27/08/2013

Tylsä ensimmäinen viikko?

Niin innoissaan kuin sitä Grand Slamien alla onkin, on ensimmäisellä viikolla usein odottava fiilis. Etukäteen ajatellen todellisia herkkuja on tarjolla todella vähän.

Lisäjännitystä näihin matseihin ei löydy ihan helpolla myöskään vedonlyönnistä, sillä suosikkien kertoimet liikkuvat noin 1.01:n ja 1.15:n välimaastossa. Overit, erä- ja geimitasoitukset tarjoavat toki jotain pelattavaa, mutta mutta... Äh, ei oikein jaksa.

Tilannekyttäilyksi ja yllätysten toivomiseksi siis menee.

Tänäänkin hain US Openin ohjelmasta kiinnostavia otteluita, mutta rehellisesti sanoen en löytänyt kuin yhden ja senkin vain sen takia, että siinä pelasi suomalainen. Ruotsalaiset tennisfanit katsoivat tänään varmasti Solsidania. Koko illan. Deeveedeeltä.

Miksi tilanne sitten on tämä? Suurin syy on tietysti sijoitettujen suuri määrä. Jopa 32 parasta pelaajaa sijoitetetaan kaavioon niin, että he alkavat kohdata toisiaan aikaisintaan kierroksella kolme. Muutama yllätys ja sijoitettu pelaaja saattaa kohta toisen vasta puolivälierissä. Viidennessä ottelussa! Ei näin.

On ehdottomasti palattava vanhaan 16 parhaan sijoitetun käytäntöön. Itse en pitäisi pahana kahdeksan sijoitetun systeemiäkään.

Niin tai näin, vähentämällä sijoitettujen määrää saataisiin pomminvarmaa säpinää joka kierrokselle ja päivälle. Kisat alkaisivat heti ensimmäisestä kierroksesta myös kärjen osalta. Jokainen kärkinimi saisi jännittää kaavio-onneaan aivan eri tavalla kuin nyt, kun jännitetään lähinnä vain sitä, kenen puoliskoon kolmonen tai joku yksittäinen musta hevonen arvotaan.

Ymmärrän toki ajattelumallin saavutetuista eduista ja niiden luopumisen vaikeudesta, mutta pahimmassa tapauksessa tämä sijoitettujen "holhous" tekee turnausten ensimmäisestä viikosta liian tylsän liian monelle katsojalle.

Itsekin katsoin tänään mieluummin sen Solsidanin.

24/08/2013

Ennakko: US Open 2013

Ennakko kerrankin hyvissä ajoin! US Open ennakko on täällä jo nyt, olkaa hyvä!

US Openiin saavuttaessa asetelmat tuskin voisivat olla herkullisemmat: kaikki kärkinimet mukana ja ilmeisen terveinä, kovien kenttien asetelmat aavistuksen sekaisin, Federer-faktori, vuoden lopun ranking-kisa ja niin edelleen.

On tämä aikamoista. Jotenkin nyt on sellainen kutina, että turnauksen ensimmäinen viikko menee ilman suurempia yllätyksiä ja toinen turnausviikko tulee olemaan yhtä ilotulitusta.

Älkää käsittäkö väärin, toivon toki yllätyksiä.

Mutta.

Totuus on kuitenkin se, että tälläkin kertaa Grand Slamin voittanee joku vanha tuttu, joten olisi erittäin hienoa nähdä vielä kerran koko kärkijoukko Federeriä myöten viikolla kaksi, jolla jokaisen täytyisi todella iskeä itsensä jatkoon parhaiden joukosta. Ei siis mitään ATP:n lopputurnausmeininkiä vaan raakaa kisaa isoin panoksin.

***

Washingtonin jälkeen nostin vakuuttavaa peliä esittäneen Juan Martin del Potron ehdottomien ennakkosuosikkien joukkoon, mutta heti seuraavalla viikolla Montrealissa ja varsinkin viime viikolla Cincinnatissa miehen peli ja ilmeisesti myös paikat alkoivat tukkoilemaan. Tämä ei tietenkään enteile hyvää miehen US Openia ajatellen. Terveenä del Potron peli olisi jo sillä tasolla, millä se oli ennen rannevammaa vuonna 2009, kun mies voitti US Openin. Se taso veisi pitkälle tänäkin vuonna.

