Hello kaikki tennistietäjät!
Tähän aikaan vuodesta heitetään viime vuoden tapaan haaste ATP World Tour Fantasyn muodossa. Kyseessä on leikkimielinen (yeah, right...) kilpailu, jossa veikataan (osa toki tietää), miten kulloisenkin kisan kaaviot tulevat menemään. Veikattavia turnauksia tulee kauden aikana kaiken kaikkiaan yhdeksän kappaletta eli kaikki Masters-sarjan turnaukset. Ei paha.
Ensimmäisenä on vuorossa Indian Wells. Kisa aukeaa arvontojen takia vasta tiistaina ja rivit laitettava sisään ilmeisesti keskiviikkoon tai torstaihin mennessä. Itse pelit alkavat torstai-iltana Suomen aikaa, joten ennen sitä kuitenkin.
Kisan järjestäjä, ATP Tour, on järkännyt ihan ok palkinnot eli voittaja pääsee syksyllä kaverin kanssa Lontooseen seuraamaan ATP World Tour Finaaleja. Ei huono. Myös yksittäisten turnausten voittajille ja mitalisteille näyttäisi olevan melko kivaa tenniskrääsää tyyliin mailakassia, jänteitä ja palloja.
Kaikilla onkin nyt erinomainen mahdollisuus laittaa blogistia kuusi-nolla pataan myös kentän ulkopuolella. Viime vuotiseen tapaan kisassa on blogilukijoille oma ryhmä ja se löytyy nimellä "vasurilla."
Tervetuloa rohkeasti mukaan! Kilpailuun pääset tästä.
Pelionnea!
Vasurilla on nimestään huolimatta poliittisesti täysin sitoutumaton tennisblogi,
joka käsittelee tennistä niin katsojan, pelaajan, valmentajan kuin yrittäjänkin vinkkelistä.
04/03/2013
World Tennis Day
Tennis on saanut oman päivänsä ja ainakin tänä vuonna se on tänään. Onnea meille, mitä ikinä se sitten tarkoittaakin. Vakiovuoroni osuu sopivasti tälle illalle, joten party on!
02/03/2013
Viikon video, viikko 9/2013
Juhlakuvaa ja tennisbiletystä Dubaista. Lupaan, että tämä on ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun nostan esiin Gangnam Stylen. Teen sen vain, koska on lauantai-ilta, enkä juuri nyt keksinyt muuta. En todellakaan. Pahoitteluni. Menen nyt nukkumaan.
Time violation for Mr. Del Potro
En tiedä näkikö joku Dubain eilisessä semifinaalissa Novak Djokovicin ja Juan Martin Del Potron välillä tilannetta, jossa Del Potrolle lätkäistiin varoitus pelin viivyttämisestä 20 lyönnin pallorallin jälkeen. Jos tuomari voi joskus pilata pelin täydellisesti, niin se on kutakuinkin juuri tätä. Täysin käsittämätön veto.
Del Potro oli hävinnyt ensimmäisen erän 3-6, mutta hän pääsi toisessa erässä nopeasti 3-0-johtoon. Del Potron syöttäessä 3-1-johdossa, Djokovic sai erän ensimmäisen murtopallonsa pallorallin jälkeen tilanteessa 30-40.
Del Potro tulee syöttämään, pomputtaa muutaman kerran palloa (ei 15 kertaa kuten Djokovic) ja alkaa valmistelemaan normirutiinein syöttöään, joka hänellä kestää noin 5-7 sekuntia, kun tuomari viheltää pelin poikki ja antaa Del Potrolle varoituksen ajan pelaamisesta. Tauko pisteiden välillä oli ilmeisesti ollut liian pitkä, mutta pitkän pallon jälkeen se ei häirinnyt muita kuin päätuomaria. Del Potro ei ollut liiemmin vetänyt edes henkeä pallon jälkeen, vaan toimi koko ajan, johdonmukaiseen ja rauhalliseen tyyliinsä toki, kohti seuraavaa syöttöä.
