30/08/2015

Ennakko: US Open 2015

US Open on täällä taas, joten kauden viimeinen Grand Slam-ennakko uunista ulos!

Asetelmat ovat tänä vuonna kärjen osalta samankaltaiset kuin viime vuonna, sillä jälleen Roger Federer tulee New Yorkiin tuoreimpana Masters-voittajana ja Novak Djokovic etsii hieman yllättäen terävintä peliään. Viime vuonna Openissa koettiin ihania yllätyksiä ja mielellään niitä näkisi myös tämän vuoden kisassa. Uutta Grand Slam-voittajaa ei ehkä nähdä, mutta ei tämä kahdenkaan kauppa tule automaattisesti olemaan. Andy Murraylla, Stan Wawrinkalla ja monella muulla pommittajalla on varmasti roihun saavutettuaan mahdollisuudet voittoon.

Suurimmat suosikit löytyvät kuitenkin edellä mainituista nimistä.

Tosiaan, Novak Djokovicin vire, kahden viimeisimmän Masters-turnauksen finaalipaikasta huolimatta, on kauden aikaisempiin näyttöihin verrattuna laskussa. Kovahan taso toki edelleen on, mutta piikit näyttävät juuri nyt puuttuvan. Alkaako takki olla tyhjä emotionaalisesti ja ehkä jopa fyysisesti? Peruslanauksella kaatuu kaikki top-kympin ulkopuolelta, mutta jos vastustajan pöljä päivä tuottaa tasaista pommitusta takarajan tuntumaan, tulee serbistäkin lopulta tavallinen kuolevainen. Djokon perustasolle vastustajan on kuitenkin vaikea päästä ilman superpäivää, joten ennakkosuosikki numero yksi hän on, vaikka US Open ei tälle helpoin rasti ole koskaan ollutkaan. Kaavio on mielenkiintoinen puolivälieristä eteenpäin: Raonic tai Nadal, jonka jälkeen jompikumpi viime finalisteista (Cilic tai Nishikori) ja sitten finaalissa joku kaavion alaosan isoista pojista. Finaaliin, mutta ei heittämällä. Väsymys näkyy.

Federerin Grand Slam-rekordi viime vuosilta ei anna aihetta suuriin odotuksiin nytkään, enkä uskokaan miehen pelin, vireen tai kunnon kestoon, kun toinen viikko koittaa. Peli on nyt yltiöaggressiivista, mikä sinällään kyllä sopii Openin kiitoradalle, mutta isoimmat kasket paras viidestä -otteluissa, kuten Andy Murray ja Novak Djokovic puolustuksineen, ohituksineen ja lopulta myös hyökkäyksineen lienevät liian kova pala. Myös Wawrinkan pommitus on sitä, jos tämä pääsee tasolleen. Federer hyökkää juuri nyt ennennäkemättömällä tavalla jopa palautuksista, joita hän nakuttaa parhaimmillaan parin metrin päässä syöttöruudun takarajasta. On kuitenkin vaikea nähdä, että moiset valinnat tai jatkuvat verkollenousut olisivat kovinta valttia hyviä syöttäjiä ja/tai ohittajia vastaan. Melko selvää semifinaaliainesta kuitenkin?

Andy Murrayn parantunut peli antaa aihetta jälleen suurempiin odotuksiin, varsinkin kun mies vaikuttaa myös erittäin nälkäiseltä. Peli Montrealissa oli Andyn mittapuulla ihailtavan rohkeaa ja aggressiivista, mikä on kuuminta hottia myös Openissa. Tätä turnausta ei voiteta passiivisella pelillä, eikä varsinkaan tuuppaamalla ja/tai juoksemalla. Henkisellä puolella Murray vahvistui pari viikkoa sitten pomminvarmasti, kun Montrealin finaalissa katkesi vihdoin tappioputki Djokovicia vastaan. Peli on, kuten jo Cincinnatin ennakossa sanoin, valmista. Kaavio on toki haastava ensimmäisestä kierroksesta lähtien (Nick Kyrgios), mutta mahdollisuudet Montrealin kaltaisella pelillä on vaikka mihin, jopa loppuun saakka.

