15/01/2015

Vuoden urheilija ja Jarkon arvostus

Jep, vuoden urheilijat on taas valittu. Heitetäänpä omakin lusikka tähän soppaan.

Enää ei juuri yllätä, että tänäkin vuonna kärjessä on hiihtäjiä, keihäänheittäjä ja ampumahiihtäjä. Siksi en jaksa juurikaan avautua siitä, mitä itse tästä ajattelen. Suomalaisen vuoden urheilijan pitää suihkia menemään kuoleman rajamailla ehdottomasti räkä poskella ja mielellään metsässä. Aseen kanssa tai ilman, suunnistaen tai latua seuraten. Tai sitten pitää osata heittää jotakin hiton pitkälle. Olympiavoitto joskus 'pelkkä' -mitali auttaa ja se onkin varmin tie vuoden urheilijaksi. Mutta se siitä.

Pieni yllätys ja edistyksen merkki maailman muuttumisesta on kuitenkin se, että listalla sijalla neljä on golffari ja vieläpä toiseksi eniten ykkössijoja saaneena. Hienoa! Vilpittömät onnitteluni Mikko Iloselle ja suomalaiselle golf-väelle!

Jarkko Niemisen viime kausi oli jollakin mittarilla tietysti pettymys, mutta silti mies on ties monettako vuotta kirkkaasti sadan parhaan pelaajan joukossa. Tenniksen kaltaisessa lajissa tuo ei ollut myöskään viime vuonna ihan heikon vuoden merkki.

Siinä mielessä Vuoden Urheilugaalassa YLE:n väki olisi voinut huomioida myös Jarkon inserteissään edes vilaukselta, mutta ei. Korjatkaa toki jos olen väärässä, mutta ainakaan omiin silmiini inserttiväläystä tai edes mainintaa ei osunut.

Mutta eipä marmateta siitäkään tämän enempää, sillä sekään ei ole jutun pointti.

Pointtini on se, että Jarkon arvostus on itse asiassa nousussa! Ja tämä siis siitäkin huolimatta, että Jarkon pelit ovat tuloksellisesti laskusuunassa uran kääntyessä vääjäämättä kohti sydänyötä.

Jostain syystä Mikko Ilosen kohdalla tehdään hyvin usein vertailua juuri Jarkkoon ja erityisesti tämän uran parhaaseen rankingiin joka on siis 13. Ilosella matkaa moiseen on vielä kymmeniä sijoja ja niin kauan kun tuota välimatkaa Jarkkoon on jäljellä, niin monet meistä peilaavat näitä suorituksia toisiinsa. Näin tullaan tekemään todennäköisesti vielä sen jälkeenkin jos, ja toivottavasti kun, Ilonen tuon rajapyykin ohittaa.

Tämän matkan ja suomalaistenniksen tulevan ATP-tyhjiön aikana monelle avautuukin kuinka hiton kova jätkä se Nieminenkin lopulta oli, vaikka "se aina hävisi".

PS. Onko muuten Jarkon paras sijoitus Suomen urheilijaäänestyksessä todellakin seitsemäs?