06/01/2015

Mitä äijät, mikä boogie? (kausiennakko 2015)

Uusi vuosi! Uusi kausi! Vielä kerran: hyvää uutta vuotta kaikille!

Menneen joulun joulukalenteri paljasti jo omia näkemyksiäni alkavasta kaudesta, joten pureksitaan sitä vielä vähän enemmän ja tarkemmin.

Viime vuosi oli kahden uuden ja yllättävänkin Grand Slam-mestarin johdosta varsin hieno! Samalla peli tuntui muuttuvan ihanasti sen mukana hyökkäysvoittoisempaan suuntaan. Jotenkin nyt on pitkästä aikaa sellainen tunne, että kärkinimien takaakin voi tulla mestariksi vai voiko? Ainakin potentiaalisia mestariehdokkaita on mielestäni paljon enemmän kuin menneinä kausina.

Aloitetaan kausiennakko kuitenkin vuoden lopun rankingistä, josta ennustan seuraavaa:

1) Novak Djokovic
Pelillisesti Djokolla ei edelleenkään ole isompia ongelmakohtia. Puolustus ja konemainen jauhaminen ovat huippuluokkaa puhumattakaan vastaiskuista, jotka kääntävät ikävimmänkin puolustusposition salamannopeasti hyökkäykseksi. Isoin vaara lienee liiallinen passiivisuus, johon sortumalla aktiivisemmat ottelun viejät vievät kyllä serbiäkin. Mentaalisesti Djokovic on edelleen jokseenkin ailahteleva, mutta motivoituneena hän on tänäkin vuonna porukan vaarallisin ja samalla myös paras koko kauden mittapuulla mitattuna. On periaatteessa ennakkosuosikki jokaisessa Grand Slamissä ja onnistuminen jo Australiassa voisi poikia jotain todella suurta. Jos nälkää (ja terveyttä) riittäisi koko vuodeksi, jopa 3-4 Grand Slamiä voisi olla vielä tällä kaudella haarukassa.

2) Rafael Nadal
Edessä jälleen kerran yksi paluu. Eipä tätä miestä oikein voi vieläkään sivuuttaa. En kuitenkaan usko, että hurjia paluita on Nadalilla enää kovin montaa kropassaan jäljellä. Pienikin notkahdus omassa tasossa, niin tämä entinen mentaalinen eläin on vain varjo entisestään ja epäröi itseään entistä kovemmin. Urakkaa ei helpota niiden pelaajien määrän kasvaminen, jotka osaavat Nadalin yläkierrepeliin vastata ja nimenomaan tulittamalla. Kenttien nopeus on Nadalille entistä kriittisempää. Nopeilla kentillä hän on pulassa ellei peli ole aivan tapissa tai vähän ylikin. Massalla ja hitailla kovilla kentillä espanjalainen lienee jälleen vahvoilla, mutta Grand Slam-voitto muualla kuin Ranskassa olisi tällä kaudella iso yllätys. Jos säilyy terveenä, kakkospaikka vuoden lopussa "kohtuullisen" alkukauden (tammi-kesäkuu) jälkeen todennäköinen.

3) Stanislas Wawrinka
Stan the man. Viime kausi oli ensimmäisen puolikkaan jälkeen melkoista tarpomista. Epätasaisuus vaivasi pahasti, mutta olisiko menestyksen prosessointi vihdoin tehty? Superbonuksena tuli upea Davis Cup-voitto, joka on innoittanut pelaajia ennenkin seuraavan kauden suurtekoihin. Tasaisuudella ja isoja kisoja painottamalla varmasti top3-aineista, sillä Stan voisi olla pelinsä kanssa vaarallinen missä Slamissä tahansa. Potentiaalisin iskun paikka kuitenkin heti Australiassa tai sitten vasta syksyllä US Openissa.

4) Roger Federer
Takana hyvä kausi ja himottu Davis Cup-voitto. Itseluottamus sekä pelitaso ovat jälleen korkealla ja yltiöaggressiivinen peli kulkee ajoittain kuin rasvattuna. Riittääkö se kuitenkaan Djokovicille tai peikko-Nadalille? Uutta sukupolvea Federer tuntuu pesevän edelleen mennen tullen, joten vaarat ovat käytännössä entiset (miinus Andy Murray) plus flow'ssa ratsastavat pommikoneet, joita toki pelkää koko kuoro. Federerin kohdalla on kuitenkin vaikea olla puhumatta iästä ja viime kauden pelimääristä sekä niiden yhdysvaikutuksesta. Selkä oireilee, ei oireile, oireilee ja niin edelleen. Federer ei pitänyt kovinkaan isoa taukoa Davis Cupin ja sen käsittämättömän International Premier Tennis Leaguen johdosta, joten isompi tauko tulossa vasta sitten Australian Openin jälkeen ennen kovien kenttien jenkkikisoja. Järkevällä kalenterilla esimerkiksi kevään massakisoja karsimalla voi olla uhka kenelle tahansa vielä kerran Wimbledonissa. Tasaisen hyvä kausi tulossa, mutta Grand Slam-voitto edelleen liian kovan työn takana? Ilman sitä voi tällä kertaa olla erittäin vaikeaa nousta tämän korkeammalle vuoden lopun listalla.