"Tauko" ei myöskään häirinnyt peliä millään tavalla, vaan peli soljui koko ajan mukavasti eteenpäin. Minkälainen tuomari astuu tuossa tilanteessa framille ja antaa pelaajalle tämänkaltaisen varoituksen ensimmäisen kerran juuri silloin, kun kyseessä on vastustajan murtopallo?
Toki säännöt ovat sääntöjä, mutta silti kitkisin pelistä pois vain räikeimmät ja ilmiselvät ajanpeluut. Jotenkin tämä porukka tuomareista pitäisi pystyä kitkemään täysin pois. Huomionhakua tai paskantärkeyttä sanon minä. Pieni pelisilmä ei olisi pahitteeksi heillekään.
Del Potro oli hävinnyt ensimmäisen erän 3-6, mutta hän pääsi toisessa erässä nopeasti 3-0-johtoon. Del Potron syöttäessä 3-1-johdossa, Djokovic sai erän ensimmäisen murtopallonsa pallorallin jälkeen tilanteessa 30-40.
Del Potro tulee syöttämään, pomputtaa muutaman kerran palloa (ei 15 kertaa kuten Djokovic) ja alkaa valmistelemaan normirutiinein syöttöään, joka hänellä kestää noin 5-7 sekuntia, kun tuomari viheltää pelin poikki ja antaa Del Potrolle varoituksen ajan pelaamisesta. Tauko pisteiden välillä oli ilmeisesti ollut liian pitkä, mutta pitkän pallon jälkeen se ei häirinnyt muita kuin päätuomaria. Del Potro ei ollut liiemmin vetänyt edes henkeä pallon jälkeen, vaan toimi koko ajan, johdonmukaiseen ja rauhalliseen tyyliinsä toki, kohti seuraavaa syöttöä.
"Tauko" ei myöskään häirinnyt peliä millään tavalla, vaan peli soljui koko ajan mukavasti eteenpäin. Minkälainen tuomari astuu tuossa tilanteessa framille ja antaa pelaajalle tämänkaltaisen varoituksen ensimmäisen kerran juuri silloin, kun kyseessä on vastustajan murtopallo?
Toki säännöt ovat sääntöjä, mutta silti kitkisin pelistä pois vain räikeimmät ja ilmiselvät ajanpeluut. Jotenkin tämä porukka tuomareista pitäisi pystyä kitkemään täysin pois. Huomionhakua tai paskantärkeyttä sanon minä. Pieni pelisilmä ei olisi pahitteeksi heillekään.
Ja mitä hyötyä tuosta tuomiosta lopulta oli? Kyseinen tauko venyi entisestään, Del Potro meni täysin sekaisin, yleisö buuasi ja kannusti jatkossa vain Del Potroa. Lisäksi herkullisesta tilanteesta ja ottelusta meinasi tulla täysi pannukakku. Eikä Del Potrokaan toimintaansa sen kummemmin muuttanut.
Arvatenkin Del Potron peli meni tästä totaaliseen umpisolmuun ja Djokovic otti hetkessä viisi (!) geimiä peräkkäin. Del Potro kuitenkin heräsi tilanteessa 3-5, piti syöttönsä 4-5:een ja mursi tasoittamalla 5-5:een häviten ottelun vasta tie-breakissa. Maila oli mennä päreiksi Djokovicin murrettua 4-3:een, mutta mies malttoi, vaikka tuska näkyi aavikolle saakka. Suuri suuri pelaaja. Moni ei olisi malttanut.
Arvatenkin Del Potron peli meni tästä totaaliseen umpisolmuun ja Djokovic otti hetkessä viisi (!) geimiä peräkkäin. Del Potro kuitenkin heräsi tilanteessa 3-5, piti syöttönsä 4-5:een ja mursi tasoittamalla 5-5:een häviten ottelun vasta tie-breakissa. Maila oli mennä päreiksi Djokovicin murrettua 4-3:een, mutta mies malttoi, vaikka tuska näkyi aavikolle saakka. Suuri suuri pelaaja. Moni ei olisi malttanut.