Kaaviota katsellen del Potron reitti puolivälierään saakka ei ole mahdottomin, mutta heti toisella kierroksella Lleyton Hewitt saattaa aiheuttaa pientä päänvaivaa. Samoin neljännen kierroksen mahdollinen vastustaja Tommy Haas. Puolivälierän Novak Djokovic-vääntö olisi toteutuessaan kerrassaan mielenkiintoinen mittelö monella tavalla ja voisi valaista myös isoa kuvaa eikä vain tämän turnauksen taistelua.

Djokovic-kamppailua seuraisi mahdollisesti Andy Murray välierässä ja Rafael Nadal finaalissa, joten ihan päätyyn saakka del Potron New York-reissu ei tänä vuonna kanna.

***

Del Potron voittaman Washingtonin jälkeen on vakuuttanut lähinnä vain ja ainoastaan yksi mies, Rafael Nadal. Ilmeisesti polvivaivat ovat tällä hetkellä historiaa, joskin veitsenterällä liikuttaneen jollain tasolla varmasti edelleen. Kahden perättäisen kovan kentän turnauksen voittaminen oli polville varmasti hyvä testi, mutta oliko se niille jo liikaa, jää nähtäväksi.

Peli näyttää kuitenkin erittäin hyvältä. Hurja aggressiivisuus on löytynyt oikeaan aikaan. Välilyöntejä ei juuri ole ja mylly jauhaa armottomasti niin kuin kovilla kentillä kuuluukin.

Syöttöön on löytynyt jälleen lisävirtaa, jolla pelin painopiste pysyy helpommin vastustajan päädyssä. Lisäksi Nadal on mestarillinen suuntaamaan syöttöjään vastustajien mukaan niin, että syötönpalautusta seuraa usein hänen kämmenlyöntinsä joko kierrettynä tai normaalisti. Kun syötön ja sitä seuraavan kämmenen yhdistelmän prosentuaalinen osuus on korkea, on peliä helppo viedä. Juuri tässä Nadal on tällä hetkellä valtavassa iskussa.

Kaavio ei kuitenkaan ole Nadalille paras mahdollinen. Hän joutuu semi-vaarallisiin testeihin heti alkukierroksista lähtien (Ryan Harrison, Vasek Pospisil, Fernando Verdasco/Nikolai Davidenko) joiden jälkeen John Isner kierroksella neljä on jo todellinen pelote. Varsinkin, jos jenkki ei ole kuluttanut voimiaan kolmeenkymmeneen tie breakiin ennen sitä.

Tämä putki palkitaan puolivälierissä Roger Federerillä, jossa olisi kaikesta huolimatta oltava täynnä virtaa. Välierissä vastaan osuisi joku ”heikoimman” kaavioneljänneksen pelaajista. Sieltä löytyy kuitenkin mm. potentiaaliset pommittajat nimeltä Milos Raonic ja Jerzy Janowicz sekä tietysti korkeimmin sijoitetut Richard Gasquet ja David Ferrer. Jälkimmäisestä kaksikosta tuskin on vaaraa Nadalille, mutta edellinen kaksikko voi pöljänä päivänä tehdä mitä tahansa.

Kaaviosta huolimatta suosikki numero yksi.

***

Novak Djokovicin vaisu kesä on jäänyt mysteeriksi. Onko serbin pakki mahdollisesti jo täynnä? Riittääkö vielä nälkää? Onko hän jo ohittanut huippunsa? Niin tai näin, henkisesti ja pelillisesti mies ei ole ollut terävimmillään pitkään aikaan. Tappiot ovat olleet toki tiukkoja, mutta eniten tässä huolestuttaa se, että peli on jotenkin passiivista (!) Liiaksi prosenttitennistä.

