sunnuntai 30. kesäkuuta 2019

Ennakko: Wimbledon 2019

Massakauden jälkeen tapahtuva nopea siirtymä ruohokentille tuo vähintäänkin yhtä nopeasti käsille ruohokauden huipennuksen, Wimbledonin. Välissä voisi mielestäni edelleenkin olla joko hieman pidempi breikki tai vaikkapa hieman pidempi ruohokausi mukaan lukien vaikkapa 1-2 ruohokenttien Mastersia, joita nykyisellään ei ole yhtään. Mutta näillä mennään ennakkoa kohti!

Ennen turnausta oli paljon puhetta turnauksen sijoituksista, joissa Wimbledon käyttää omaa kaavaansa viime vuosien nurmimenestykseenkin perustuen ja jotka heittivät Ranskassa Roland Garrosin juuri voittaneen Rafael Nadalin Roger Federerin taakse kolmossijoitetuksi, kun ykkösenä komeilee viime vuoden voittaja ja ranking-ykkönen Novak Djokovic. Isossa kuvassa tällä ei juurikaan ole merkitystä, sillä tämä kolmikko lähtee turnaukseen kenties suurimpina ennakkosuosikkeina.

No, ehkä poislukien Nadal, jonka nurmivalmistelut eivät ole juurikaan vakuuttaneet. Lisäksi Nadalin harmina on painajaismainen kaavio, jossa riittänee vaaranpaikkoja lähes joka kierrokselle, kuten esimerkiksi toisen kierroksen Nick Kyrgios. Tuntien herrojen väliset viimeaikaiset kipinät, niin tunnetta ja taistelua tulee tuskin tästä kohtaamisesta puuttumaan. Jos Nadal selviäisi jotenkin tästä, niin jo seuraavan kierroksen Jo-Wilfried Tsonga voi nurmella aiheuttaa suoraviivaisella voimapelillään Nadalille harmaita hiuksia, jos vaan miehen pää kestää. Samaa voi sanoa neljännen kierroksen Marin Cilicistä, joka niputti Nadalin tylysti jo näytösottelussa Wimbledonin alla. Toki Nadal parantaa muutamassa päivässäkin nurmituntumaansa, mutta ajatus isommasta menestyksestä nurmella kuulostaa nyt utopistiselta.

Pieni kysymysmerkki on myös Djokovic, joka ei pelannut Wimbledonin alle myöskään yhtään ruohoturnausta, vaan treenasi synnyinseudullaan Serbiassa ja vieläpä nurmialustojen puutteen vuoksi kovilla kentillä. Kaavion arvonnassa Djokovic oli tavallaan onnekas, sillä Nadal ja Federer arvottiin lopulta samalle puolen kaaviota, mutta monta vaaran paikkaa mahtuu myös Djokon reitille, eikä Ranskan vire lupaa ainakaan yhtään liikoja serbille. Toki hänen viimevuotinen nousunsa lähti juuri täältä Wimbledonista ja kaikki tietää miten pitkälle se kantoi.

Federer lienee kolmikon onnekkain kaavion suhteen, sillä reitti on syntisen helppo vähintäänkin puolivälieriin ja mahdollisessa kohtaamisessa Nadalin kanssa ruoholla näkisin Federerin pitävän kovien kenttien tapaan jonkinlaista yliotetta, vaikka massalla tappio vastikään tulikin. On jopa niin, etten usko Federerin pääsevän Grand Slamin toiselle viikolle ehkä enää koskaan näin helpolla. Vasta puolivälierässä John Isner voisi parhaimmillaan hieman horjuttaa Federeriä syötöillään, mutta henkisesti ilmiselvästi hyvävireisen sveitsiläisen voittaminen ruoholla on hyvin vaikeaa, kuten Hallessa viime viikolla juuri nähtiin. Federer täytyisi saada nurmella rajuun liikkeeseen leveyssuunnassa, jotta tämä ajatuisi syvälle nurkkiin, mutta nopealla kiitoratamaisella alustalla ja tenniksellä tämän toteuttaminen ei ole helppoa. Federerin kädentaito, reagointi ja havainnointi ovat kuin luotu nurmialustalle, jossa hänen maagisia lyöntejään tullaan tänäkin vuonna näkemään monta kertaa. Verkkopeliä nähtiin jo massalla hurjasti, joten sama meno vielä hurjemmalla määrällä on selviö.

Mutta on turnauksessa tietysti 125 muutakin pelaajaa. Edellämainittujen Kyrgioksen, Cilicin ja Isnerin lisäksi huomio kiinnittyy erityisesti jälleen kerran nuoriin, joista varsinkin Stefanos Tsitsipakselta odotan paljon. Puolivälierä Djokoviciä vastaan olisi huiman herkullinen ja oikeasti jopa paikka iskeä jälleen kiilaa big three´n dominointiin. Samaa voisi tehdä Alexander Zverev, mutta peliposition valuminen kauas takarajan taakse ei todellakaan toimi Wimbledonissa. Tällä kertaa Tsitsipas on nuorista se, joka monipuolisuudellaan ja armottomalla hyökkäyksellään hiipii ja tanssii pisimmälle. Dominic Thiem puolestaan häviää jo avauskierroksella Sam Querreylle. Uskokaa pois.

Queens´in voittanut veteraani Feliciano Lopez voisi myös vihdoin loistaa myös Wimbledonissa, sillä osaamista ja kykyä on ellei sitten tämän viikon sopupelisyytökset vuosien takaa sekoittaneet espanjalaisen päätä. Kaavio ei kuitenkaan ole pahin mahdollinen puolivälieriin saakka.

Sitä se ei ole myöskään Milos Raonicille, joka voisi terveenä tehdä nurmella mitä tahansa, mutta jotenkin viimeistään Grand Slamien tuoma kuorma on usein turnauksen loppuvaiheissa liikaa.

Näillä valinnoilla ja asetelmilla siis mennään!

Puolivälierät:
Djokovic vs. Tsitsipas
Raonic vs. Lopez
Cilic vs. Querrey
Federer vs. Isner

Välierät:
Djokovic vs. Lopez
Federer vs. Cilic

Finaali:
Djokovic vs. Federer

Voittaja: 
Djokovic.

Eurosport, EurosportPlayer ja TV5 näyttävät turnausta. Eurosport ja Vasurilla-blogi ovat yhteistyössä kauden 2019 ajan.

sunnuntai 23. kesäkuuta 2019

Jälkipelit: Emil Ruusuvuori ja uran ensimmäinen Challenger-voitto

Juhannusviikon aikana nurmikausi jatkui, mutta omalla kohdalla suurin huomio tenniksen osalta kiinnittyi lopulta Emil Ruusuvuoren upeisiin otteisiin Ferganan Challenger-turnauksessa Uzbekistanissa. Tennisliiton loistavan twitter-seurannan ja jaettujen livestream-linkkien ansiosta Emilin peleistä ja edesottamuksista pysyi hienosti perillä, joten vahva suositus tässä kohtaa myös liiton twitter-tilin seurantaan, jonne pääset tästä näin.