Stan Wawrinkan pelitaso on miehen toisen Grand Slamin jälkeen aavistuksen jälleen heitellyt. Lisäksi on ollut pientä vammaa sekä tietysti täysin käsittämätöntä hässäkkää kentällä ja kulisseissa, niin kuin mediasta olemme saaneet lukea. Toivotaan, että miehen keskittymiskyky on pysynyt ja pysyy kasassa, jotta saisimme nähdä parasta Stania, sillä sen näkeminen jaksaa myhäilyttää. Ainakin katsojia, tuskin vastustajia. Stanin kovin peli on kovempaa kuin kenelläkään muulla, joten mojonsa löytämällä Stan nousee heittämällä suurimpien ennakkosuosikkien joukkoon. Ehkä jopa suurimmaksi. Herkullisia kohtaamisia Murrayn ja mahdollisesti jopa Federerin kanssa tuloillaan? Toivotaan, että paras peli löytyy, muussa tapauksessa jo Murray liikaa puolivälierissä.

Muista nimistä voidaan toki nostaa esiin esimerkiksi Kei Nishikori, mutta onko miehen kroppa sittenkään voittokuosissa? Marin Cilicin vire on täysi kysymysmerkki, mutta viime vuoden muistot voivat siivittää tänäkin vuonna pitkälle. Rafael Nadalon peli saati itseluottamus tuskin riittää vieläkään, vaikka hän onkin periaatteessa US Open voittoputkessa, kun viime vuosi jäi väliin. Vireen olisi kuitenkin löydyttävä vähintään 2013 tasolle. Taitaa olla vaikea, liian vaikea tehtävä.

Loppuun vielä pakollinen hatunnosto. Tällä erää näemme vähään aikaan viimeisen suomalaisen Grand Slam-turnauksen kaksinpelin pääsarjassa, joten hattua kouraan. Nyt tämä hupi siis loppuu. Kiitos Jarkko. Tsemiä! Tsonga heti kumoon ja kaavio auki!

Näillä mennään:

Puolivälierät:
Djokovic vs. Nadal
Nishikori vs. Cilic
Wawrinka vs. Murray
Federer vs. Gasquet

Välierät:
Djokovic vs. Nishikori
Murray vs. Federer

Finaali:
Djokovic vs. Murray

Voittaja:
Murray.

19/08/2015

Kauden aloitus

Syksyn junnuvalmennukset alkoivat omalta kohdaltani tänään. Voi veljet, että oli hauska nähdä sankarit taas kesän jälkeen ja huomata, että jäbät (8-9v.) nauttivat menosta entiseen tapaan!

Tyyppien iloinen moikkailu ja kesän kohokohtien kertaus maailman kirkkaimmin silmin tunnin alkuun oli mitä loistavin avaus uudelle kaudelle. Kun siihen lisätään treenien suorastaan järjetön into ja kaikkensa antaminen, on vaikea olla itsekään, tässä ja nyt, fiilistelemättä. Oikeasti. Eihän tuollaista draivia näe missään! Tämän takia tätä hommaa tekee niiiin mielellään!

Poikasten lyönnit, koordinaatio ja peli kohenee koko ajan ja on aivan huikeaa huomata, että jätkät vetävät yli sadan lyönnin palloja keskenään, kun vuosi sitten saatiin hädin tuskin kymmentä kasaan.

Kun viikon sisään on tullut itse otettua (sarja)peleissä kesän surkeimmalla pelillä kolme kertaa kuonoon, niin entistä vahvemmin vaikuttaa siltä, että suurimmat kiksit tulevina vuosina tulevat juurikin näiltä valmennustunneilta. Ehdottomasti ehkä.

17/08/2015

Ennakko: Cincinnati 2015

Montrealin perään pelataan kauden seitsemäs Master-turnaus, Cincinnati. Tässä ennakko!

Ensin kuitenkin totuttuun tapaan pieni jälkivilkaisu viime viikon Montrealiin, joka osoitti, ettei kaikkea tästä Novak Djokovicin superkaudesta ole sittenkään vielä kiveen hakattu.

Djokovic kärsi yhden kauden harvoista, mutta isoimmista tappioista sunnuntain finaalissa Andy Murraylle, joten asetelmien minimaalisetkin heilahdukset ovat kerrassaan jännittävää seurattavaa tulevien viikkojen aikana ja aivan erityisesti kovaa vauhtia lähestyvässä US Openissa.