01/03/2013
Valmentajaprojekti alkaa
Kirjoitin vuodenvaihteen tienoilla siitä, että tänä vuonna realisoitunee ainakin yksi pitkään suunnittelemani projekti eli kouluttautuminen tennisvalmennuksen saralla. Vaikka ensimmäisiä hapuilevia askeleita apuohjaajana on jo muutaman kuukauden ajan otettu, niin nyt on tullut se hetki, jolloin varsinaiset koulutukset lähtevät liikkeelle. Tennisohjaajakurssin ensimmäinen lähijakso on huomenna lauantaina.
Kerrotaanpa hieman taustaa projektilleni menemällä vaikkapa ihan alkuun. Eli, aloitin tenniksen 9-vuotiaana, kun syntymäkaupungissani Kankaanpäässä järjestettiin tenniksen alkeiskurssi. Puhutaan kesästä 1984, joten ensi vuonna on selkästi juhlavuosi! Laji vei kertaheitolla mukanaan ja pian mukaan tulivat valmennukset, kisat ja niin edelleen, mutta vielä siis pelaajan roolissa.
Jossain vaiheessa 90-luvun alkupuolella kävin silloisen järjestelmän mukaisia valmennuskoulutuksia myös itse. Taisivat kulkea nimillä C-perusosa, C-lajiosa, B-perusosa ja niin edelleen, mutta noihin mainittuihin ne taisivat osaltani jäädäkin, kun tuli opiskeluja ja inttiä ynnä muuta. Itse asiassa koko laji jäi vuosiksi pahaan, pahaan paitsioon. Silloisista vähäisistä valmennuksista jäi kuitenkin kiva maku tai sitten aika on kullannut muistoja urakalla.
Kun järkeni 2000-luvulle tultaessa selvisi ja pääsin pääkaupunkiseudulla mukavasti takaisin lajin pariin, niin oli jotenkin itsestään selvää, että jatkaisin pelaamisen ohessa myös valmentamisia, kun aika ja paikka olisi oikea. Aika alkoi olla kypsä jo noin 6-7 vuotta sitten, mutta perhepoliittiset ratkaisut siirsivät jälleen projektin alkua. Hyvä kun ehti omat pelit pelaamaan.
Nyt kun aika siis vihdoin koittaa, olen täynnä intoa. Pientä lisämaustetta tähän kaikkeen tuo se, että poikani on mukana tuossa ryhmässä, jossa olen apuohjaajana muutaman kuukauden heilunut. Ja koska tiedän, mitä ajattelet juuri nyt, niin muutama sana eli a) poika on vinkunut kentälle itse ja b) kyllä, minäkin olen lukenut Andre Agassin kirjan, enkä TO-DEL-LA-KAAN lähde tekemään samoja temppuja saati virheitä kuin Mike Agassi.
Poika saa pelata tai olla pelaamatta, kunhan saan itse valmentaa. Totta kai kannustan lapsiani liikunnan pariin, mutta loppupeleissä on kuitenkin aivan se ja sama, mikä se oikea laji on. Pääasia, että on jokin kiva harrastus ja mukavia kavereita, niin kuin klisee kuuluu, mutta näin se vain on.
En kiellä, etteikö tämä kuvio tarjoa myös mukavaa isä-poika-tekemistä, josta ainakin itse nautin suunnattomasti. Ja ainakin vielä veijarimmekin vaikuttaisi kentällä viihtyvän.
Mutta, takaisin valmentamiseen. Vielä en ole sen kummempia teesejäni alkanut valmennuksen suhteen miettimään, yhtä lukuunottamatta. Voit lukea sen täältä. Olkoon miten Nuorta Suomea tahansa, mutta kyllä homman tulee olla mahdollisimman pitkään myös hauskaa. Mieluiten aina.
Mitä sitten ohjaajakoulutukselta haen?
Ennen kaikkea niitä valmiuksia, joilla hyvä tennistunti vedetään ja joiden avulla valmennettavat kokevat kehittyvänsä. Juuri ne pienetkin kehitysaskeleet, mitä tähän mennessä olen nähnyt, lämmittävät mieltä vähintään yhtä paljon kuin hyvä otteluvoitto. Moinen palkitsevuus on varmasti tämän jutun se juttu, johon minäkin koukutun.