Olen nähnyt Emilin otteita jo aiemminkin, mutta Challenger-tason otteluita en ennen tätä viikkoa ollut vielä nähnyt. Tällä viikolla semifinaali ja finaali tuli kuitenkin seurattua hyvinkin tarkasti.

Kun tenniksessä hypätään tavallaan leveliltä seuraavalle, niin haasteet lisääntyvät samassa suhteessa. Sama peli millä vaikkapa Futures-tason vastustajat kaatuvat järjestään, ei enää välttämättä riitä Challenger-tasolla, joten siinä mielessä eletään Emilin uran kannalta hyvinkin merkityksellistä ja äärimmäisen mielenkiintoista aikaa. Jos nämä uran saumakohdat tasohyppelyine ja pienentyvine marginaaleineen onnistuvat ja kehitys jatkuu, niin odotukset alkavat nousta varmasti monella suunnalla huomattavasti.

Ylipäätään on hyvä ymmärtää, että tenniksessä pelaajien tasoja aina sinne nadaleihin ja federereihin saakka on lähes ääretön määrä ja siksikin on äärettömän tärkeää saada näitä maistiaisia, kokemuksia ja oppeja seuraavalta tasolta. Mielellään vieläpä mahdollisimman aikaisessa vaiheessa uraa, mutta toki siten, etteivät nämä "piirisarjamenestykset" pääse nousemaan hattuun, sillä matkaa riittää aina.

Nöyrä asenne, järjetön nälkä ja vielä järjettömämpi työmäärä auttavat tällä matkalla rajusti. Emilin tilanne onkin varsin herkullinen, sillä hänen kohdallaan nämä kolme peruskiveä vaikuttavat olevan hyvinkin oikealla polulla.

Itse katson peliä ja nuorten pelaajien kehitystä usein siitä näkökulmasta, miten ja millaista peliä pelaaja pelaa, jonkinlaisen potentiaalihahmotuksen tai -kartoituksen kautta. Hyvät tulokset ovat loppupeleissä kuitenkin "vain" eräänlainen sivutuote, jotka tulevat pelin ja osaamisen kehittymisen kautta ennemmin tai myöhemmin. Voivat toki olla myös tulematta.

Emilin kohdalla esimerkiksi pelin taso ja sen jatkuva kehittäminen onkin tärkein asia juuri nyt, ei Challenger-voitot tai niiden kerääminen. Tähtäimen tulee olla paljon pidemmällä, sillä Emilin pelissä on valtavasti potentiaalia monella rintamalla.

Finaalissa mieltä lämmitti erityisesti se, kuinka Emil omisti takarajan pelaamalla sen päällä ja kuinka hän viivan tuntumasta loi jatkuvaa painetta vastustajalle. Käytännössä hän onnistui toistuvasti työntämään vastustajansa 2-3 metriä takarajan taakse ja selvää on, että Emil on jo niin hyvä pelaaja, ettei häntä nopeahkolla kovalla alustalla voiteta noin kaukaa enää millään.

Se, mikä hieman vielä tässä kohtaa erottaa Emilin esimerkiksi ATP-tason pelaajasta on mielestäni reagointi syvyyssuunnan liikkumisessa, jonka täytyisi tapahtua vielä vähän hanakammin ja erityisesti niin, että välilyönnit vailla tarkoitusta tai ilman painoa jäävät minimiin. Tämä on ehdottomasti yksi tärkeimpiä asioita. Jokaisella lyönnillä tulee olla tarkoitus. Challenger-tasolla saa vielä vähän anteeksi, mutta ATP Tourilla ei enää mitään. Ei mitään.

Emilin kämmen ja rysty ovat ehdottomasti jo riittävän painavia, jos lyönnit on riittävän hyvin valmisteltu.

Tähän vaaditaan kuitenkin jatkuvaa ja hyvin terävää jalkatyötä. Se sisältää paljon pientä, mutta ison eron tekevää lyhyiden askelten tekemistä juuri ennen lyöntihetkeä, jolloin lyönnit lähtevät riittävän hyvästä tasapainosta ja jolloin niihin voi halutessaan laittaa vaikka ylimääräistä ruutia. Jos tätä balanssia ei löydy, tekeminen menee usein roiskimiseksi, jolloin voi vain toivoa, että pallo jäisi kenttään. Tähän tematiikkaan liittyy myös vaikkapa ne puolittaiset paikat, joissa esimerkiksi ohitusyritykset päättyivät vielä usein omaan virheeseen ja maalin missaamiseen. ATP Tourin pelaajat tekevät näihinkin tilanteisiin vielä lyönnin ja napauttavat ne nopeasti reagoiden tylysti ohi. Emilillä tämä jää vielä hieman tuon toivomisen varaan.

Emilin liikkuminen oli pääosin hyvää ja siis jopa ilmeisen kuumissa olosuhteissa. Emil pääsee nopeasti kulmiin ja suhteellisen vikkelästi sieltä myös pois, mutta edelleen se balanssi, jolla nurkistakin saa aikaan terävän puolustuksen tai jopa vastahyökkäyksen kaipaa hiomista ATP Touria ajatellen.

Emilin syöttäminen oli näkemieni otteluiden valossa hieman kaksijakoista. Välierässä kertyi esimerkiksi yli kymmenen kaksoisvirhettä, mutta enemmän semissä huolestutti kuitenkin se, että kakkonen vaikutti usein ikään kuin pallon ruutuun laittamiselta, joka johti usein siihen, että Emil ajautui heti puolustusasemaan, varsinkin kun pallo jäi lähes keskelle ruutua. Hidastuskuvien ja uusintojen puutteessa en lähde analysoimaan kakkossyötön tekniikkaa nyt sen tarkemmin, mutta äkkiseltään vaikutti siltä, että kakkossyötössä Emil kaatui ajoittain liiaksi pallon päälle eikä työstänyt syöttöään rohkeammalla rintakehän avaamisella ja hurjemmalla hartiarotaatiolla riittävästi ylöspäin palloa kohti, jolloin palloon saa tuotettua enemmän kickiä. Tämä on ehdottomasti yksi iso perusedellytys ja jälleen kerran nimenomaan ATP Touria ajatellen. Mutta kuten sanoin, tämä vaatii parempaa kuvaa. Pääosin syöttäminen kuitenkin enemmän ilahdutti, sillä ykkössyöttö on riittävän terävä jo nyt. Tasovaatimus kuitenkin kasvaa jatkossa ja marginaalit pienenevät, joten tarkkuus on yksi ilmeinen tekijä syötön kehittämisessä.