Paras esimerkki nähtiin Montrealissa ottelussa Nadalia vastaan, jossa hän jäi monesti ikään kuin junnaamaan aivan liian isoilla marginaaleilla antaen samalla Nadalin hurjastella mielin määrin. Peli on vaikuttanut usein jopa varovaiselta ja juuri noita mainitsemiani välilyöntejä tulee tällä hetkellä liikaa. Tekijämiehiä vastaan niihin ei ole varaa. Djokovicin onkin syytä terävöittää peliään, jotta kauden toinen Grand Slam -voitto olisi mahdollinen.

Djokon kaavio ei ole pahimmasta päästä, mutta del Potron kohtaaminen puolivälierissä kertoo paljon miehen tilasta. Vaaran paikka saattaa olla myös Grigor Dimitrov toisella kierroksella, mutta hän on näissä kemuissa vielä täysi poikanen, eikä bulgarialaisella ole fysiikkansa puolesta mitään saumaa Djokovicia vastaan paras viidestä -ottelussa.

***

Myös Andy Murrayn otteet Wimbledonin jälkeen jättävät tilaa epäilyksille. Kotivoiton ja kaikkien niiden paineiden jälkeen on toki luonnollista, että tankki on hetken aikaa tyhjä. Silti odotin selkeämpää suorituspiikkiä Montrealissa tai Cincinnatissa.

Sitä ei saatu ja Andyyn pätee vähän sama kuin Djokoonkin: peliä on terävöitettävä. Seuraavan kahden viikon aikana ei voi luottaa liikaa brutaaliin fysiikkaan ja junnaamiseen, kuten vaikkapa Australiassa, sillä muuten aktiivisemmat tekijät ehtivät tehdä vikkelillä kentillä tuhojaan.

On myös mielenkiintoista nähdä miten Murray reagoi ensimmäistä kertaa tilanteessa, jossa hän puolustaa Grand Slam -voittoa. Itse en usko, että se tuntuisi Wimbledon-paineiden jälkeen missään, mutta pidetään tätä silti silmällä.

Kärkinimistä Murrayn tie puolivälieriin on helpoin. En keksi ketään, joka voisi voittaa häneltä edes erää ennen puolivälierää. Sen jälkeen toki riittää tekemistä puolustavalla mestarillakin.

Siitä huolimatta suosikki numero kaksi.

***

Sitten se Roger Federer-faktori. Mies ei pelannutkaan enää Cincinnatissa uudella isommalla mailallaan vaan oli palannut käyttämään vanhaa tuttua työkaluaan. Jotenkin tämä ei yllättänyt.

Se mikä edelleen vähän yllättää on se, että tänä vuonna on kertynyt vasta yksi (1) turnausvoitto ja sen seurauksena ATP-ranking on vajonnut seiskaan (7!) juuri ennen US Openia. On toisaalta se ja sama sijoitusten kantilta missä kohtaa se on välillä 5-8, sillä joku nykyisestä top fourista tulee puolivälierässä vastaan joka tapauksessa.

Nyt se on Nadal, mikä lienee Federerin kannalta se huonoin mahdollinen vaihtoehto olemassa olevista. Cincinnatissa hän vei ottelun kyllä kolmeen erään, mutta paras viidestä -ottelu Nadalia vastaan ei kuulostaa koskaan hyvältä. Vähiten nyt, vaikka alusta kuinka suosisi Federeriä.

Viimeinen liike pallolle on hidastunut ja siksi hänen on usein vaikeaa päästä ajajan paikalle aavistuksen vajailla lyöntiasennoilla, jolloin virheet ja huonot osumat korostuvat silmiin pistävästi.

Puolustaessaan hän saattaa yhä esittää hurjia ja vastustajan kannalta maksimaalisen ikäviä kämmen- ja rystysliceja, mutta pitkässä juoksussa tämä on silmänlumetta ja puolustus vuotaa liikaa.

Onni onnettomuudessa on kuitenkin se, että Federer pääsee puolivälieräänsä melko helpon tien kautta. Lähes samaa kauraa oli toki tarjolla Wimbledonissakin...