Voiton avaimina Murraylla oli painava ja aggressiivinen peli, joka riitti, juuri ja juuri, maalilinjan yli, mutta riitti kuitenkin. Se on iso signaali kaikille ja varsinkin Murraylle. Kahdeksan perättäistä tappiota Djokovicille ja lopulta eilisen kaltainen mentaalinen läpimurto, joka on viimeisten kohtaamisten osalta ollut se viimeinen ja ainut este voitolle.

Fyysisesti mies vaikutti olevan täysin katki jo ottelun toisessa erässä, mutta toki tämäkin on niin tyypillistä Murrayta kuin olla voi. Pelillisesti Andy oli varsinkin ensimmäisessä erässä jopa hurjasti Djokoviciä edellä hyökkäyspelaamisessa ja pelin viemisessä. Yritteliäämpi Murray sai lopulta arvoisensa palkinnon, vaikka Djokovic pääsikin peliin paremmin mukaan mitä pidemmälle se eteni. Toisen erän jälkeen näytti jo siltä, että Djokovic tekee jälleen kerran djokovicit ja vie ottelun, mutta miehen pelissä oli eilen hieman liikaa ruostetta huolimattomuuden ja pienen passiivisuuden muodossa.

Muita Montrealin oppeja olivat se, ettei Nadal ole vieläkään valmis kovien kenttien urotekoihin. Kei Nishikorin aktiivinen hyökkäyspeli, joka vei Nadalilta ajan pois, on edelleen myrkkyä. Syöttö ei saa sakata yhtään tai vastustajan mylly alkaa välittömästi espanjalaisen kakkossyötöstä.

Kei Nishikori puolestaan jaksaa huolestuttaa. Potentiaalia olisi, mutta kestääkö miehen paikat. Loistavan Nadal-voiton jälkeen mies oli Andy Murrayta vastaan jo täysin loppu ja ilmeisesti myös loukkaantunut. Ei hyvältä näytä. Pelitapa japanilaisen sähäkköine liikkeineen ei näytä onnistuvan tällä kropalla. Mies jääkin pois Cincinnatista ja hyvä niin. US Openiin on aikaa enää kaksi viikkoa.

Mutta sitten jo Cincinnatiin, joka jatkaa siitä mihin Montrealissa jäätiin. Nyt pelataan jo niin lähellä Openia, että mitään turhia riskejä enää kovin moni kroppansa suhteen tuskin ottaa. En ihmettelisi yhtään, jos esimerkiksi Djokovic tai Murray tippuisivat aikaisessa vaiheessa, sillä peli on varsinkin skotilla uomissaan ja työt US Openia varten on periaatteessa jo tehty.

Myös Djokovicillä on asiat myös kohdillaan, sillä peruspelitaso on eilisestä tappiosta huolimatta hurja ja myös kunto vaikuttaisi olevan rautainen. Paras viidestä -ottelussa Andykin olisi eilen ottanut todennäköisesti jo lukua. Siinä mielessä on varmasti aivan sama mitä Cincyssä tapahtuu. Kaavio on kuitenkin varsin herkullinen jopa voittoon saakka. Pientä huolenaihetta aiheuttanee jonkin sortin kroonisempi käsivamma, joka vaivaa kuulemma jonkin verran varsinkin syöttäessä. Sitäkin silmällä pitäen tämä viikko voisi mennä jopa ”puolivaloin” vaikkakaan tätä turnausta Djokovic ei ole koskaan voittanut. En tiedä riittääkö se silti ammentamaan motivaatiota tarpeeksi, jos ja kun isoin porkkana on kuitenkin US Open. Kaavio tarjoaa kuitenkin oivan ja todella herkullisen reitin pitkälle, joten oikealla asenteella voitto ei olisi mahdottomuus.

Pakka olisi siis kenties sopivasti auki. Roger Federer tekee paluun koville kentille ja kaavio on kerrassaan herkullinen, sillä sveitsiläinen on Nadalin kanssa samassa osassa ja törmäyskurssilla jo puolivälierissä. Toki Nadalin kaavio on karu, sillä ensimmäinen vastus Jeremy Chardy oli juuri Montrealissa jo semeissä. Toisella kierroksella mahdollisesti Milos Raonic, sitten Federer ja niin edelleen. Kuulostaa liian pahalta.