Peli oli kuitenkin ja varsinkin finaalissa erityisen kypsää. Emilin pää kesti tilanteet hyvin ja hän vaikutti viikonlopun peleissä ehdottomasti valmiimmalta ja potentiaalisemmalta pelaajalta kuin vastustajat ja se on nyt äärettömän hyvä merkki se.

Rajat eivät ole vielä tässä, vaan ruuvia voidaan vääntää vielä. Miten paljon, on täysin Emilistä itsestään kiinni! Go Emil go!

perjantai 14. kesäkuuta 2019

Jälkipelit: Roland Garros 2019

Vajaa viikko on kulunut Roland Garrosin ratkaisuhetkistä ja mitäpä tässä voisi sanoa? Taidan todeta jotain tyyliin "same old, same old, but different."

Kisa oli hieno, mutta lopputulema oli tietysti jälleen melkoisen odotettu. Mutta vaikka Rafael Nadal otti taas kerran omansa, niin hyvin paljon tapahtui kuitenkin monella rintamalla ja jo nyt uskallan väittää, ettei Nadalinkaan valtakausi massalla ole ikuinen. Merkkejä muutoksesta on ilmassa, uskokaa pois. Tämä siis siitäkin huolimatta, että semifinaaleissa nähtiin koko big three, Nadal, Novak Djokovic ja Roger Federer.

Monet nuoremmat toivot pelasivat kuitenkin itseään taas varsin pitkälle turnauksessa. Dominic Thiem tietysti aina finaaliin saakka, mutta myös uudempi sukupolvi vaikkapa Alexander Zverevin, Karen Khachanovin ja Stefanos Tsitsipaksen johdolla tekee tuloaan entistä tasaisemmilla Grand Slam-tuloksillaan ja juuri se on iso merkki siitä, että asiat ovat pikkuhiljaa muuttumassa. Kohta aika on kypsä ja iso viikate heilahtaa.

Vaikka Esimerkiksi Tsitsipas lopulta hävisi Stan Wawrinkalle yhdessä kauden hienoimmista otteluista neljännellä kierroksella, niin molempien pelitaso oli hurja ja ottelu olisi voinut päätyä yhtä hyvin kreikkalaisellekin. Kokemus ratkaisi vielä tämän yhden potentiaalisimmista kauden otteluista tähän mennessä. Käänne on tapahtumassa kovaa vauhtia.

Jossain kohtaa nämä ottelut alkavatkin kääntyä järjestään näille nuoremmille prinsseille vaikka toki juuri finalisti Thiem hieman arveluttavasti sanoikin, että "olisi hienoa, jos hän jonain päivänä voittaisi Garrosin kohtaamatta Nadalia". Oli tämä vitsi tai ei, niin itse puolestaan liputan vahvasti sen puolesta, että nuoriso löisi ja suistaisi vanhan hallitsijaporukan vallastaan nimenomaan juuri pelaamalla, jolloin myös tennis voittaisi suuresti. Nuorten pelaajien aura kasvaisi tämän uskottavuuden myötä aivan toiseksi samalla kun suurempikin yleisö tajuaisi etteivät nadalit ja federerit sittenkään ole ikuisia.

Miksi tämä on sitten niin vaikeaa, on hyvä kysymys. Lopulta siihen on kuitenkin hyvin yksinkertainen vastaus. Vanha kaarti on taitavampi, monipuolisempi ja kokeneempi. Siksi he ovat kääntäneet näitä isojen turnausten otteluita niin pitkään ja nollanneet ainakin yhden sukupolven täysin tässä välillä.

Mutta otetaan esimerkiksi vaikkapa sunnuntain finaali, jossa massaprinssiksi ja tulevaksi massakuninkaaksi tituleerattu Thiem kärsi viime vuoden tapaan finaalitappion Nadalille. Erot ovat periaatteessa pieniä (osittain ne saattavat olla jopa Thiemin hyväksi), mutta yhdessä nämä pienet erot kasvattavat lopullista eroa eksponentiaalisesti.

Se, missä Nadal pesee massalla kaikki edelleen, on liikkuminen ja sen tuomat kiistattomat hyödyt. En edes tarkoita sitä käsittämätöntä nopeusvoimaa ja -kestävyyttä, jolla hän kaivaa palloja peliin kaikkialta, vaan sitä, miten hyvin Nadal valmistelee lyöntinsä jaloillaan ottaen lukemattomia pieniä askeleita, jotka soveltuvat massapelaamiseen loistavasti. Siellähän hän on tietysti kasvanut, mutta niin on toki moni muukin eurooppalainen pelaaja. Näillä pienillä askeleilla hän kuitenkin petaa sellaista tasapainoa ja voimaa lyönnilleen, ettei kukaan muu pääse lyömään niin paljon massalla hyvästä balanssista. Ei kukaan.

Kun tuohon lisätään se muu voima, jolla Nadal palloa kurittaa, niin tulos on murhaavaa ja usein jo keskivertolyönti on sellainen, että siihen joutuu kimpoilemaan aivan eri tavalla kuin missään muualla ketään muuta vastaan.

Toinen iso asia missä Nadal ja Federer ovat täysin omaa luokkaansa on pelin havainnointi ja siihen reagointi. Ei ole sattumaa, että tämä kaksikko on aina jotenkin siellä missä peliä pelataan. Moni huippupelaaja on pelaamisellaan ja liikkumisellaan hyvin "mekaaninen" tehden tavallaan oikeita asioita, mutta se pieni ero reagoinnissa, taidossa ja tasapainossa kasvaa jälleen eksponentiaalisesti, kun nämä kolme asiaa ketjuttuvat. Milloin olet nähnyt esimerkiksi Nadalin liukastuvan tai horjahtavan massalla? Entä vaikkapa Djokovicin tai Grigor Dimitrovin? Niinpä.

Verkolla tämä kaksikko on kaikessa kokonaisuudessaan maileja muita edellä. Se, miten tehokkaasti ja taidokkaasti he tappavat palloja verkolta, usein hyvin vaikeistakin paikoista tai jopa reagoiden vastustajan lyödessä päin tai verkkonauhan kautta, on suoranaista taidetta.

Kolmas iso asia finaalissa oli pelin taktisuus. Thiemillä on periaatteessa kaikki lyönnit, joilla pystyy Nadalin peliin vastaamaan, mutta kerta toisensa jälkeen Thiemin peli on se, joka ainakin Garrosilla hajoaa. Tämä siitä huolimatta, että Thiem löysi koko ajan Nadalin rystyn, löi pitkiä aikoja pitkiä ja painavia palloja aivan kuin espanjalainenkin ja syötti kovempaa. Ero tulee kuitenkin jälleen pelin kokonaisuudessa. Nadalin perustaktiikka muokkautuu tarvittaessa niin, että hänen jääräpäinen oikurin yhden käden rystypommitus tulee jonkinlaiseksi peruskiveksi ja ennen pitkää vastustaja huomaa, ettei hän pärjää rystyllään oikeastaan ollenkaan. Thiemin rysty on lopulta, lisääntyneistä stoppareista huolimatta, edelleen aavistuksen yksipuolinen tai ainakin monotoninen.  Jos verrataan sitä Nadalin viime vuosina vuosi vuodelta parantuneeseen rystyyn, niin onhan siinä huima ero. Näitä kulmien ja kovuuden kombinaatioita, mitä Nadal finaalissakin loihti ei kovin montaa maailmasta löydy. Kun siihen lisätään iso kirjo hyvin erilaisia lyönnin muototekijöitä kuten korkeutta, pituutta ja kierrettä säädellen, niin moni vastustaja tulee yksinkertaisesti neuvottomaksi moisen jälkeen.