***

Turnausvoiton ohella US Openissa ratkaistaan paljon myös vuoden lopun ykkösrankingin suhteen. Nadalilla on tällä hetkellä pieni kaula, mutta jos US Openin voittaja on joko Murray tai Djokovic, menee tämäkin kisa todella tiukaksi.

***

Näillä siis mennään:

Puolivälierät:
Djokovic vs. del Potro
Murray vs. Berdych
Raonic vs. Janowicz
Nadal vs. Federer

Välierät:
Murray vs. del Potro
Nadal vs. Janowicz

Finaali:
Nadal vs. Murray

Voittaja:
Nadal

14/08/2013

Urheiluhengestä

Joku muukin saattoi nähdä viime viikolla hieman epätavallisia pisteitä.

Case #1:

Milos Raonicin ja Juan Martin del Potron välisessä ottelussa kummastusta herätti tilanne, jossa Raonic pääsi tykittämään verkolta tyhjiin, mutta vastaan tullessaan ja jarruttaessaan hän liukastui niin, että hänen toinen jalkansa osui verkkoon. Pallo oli periaatteessa vielä pelissä, sillä toinen pomppu ei ehtinyt ennen verkkokosketusta tulemaan. Ei auta, vaikka del Potrokin oli jo toisessa kulmassa, kaukana pallosta.

Säännöthän ovat selkeät. Niin kauan kuin pallo on pelissä, verkkoon ei saa koskea. Piste.

Lähes vastaavanlainen tilannehan tapahtui Ranskan avoimissa Djokovicin ja Nadalin välierässä, kun Djokovic hölmöili verkolla. Piste automaattisesti Nadalin hyväksi, vaikka Djokoviciltä selkeä winneri noin muutoin tulikin.

Raonicin tapauksessa isoin haloo nousi lopulta hänen käytöksestään. Miksei mies voinut myöntää virhettään urheiluhengen mukaisesti? Ymmärrän toki, että tilanne oli tiukka ja ottelu kuuma. Hetki tekee helposti varkaan, mutta moukkamaistahan tuo on. Hetkinen, saimme juuri korviimme tiedon, että Raonic on pyytänyt käyttäytymistään julkisesti anteeksi.

Virheistä suurimman teki kuitenkin tuomari. Miksi hän ei antanut pistettä del Potrolle? Varsinkin kun hän näki tilanteen sekä livenä että jättiscreeneiltä, kuten koko muukin katsomo?

Näitä tuomioita jaksan usein ihmetellä. Kuuluu vähän samaan sarjaan niiden nopeiden, ellei peräti automaattisten, hawk-eye-tuomioiden kanssa. Jos tieto on heti käytettävissä, miksei sitä käytetä?


Case #2:

Montrealin välierässä nähtiin myös ikävä tilanne, jossa Rafael Nadal lyö pallon päin Novak Djokoviciä. Pallo osuu Djokoviciä pään seudulle, joten sinällään varsin ilkeä tapaus.

Näitähän sattuu aina silloin tällöin. Blogissakin on otettu moiseen jo kertaalleen kantaa. Edelleen, vastustajaa päin lyöminen on sallittua, mutta siitä onko se koskaan urheiluhengen mukaista voi olla montaa mieltä. Sanoisin, että nelinpelissä ehkä joskus pakotettuna, kaksinpelissä tuskin koskaan.

En jaksa millään uskoa, että tässäkään Nadal yrittäisi tarkoituksella Djokoviciä tähdätä, varsinkaan päähän. Jää aina arvailujen varaan mitä tekee stopparin marjaksi jättänyt pelaaja. Lähteekö hän aavistamaan jompaan kumpaan suuntaan vai jääkö hän paikoilleen? Todennäköisyys päätyä samaan ratkaisuun on yksi kolmesta. Nyt se tapahtui ja tulos oli tämä.

