteenpäin eikä suoraan sivulle tai ylös. Jalat työntävät lyönnin lantio- ja hartiakierron kautta voimakkaisiin käsiin ja pam, pituutta sekä terävyyttä tulee aivan eri määrä kuin käsisutaisuilla.
3) Alexander Zverev
Voisi väittää, että Alexander Zverev löi tänä vuonna itsensä todella isosti läpi. Uuden sukupolven edustajana hän nousee huipulle pelaajana, jolla ei juuri ole heikkouksia. Peliä viedään pitkälti syötön ja kämmenlyönnin kautta, mutta hyvään pakettiin kuuluu myös loistava rysty. Zvereviltä moinen löytyy. Lyöntisuunnat eri kovuuksilla ja variaatioilla muistuttavat hieman jopa Djokovicin rystypuolen tekemisiä, mutta upeimpia lyöntejä ovat luonnollisesti ne yli sadan mailin tuntivauhtia kulkevat rystykrossipommit. Boom!
4) Stan Wawrinka
Olisi todennäköisesti tämän listan kärjessä, jos olisi saanut pelata ehjän kauden. Rysty ei ole ainoastaan kaikkien aikojen kaunein, vaan myös tehokkain ja monipuolisin. Variaatioita, voimaa ja henkeäsalpaavia kulmia löytyy järjetön määrä.
5) Novak Djokovic
Nyt ratsastetaan osin vanhoillakin näytöillä, sillä tänä vuonna Djokoviciltä ei loukkantumisten takia nähty oikeastaan mitään ihmeellistä. Puhutaan kuitenkin miehestä, jonka yksi iso vahvuus pelaajana kilpistyy juuri siihen, että myös rystypuoli on äärimmäisen vaarallinen. Djokovic onkin siinä mielessä ollut aikakautemme täydellisin paketti. Rystyn lyöntisuuntia ja varmuutta voi vain ihailla. On kestänyt jopa primetime-Nadalin pommituksen ihailtavan upeasti haamuja jättämättä.
04/12/2017
Joulukalenteri #4: Big Fourin kuolema
Luukku neljä ja big four! Tai siis sen kuolema.
Pitkään, aivan liian pitkään on puhuttu jääräpäisesti ja laiskasti big fourista, jolla tarkoitetaan nelikkoa, Roger Federer, Rafael Nadal, Novak Djokovic ja Andy Murray.
Aivan liian usein meillä on kuitenkin ollut oikeastaan ja ainoastaan big one, yksi kuningas, joko siis Federer, Nadal, Djokovic tai ehkä jossain määrin jopa Murray. Välillä, kuten tänä vuonna, meillä on ollut puolestaan big two (Nadal ja Federer). Hetken aikaa meillä ehti olla jopa big five, kun Stan sai jo kolmannen Grand Slam-voittonsa, mutta niin vain termi jäi pimentoon, vaikka Stan saavutti samalla Murrayn pokaalimäärän. Pienenä sivuhuomautuksena vielä sen verran, että tämä vuosi oli ensimmäinen neljään vuoteen, kun Stan jäi ilman Grand Slam-voittoa, eikä big five tosiaankaan saanut missään vaiheessa oikein tuulta alleen.
Toki nämä fraasit ovat aina määrittelykysymyksiä, mutta big four-termin käyttäminen vielä vuonna 2018 lienee melko laiskaa journalismia. Ainakin alkuvuodesta. Ehkä. Ehdottomasti ehkä.
Pitkään, aivan liian pitkään on puhuttu jääräpäisesti ja laiskasti big fourista, jolla tarkoitetaan nelikkoa, Roger Federer, Rafael Nadal, Novak Djokovic ja Andy Murray.