Neljäs iso asia on tietysti mentaaliset tekijät. Siinä missä Nadalin aivot raksuttivat koko ajan uutta ja tulevaa, märehti Thiem monesti menneessä niin hyvässä kuin pahassa. Kulminaatiopisteenä vaikkapa se Thiemin voittama toinen erä. Sen jälkeen kentällä oli käytännössä vain yksi pelaaja, joka oli valmis taistelemaan voitosta viimeiseen pisteeseen saakka. Mestarillista majesteettisuutta vielä prinssiin verrattuna.

Mutta mikään ei ole ikuista. Nadalin aika alkaa olla loppusuoralla myös massoilla ja nopeat suunnanmuutokset tapahtuvat vuosi vuodelta raskaammalla jalalla. Nurkista ponnistaminen hidastuu ja se pelaaja, joka parhaimmillaan juuri esimerkiksi Thiemin kaltaisilla lyönneillä saa ammuttua espanjalaista nurkkiin ja kentältä ulos, on matkalla Roland Garros-mestaruuteen tulevina vuosina.

Se hetki on vuosi vuodelta lähempänä ja en näe täysin mahdottomana, etteikö se voisi olla sitä jo vuoden päästä. Nadalin tämänvuotisesta Garros-dominoinnista huolimatta.

sunnuntai 9. kesäkuuta 2019

Ennakko: Finaali Rafael Nadal vs. Dominic Thiem, Roland Garros 2019

One more to go! Tämänvuotinen Roland Garros huipentuu sunnuntaina klo 16! Tässä ennakko!

Rafael Nadal vs. Dominic Thiem
Välieristä ei muodostunut lopulta ihan sellaisia klassikoita kuin odottaa sopi. Tuuli ja sateet sotkivat rajusti pelejä ja pelaajia, eikä otteluista saanut ehkä taktisessa mielessä paljonkaan irti. Sellaista selviytymistä se suurimmaksi osaksi tällä kertaa oli. Voittajat kuitenkin hallitsivat olosuhteet, pelinsä ja hermonsa lopulta parhaiten, joten jäljellä on finaali ehdottomasti kahden parhaan pelaajan kesken.

Rafael Nadal ja Dominic Thiem ovat kulkeneet hyvin erilaisen polun finaaliin ja varsinkin tämä toinen viikko on muodostunut haastavien kelien ja aikataulujen vuoksi kovin erilaiseksi. Kun Nadal on päässyt pelaamaan omat pelinsä lähes alkuperäisissä aikatauluissaan, niin Thiem ei todellakaan ole. Hänellä lähtee tänään finaalipäivänä jo neljäs perättäinen pelipäivä ja eilinen semifinaalin jälkimmäinen puolisko, lähes kolme tuntia Djokovicin kanssa, ei varmastikaan nollaudu ihan hetkessä fyysisesti saati sitten henkisesti.

Vaikka itävaltalainen olisi fyysisesti vielä timanttisessa vireessä, niin semifinaali oli hyvin intensiivinen ja aaltoileva ottelu kaikkinensa ja olisi voinut päättyä miten päin vaan. Tämä söi varmasti hurjasti mentaalista tankkia ja se voi olla jopa yksi finaalin ratkaisevista tekijöistä.

Onneksi tuleva Grand Slam-finaali ja sen tuoma jännitys sekä huuma on Thiemille tuttua jo viime vuodelta, eikä ensikertalaisen jännitystä enää ole.

Nadal on puolestaan selviytynyt finaaliin aikataulullisesti sekä kuormallisesti optimaalisessa rytmissä, eikä mikään todennäköisesti jää vireestä, kunnosta tai asenteesta kiinni. Voitto Roger Federeristä vaikeissa olosuhteissa oli omiaan lisäämään itseluottamusta viiden perättäisen Federer-tappion jälkeen, vaikkakin ajoittain ottelu oli molemmille pelkkää selviytymistä tuulen kanssa. Nadal on valmis aivan mihin tahansa, eikä hän anna edes tuulen viedä häneltä mitään pois.

[Oli kertakaikkisen ihailtavaa seurata tätä semifinaalia myös juuri siitä syystä, että kumpikaan ei purnannut tai syytellyt tuulta tai olosuhteita missään vaiheessa, vaan se oli business as usual. Meillä, monella harrastajapelaajalla, on tässä(kin) suhteessa paljon opittavaa näiltä kavereilta.]

Mutta miten sitten käy finaalissa? Paljon ratkeaa jo siinä, miten Thiem palautuu välierästään. Eilinen voi jonkin verran tuntua jäsenissä, mutta en usko hänen hurjan kovakuntoisena pelaajana romahtavan, sillä tauot pitivät pelimäärät säädyllisinä per päivä. Ei tässä kuitenkaan mitään suoraa viisituntista peliä tullut, mutta toki taukojen vuoksi venynyt rupeama. Varmasti on Thiem myös levollisempiakin unia viettänyt kuin perjantain ja lauantain välisen yönä, jolloin ajatukset ovat varmasti ainakin jossain määrin pyörineet kriittisessä vaiheessa olleessa Djokovic-ottelussa. Tämä ja toki fyysinen rasituskin saattavat siis vaikuttaa siihen hienoimpaan huippuvireeseen, joka finaalissa Nadalia vastaan olisi saatava kaivettua esiin vaikka väkisin. Nadal ei kaadu puolivaloilla.

Jos Thiem saisi ulosmitattua itsestään kaiken, meillä olisi huima matsi tiedossa. Olisi varsin herkullista nähdä, miten pelaajat riepottelevat toisiaan hurjilla yläkierteillä, taktisilla kuvioilla ja äärimmäisellä taistelutahdolla. Se on kuitenkin varmaa, että hurjaa ja tasaisempaa tykitystä tässä tullaan näkemään enemmän kuin semeissä, sillä luvassa oleva keli on vähintäänkin säädyllinen lämpötiloineen ja tuulineen.