Federerin otteita on vaikea ennustaa. Mies janoaa varmasti vielä Masterseja, joten tämä voisi olla tuorein jaloin oiva paikka iskeä. Rasitusta ja pelituntumaa silmällä pitäen pelaamalla koko viikko mitään säästelemättä ja ensi viikon lepo voisi olla varsin sopiva etukäteissuunnitelma Federerille. Yllätystappion paikkaa ei ainakaan alkukierroksilta helposti löydä. Kevin Anderson? Enpä usko.

Stan Wawrinkan kovien kenttien pelin ja varsinkin pelin ulkopuolisten solmujen avautumista odottelen myös. Paras lääke niihin olisi ehjä viikko Cincinnatissa ja vastustajille myrskyvaroitus US Openia ajatellen. Herkkupalana ja kimmokkeena liitoon voisi toimia puolivälierävoitto vaikkapa Djokovicistä, mutta se vaatii ehjää miestä henkisesti sekä fyysisesti.

Pakkaa voisi siis saada Cincinnatissa ihanasti sekaisin ja nyt jos koskaan voisi olla uudelle Masters-voittajalle paikka iskeä. Tilaustahan tässä on ollut jo melko pitkään.

Kävisikö jotenkin näin?

Puolivälierät:
Djokovic vs. Wawrinka
Dolgopolov vs. Berdych
Cilic vs. Murray
Raonic vs. Federer

Välierät:
Djokovic vs. Berdych
Murray vs. Federer

Finaali: 
Djokovic vs. Federer

Voittaja:
Djokovic.

13/08/2015

Case Kyrgios vs. Wawrinka

Viime yönä Montrealin Mastersissa Nick Kyrgiosin ja Stan Wawrinkan ottelussa nähtiin episodi, jossa vastustajalle huutelu (!) meni totaalisesti överiksi. Sanomatta tässä sen tarkemmin mitä siellä huudeltiin toisen tyttöystävästä, niin koko tapaus on varsin valitettava. Sydämestäni toivon, että kyseessä on yksittäistapaus, ei ajan yleistyvä kuva.

Eihän vastustajalle tarvitse huutaa ylipäätään koskaan eikä yhtään mitään. Huudellaan korkeintaan itsellemme, jos ei muu auta, perkele!

Ok, tilanne on varmasti ollut kiihkeä JA huutelua on ollut puolin ja toisin.
Ok, silloin tällöin riidoissakin tulee lauottua jotain, mitä ei tarvitsisi laukoa.
Ok, varmasti olen itsekin nolouksia joskus suustani päästänyt, niin kentällä kuin kentän ulkopuolella.

Mutta.

En todellakaan käsitä tai hyväksy, että aletaan kuittailemaan toisen henkilökohtaisista asioista. Se on moukkamaista, turhaa ja anteeksiantamatonta. Niin ei vain tehdä. Piste.

Näillä parikymppisillä räkänokilla, joita on varmaankin paapottu heti siitä lähtien kun tennislahjat olivat ensimmäistä kertaa nähtävillä, on vielä pitkä matka persooniksi. Starbojen elkeet ovat tarttuneet ennen ensimmäistäkään turnausvoittoa. Flirttaillaan yleisölle, kun on varaa, mutta tiukassa paikassa sorrutaan alatyyliseen itseilmaisuun.

Tennis todella tarvitsee uusia persoonia. Niiden perään olen usein itsekin vinkunut. Olemalla Persoona, ei tarvitse olla kuitenkaan Ääliö. Urpo.

Jotain on mennyt Kyrgiosin kohdalla selvästi pieleen. Joko valmennuksessa tai kotikasvatuksessa.

Vetoankin nyt kaikkiin junnuvalmennuskollegoihini: kasvatetaan junnusta ensisijaisesti ihmistä, ei pelaajaa. Tuloksia tärkeämpää on kehittyminen ja ennen kaikkea hyvät tavat. Aina.

Joku leimaa pomminvarmasti nyt kukkahattusedäksi, mutta usko pois, maailma on parempi paikka noin.

Hyvää vasenkätistenpäivää!

Blogilla on tänään yhden sortin juhlapäivä, sillä tänään vietetään kansainvälistä vasurien päivää! Onnea meille, vasurit!

10/08/2015

Ennakko: Montreal 2015

Masters-sarjan turnaukset jatkuvat tällä viikolla Montrealissa. Kohti US Openia mennään jo vauhdilla, joten ennakkoasetelmien hakeminen alkaa toden teolla nyt. Mielenkiintoa riittää, sillä kärkinimet lähtevät kisaan varsin erilaisista lähtökohdista.