Tilannetta vaikeuttaa se, että Djokovic tekee pienen ja nopean hämäysliikkeen keskelle ja takaisin juuri ennen Nadalin lyöntiä, jonka tämä mahdollisesti noteeraa. Mailan saatosta päätellen hän yrittänee jyrkempää krossia, mutta en tiedä osuuko pallo huonosti mailaan vai hämääntyykö hän Djokon hämäyksestä, jolloin pallo lähteekin suoraan päätyen serbiä kasvoihin.

Niin tai näin, jyrkälle krossille olisi ollut enemmänkin tilaa, joten sikäli koko episodi olisi ollut vältettävissä. Pallo krossina kenttään ja that's it. Ei siis selittelyitä. Ruma temppu.

Tämäkin tilanne oli tietysti yhtä kuuma kuin iltakin ja pelin tuoksinassa tapahtuu kaikenlaista. En myöskään ymmärrä Djokovicin teatraalista anteeksiantamattomuuttakaan. Tilanteessa on toki ok olla vihainen, mutta jos kaveri vaikuttaa olevan aidosti pahoillaan ja pyytää tilannetta välittömästi anteeksi, niin itse ainakin harkitsisin anteeksiantoa, enkä niinkään lapsellista selän kääntämistä. Vaikka sitten hammasta purren, lisäaggrea hakien.

Että näin. Eteenpäin.

12/08/2013

Ennakko: Cincinnati 2013

Lähtökohdat tähän ennakkoon voisivat olla paremmatkin, sillä Montrealin ennusteet menivät täysin puskaan.

Rafael Nadal jaksaa siis yllättää edelleen. Ranskan avointen finaalin jälkeen kirjoitin hänen kohdallaan jopa lopun alusta, jos pelitavassa ei tapahdu muutosta aggressiivisempaan suuntaan. Lisäksi olin viikko sitten twitterin puolella jättämässä häntä kylmästi pois US Openin ennakkosuosikeista, kun kaikkien silmissä kiilui Juan Martin del Potro kestosuosikkien Andy Murray'n ja Novak Djokovicin ohella.

Mitä tekee Nadal? Jättää polviteipit tarpeettomina (!) pois, pelaa aggressiivisinta tennistään vuosikausiin ja vie lopulta kannun lähes näytöstyyliin. Siinä paras vastaus kaiken maailman blogisteille.

Jos Nadal todella on tervehtynyt polvivaivoistaan, tulee loppukaudesta vähintäänkin mielenkiintoinen. Varsinkin kun pelissä oli nyt hyvää ja aktiivista hyökkäämistä lähes paikasta kuin paikasta. En muista milloin viimeksi Djokovic olisi näissä otteluissa näyttänyt koosteiden perusteella passiivisemmalta kuin Nadal. Jos tämä vire kestää, Nadal on hyvässä vauhdissa US Openin, mutta myös vuoden lopun ykkösrankingin suhteen, joka sekin on Australian poissaolosta huolimatta jopa mahdollista.

Mutta sitten Cincinnatiin. Asetelmat eivät tietenkään ole viikossa hurjasti muuttuneet, mutta esimerkiksi Roger Federerin paluu aiheuttaa aina ylimääräistä säpinää. Uusi maila ja vanha kroppa saavat tulikasteensa nyt syksyn kovilla kentillä. En edelleenkään täysin ymmärrä tätä mailavaihdon ajankohtaa, kun käsillä on hänen kannaltaan vuoden tärkein jakso. Omien sanojensa mukaisesti isompi kehä tuo lyönteihin enemmän voimaa, mutta hukkaa hieman kontrollia. Ehkä Roger todella tarvitsee enemmän paukkuja. Yeah, rrrright. Ehkä jalkoihin, mutta ei lyönteihinsä.

Myös del Potroa Montrealissa vaivanneen selkävamman vakavuus ja vaikutus peliin selviää tällä viikolla. Olisi todella sääli, jos miehen pala palalta rakentunut ja varmentunut peli menisi uuden loukkaantumisen myötä jälleen hukkaan. Jos mies on terve, uskon hänen loistavan pelinsä vievän nyt pitkälle.