Thiemin kannalta iso asia on syöttäminen. Hän pyrkii hurjine kickeineen ja sliceineen työntämään Nadalia varmasti ulos kentältä äärimmäisen kauas kentän nurkkiin. Slicemaisella ykkösruudun syötöllä ulos Thiem pakottaa Nadalin syvälle rystynurkkaansa, joka tämän olisi hyödynnettävä ottamalla palautus mahdollisimman aikaisin, ajoittain jopa syöttö-volleynä, ja painamalla sitä miljoonaa Nadalin kämmennurkkaan. Myös kiertueen kovimmalla yläjengalla kakkosruudun syötössä ulos kentältä on iso onnistumisen avain, jolla Nadal pysyy ainakin hetken kurissa.

Nämä on kuitenkin hyödynnettävä maksimaalisesti, sillä vähän on sellainen tunne, että finaalin pitkissä ja armottomimmissa tykityspalloralleissa kärsiin pitkässä juoksussa enemmän Thiem, jonka terävyys laskee ottelun aikana todennäköisesti aiemmin ja enemmän kuin Nadalin. Kuormasta johtuen sanoisin, että mitä pidemmälle ottelu meneekin, sitä paremmaksi Nadalin mahdollisuudet kasvavat ja hän varmasti tietää tämän. Voikin hyvin olla, että Nadal hakee tarkoituksellisestikin välillä hyvin pitkiä ja uuvuttavia pisteitä, joilla naulata Thiem arkkua naula kerrallaan. Finaalissa ollaan kuitenkin ensisijaisesti voittamassa ja sen ei tarvitse olla kaunista.

Thiemin onkin aivan pakko päästä useimmiten ja nopeasti kuskin paikalle ja tulitettava sekä riepoteltava Nadalia jatkuvaan kiireeseen ja hyödynnettävä lyhyeksi jääneet keskikentän pallot maksimaalisesti tappamalla niitä ilman selityksiä. Huonosti valmistellut tai aavistuksenkin epäonnistuneet hyökkäykset Nadal torjuu vastaiskuillaan ilman armoa. Usein hän pääsee niiden kautta myös itse kuskin paikalle, jolloin menossa on joka kerta lopun alkua.

Mentaalisesti Thiemin on oltava täysin peloton ja annettava mennä kaasu pohjassa. Semifinaalissa oli joitakin vaaran merkkejä siitä, että kipsi ja tietty passiivisuus iskee, kun hetki on tiukin ja/tai matsi pitäisi ottaa omaan lapaan. Tällaiset tilanteet Nadal ja kumppanit haistavat lähes tulkoon joka kerta ja siitäkin voi tulla yksi suurimmista syistä, miksi Nadal hakee enemmän jo 12. mestaruutta kuin Thiem ensimmäistään.

Jos tätä järjellä ajattelee, niin ei tätä saa Thiemille kyllä mitenkään kääntymään ellei hänellä sitten ole se täysin pöljä päivä. Hyvä taistelu, mutta Nadal vie 3-1 ja iskee luvut 12/18 tiskiin.

perjantai 7. kesäkuuta 2019

Ennakko: Semifinaali Novak Djokovic vs. Dominic Thiem, Roland Garros 2019

On tämäkin kyllä herkullinen pari, ai jai! Laitetaanpa toinen semifinaalipari uunista ulos!

Novak Djokovic vs. Dominic Thiem
Turnauksen kolmesta selkeimmästä ennakkosuosikista kohtaa tässä parissa kaksi. Dominic Thiem metsästää hirmuisella vimmalla ensimmäistä Grand Slam-voittoaan ja Novak Djokovicille mestaruus olisi jo 16. Suurin kiihoke jälkimmäiselle olisi kuitenkin Novak Slam, jossa hänellä olisi hallussa jo toista kertaa urallaan kaikkien Grand Slamien voitot. Nämä unelmat pysyisivät voitolla edelleen vahvasti elossa. Kummankin nälkä onkin ollut aistittavissa viime kierroksilla hyvinkin selvästi.

Molemmat pelaajat selvittivät tiensä puolivälieristä semifinaaliin hyvin kliinisesti ilman turhia erämenetyksiä. Djokovic on osoittanut olevansa turnauksessa erittäin hyvässä vireessä oikeastaan koko matkan ajan ja Thiem on puolestaan osoittanut hurjaa nousuvirettä. Vaikuttaisi siltä, että kumpikin on vireen suhteen piikkaamassa tärkeimmällä mahdollisella hetkellä.

Djokovicin pelissä silmiinpistävintä on ollut juuri se tehokkuus, josta vastustajien on hyvin vaikea, käytännössä täysin mahdotonta, löytää sellaista kohtaa, mihin he voisivat voitollisesti iskeä. Jos Djoko sellaisen hetken tai tilanteen kohtaa, on hän seuraavassa tilanteessa täysin valmis hakemaan aivan kaiken ja laittamaan pallon takaisin peliin elävän seinän tavoin ja käytännössä uuvuttamaan vastustajat tämän haasteen äärellä. Juuri näin kävi esimerkiksi Alexander Zvereville, jonka 5-4 johto murron turvin ensimmäisessä suli siihen paikkaan siten, että hän sai tuon jälkeen enää neljä geimiä koko ottelussa.

Djokovic onnistuu jatkuvasti pitämään pelinsä hyvin painavana, mikä syö vastustajan pelistä tehoa valtavasti. On yksinkertaisesti vaikea päästä tämän pelin päälle, vaikka kaikki lyönnit olisivatkin olemassa. Djokovicin pienet heikot hetket ovat lopulta niin lyhyitä, että jos niitä ei maksimaalisesti hyödynnä ja pidä hankitusta edustaan kynsin hampain kiinni, niin Djokovic yksinkertaisesti karkaa. Jo noiden hyvin pienten hetkien hyödyntäminen on vaikeaa, mutta vielä vaikeampaa on pitää edusta kiinni ja luoda jatkuvaa painetta Djokovicille myös henkisesti.

Juuri siksi Thiemin tuleekin iskeä alusta saakka omilla moukareillaan ikään kuin aivottomasti painetta, voimaa ja riepottelua Djokovicin päätyyn. Djokovic tykkää neutraalin, mutta painavan pallon loputtomasta lyömisestä luonnollisesti hyvin paljon, mutta siinä pelissä häntä ei voita kukaan. Keskikaistan lanaus on hänen tavaramerkkinsä, jonka päälle tulevat iskupaikat hän käyttää kuitenkin äärimmäisen tehokkaasti ja taidokkaasti.

Thiemin peli syöttämisen kickistä lähtien on parhaimmillaan hurjaa riepottelua ja juuri sitä hänen on tehtävä koko ottelun ajan. Djokovic on saatava kulmiin kurottelemaan ja rakennettava hyökkäykset siihen päälle. Thiem on lyöntiensä vaatimasta energiamäärästä huolimatta erittäin kovakuntoinen ja nyt siis ensimmäistä kertaa vieläpä näin vähällä kuormalla Garrosin semeissä, että virtaa on haastaa Djokoviciä vaikka fyysisestikin. Katsotaan ikään kuin kuka on kuka. Djokovic ei kuitenkaan ole enää ihan nuori tai elämänsä armottomimmassa kuntohuipussaan, joten kukaties mitä tästä raastavasta roikkumisesta voisi seurata.