Aivan liian usein meillä on kuitenkin ollut oikeastaan ja ainoastaan big one, yksi kuningas, joko siis Federer, Nadal, Djokovic tai ehkä jossain määrin jopa Murray. Välillä, kuten tänä vuonna, meillä on ollut puolestaan big two (Nadal ja Federer). Hetken aikaa meillä ehti olla jopa big five, kun Stan sai jo kolmannen Grand Slam-voittonsa, mutta niin vain termi jäi pimentoon, vaikka Stan saavutti samalla Murrayn pokaalimäärän. Pienenä sivuhuomautuksena vielä sen verran, että tämä vuosi oli ensimmäinen neljään vuoteen, kun Stan jäi ilman Grand Slam-voittoa, eikä big five tosiaankaan saanut missään vaiheessa oikein tuulta alleen.
Toki nämä fraasit ovat aina määrittelykysymyksiä, mutta big four-termin käyttäminen vielä vuonna 2018 lienee melko laiskaa journalismia. Ainakin alkuvuodesta. Ehkä. Ehdottomasti ehkä.
03/12/2017
Joulukalenteri #3: Andy Murray ja Stan Wawrinka, kolmen Slamin miehet
Joulukalenteri etenee vauhdilla ja joulu tulla jolkottaa. Olemme jo luukussa kolme ja sieltä paljastuu kolmen Grand Slamin miehet, Stan ja Andy!
Tosiaan, molemmille Slamejä on kertynyt yhtä monta. Andyn ura on toki muilta osin ollut hohdokkaampi ja tasaisempi, kun taas Stanin uraa ovat leimanneet hurjat ylä- ja alamäet.
Parhaimmillaan molemmat ovat olleet todella vakuuttavia, kuumimmillaan jopa täysin omassa kastissaan, mutta molempia kuvaa jollakin tapaa se, että isommat suoritushuiput ovat ikään kuin projektiluontoisen tekemisen tulosta. Jatkuvaan dominointiin miehistä ei ole ollut.
Andyllä tähän on syynä liiallinen luotto hänen fyysiseen peliinsä, joka kuluttaa ja vie pidemmässä juoksussa miehestä mehut, kuten esimerkiksi tänä vuonna, raskaan ja menestyksekkään viime vuoden jälkeen. Stan puolestaan ailahtelee oman pelinsä ylä- ja alarajoilla valtavasti eikä hänen motivaatiostaan esimerkiksi isojen voittojen jälkeen voi olla kovinkaan vakuuttunut. Hän ei ole saanut rakennettua menestyksen päälle riittävää jatkumoa, jolla pysyttäisiin mukana Grand Slamien kärkitaisteluissa joka kerta.
Herrojen ensi vuodesta tulee vähintäänkin mielenkiintoinen. Alla on pitkä tauko ja molemmat ovat päättäneet menestyksekkäät valmentajasuhteensa kauden lopussa. Paluu ei tule olemaan helppo kummallekaan ja uskoisin, että varsinkin Stan on jonkin aikaa yössä ilman valmentajavelho Magnus Normania, joka osasi käsitellä ilmeisen oikukasta sveitsiläistä erinomaisesti. Ainakin hän sai tästä maksimit irti vähintään kerran pari vuodessa. Andy lienee pohtinut asioita paljon sairaslomallaan ja kun hän on jo julkisestikin tunnustanut ettei hänen pelityylillään enää montaa vuotta jaksa, niin ensi vuosi on todellinen suunnannäyttäjävuosi Andyn loppu-uralle.
Summaten sanoisin, että Grand Slamit lienevät tiukassa, erittäin tiukassa, jatkossakin.
Tosiaan, molemmille Slamejä on kertynyt yhtä monta. Andyn ura on toki muilta osin ollut hohdokkaampi ja tasaisempi, kun taas Stanin uraa ovat leimanneet hurjat ylä- ja alamäet.
Parhaimmillaan molemmat ovat olleet todella vakuuttavia, kuumimmillaan jopa täysin omassa kastissaan, mutta molempia kuvaa jollakin tapaa se, että isommat suoritushuiput ovat ikään kuin projektiluontoisen tekemisen tulosta. Jatkuvaan dominointiin miehistä ei ole ollut.