Toivotaan, että kaikki olisivat kunnossa viimeistään US Openissa, mutta ei tietenkään haittaa, jos jo Cincinnatissä nähtäisiin vain terveitä miehiä.

US Openiin on aikaa kaksi viikkoa ja aika monelle kärkinimelle tämä turnaus on viimeinen testipaikka ennen Openia. Odotankin kärkinimiltä paljon ja veikkaan, että Montrealin kaltaisia yllätyksiä ei nyt nähdä. Isojen poikien pelit odottavat.

Tällä kertaa arvoin seuraavasti:

Puolivälierät:
Djokovic vs. Isner
del Potro vs. Janowicz
Nadal vs. Federer
Murray vs. Berdych

Välierät:
Djokovic vs. del Potro
Murray vs. Nadal

Finaali:
del Potro vs. Nadal

Voittaja:
Nadal

PS. Joku, en muista kuka, heitti huiman tilaston twitterissä: viimeisestä 30 Masters-sarjan turnauksesta 28 kertaa voittaja on löytynyt nelikosta Nadal-Djokovic-Federer-Murray. Niin tälläkin kertaa.

05/08/2013

Ennakko: Montreal 2013

Montrealissa pelit alkoivat hetki sitten, joten tässä luvattu ennakko, olkaa hyvä!

Totuushan on se, että Wimbledonin jälkeen tämä on ensimmäinen sen luokan kisa, joka alkaa ennakkoon jo tosissaan taas kiinnostamaan. Kiinnostusta lisää luonnollisesti se, että isot pojat ja nimet ovat jälleen joukolla mukana ja se, että US Open väijyy jo muutaman viikon päässä. Asetelmia haetaan ja niitä myös saadaan juuri näissä kisoissa.

Toki myös eilinen finaali Washingtonissa antoi jo hyvää kuvaa siitä, missä mennään kärjen ja kärkijengin takana väijyvän porukan suhteen. Juan Martin del Potron peli on tällä hetkellä suurelta osin niin jäätävää, että helpolla hänen silmilleen ei hypi kukaan. Ei kärkinimet, eikä isnerit.

Pelissä on hyvää marginaalia, malttia ja ideaa, toisin kuin vaikkapa Jo-Wilfried Tsongan nykyisessä räiskimisessä. Erinomainen pelikäsitys yhdistettynä del Potrolle luontaiseen hyökkäävään peliin on toimiessaan kaunista katseltavaa, oli hänen lyöntiensä estetiikasta mitä mieltä tahansa. Eikä yhtään haittaa, että pallo saa käsittämätöntä kyytiä.

Matka tähän on loukkaantumisten jälkeen ollut pitkä, mutta hienoa nähdä, että potentiaalinen taso alkaa nyt todella realisoitumaan. Ennen kaikkea vaikuttaa siltä, että taso säilyy, eikä esiinny vain yksittäisinä piikkeinä. TOP3-ranking ei tällä tasolla ole kuin ajan kysymys, mikäli paikat vaan kestävät, eikä uran toinen Grand Slam'kään välttämättä kovinkaan kaukana ole. Jo US Open saattaa tulla melko hyvään saumaan.

Washingtonin rasituksista johtuen del Potro saattaa olla Montrealissa pienissä vaikeuksissa. Viime viikon pelit painoittuivat kovasti sateen takia loppuviikkoon ja finaalin ensimmäisessä erässä hänellä oli selvästi pieniä käynnistysvaikeuksia, johon Isnerin kaltaista syöttäjää vastaan meni lopulta koko erä. Montrealissa alkukierrokset hoitunevat kuitenkin Milos Raonicia myöden, joten veri punnittaneen kvartseissa Wimbledon-sankari Andy Murray'ta vastaan. Voi olla, että siinä vaiheessa ison miehen jalka voi painaa jo liikaa.