Tosiaan, Novak Djokovic ja moni muu tekee paluun Wimbledonin jäljiltä, kun taas Rafael Nadal käväisi Wimbledonin jälkeen vielä massalla. Andy Murray puolestaan haki tuntumaa ja aikaisen tappion Washingonista, mutta lienee paremmassa iskussa jo Montrealissa. Roger Federer jättää puolestaan turnauksen vielä väliin ja lataa varmasti viisaasti akkujaan US Openiakin silmällä pitäen.

Niin tai näin, kun Djokovic on peleissä mukana, on hän nykykunnollaan aina suuren suuri ennakkosuosikki, eikä tämä turnaus ole poikkeus. Mies on voittanut tänä vuonna käytännössä kaikki tärkeimmät kisat Ranskaa lukuunottamatta ja jatkanee samoilla linjoilla vuoden loppuun saakka. Levon ja pelaamisen suhde on ollut järkevää. Tuorein jaloin mies on kovilla kentillä Montrealista lähtien kivenkova haaste kaikille.

Andy Murray koki yllätystappion siis Washingtonissa, mutta menneen viikon isoin Andy-uutinen lieneekin tuleva lapsi ja isyys. Jännittävä on kuitenkin seurata, miten miehen peli rakentuu kohti US Openia, sillä nousujohteiset otteet kevään massoilla ja kesän ruoholla antavat odottaa, että mies on tosissaan palaamassa kärkiporukoihin.

Rafael Nadalin kovien kenttien kausi alkaa siis Montrealista ja melko suoraan massan jäljiltä. Huolimatta turnausvoitosta, peli ei edelleenkään vakuuttanut, kuten viime viikolla jo kirjailinkin. Jos turnausvoitto toi mentaalista nostetta, niin positiivinen kierre voi totta kai lähteä kertymään. Vielä olen kuitenkin vähän skeptinen, koska fyysinen tekeminen, saati pallonlyöminen, ei vielä vakuuta. Puolivälierä ehdoton maksimi, mutta "yllätystappion" paikka jo Gilles Simonia vastaan kolmannella kierroksella. Tappio ei yllättäisi.

Viime vuoden tapaan (Jo-Wilfred Tsonga) joku isojen nimien takaa voi jälleen tänä vuonna yllättää, mutta jotenkin on vaikea uskoa uuteen Masters-voittajaan.

Varsinkin kun esimerkiksi Kei Nishikori tarvitsi huoltotoimia jo voitollisessa Washingtonin turnauksessa viime viikolla. Huoltoa tarvitsi myös John Isner, jolla lähtee kahden täyden viikon jälkeen jo kolmas perättäinen turnausviikko liikkeelle. Mies pelaa itsensä näköjään edelleen joka vuosi piippuun jo ennen Masterseja ja varsinkin ennen US Openia.

Nyt siis voisi vihdoin olla esimerkiksi juuri naimisiin menneen Tomas Berdychin vuoro. Mutta kohtalona on honeymoon ja liian kova kaavio, tarkemmin sanottuna juuri Djokovicin muodossa. Kanadan omat pojat Milos Raonicin ja Vasek Pospisilin muodossa eivät hekään vaikuta vielä valmiilta näihin voittoihin, vaikka kotiyleisö miten voittoja toivoisikin.

Näillä siis mennään:

Puolivälierät:
Djokovic vs. Berdych
Pospisil vs. Raonic
Simon vs. Nishikori
Cilic vs. Murray

Välierät:
Djokovic vs. Raonic
Nishikori vs. Murray

Finaali:
Djokovic vs. Murray

Voittaja:
Djokovic.

TennisTV ja MTVSport näyttävät turnausta koko viikon. Pelit alkavat tänään klo 19.30.

05/08/2015

Joko lähtisi, Rafael Nadal?

Kyllä, Rafael Nadalin paluu voittajaksi nähtiin Hampurin massoilla viime viikolla. Tämä ei kuitenkaan tarkoita juuri mitään, sillä mitään uutta tai itse asiassa sitä vanhaa Nadalia ei vieläkään nähty. Ongelmat ovat entiset. Riemujuhlaan ei Nadal-fanaatikoilla ole aihetta.

Pelitaso heittelee edelleen rajusti, eikä itseluottamus loista pelistä läpi. En usko, että itseluottamustaso olisi tämänkään voiton jälkeen lähelläkään maksimiaan. Matkaa on vain liikaa.