Andyllä tähän on syynä liiallinen luotto hänen fyysiseen peliinsä, joka kuluttaa ja vie pidemmässä juoksussa miehestä mehut, kuten esimerkiksi tänä vuonna, raskaan ja menestyksekkään viime vuoden jälkeen. Stan puolestaan ailahtelee oman pelinsä ylä- ja alarajoilla valtavasti eikä hänen motivaatiostaan esimerkiksi isojen voittojen jälkeen voi olla kovinkaan vakuuttunut. Hän ei ole saanut rakennettua menestyksen päälle riittävää jatkumoa, jolla pysyttäisiin mukana Grand Slamien kärkitaisteluissa joka kerta.
Herrojen ensi vuodesta tulee vähintäänkin mielenkiintoinen. Alla on pitkä tauko ja molemmat ovat päättäneet menestyksekkäät valmentajasuhteensa kauden lopussa. Paluu ei tule olemaan helppo kummallekaan ja uskoisin, että varsinkin Stan on jonkin aikaa yössä ilman valmentajavelho Magnus Normania, joka osasi käsitellä ilmeisen oikukasta sveitsiläistä erinomaisesti. Ainakin hän sai tästä maksimit irti vähintään kerran pari vuodessa. Andy lienee pohtinut asioita paljon sairaslomallaan ja kun hän on jo julkisestikin tunnustanut ettei hänen pelityylillään enää montaa vuotta jaksa, niin ensi vuosi on todellinen suunnannäyttäjävuosi Andyn loppu-uralle.
Summaten sanoisin, että Grand Slamit lienevät tiukassa, erittäin tiukassa, jatkossakin.
02/12/2017
Joulukalenteri #2: Number Two, Roger Federer
Tosiaan, kuten luukussa yksi totesin, myös Roger Federer pelasi käsittämättömän upean kauden ja kakkosluukusta putkahtaa esiin hänen loppuvuoden ranking, 2.
Kun kauden tappiot (5) voi laskea yhden käden sormilla on melko varmaa, että titteleitä pitääkin laskea jo kahden käden sormilla (7). Monesti on tullut itsekin jo laskettua Roger Federer ulos kärkipeleistä, mutta niin vain mies näytti vielä kerran pitkää nenää meille kaikille epäilijöille.
Henkilökohtaisesti yllätyin suuresti heti jo Australiassa, kun mies nousi finaalin voittoon Rafael Nadalia vastaan eivätkä vanhat (rysty)haamut kaatanetkaan hänen peliään, vaan mies takoi myös rystypuoleltaan upeita luoteja läpi Nadalin puolustuksen. Tuolla itseluottamuksella ja ensimmäisellä Grand Slam-voitollaan lähes viiteen vuoteen mies ratsastikin upeasti läpi koko kauden ja otti omansa myös Wimbledonissa.
Porukkaa ja todellisia uhkaajia Novak Djokovicin, Andy Murrayn ja Stan Wawrinkan johdolla tippui matkan varrella sankoin joukoin ja henkinen niskalenkki Nadalista olivat vuodelle varmasti helpottavia tekijöitä, mutta silti nämä saavutukset 36-vuotiaana ovat kerrassaan hurjia!
Federer on edelleen lähes täysin ylitsepääsemätön este muun muassa tälle välisukupolvelle, johon kuuluvat Grigor Dimitrov ja kumppanit. Eipä uusikaan sukupolvi vielä ole helpolla sveitsiläisen kanssa päässyt. Alexander Zverev tekee isoa läpimurtoaan ja härnää jo kovasti isompiaan, mutta ensi vuonna pitäisi tärähtää tässä suhteessa jo isommin. Muuten vaarana on, että oikeilla aikataulutuksilla Federer (ja kumppanit) ovat kuvassa isosti vielä ensi vuonnakin ja uuden kuninkaan aika saa odottaa.