Murray'lle Montrealiin ja samalla hänen lomiltapaluuviikooonsa osui toteutuessaan varsinainen painajaiskaavio (Grigor Dimitrov, Ernests Gulbis/Marcos Baghdatis, del Potro, David Ferrer ja finaaliin kaupan päälle vielä Novak Djokovic tai Rafael Nadal). Mutta kuten sanoin jo del Potron ja Isnerin kohdalla ero tekijöiden ja "ynnämuiden" välillä on edelleen hurja, kun panokset ovat riittävät. Tuore ja itsevarma Murray on finaalissa kaaviosta huolimatta.

Kaavion yläosasta finaaliin joko kävelee Djokovic tai taistelee Nadal. Eutkäteen ajateltuna on jälleen kerran vaikea kuvitella Nadalin ottavan täältä kovinkaan montaa voittoa, mutta toisaalta mies on jaksanut yllättää monta kertaa vastaavissa tilanteissa aiemminkin. Indian Wellsin voitto keväältä ehkä viimeisimpänä esimerkkinä. Montrealin kaavio ei ole hänelle pahin mahdollinen, mutta semifinaali Djokovicia vastaan lienee jo liian paha. Automaattinen kysymysmerkki laitetaan jälleen polvien kohdalle.

Myös Djokovicille kaavio on melko mukava mahdollista "unelmasemiä" ajatellen. Uskonkin häneen edelleen ja jopa niin paljon, että sunnuntaina salamavaloissa paistattelee pienen tauon jälkeen Djokovic.

Näin mennään:

Puolivälierät:
Djokovic-Nishikori
Nadal-Haas
Berdych-Ferrer
Murray- del Potro

Välierät:
Djokovic-Nadal
Murray-Ferrer

Finaali:
Djokovic-Murray

Voittaja:
Djokovic

04/08/2013

Case Roger Federer

Wimbledonin jälkeen maailman tenniskerma kokoontuu ensi kertaa ensi viikolla Montrealissa, mutta yksi on joukosta poissa.

Kermasta puuttuu Roger Federer, joka potee enemmän tai vähemmän kroonistuvaa selkävammaansa, eikä siis pääse esittelemään vielä uusia hiuksiaan, mailojaan eikä edes villaliiviään uudella mantereella. Toivottavasti näemme ne kuitenkin US Openissa.

Vakavasti ottaen, oli Federerin selkävammat miten vakavia tahansa, niin viime aikojen tappiot ovat lähes yhtä huolestuttavia. Pelitaso ei ole selvästikään edes lähellä sitä, missä se on ollut. Myös miehen valinnat hämmästyttävät.

Voi olla, että ylireagoin näihin tappioihin ja niiden signaaleihin, mutta on silti jotain mitä en tässä yhtälössä ymmärrä.

Wimbledonin mennessä täysin vihkoon shokkitappion muodossa toisella kierroksella, jäi virtaa ja nälkää varmasti hurjasti. Kun Wimbledonista kertyi myös karmea pistevaje, sitä oli sanoisinko 'epätoivoisesti' yritettävä paikata kaiken maailman kissanristiäisillä, joka sekin kertoo Federerin osalta uudesta ajanjaksosta. Aiemmin ei näitä pelejä ole pahemmin tarvittu.

Nyt valinta osui kahteen massaturnaukseen, vaikka heti Garrosin massojen jälkeen mies julisti, että hänen kautensa alkaa nyt. Ruohon jälkeen mies nähdään kuitenkin taas massoilla, mikä sinällään vaikutti oudolta, oli pisteahdistus miten hurja tahansa. Hän ei missään nimessä ole entisensä, vähiten massakentällä. Piste.

Tässä valossa myös uusien mailojen ajoitus tuntuu oudolta, kun eletään nimen omaan sitä osaa kaudesta, joka on hänelle vahvin.

Suunnitelma kuitenkin toimi osittain ja osa pistevajeesta korvaantuikin Hampurin massaturnauksen (500) semifinaalipaikalla. Mutta. Jos ja kun selkä oireili jo Saksassa, niin miksi ihmeessä mies pelasi heti seuraavalla viikolla uudessa, pistearvoltaan vieläpä pienemmässä (250), massaturnauksessa? Varsinkin, kun vaihtoehtona olisi ollut jo kovien kenttien pelejä USA:ssa, missä menestys olisi voinut tulla "helpommin" tai ainakin hänelle sopivammalla alustalla.