Mutta se on selvää, että Thiemin on voitettava joko ensimmäinen tai toinen erä, jonka päälle hän voi rakentaa pala palalta rakentuvaa yllätystä olemalla lyönnillisesti armottoman tehokas ja aggressiivinen. Hän on ollut näissä tilanteissa jo usein, joten kaikki parrasvalojen ihmettely on jäänyt jo pois.

Miten sitten käy? Vaikka näen Thiemin mahdollisuudet hyvinä, näen Djokovicin totaalitenniksen niin karuna, ettei Thiemkään Djokovicin seinälle mitään voi. Djokovic 3-1.

torstai 6. kesäkuuta 2019

Ennakko: Semifinaali Rafael Nadal vs. Roger Federer, Roland Garros 2019

Hurjat ovat Roland Garrosin tämänvuotiset semifinaaliparit! Voi veljet! Tässä ennakko ensimmäiseen!

Rafael Nadal vs. Roger Federer
Todellakin, eipä tässä tietysti kaavion alaosan suhteen paljon enempää olisi voinut toivoa. Rafael Nadal ja Roger Federer kohtaavat ainakin vielä kerran Grand Slameissä ja nyt siis Grand Slam-massoilla. Jos eläisimme menneitä aikoja, niin massaottelun lopputuloksen povaus näiden sankarien välillä olisi lasten leikkiä jo pelkkää historiaa peilaamalla, mutta nyt, vuonna 2019, se ei sitä välttämättä ole, vai onko?

Muutamia vuosia sitten Roger Federer tuntui viimein keksineen sen keinon, jolla hän pystyy tylsyttämään Nadalin pelin ja varsinkin sen alituisen kämmenpommituksen, jonka lopputuloksena oli usein Rogerin rystylyönnin hajoaminen ja espanjalaisen kruisailu voittoon. Tämä toimi aivan erityisen hyvin juuri korkeapomppuisilla massa-alustoilla, jolla miehet eivät ole vuosiin kohdanneet, sillä Federer on toistuvasti skipannut massakausia. Rystyn paraneminen, sen aiempi ottaminen varsinkin linjakäännön kera ja suurempi mailankehä ovat kuitenkin toimineet Nadalin(kin) suhteen viime vuosina murhaavasti ja Roger on saanut uutta otetta espanjalaisesta. Tämä tuokin tietynlaista maustetta tähän soppaan nyt Garrosilla, vaikka viisi viimeistä ja perättäistä tappiota ovatkin tulleet kovilta kentiltä. Moinen tappioputki laittaa varmasti jopa Nadalin pohtimaan ja prosessoimaan kaikenlaista.

Nyt ollaan kuitenkin massalla, minkä tietysti kumpikin pelaaja ymmärtää. Nadal voi kokea tästä tietynlaista helpotusta, mutta myös painetta. Hänen kuuluu voittaa tällä alustalla ja tämä ottelu. Federerille lähtökohta lienee helpompi samasta syystä.

Mielenkiintoista on tarkkailla, millä taktiikoilla pelaajat tähän semifinaaliin lähtevät. Yrittääkö Nadal toistaa niitä vanhoja hyväksi todettuja massakikkoja iskemällä rajusti kämmenellään Rogerin rystylle ja riepottelemalla tätä yläkierteillä ympäri kenttää vai onko mielessä jotain muuta? Painamalla Roger tiukasti rystynurkkaan ja iskemällä inside-out-kämmen Rogerin kämmennurkkaan tai juuri vastaavaa toisin päin lienee jonkinlainen peruskuvio Nadalille. Tärkeintä espanjalaiselle on, että hän saa liikuteltua Federeriä niin, ettei tämä pääse liikaa niin sanotusti 'pelin päälle' vaan joutuu esimerkiksi kämmenellään lyömään mahdollisimman paljon hieman takapainoisesti ja/tai liikkeestä.

Federerille on puolestaan elintärkeää se, että rysty kestää kaikissa tilanteissa, vaikka sitten alakierteellä. Sitä tullaan joka tapauksessa näkemään hyvin paljon muutenkin, sillä Federer hakee tällä luonnollisesti ilkeyttä, mutta myös tietynlaista rytmittömyyttä ettei Nadal pääsisi missään olosuhteissa rytmiin kiinni. Alakierrettä, stoppareita ja vastaavasti paikan tullen painavaa pommitusta, ettei Nadalkaan pääsisi pelin päälle, vaan joutuisi blokkaamaan ja nostamaan palloa takaisin peliin. Pisteiden tulee pysyä lyhyinä ja sen Federer kyllä syöttö plus kämmen (plus mahdollinen tappolyönti)-yhdistelmillään osaa. Palautusgeimeissä hän voi ottaa jopa rajuja riskejä, sillä kaikki Nadalille luotu paine pelaa nyt Federerin pussiin.

Stan Wawrinkaa vastaan Federer käytti hyvin paljon varsinkin tiukoissa paikoissa ja ottelun lopussa syöttö-volleytä, sillä Stan majaili, huom. Nadalin tapaan, todella kaukana palautuksissaan. Samaa voi surutta käyttää Nadalia vastaan ja erityisesti ykkösruudussa, jossa hän pääsee kääntämään jyrkkiä kulmia Nadalin rystylle. Kaukaa, varsinkaan syvältä rystynurkastaan/-puoleltaan, Nadal ei saa riittävän hyviä ohituksia millään. Muissa tilanteissa Federerin tulee valmistella hyökkäyksensä niin, ettei Nadalille jää aikaa eikä paikkaa ohitusten valmisteluun, sillä pienikin ylimääräinen aika on kohtalokasta sveitsiläiselle. Maltti on siis valttia Rogerillekin.

Mutta massa-alusta on tietysti Federerille armoton ellei sitten perjantain sateet, kylmä ja kostea keli, syö Nadalin kierrettä ja pomppua. Jos taas Nadal saa moukaroida yläkierteitään kuumassa aurinkoisessa kelissä, niin jälki on rumaa. Federerin kroppa tai lyönnit eivät kestäne nadalmaisen fyysistä massapeliä vastaan neljää tai viittä erää. Siksi ottelun alku onkin sveitsiläiselle äärimmäisen tärkeä. Mutta siksi tässä voi piillä myös ohut teurastuksen vaara. Nadal 3-1.

tiistai 4. kesäkuuta 2019

Ennakko: Puolivälierä Dominic Thiem vs. Karen Khachanov, Roland Garros 2019

Keskiviikon toinenkin puolivälieräennakko kehiin!