Melko varmaa kuitenkin on, että 36-vuotiaan kroppa on tästä vuodesta väsynyt ja kun suuri nippu suuria pelaajia tekee paluun tuoreemmin jaloin, niin tiukkaa tekee maestrollakin ensi vuonna. Olisiko sittenkin Roger Federerin Grand Slamit (taas) nähty? ;-)
01/12/2017
Joulukalenteri #1: Number One, Rafael Nadal
Blogin joulukalenteri tärähtää eetteriin nyt jo viidennen kerran ja ensimmäisestä luukusta putkahtaa esiin Rafael Nadal, vuoden 2017 ykkönen.
Kausi oli kieltämättä sekä Nadalille, että Roger Federerille hieno. Periaatteessa kumpikin olisi ansainnut paikkansa piikissä, mutta perustan valintani ennen kaikkea sille, että Nadal oli pelaajista se, joka pelasi läpi koko kauden ilman turnausten taktisia väliinjättämisiä. Toki Federerin päätös koko massakauden skippaamisesta oli oikea ja toimiva ratkaisu, mistä todisteena mm. Wimbledon-voitto numero kahdeksan, mutta pelaaminen muillakin kuin vain omilla lempialustoillaan painaa vaakakupin Nadalille.
Nadalin kaudesta jää monista voitoista huolimatta hieman kaksijakoinen kuva. Hän jäi kauden aikana muutamaan otteeseen pahasti juuri Federerin jalkoihin, mutta sitten taas esimerkiksi massalla espanjalainen oli täysin pitelemätön. Kauden isoin yllätys nähtiin mielestäni kuitenkin New Yorkissa, kun Nadal valloitti US Openin kolmannen kerran varsin hurjalla hyökkäyspelillään. Toki US Openin, mutta tavallaan myös kauden muutkin kaaviot, olivat melko avoimet, koska niin moni kärkinimi jätti kauden kesken.
Ei anneta sen kuitenkaan häiritä ja himmentää Nadalin suorituksia. Kertoo nimittäin paljon Nadalin pelistä ja lopulta sen myös monipuolisuudesta, että mies pystyy parhaimmillaan edelleen dominoimaan kaikilla alustoilla. Niin kauan kuin polvet ovat kunnossa ja Nadal saa lyöntiensä alle eteenpäin suuntautuvan jalkatyön tulee hän olemaan vaaratekijä terävimmässä kärjessä.
Loppukaudesta Nadalkin selvästi väsyi ja tutut polviongelmat lopettivat kauden lopulta Lontoossa. Mielenkiintoista nähdä onko mies iskussa jo Australiassa vai tuleeko alkukaudesta tervainen taival. Niin tai näin, veikkaan, että Nadal ei tämän kauden rasituksiltaan yllä ensi vuonna samoihin saavutuksiin ja jopa Grand Slamit voivat olla tiukassa. Väsynyttä tai raajarikkoista Nadalia ei pelkää enää kukaan.
Kausi oli kieltämättä sekä Nadalille, että Roger Federerille hieno. Periaatteessa kumpikin olisi ansainnut paikkansa piikissä, mutta perustan valintani ennen kaikkea sille, että Nadal oli pelaajista se, joka pelasi läpi koko kauden ilman turnausten taktisia väliinjättämisiä. Toki Federerin päätös koko massakauden skippaamisesta oli oikea ja toimiva ratkaisu, mistä todisteena mm. Wimbledon-voitto numero kahdeksan, mutta pelaaminen muillakin kuin vain omilla lempialustoillaan painaa vaakakupin Nadalille.