Lisäksi haluan vastauksia niihin käytännön kysymyksiin, joita mietin tunnin aikana kymmeniä kertoja. Siitäkin huolimatta, että tuntisuunnitelma on etukäteen mietitty ja kirkkaana mielessä eli
Kerrotaanpa hieman taustaa projektilleni menemällä vaikkapa ihan alkuun. Eli, aloitin tenniksen 9-vuotiaana, kun syntymäkaupungissani Kankaanpäässä järjestettiin tenniksen alkeiskurssi. Puhutaan kesästä 1984, joten ensi vuonna on selkästi juhlavuosi! Laji vei kertaheitolla mukanaan ja pian mukaan tulivat valmennukset, kisat ja niin edelleen, mutta vielä siis pelaajan roolissa.
Jossain vaiheessa 90-luvun alkupuolella kävin silloisen järjestelmän mukaisia valmennuskoulutuksia myös itse. Taisivat kulkea nimillä C-perusosa, C-lajiosa, B-perusosa ja niin edelleen, mutta noihin mainittuihin ne taisivat osaltani jäädäkin, kun tuli opiskeluja ja inttiä ynnä muuta. Itse asiassa koko laji jäi vuosiksi pahaan, pahaan paitsioon. Silloisista vähäisistä valmennuksista jäi kuitenkin kiva maku tai sitten aika on kullannut muistoja urakalla.
Kun järkeni 2000-luvulle tultaessa selvisi ja pääsin pääkaupunkiseudulla mukavasti takaisin lajin pariin, niin oli jotenkin itsestään selvää, että jatkaisin pelaamisen ohessa myös valmentamisia, kun aika ja paikka olisi oikea. Aika alkoi olla kypsä jo noin 6-7 vuotta sitten, mutta perhepoliittiset ratkaisut siirsivät jälleen projektin alkua. Hyvä kun ehti omat pelit pelaamaan.
Nyt kun aika siis vihdoin koittaa, olen täynnä intoa. Pientä lisämaustetta tähän kaikkeen tuo se, että poikani on mukana tuossa ryhmässä, jossa olen apuohjaajana muutaman kuukauden heilunut. Ja koska tiedän, mitä ajattelet juuri nyt, niin muutama sana eli a) poika on vinkunut kentälle itse ja b) kyllä, minäkin olen lukenut Andre Agassin kirjan, enkä TO-DEL-LA-KAAN lähde tekemään samoja temppuja saati virheitä kuin Mike Agassi.
Poika saa pelata tai olla pelaamatta, kunhan saan itse valmentaa. Totta kai kannustan lapsiani liikunnan pariin, mutta loppupeleissä on kuitenkin aivan se ja sama, mikä se oikea laji on. Pääasia, että on jokin kiva harrastus ja mukavia kavereita, niin kuin klisee kuuluu, mutta näin se vain on.
En kiellä, etteikö tämä kuvio tarjoa myös mukavaa isä-poika-tekemistä, josta ainakin itse nautin suunnattomasti. Ja ainakin vielä veijarimmekin vaikuttaisi kentällä viihtyvän.
Mutta, takaisin valmentamiseen. Vielä en ole sen kummempia teesejäni alkanut valmennuksen suhteen miettimään, yhtä lukuunottamatta. Voit lukea sen täältä. Olkoon miten Nuorta Suomea tahansa, mutta kyllä homman tulee olla mahdollisimman pitkään myös hauskaa. Mieluiten aina.
Mitä sitten ohjaajakoulutukselta haen?
Ennen kaikkea niitä valmiuksia, joilla hyvä tennistunti vedetään ja joiden avulla valmennettavat kokevat kehittyvänsä. Juuri ne pienetkin kehitysaskeleet, mitä tähän mennessä olen nähnyt, lämmittävät mieltä vähintään yhtä paljon kuin hyvä otteluvoitto. Moinen palkitsevuus on varmasti tämän jutun se juttu, johon minäkin koukutun.