5) Kei Nishikori
Erityisellä mielenkiinnolla seuraan tulevalla kaudella juuri Kei Nishikorin tekemisiä. Nousu kärkeen on ollut johdonmukaista ja nyt alkaisi olla sen ensimmäisen suurvoiton aika. Pelissä on paljon ja monipuolisesti hyviä elementtejä. Osaa hyökätä ja puolustaa, iskeä ja tuupata, läväyttää tyhjästä poikki tai juosta tarvittaessa mailin. Ennen kaikkea pelaamisessa on oikeanlaista kypsyyttä ja miehessä voittajan auraa. Kaikki aseet ovat siis olemassa, kuten jo US Openissa nähtiin ja vain hurjan flow'n supermies Cilic esti japanilaisen voiton. Nishikorillakin Australia ja US Open potentiaalisimmat paikat iskeä.

6) Grigor Dimitrov
Ihan en ole varma tuleeko tästä projektista valmista vieläkään. Tai kenties koskaan? Taitoa, tyyliä, fysiikkaa ja ajatusta on, mutta periaatteessa ei mitään sellaista, jota ei olisi jo nähty ainoan ja oikean Federerin muodossa. En nyt sano, että Dimitrov olisi jokin halpa plagiaatti, mutta jokin ei vieläkään naksahda kohdilleen. Pelissä on vieläkin vähän sellaista yli-innokasta hosumista. Jotenkin toivoisi, että mies saisi vähän rauhallisuutta ja tasaisuutta esityksiinsä, jolla kärki lähestyisi entisestään. Make or break -vuosi?

7) Andy Murray
Entisen big fourin viimeisin jäsen, mutta samalla myös kyseisen klubin ensimmäinen lähtijä. Lähtölaskenta alkoi lopulta siitä himotusta Wimbledon-voitosta, jota sen jälkeen ilmenneet selkävaivat toki säestivät. Tavallaan harmi, mutta toisaalta, miten iso ikävä miehen nykytuuppausta tai -kiukuttelua tulee, jos mies ei kirkkaimmissa parrasvaloissa tänä vuonna esiintyisikään? Niinpä. Peliä ja päätä kuntoon! Katsotaan sitten mikä on tilanne. Pelilliset ongelmat ovat jälleen siinä lisääntyneessä passiivisuudessa, joka ei onneksi enää viime vuoden perusteella riitä mihinkään. Nyky-Murray on aivan liian valmis juoksemaan aivan liian paljon. Cool Britannia ei tee nousuaan ainakaan tenniskentältä käsin.

8) Marin Cilic
Hehkutin miestä US Openin jälkeen ja täysin ansaitusti. US Open-shöy oli kertakaikkisen upea, johon ei käyttämättömiä ylisanoja enää löydä. Jos sanalle flow pitäisi hakea käytännön esimerkki, niin näyttäisin miehen peliä viime syksyltä YouTubesta. Cilic aloittaa tällä tietoa kauden sairastuvalta, mutta toivotaan, että mies a) parantuu, b) löytää flow'nsa ja c) tekee siitä pysyvän olotilan. Tuollaisten otteiden jälkeen olisi sääli, jos mies paljastuisikin "vain" one-hit-wonderiksi. Tasaisemmilla esityksillä mies on heittämällä kahdeksan sakissa.

9) Milos Raonic
Kolmas uuden sukupolven pelureista listallani. Jää muille nuorille edelleen, koska kärsii vähän monotonisesta pelistään. Jos peli kulkee, on Raonic pommituksineen erittäin paha, mutta jos taas ei, niin ei sitten. Saanut peliinsä lisää ison miehen aggressiivisuutta Ivan Ljubicicin alaisuudessa, mutta vielä voi olla aikaista suurvoiton suhteen. Kaipaa lisää monipuolisuutta ja vaihtoehtoja peliinsä.

10) Juan Martin del Potro
Vähän jokerina tällä listalla, kun rannevamma on pitänyt pitkään poissa. Ainekset kuitenkin vaikka mihin, kuten tiedetään. Todella harmi, jos vammat vievät miehestä parhaan terän ja Delpo tekee paluuta jälleen pitkään. Del Potro on kuitenkin nykyisten pommittajien kantaisä, joten toivotaan, että argentiinalainen näyttää meille jo tulevalla kaudella parastaan. Wimbledonissa tai US Openissa tärähtää?


Vuoden Grand Slam-voittajiksi ennustan seuraavia:

Australian Open: Novak Djokovic
Roland Garros: Rafael Nadal
Wimbledon: Novak Djokovic
US Open: Kei Nishikori

Kernaasti lukisin myös omista näkemyksistänne, joten rivejä kehiin! Sana on vapaa, olkaa hyvät!