Nadalin kaudesta jää monista voitoista huolimatta hieman kaksijakoinen kuva. Hän jäi kauden aikana muutamaan otteeseen pahasti juuri Federerin jalkoihin, mutta sitten taas esimerkiksi massalla espanjalainen oli täysin pitelemätön. Kauden isoin yllätys nähtiin mielestäni kuitenkin New Yorkissa, kun Nadal valloitti US Openin kolmannen kerran varsin hurjalla hyökkäyspelillään. Toki US Openin, mutta tavallaan myös kauden muutkin kaaviot, olivat melko avoimet, koska niin moni kärkinimi jätti kauden kesken.
Ei anneta sen kuitenkaan häiritä ja himmentää Nadalin suorituksia. Kertoo nimittäin paljon Nadalin pelistä ja lopulta sen myös monipuolisuudesta, että mies pystyy parhaimmillaan edelleen dominoimaan kaikilla alustoilla. Niin kauan kuin polvet ovat kunnossa ja Nadal saa lyöntiensä alle eteenpäin suuntautuvan jalkatyön tulee hän olemaan vaaratekijä terävimmässä kärjessä.
Loppukaudesta Nadalkin selvästi väsyi ja tutut polviongelmat lopettivat kauden lopulta Lontoossa. Mielenkiintoista nähdä onko mies iskussa jo Australiassa vai tuleeko alkukaudesta tervainen taival. Niin tai näin, veikkaan, että Nadal ei tämän kauden rasituksiltaan yllä ensi vuonna samoihin saavutuksiin ja jopa Grand Slamit voivat olla tiukassa. Väsynyttä tai raajarikkoista Nadalia ei pelkää enää kukaan.
12/11/2017
Ennakko: ATP Finaalit 2017, Lontoo
Kauden huipennus, Lontoon finaaliturnaus alkaa tänään sunnuntaina! Tässä kauden viimeinen ennakko, olkaa hyvä!
Finaaliturnauksessa asetelma on siis, että pelit pelataan kahdessa neljän pelaajan lohkossa, jonka jälkeen lohkojen kaksi parasta jatkaa semifinaaleihin ja siitä lopulta loppuotteluun. Lohkot ovat tänä arvottu ja ne näyttävät tältä:
Lohko Boris Becker:
Roger Federer
Alexander Zverev
Marin Cilic
Jack Sock
Lohko Pete Sampras:
Rafael Nadal
Dominic Thiem
Grigor Dimitrov
David Goffin
Boris Becker-lohko
Aloitetaan Boris Becker-lohkosta, joka avaa pelit jo tänään sunnuntaina. On selvää, että tämän kauden perusteella Roger Federer on tämän lohkon, mutta mielestäni myös turnauksen suurin suosikki. Vähän tässä on sellainen kutina, että vain (selkä)vamma voi viedä Federeriltä voiton. Hänen hallikautensa ei ole tokikaan ollut ehjin, sillä Baselin voitossa ei ollut aivan samaa dominanssia mihin tällä kaudella on totuttu ja kisan jälkeen hän vetäytyikin heti Pariisin Mastersista. Tämä lienee suurelta osin varmistelua tätä turnausta silmällä pitäen, johon hän lataa tietysti kaiken. Jos mies on vaan kunnossa, en totuuden nimessä oikein usko kenenkään muun turnausvoittoon. Toki viisi matsia viikon sisään voi olla kova tahti nyky-Federerillekin ellei alkulohko hoidu näytösluontoisesti. Se on luonnollisesti täysin mahdollista, joten lohkovoitto on erittäin lähellä.
Kakkospaikasta käydäänkin kovempi kisa. Kauden nuori, Alexander Zverev, päätti jättää Milanon NextGen-turnauksen väliin ja panostaa ymmärrettävästi tähän isojen poikien finaaliturnaukseen. Kauden kuorma on ollut hurja eikä kauden jälkimmäinen puolisko ole ollut samaa tasoa ensimmäisen kanssa. Tankki voi olla turnauksen ensikertalaisella jo aavistuksen tyhjä, eikä nopea hallikenttä myöskään suosi varsinaisesti Zvereviä. Jatkopaikka siis siinä ja siinä.