Dominic Thiem vs. Karen Khachanov
Dominic Thiemin puolivälieräpaikka ei ole yllätys, mutta se on, että mies on pelannut neljässä ottelussaan jo kolme nelieräistä ottelua. Tällä kertaa puolivälierässä ei kuitenkaan ole kyse fyysisestä kuormasta, vaan siitä, että pelillisesti mies ei ole vielä ollut parhaassa iskussaan. Tänä vuonna Thiem nimittäin ymmärsi, mahdollisesti viime vuodesta viisastuneena, jättää Roland Garrosia edeltävän viikon pelaamatta, jotta tankki olisi täynnä Pariisissa. Hyvä niin.

Huolestuttavampaa onkin ollut itävaltalaisen pelin aaltoilu. Toki edelliskierroksella Gael Monfilsiä vastaan tekeminen oli jo selkeästi parempaa ja ennen kaikkea tasaisempaa, joten siinä mielessä kunnon ajoitus lienee kohdallaan. Tasaisuutta tarvitaankin, sillä kaaviossa ovat edelleen jäljellä ne isoimmat uhat Grand Slam-mestaruuden tiellä eli Novak Djokovic ja Rafael Nadal, joita ei massallakaan huonolla pelillä voiteta.

Mutta paha on vastus myös puolivälierässä. Karen Khachanov pelasi huiman ottelun Juan Martin del Potroa vastaan ja osoitti omaa, uudenlaista tasaisuuttaan ja samalla myös jopa suurvoittajan auraa. Voitto oli monessa mielessä iso, sillä ei ole ikinä helppoa kaataa Grand Slam-mestaria Grand Slamissä ja tapa, jolla voitto tuli, oli kertakaikkisen upea sekoitus kypsää taktiikkaa, voimapeliä ja hyvää tatsia. Venäläinen esitti mielestäni nimenomaan kypsimmän esityksensä mitä itse olen häneltä todistanut. Pää kesti paineen alla hyvin ja hänen hyvin juanmartindelpotromainen pelinsä toi voiton Juan Martin del Potrosta. Sekään ei ole ikinä ihan helppo tehtävä. Kysykää vaikka Grigor Dimitrovin Roger Federer-rekordia.

Puolivälierässä onkin mielenkiintoista seurata millä tavoin kumpikin lähtee otteluun ja millä tavalla he yrittävät vastustajansa murtaa. Kumpikin pitää luonnollisesti oman pelinsä pelaamisesta, mutta nyt asetelma vaikuttaisi kovasti siltä, että toinen joutuu joustamaan.

Jos Thiem pääsee myllyttämään yläkierrehelvettiään täydellä teholla, on Khachanovin paha lämäillä riittävän laadukkaasti varsinkaan pitkiä aikoja. Jos taas Khachanov pääsee moukaroimaan Thiemiä, niin tämä joutuu väkisin rimpuilemaan kierteidensä kanssa hieman taaempana, mistä painavan vastaiskun tekeminen on hyvin haastavaa.

Molemmat osaavat viedä peliään erinomaisesti, jos he saavat siihen tilaisuuden. Ottelu pelataan Suzanne-Lenglenillä, joka on hieman Philipp Chatrieriä hitaampi, mikä suosii aavistuksen Thiemiä, mutta tasaista tästä tulee väkisin. Sanoisin, että Thiem välieriin erin 3-1.

Ennakko: Puolivälierä Novak Djokovic vs. Alexander Zverev, Roland Garros 2019

Ensimmäiset puolivälierät menivät täysin kuten ennakoitiin tai melkein kuten ennakoitiin. Seuraavaksi isketään toiset puolivälierät liveksi!

Novak Djokovic vs. Alexander Zverev
Turnauksen aikana tasaisimmat ja jopa murhaavimmat esitykset on tarjoillut ehdottomasti Novak Djokovic. Peli on ollut todella solidia ja kuntokin vaikuttaisi olevan timanttia. Novak-Slam numero kaksi on tuonut toistaiseksi pelkkää nälkää, eikä otteissa ole näkynyt juurikaan ylimääräistä painetta aiheen tiimoilta. Toki aivan kuten Rafael Nadalin kohdalla, niin ei Djokovicinkaan reitillä hirmuisia testejä ole vielä ollut. Muiden kannalta Nolen peli on kuitenkin vaarallisen hyvällä kurssilla juuri nyt.

Puolivälierässä kyytiä pääsee testaamaan Alexander Zverev. Nuorta saksalaista ja hänen peliään on jo pidemmän aikaa leimannut tietynlainen passiivisuus, jonka myötä hän vajoaa usein lähes kaksi metriä takarajan taakse ja mikä huolestuttavinta, myös silloin kun pitäisi hyökätä.

Käytännössä tämä on lisääntynyt siitä lähtien kun häntä alettiin pitää suureen ääneen seuraavana uutena Grand Slam-mestarina. Tämä vetäytyminen täytyy saada kuriin viimeistään nyt, sillä Djokoviciä on hyvin vaikea lyödä noin passiivisesta pelipositiosta vaikka sieltä tulisi millaista moukaria.

Ottelu ei kuitenkaan kiteydy ainoastaan tähän. Tulee muistaa, että Zverev pelaa nyt jo yhdeksättä (!) perättäistä turnausviikkoaan ja vaikka tuohon mahtuu yhden tai kahden ottelun viikkoja, niin vielä viikko ennen Roland Garrosin alkua hän pelasi täyden viikon Genevessä voittaen neljä ottelua, joista kolme oli vieläpä kolmieräisiä. Tämän lisäksi Garrosillakin on kertynyt jo kaksi viisieräistä ja yksi nelieräinen kamppailu. Tuo taakka alkaa olla jo sellainen, että se tuntuu aivan varmasti pohkeissa varsinkin Djokovicin kaltaista seinää vastaan. Toki toissa viikon turnausvoitto toi varmasti itseluottamustakin, mutta en millään jaksa uskoa, että se kantaisi tämän fyysisen haasteen yli, jota Djokovic mielellään poikasille tarjoilee.

Djokovic ei anna mitään ilmaiseksi ja hän pystyy tarvittaessa pelaamaan pitkiä ja äärimmäisen uuvuttavia totaalitennispalloralleja, joiden tuloksena fyysiset äärirajat tulevat vastustajille tutuksi. Aivan kuten mm. Daniil Medvedeville Australian Openissa tänä vuonna, jossa hän pelasi käytännössä tältä jalat alta.

Toki Djokovicin täytyy säästellä myös itseään tältä uuvuttamiselta. Novak-Slamiin tarvitaan vielä kaksi voittoa tämänkin jälkeen ja jos ennusmerkit pitävät kutinsa, niin välierästä ja finaalista tuskin tulee ihan puistokävelyä.