Tunteillen ymmärrän toki houkutuksen pelata kotikisa Gstaadissa monen vuoden tauon jälkeen, mutta järkisyin en ymmärrä ratkaisua ollenkaan. Varsinkaan selkävaivaisena. Jopa isänmaallisuuden perikuva Jarkko Nieminen on jättänyt Talin kotikisat vaivaisena väliin, vaikka kyse on kauden viimeisestä turnauksesta, jota hänen tasollaan ei olisi tarvinnut pelata enää vuosiin.

Täysin turhaa uhkapeliä ja tässä sitä nyt ollaan. Jopa yksi Federerin kauden tärkeimmistä turnauksista US Open saattaa olla vaarassa moisen takia. Ja jos puhtaasti rankingiä ajatellaan, niin viikon päästä puolustettavaksi tulevat tuhat pinnaa Cincinnatistä tekevät ikävän loven pistepussiin, jos mies ei siihen mennessä viivalle verry. Ai niin, eihän hän enää rankingista perustakaan. Toisin oli sekin vielä viime vuonna.

Oli selvää jo kauan sitten, että alamäki on alkanut, mutta tämä nykyinen vauhti ja viimeaikaiset tappiot ovat kieltämättä yllättäneet, oli siihen syynä selkä tai ei.

Pysynkin edelleen kannassani ja kehotan Rogeria vakavasti harkitsemaan uransa jatkamista tämän kauden jälkeen, jos syöksykierre jatkuu myös syksyllä hallissa, joka viime vuoteen asti oli hänen viimeinen linnakkeensa. Niin maagista kuin hänen pelinsä usein onkin, en millään haluaisi katsella mestaria rimpuilemassa ties kenenkä kanssa ja uskottelemassa itselleen "it was just decided on few points here and there, basically."

03/08/2013

Paluu arkeen

Lomakausi alkaa olla ohi. Niin täällä kuin ehkä sielläkin. Toivottavasti kesäloma oli menestys!

Oma kesäni on mennyt pääosin lomaillessa, mutta lomasta ja blogin hiljaisuudesta huolimatta, sain sentään jotain aikaiseksikin.

Keväinen päätös perustaa valmennusta varten oma toiminimi konkretisoitui kesän aikana ja Tenniskoulu Topspin näki päivänvalon tällä viikolla. Tilikausi alkoi 1.8 ja toiminta alkaa elokuun puolessa välissä seuran junnuvalmennuksilla. 

Toiminimen perustamiseen liittyi sen verran säätämistä ainakin kaltaiselleni keltanokalle, että prosessi ansaitsisi joskus oman juttunsa. Ja vaikka yritys on siis jo olemassa, on säätöä vielä vähän jäljellä. Believe you me.

Kesän aikana on toki pelattu paljon tennistäkin. 

Itse pelasin elämäni tiukimman ja pisimmän väännön sarjatenniksessä. Loppunumerot 76, 67, 67, johtoasema 76, 41 sekä yksi hukattu matsipallo juuri ennen kolmannen erän tie-breakiä helpossa kämmenlentolyönnissä kertovat kaiken oleellisen ottelusta ja harmituksen määrästä, joten ei siitäkään sen enempää. Olen nimittäin juuri päässyt eroon noista painajaisista.

Kesää värittivät myös doping-uutiset, Federerin selkäongelmat ja yllättävät tappiot, Martina Hingisin paluu sekä vaikkapa Henri Kontisen hyvät otteet nelinpelissä. Palataan näihinkin myöhemmin. Joihinkin jo ensi viikolla. 

Ensi viikolla fokus on Montrealin Mastersissa, johon tuttuun tapaan ennakkoa viimeistään maanantaina. 

Tästä tämä taas lähtee! Tervetuloa mukaan!