Marin Cilicin kausi on ollut hyvä, mutta turnausvoittoihin asti ruuti on riittänyt tällä kaudella vain kerran. Jotenkin se viimeinen este on usein liian korkea. Muutaman vuoden takaisen US Open-voiton kaltaista flow-tilaa, joka kestäisi koko turnauksen ei vain tunnu tulevan, enkä usko, että se tulee Lontoon sisäkentilläkään. Ehkä pieni ripaus pelin aggressiivisuutta, joka pelistä ajoittain puuttuu, olisi se puuttuva palanen, jota ehdottomasti sisäkentillä ja tässä lohkossa Ciliciltä tarvittaisiin. Pommitusta toki on, mutta jatkuvan paineen luominen ei siis aina Cilicin pelistä löydy.
Lohkon musta hevonen on Jack Sock. Pariisin halliturnauksen voitto oli Masters-tasolla ensimmäinen ja se tuli kieltämättä loistavaan saumaan. Sock on voimiensa tunnossa ja kun paikka Lontooseen varmistui vasta Pariisin voitolla, niin mies ei välttämättä tunne tilanteesta ylimääräistä painetta vaan lähtee haastamaan jatkopaikka aidosti tähtäimessään. Ensimmäinen ottelu Federeriä vastaan kertoo paljon. Mies on yllätysvalmis ja jos hän osaa käsitellä tilanteen, niin yllätysvalmiutta riittää ehkä jopa mahdollisessa semifinaallissakin.
Pete Sampras-lohko
Toisen lohkon tilanne on avoimempi. Selkeää ykkössuosikkia ei ole, joten lohkovoittajasta käydään kova kisa. Kukaan ei varmastikaan haluaisi jäädä kakkoseksi, sillä se tietäisi mahdollisesti ottelua juuri Rogeria vastaan.
Rafael Nadal on tietysti Rafael Nadal. Kausi oli hänellekin jättimenestys, mutta nopeat sisäkentät, pitkä kausi ja loppukaudelle tyypilliset polvivaivat eivät juurikaan nosta hänen osakkeitaan. Pitkään pohdittiin kuulemma sitäkin, osallistuuko espanjalainen ollenkaan kisaan. Pariisissa varmistettu ykkösranking oli varmaan se loppukauden tärkein tavoite, joten seuraava isompi tavoite liittynee jo ensi kauteen ja esimerkiksi tammikuun Australian avoimiin. Kauden finaaliturnaukset eivät ole olleet hänelle kovinkaan menestyksekkäitä oikeastaan koskaan, joten vaikea nähdä Nadalin repivän itsestään parastaan irti Lontoossa. Turha riskinotto esimerkiksi juuri polvien takia voisi vaarantaa hänelle tärkeän alkukauden.
Sanoisinkin, että lohkon suurin suosikki lieneekin Grigor Dimitrov. Hänen pelinsä on toki ailahdellut tällä kaudella isolla haarukalla, mutta hallitennis lienee eniten juuri hänen heiniään tästä lohkosta. On taitoa, nopeutta ja aseita, joilla iskeä. Henkisesti hän voi edelleen tuntea tiettyä riittämättömyyttä esimerkiksi juuri Nadalia vastaan, mutta nyt kun isoista pojista on tosiaankin mukana vain Nadal ja Federer, niin mies voi jopa turnausmielessä olla isokin yllättäjä.
Dominic Thiemin peliin en näin loppukaudesta enkä varsinkaan nopeissa halleissa oikein usko. Mies lataa lyöntejään aivan karmealla voimalla koko kropallaan ja se vaatii niin mieheltä kuin ajoitukselta paljon. Ehkä liian paljon. Varsinkin kun kausi on jälleen kerran ollut taakan suhteen todella raskas. Yksi yllätysvoitto esimerkiksi Nadalista tai Dimitrovista voi toki viedä jatkoon, mutta sen jälkeen vaikea nähdä mahdollisuuksia jatkoon.