Lisäksi haluan vastauksia niihin käytännön kysymyksiin, joita mietin tunnin aikana kymmeniä kertoja. Siitäkin huolimatta, että tuntisuunnitelma on etukäteen mietitty ja kirkkaana mielessä eli
- miten ja missä havainnollistan suorituksen?
- missä oppilaiden on parasta katsella sitä?
- miten käytän ääntäni?
- miten opetan/selitän lyöntiä niin, että kaikki ymmärtää?
- miten komennan (jos ja) kun jätkät alkaa kimpoilemaan pitkin seiniä?
- miten pitkään yhtä harjoitusta kannattaa treenata?
- ja niin edelleen...
Pohdittavaa on siis paljon vaikkei kyseessä mikään avaruustiede olekaan. Kaiken tämän lisäksi lajia on syytä pohtia monelta kantilta myös kentän ulkopuolella. Esimakua onkin tullut suollettua vuoden päivät tämän blogin muodossa, joka seuraa myös tätä tämän kevään ykkösprojektiani suhteellisen tiiviisti. Pysykää siis kuulolla!
PS. Kurssi alkaa ilmeisen tiukasti, sillä heti kärkeen tarjoillaan joku kuulustelu ennakkomateriasta. Aikamoista. Täytyypä lukaista. Hyvää viikonloppua kaikille!
 |
| Ennakkomateriaali. |
24/02/2013
Viikon video, viikko 8/2013
Hurjaa vauhtia lähestyvän tennisohjaajakoulutuksen kunniaksi, avataan tämän viikon videossa youtuben ihanuutta myös valmennuksen saralta. Palveluhan pullistelee pätkiä minkä tahansa aiheen parista, eikä tennisdrillit ja -tipsit ole poikkeus. Hyvä niin, sillä uusia ideoita harjoitteiden ja tuntien rikastamiseksi tarvitaan jatkuvasti, erityisesti lasten kanssa treenaamiseen.
Oheisessa videossa kiteytyy jotenkin nerokkaasti se, miten joitain asioita ihminen, tässä tapauksessa pikkulapsi, voi oppia ikään kuin huomaamatta ja vieläpä leikin kautta.
Videon ensimmäinen drilli on erinomainen esimerkki tästä. Pallon vierityksestä päästään muutamassa minuutissa lähes tulkoon pallotteluun saakka. Merkillepantavaa on myös se, ettei ohjaaja neuvo sanallakaan miten tytön pitäisi palloa lyödä, vaan hän antaa tytön tehdä lyönnin niin kuin se luonnollisimmalta tuntuu.
Kun tuntia vielä höystetään lukuisin ylävitosin, oltaneen mielestäni erittäin otollisessa ja kannustavassa oppimistilanteessa ja -ympäristössä.
Kukaan ei estä meitä pyrkimästä samaan.
Oheisessa videossa kiteytyy jotenkin nerokkaasti se, miten joitain asioita ihminen, tässä tapauksessa pikkulapsi, voi oppia ikään kuin huomaamatta ja vieläpä leikin kautta.
Videon ensimmäinen drilli on erinomainen esimerkki tästä. Pallon vierityksestä päästään muutamassa minuutissa lähes tulkoon pallotteluun saakka. Merkillepantavaa on myös se, ettei ohjaaja neuvo sanallakaan miten tytön pitäisi palloa lyödä, vaan hän antaa tytön tehdä lyönnin niin kuin se luonnollisimmalta tuntuu.
Kun tuntia vielä höystetään lukuisin ylävitosin, oltaneen mielestäni erittäin otollisessa ja kannustavassa oppimistilanteessa ja -ympäristössä.
Kukaan ei estä meitä pyrkimästä samaan.
17/02/2013
Viikon video, viikko 7/2013
Viikon videossa lyönti, johon ratkeaa tänään Rotterdamin finaali. Juan Martin Del Potron kämmenlyönti, olkaa hyvä!
Ei välttämättä maailman kaunein veto, mutta tämän hetken tappavin. Ja onhan lyönnin järjetön nopeus aina jotenkin kaunista. Kämmen on paukkunut tällä viikolla Rotterdamissa useaan otteeseen samaan malliin kuin tässä US Openin finaalissa (2009) Federeriä vastaan.
