24/01/2015

Jälkipelit: Jarkko Nieminen vs. Stanislas Wawrinka, Australian Open 2015

Se oli sellainen oppitunti se.

Jarkko kyllä yritti miehekkäästi koko ottelun ajan, mutta minkäs teet. Kaveri oli yksinkertaisesti parempi kaikilla osa-alueilla.

Tavallaan Jarkko yritti lyödä yhtä maailman parasta lyöjää tämän omilla aseilla, mikä kuulostaa jopa hölmöltä, sillä usein siinä käy juuri näin. Heikompi joutuu väkisin paremman kyytiin. Siksi myös Barcelona raiskaa aina Arsenalin jalkapallossa. Ei kuitenkaan ollut juuri mitään mitä Jarkko olisi omilla avuillaan voinut tehdä toisin. Kikkailu ja tempon sekoittelu olisi tuonut vielä pahemman selkäsaunan. Raiskauksen. Nyt sentään numerot pysyivät siedettävinä.

Isossa kuvassa tullaan juuri niiden iänikuisten kysymysten ja puutteiden kohdalle, joita Jarkon kohdalla on monesti aiemminkin pohdittu.

1) Syöttö
Vaikka ykkönen toimikin tänään pitkiä aikoja isolla prosentilla, on isoin murhe se heiveröinen kakkossyöttö. Nyt, aina ja ikuisesti. En ikinä ole voinut käsittää, miksi sitä ei ole saatu säädylliselle tasolle. Miten paljon helpompaa pelaaminen olisi kun saisi 1-2 suoraa pistettä syötöllä ja kakkosellakin joskus kuskin paikan?

2) Palautus
Syötön ohella palautus on yksi tärkeimmistä ja eniten itseluottamusta vaativimmista lyönneistä. Kun luottoa ei ole, tulee palautusta blokkailtua vailla kunnon painoa "samoilta jalansijoilta". Eteenpäin meno puuttui Jarkoltakin täysin ja ote pysyi koko ajan Wawrinkalla. Helppohan siitä on lämäillä.

3) Jalkatyö
Jarkon pelissä on läpi vuosien ollut se piirre, että liike ja paino eteenpäin ei ole luonnollista, vaan miehen pitää ikään kuin käskeä itseään menemään eteenpäin. Liian usein mies sementoi jalkansa kentän pintaan jopa hyökätessä. Tietty herkkyys eteenpäin menemisessä puuttuu. Jos ja kun lyöntiin ei tule painoa, on jälki usein rumaa. Niin myös tänään. Jos katsoo esimerkiksi juuri Wawrinkan lyöntejä, niin eihän siinä peruutella kuin hätätilanteessa. Lyönnin aikana painon pitää siirtyä aktiivisilla jaloilla eteenpäin. Ei taakse, ei ylös vaan eteenpäin. Jälleen voidaan kysyä, miksi tämä ei ole juurikaan parantunut uran aikana. Hyvä jalkatyö tarkoittaa nimenomaan sitä mitä tapahtuu lyönnissä, ei nurkasta nurkkaan juoksemista.

4) Pelikirja
Jarkko oli tänäänkin tilanteessa, jossa kaveri määrää ottelun tahdin täysin ja vie ottelua. Stan sai pelata omaa peliään ja Jarkko oli jälleen se, jonka oli sopeuduttava ja muokattava peliään. Toinen hyvä kysymys on se, mikä on Jarkon normipelikirja tai peli-identiteetti? Onko sitä? Meneekö Jarkko liiaksi aina vastustajan mukaan? Jos hyökkäävää peliä olisi kehitetty aikoinaan määrätietoisesti, olisi Jarkolla periaatteessa ollut kaikki aseet edellä mainituin panostuksin olla vaikkapa Stan Stanin paikalla.

Väittäisin, että valmentajamattomuus uran huipulla näkyy rajusti miehen pelissä. Hatunnosto toki siitä, että omin avuin mentiin todella korkealle, mutta miten korkealle olisi menty hyvän valmentajan kera? Onko Jarkko sittenkään maksimoinut omaa tasoaan uransa aikana?