David Goffin on väläytellyt kauden aikana ATP250- ATP500-turnauksissa, mutta isoimmissa kisoissa hän katoaa sittenkin jatkuvasti kuvasta. Isot pojat eivät oikein tahdo kaatua. Kun pelistä hieman puuttuu ruutia, niin on vaikea rimpuilla muiden kyydissä. Ilman suuria yllätyksi Belgian enkeli jää lohkojumboksi.
Näillä mennään:
Boris Becker-lohkosta jatkoon:
1. Federer
2. Sock
Pete Sampras-lohkosta jatkoon:
1. Dimitrov
2. Nadal
Semifinaalit:
Federer vs. Nadal
Dimitrov vs. Sock
Finaali:
Federer vs. Dimitrov
Voittaja:
Federer.
Finaaliturnauksessa asetelma on siis, että pelit pelataan kahdessa neljän pelaajan lohkossa, jonka jälkeen lohkojen kaksi parasta jatkaa semifinaaleihin ja siitä lopulta loppuotteluun. Lohkot ovat tänä arvottu ja ne näyttävät tältä:
Lohko Boris Becker:
Roger Federer
Alexander Zverev
Marin Cilic
Jack Sock
Lohko Pete Sampras:
Rafael Nadal
Dominic Thiem
Grigor Dimitrov
David Goffin
Boris Becker-lohko
Aloitetaan Boris Becker-lohkosta, joka avaa pelit jo tänään sunnuntaina. On selvää, että tämän kauden perusteella Roger Federer on tämän lohkon, mutta mielestäni myös turnauksen suurin suosikki. Vähän tässä on sellainen kutina, että vain (selkä)vamma voi viedä Federeriltä voiton. Hänen hallikautensa ei ole tokikaan ollut ehjin, sillä Baselin voitossa ei ollut aivan samaa dominanssia mihin tällä kaudella on totuttu ja kisan jälkeen hän vetäytyikin heti Pariisin Mastersista. Tämä lienee suurelta osin varmistelua tätä turnausta silmällä pitäen, johon hän lataa tietysti kaiken. Jos mies on vaan kunnossa, en totuuden nimessä oikein usko kenenkään muun turnausvoittoon. Toki viisi matsia viikon sisään voi olla kova tahti nyky-Federerillekin ellei alkulohko hoidu näytösluontoisesti. Se on luonnollisesti täysin mahdollista, joten lohkovoitto on erittäin lähellä.
Kakkospaikasta käydäänkin kovempi kisa. Kauden nuori, Alexander Zverev, päätti jättää Milanon NextGen-turnauksen väliin ja panostaa ymmärrettävästi tähän isojen poikien finaaliturnaukseen. Kauden kuorma on ollut hurja eikä kauden jälkimmäinen puolisko ole ollut samaa tasoa ensimmäisen kanssa. Tankki voi olla turnauksen ensikertalaisella jo aavistuksen tyhjä, eikä nopea hallikenttä myöskään suosi varsinaisesti Zvereviä. Jatkopaikka siis siinä ja siinä.
Marin Cilicin kausi on ollut hyvä, mutta turnausvoittoihin asti ruuti on riittänyt tällä kaudella vain kerran. Jotenkin se viimeinen este on usein liian korkea. Muutaman vuoden takaisen US Open-voiton kaltaista flow-tilaa, joka kestäisi koko turnauksen ei vain tunnu tulevan, enkä usko, että se tulee Lontoon sisäkentilläkään. Ehkä pieni ripaus pelin aggressiivisuutta, joka pelistä ajoittain puuttuu, olisi se puuttuva palanen, jota ehdottomasti sisäkentillä ja tässä lohkossa Ciliciltä tarvittaisiin. Pommitusta toki on, mutta jatkuvan paineen luominen ei siis aina Cilicin pelistä löydy.