Voi lyönnistä monella tapaa ottaa toki malliakin. Huolellinen ja rauhallinen valmistelu, jossa kaikenlainen höntyily loistaa poissaolollaan. Paino on sataprosenttisesti lyönnin takana. Osuma on kliinisen puhdas. Hartioidenkierto on suorastaan loistava.
Kaboom.
Ei välttämättä maailman kaunein veto, mutta tämän hetken tappavin. Ja onhan lyönnin järjetön nopeus aina jotenkin kaunista. Kämmen on paukkunut tällä viikolla Rotterdamissa useaan otteeseen samaan malliin kuin tässä US Openin finaalissa (2009) Federeriä vastaan.
Voi lyönnistä monella tapaa ottaa toki malliakin. Huolellinen ja rauhallinen valmistelu, jossa kaikenlainen höntyily loistaa poissaolollaan. Paino on sataprosenttisesti lyönnin takana. Osuma on kliinisen puhdas. Hartioidenkierto on suorastaan loistava.
Kaboom.
15/02/2013
Lähes pakollinen Lance-kommentti
Lance Armstrong astui muutama viikko sitten ulos kaapista kertomalla Oprahille sekä miljardille muulle uteliaalle koko totuuden ja vain totuuden pyöräilystään ja pyöräilystä ylipäätään. Olihan se aikamoista. Ulosastumista ennen YLEllä esitetty Lance-dokkari antoi jo esimakua tulevasta, mutta eipä voi kuin ihmetellä maailman menoa.
Lapsen uskoni puhtaaseen urheiluun on mennyt jo aikapäiviä sitten, varsinkin kestävyysurheilun osalta, mutta en kiellä, etteivätkö epäilykset olisi viime vuosina alkaneet hiipiä mieleen myös lajeista rakkaimman osalta.
Pelaajat ja välineet ovat kehittyneet, kentät ovat hidastuneet, kausi kestää ikuisuuden ja matkustamista on vähintäänkin hurjasti, mutta ukot ne vaan jaksaa. Päivästä ja vuodesta toiseen. Kausien väliin vajaa kuukauden lepo ja taas mennään.
Pelejä on turnausviikkoina vähintään joka toinen päivä ja palloa saatetaan hakata useitakin tunteja. Palautumisen täytyy olla maksimaalista, jotta iskukyky säilyy seuraavaan otteluun, oli edellinen ottelu miten pitkä tahansa.
Tennis alkaakin olemaan jo aikamoista kestävyysurheilua, joten houkutus on ainakin suuri.
Huhuja ja kaiken maailman salaliittoteorioitahan ovat netit pullollaan, mutta mikä on lopulta totuus? Suojeleeko esimerkiksi ATP pelaajiaan ja tähtiään, kuten ilmeisesti pyöräilyliitto Armstrongia?
Eihän se kieltämättä hyvältä näytä, kun esimerkiksi Agassin huumesekoilu painettiin aikoinaan villaisella ja oltiin ikään kuin hys hys. Pieni "loukkaantumistauko" riitti. Gasquetin kokaiinitkin selitettiin (ja uskottiin) kuuman miamilaisen yökiitäjän suudelmalla ja pelit jatkui pienen karenssin jälkeen. Ja nuokin "käryt" tulivat tavallaan viihdedopingista, huumeista.
Eikö tenniksessä todellakaan ole muunlaista doping-ongelmaa? Muutama hassu käry joiltain neverbeeneiltä ja siinä se? Hullunkurisinta tässä lienee se, että pelaajat itsekin valittavat, ettei heitä testata tarpeeksi. Varsinkaan verestä.
Ei sorruta näyttöjen puutteessa kuitenkaan spekulointiin, mutta kyllähän tämäkin meno välillä jaksaa ihmetyttää. Jotain hyvääkin ATP on sentään asian ehkäisemiseksi tehnyt, sillä entistä pidempi lepo kausien väliin on tuloillaan jo tällä kaudella. Järkevää ja ennaltaehkäisevää olisi lopettaa Grand Slamien pitkät ratkaisuerät välittömästi. Eihän matsien eeppisyys saa olla eränumeroista kiinni.