Jotenkin koko Hampurin turnauksessa olikin Nadalin kannalta pakkovoiton makua. Kun muut teroittavat peitsiään jo kovilla alustoilla tai ainakin niitä varten, hakee Nadal pakollisia pisteitä vielä massalta. Se toki hänelle sallittakoon, sillä pisteitä (ja voittoja) hän todella tarvitsee, jotta paikka esimerkiksi US Openin kahdeksan parhaan sijoitetun joukossa olisi mahdollinen. Transitio koville kentille voisi kuitenkin alkaa helpommistakin lähtökohdista, vaikka turnausvoitto nyt tulikin.

Viikon aikana nähtiin toki hyviäkin otteita ja yksi varsin solidi ottelu (Andreas Seppiä vastaan), mutta edelleen moni vastustaja tekee Nadalin elämästä todella vaikean. Kun vastassa on palloa aikaisin ottava ja/tai kovaa lyövä peluri, ei Nadal saa hyökkäyspeliään yksinkertaisesti edes päälle. Sama koskee vasureita ja hyvää sekä monipuolista rystyä lyöviä oikureita vastaan. Aikaa on tällöin liian vähän, jolloin peli pätkii pahasti ja mies joutuu turvautumaan aivan liiaksi puolustukseensa.

Joskus, kuten finaalissa Fabio Fogniniä vastaan, hänet pelastaa osittain jopa vastustajan pakottamattomat virheet. Viimeisessä ottelussaan hän pääsi jopa vähän kuin koira veräjästä Fogninin ajoittain mallikkaastakin myllystä ja tulituksesta.

Syöttö, mutta myös molemmat peruslyönnit kaipaavat edelleen rutkasti lisäpainoa ja tasaisuutta. Lyönnit jäävät usein auttamattoman lyhyiksi vailla kunnon painoa. Kierre syö tenniksessä aina pituutta, mutta kun kierteen takana ei ole entisaikojen voimaa, niin monelle nuo hengettömät pörriäiset ovat täydellistä tykinruokaa. 

Rystyn pituusongelmat ja lopulta myös yksipuolisuus sekä kyvyttömyys tappoihin on vaivannut miestä jo pitkään, mutta isoimmaksi huolenaiheeksi on muodostunut tänä vuonna kämmen, joka on aina ollut espanjalaisen suurin syömähammas. 

Kun vastustaja yksi toisensa jälkeen ottaa enemmän ja enemmän aikaa pois Nadalilta, niin kämmenkin jää vaille todellista painoa. Liian usein mies joutuu lyömään kämmentään lähestulkoon pelkällä kädellä ahdistettuna. Silloin ei auta kuin toivoa parasta, oli käsi miten hyvä tahansa. Pitkässä juoksussa taikatemput ja kanit hatusta kuitenkin loppuvat. 

Ajanpuutteen vuoksi aikaa tehdä lyöntiä jaloilla, lantiolla ja hartiakierrolla on liian vähän, varsinkin kun Nadal on nimenomaan pallonlyöjä ja vauhdinlaittaja eikä kontraava tuuppari. Kun jalat eivät toimi tai oikeammin edes ehdi toimia, niin vaikeahan lyöntiä on silloin lantiollakaan jatkaa. Ei liiku, ei. Kineettisen ketjun alkusysäys, jalkatyö, on täysin vertaansa vailla lyönnin voiman tuottajana. Peruuttelemalla lyöntiin ei vain tule voimaa. Piste. Jokainen voi testata tätä omilla tunneillaan. 

Lisäksi, kun huonolla itseluottamuksella varustettu Nadal pelaa "peloissaan" kierrettä maksimoiden, suuntautuu kämmenen kaikki tekeminen ylöspäin. Ei siis eteenpäin. Lyöntisuoritus ei "mene läpi". Energiat katoavat taivaaseen ja pallon pyöritykseen, eivätkä siis juurikaan vastustajaa kohti. Niitä palloja on helppoa nakkailla poikki tai ottaa ohjat pelin viemiseksi ja nyt siis myös Nadalin riepottelemiseksi.

Mielenkiinnolla jään seuraamaan näkyykö viime viikon voitto jotenkin miehen kämmentekemisessä kovilla kentillä. Eteenpäin olisi mentävä.