Lohkon musta hevonen on Jack Sock. Pariisin halliturnauksen voitto oli Masters-tasolla ensimmäinen ja se tuli kieltämättä loistavaan saumaan. Sock on voimiensa tunnossa ja kun paikka Lontooseen varmistui vasta Pariisin voitolla, niin mies ei välttämättä tunne tilanteesta ylimääräistä painetta vaan lähtee haastamaan jatkopaikka aidosti tähtäimessään. Ensimmäinen ottelu Federeriä vastaan kertoo paljon. Mies on yllätysvalmis ja jos hän osaa käsitellä tilanteen, niin yllätysvalmiutta riittää ehkä jopa mahdollisessa semifinaallissakin.
Pete Sampras-lohko
Toisen lohkon tilanne on avoimempi. Selkeää ykkössuosikkia ei ole, joten lohkovoittajasta käydään kova kisa. Kukaan ei varmastikaan haluaisi jäädä kakkoseksi, sillä se tietäisi mahdollisesti ottelua juuri Rogeria vastaan.
Rafael Nadal on tietysti Rafael Nadal. Kausi oli hänellekin jättimenestys, mutta nopeat sisäkentät, pitkä kausi ja loppukaudelle tyypilliset polvivaivat eivät juurikaan nosta hänen osakkeitaan. Pitkään pohdittiin kuulemma sitäkin, osallistuuko espanjalainen ollenkaan kisaan. Pariisissa varmistettu ykkösranking oli varmaan se loppukauden tärkein tavoite, joten seuraava isompi tavoite liittynee jo ensi kauteen ja esimerkiksi tammikuun Australian avoimiin. Kauden finaaliturnaukset eivät ole olleet hänelle kovinkaan menestyksekkäitä oikeastaan koskaan, joten vaikea nähdä Nadalin repivän itsestään parastaan irti Lontoossa. Turha riskinotto esimerkiksi juuri polvien takia voisi vaarantaa hänelle tärkeän alkukauden.
Sanoisinkin, että lohkon suurin suosikki lieneekin Grigor Dimitrov. Hänen pelinsä on toki ailahdellut tällä kaudella isolla haarukalla, mutta hallitennis lienee eniten juuri hänen heiniään tästä lohkosta. On taitoa, nopeutta ja aseita, joilla iskeä. Henkisesti hän voi edelleen tuntea tiettyä riittämättömyyttä esimerkiksi juuri Nadalia vastaan, mutta nyt kun isoista pojista on tosiaankin mukana vain Nadal ja Federer, niin mies voi jopa turnausmielessä olla isokin yllättäjä.
Dominic Thiemin peliin en näin loppukaudesta enkä varsinkaan nopeissa halleissa oikein usko. Mies lataa lyöntejään aivan karmealla voimalla koko kropallaan ja se vaatii niin mieheltä kuin ajoitukselta paljon. Ehkä liian paljon. Varsinkin kun kausi on jälleen kerran ollut taakan suhteen todella raskas. Yksi yllätysvoitto esimerkiksi Nadalista tai Dimitrovista voi toki viedä jatkoon, mutta sen jälkeen vaikea nähdä mahdollisuuksia jatkoon.
David Goffin on väläytellyt kauden aikana ATP250- ATP500-turnauksissa, mutta isoimmissa kisoissa hän katoaa sittenkin jatkuvasti kuvasta. Isot pojat eivät oikein tahdo kaatua. Kun pelistä hieman puuttuu ruutia, niin on vaikea rimpuilla muiden kyydissä. Ilman suuria yllätyksi Belgian enkeli jää lohkojumboksi.
Näillä mennään:
Boris Becker-lohkosta jatkoon:
1. Federer
2. Sock
Pete Sampras-lohkosta jatkoon:
1. Dimitrov
2. Nadal
Semifinaalit:
Federer vs. Nadal
Dimitrov vs. Sock
Finaali:
Federer vs. Dimitrov
Voittaja:
Federer.
Tilaa:
Kommentit (Atom)