Pelillisesti ottelussa tulee olemaan kyse siitä, kumpi pelaajista saa pidettyä takarajasta kiinni paremmin. Kumpi saa työnnettyä toisen kauemmas voittaa. Takarajan pitämiseen tarvitaan kuitenkin hurjasti voimia ja lyönnin painavuutta, joita kummallakin toki on, mutta jaksaako Zverev moista erän tai kahden tai peräti kolmen verran jää nähtäväksi.

Djokovic vie ja Zverev vikisee. 3-0.

maanantai 3. kesäkuuta 2019

Ennakko: Puolivälierä Rafael Nadal vs. Kei Nishikori, Roland Garros 2019

Päivän toinenkin puolivälierä on toki herkullinen ainakin paperilla, mutta suurehko vesittymisen vaara on tässä ottelussa ilmeinen.

Rafael Nadal vs. Kei Nishikori
Nadal on ollut hyvässä vireessä ja tehnyt juuri sen, mitä on odotettukin. Peli on paikoitellen todella jäätävää, mutta pieniä aaltoilujakin on seassa ollut, vaikka ns. todelliset mittarit ovat vielä kohtaamatta. Erätappiossa David Goffinille oli ehkä hieman työtapaturman makua, mutta toisaalta, tuliko niitä esimerkiksi viime vuonna? Niinpä. Ei tullut. Mielestäni tämän vuoden turnaus onkin vielä täysin auki, eikä Nadalin lanaus ole tänä vuonna mitenkään yliluonnollista vielä ollut.

Mittaria ei tarjoile kuitenkaan vielä Kei Nishikorikaan, sillä vaikka japanilainen on pelannut hienosti ja jopa ajoittain haastanut Nadalia hyvin massallakin, niin nyt alla on niin hurja kuorma, ettei itsensä uuvuksiin usein pelaava Nishikori pysy varmastikaan millään tasolla Nadalin kyydissä tiistaina. Kaksi edelliskierrosta ovat vaatineet täydet viisi erää ja toisellakin kierroksella kului neljä erää Jo-Wilfred Tsongan kanssa. Kun Nadal tietää tämän, hän voi lähteä isoilla tykeillä heti ottelun alusta lähtien ja odotella japanilaisen kypsymistä tekemälle tälle parhaimmassakin/pahimmassakin tapauksessa hitaan, mutta varman kuoleman.

Lisäksi Nishikorin keskittyminen Nadalin kohtaamiseen jää varsin lyhyeksi, sillä ottelu Benoit Pairea vastaan venyi maanantaille, joten vahva on se tunne, että Nadalin myllyssä geimitkin ovat nyt tiukassa ja tästä tulee puolivälierien selvin ottelu.

Jotenkin Nishikorin tulisi vain lämäillä menemään ja toivoa, ettei Nadal pääse rytmiin kiinni, mutta kyllä tässä nyt aikamoista ihmettä ja/tai taikatemppua tosiaan tarvitaan, jotta Nishikori edes erän saisi. Nadal 3-0.

Ennakko: Puolivälierä Roger Federer vs. Stan Wawrinka, Roland Garros 2019

Reilu viikko pelattu ja aivan ei ennakon mukaisesti ole menty, mutta suurimmat suosikit sen sijaan ovat edelleen pitäneet pintansa. Puolivälierissä yllättyksiä voisi kuitenkin olla tarjolla. Tai sitten ei.

Roger Federer vs. Stan Wawrinka
Päivän avaa (klo 15 alkaen) kvartsien SE ottelu. Odotettavissa on hurjaa taistelua niin fyysisesti kuin mentaalisestikin, jos vain Stan the Man on toipunut riittävästi ja ladannut siinä samalla myös henkiset akkunsa. Edellinen ottelu Stefanos Tsitsipasta vastaan oli turnauksen tähänastisista otteista sitä parasta antia. Viisi tuntia armotonta taistelua, jossa ajoittain näytti toki jo vähän siltä, että uusi sukupolvi Tsitsipaksen johdolla alkaa kaatamaan absoluuttisella paremmuudellaan näitä otteluita, mutta jostain Wawrinka kaivoi vielä ylimääräisen taisteluvaihteen eikä yksinkertaisesti suostunut häviämään tuota ottelua.

Pelaajat tulevatkin otteluun periaatteessa täysin erilaisista lähtökohdista, sillä Federer on tehnyt juuri sen, mitä hän ja miljoonat muut massapaluulta toivoivat: hän on hoitanut neljä ensimmäistä otteluaan tyylillä ja mikä tärkeintä, puhtaasti 3-0 ilman erämenetyksiä, ilman yhtään ylimääräistä kuormaa. Kentällä on kulunut vain käytännössä hieman enemmän aikaa kuin mitä Wawrinka vietti tuossa Tsitsipas-ottelussa ja juuri tämä saattaakin siivittää Rogerin sellaiseen lentoon puolivälierässä ettei Wawrinka pysty siihen vastaamaan.

Wawrinkan tulee, kuormasta huolimatta, jaksaa moukaroida tätä ottelua siten, että hän pystyisi horjuttamaan Federeriä fyysisesti ja se vaatii kyllä hurjasti omaakin fysiikkaa. Stanin tulee paukuttaa peruslyöntejään voimalla riittävän kauaksi Federerin pelikeskuksesta, jotta tämä joutuisi ottamaan ne 3-4 askelta palloon mahdollisimman usein. Vain silloin Federerin lyönneistä alkaa katoamaan sitä terävyyttä, jolloin Stan pääsisi iskemään rajummin.

Federer luonnollisesti tietää Stanin kuorman ja pyrkii kaikissa mahdollisissa tilanteissa liikuttelemaan tätä sekä leveys- että varsinkin syvyyssuunnassa. Stoppareita sekä ilkeitä matalia ja lyhyitä rystyalakierteitä on luvassa varmasti niin paljon, ettei Stan pääse rytmiin kiinni. Tätä Federerin täytyy toki tehdä muutenkin, sillä rytmikäs Stan on painajainen kenelle tahansa.

Federerin hyvä syöttäminen ja kämmen ovat tietysti avainasemassa hurjan hyökkäämisen ja verkolle pyrkimisen kanssa. Tässä täytyy kuitenkin olla massalla erityisen tarkkana, sillä vastassa on nyt ensimmäinen kova testi ja sen mukainen taitotaso. Stan osaa ohittaa molemmilta puolilta äärimmäisen terävästi ja varsinkin rystypuoli tarjoaa voimallaan ja monipuolisuudellaan haastetta purtavaksi.

Sanoisin, että Federer on tähän otteluun tuoreempi ja sitä kautta valmiimpi. Roger ottaa väsyneestä ja emotionaalisesti tyhjästä Wawrinkasta pakkovoiton erin 3-0. Stan voiton mahdollisuudet vaatisivat vähintään ensimmäisen erän voiton ja sen, että hän saisi väsytettyä jotenkin Rogeria väsymättä itse. Hyvä asenne kantaa pitkälle, mutta rajansa kaikella.