Onneksi tenniksessä edelleen vaikuttaa valtavasti myös muut tekijät, kuten taito ja paineensietokyky. Pelisilmää ei voi ostaa, eikä käsittääkseni korvien väliäkään.
Keskustelu on avattu. Mitä mieltä?
Lapsen uskoni puhtaaseen urheiluun on mennyt jo aikapäiviä sitten, varsinkin kestävyysurheilun osalta, mutta en kiellä, etteivätkö epäilykset olisi viime vuosina alkaneet hiipiä mieleen myös lajeista rakkaimman osalta.
Pelaajat ja välineet ovat kehittyneet, kentät ovat hidastuneet, kausi kestää ikuisuuden ja matkustamista on vähintäänkin hurjasti, mutta ukot ne vaan jaksaa. Päivästä ja vuodesta toiseen. Kausien väliin vajaa kuukauden lepo ja taas mennään.
Pelejä on turnausviikkoina vähintään joka toinen päivä ja palloa saatetaan hakata useitakin tunteja. Palautumisen täytyy olla maksimaalista, jotta iskukyky säilyy seuraavaan otteluun, oli edellinen ottelu miten pitkä tahansa.
Tennis alkaakin olemaan jo aikamoista kestävyysurheilua, joten houkutus on ainakin suuri.
Huhuja ja kaiken maailman salaliittoteorioitahan ovat netit pullollaan, mutta mikä on lopulta totuus? Suojeleeko esimerkiksi ATP pelaajiaan ja tähtiään, kuten ilmeisesti pyöräilyliitto Armstrongia?
Eihän se kieltämättä hyvältä näytä, kun esimerkiksi Agassin huumesekoilu painettiin aikoinaan villaisella ja oltiin ikään kuin hys hys. Pieni "loukkaantumistauko" riitti. Gasquetin kokaiinitkin selitettiin (ja uskottiin) kuuman miamilaisen yökiitäjän suudelmalla ja pelit jatkui pienen karenssin jälkeen. Ja nuokin "käryt" tulivat tavallaan viihdedopingista, huumeista.
Eikö tenniksessä todellakaan ole muunlaista doping-ongelmaa? Muutama hassu käry joiltain neverbeeneiltä ja siinä se? Hullunkurisinta tässä lienee se, että pelaajat itsekin valittavat, ettei heitä testata tarpeeksi. Varsinkaan verestä.
Ei sorruta näyttöjen puutteessa kuitenkaan spekulointiin, mutta kyllähän tämäkin meno välillä jaksaa ihmetyttää. Jotain hyvääkin ATP on sentään asian ehkäisemiseksi tehnyt, sillä entistä pidempi lepo kausien väliin on tuloillaan jo tällä kaudella. Järkevää ja ennaltaehkäisevää olisi lopettaa Grand Slamien pitkät ratkaisuerät välittömästi. Eihän matsien eeppisyys saa olla eränumeroista kiinni.
Onneksi tenniksessä edelleen vaikuttaa valtavasti myös muut tekijät, kuten taito ja paineensietokyky. Pelisilmää ei voi ostaa, eikä käsittääkseni korvien väliäkään.
Keskustelu on avattu. Mitä mieltä?
09/02/2013
Viikon video, vko 6/2013
Vaikka diagnoosini olikin golfkyynärpää, ei unohdeta tenniskyynärpäätä. Viikon videossa Jari Hedmanin neuvot tenniskyynärpään ehkäisyyn ja hoitoon. Hesarit kierrätykseen. Palloina.
08/02/2013
Golfkyynärpää (Epicondylus medialis)
"Oireet ovat ilmiselvät. Tämä on niin sanottu golfkyynärpää."
Siinä diagnoosi pitkään vaivanneelle kyynärpääkivulleni. Jep. Olen hakannut kohta 30 vuotta keltaista karvapalloa ja elämäni ensimmäinen käsihärä diagnosoidaan golfkyynärpääksi. Epicondylus medialis.
Jotenkin tragikoomista. Toki myös kovin helpottavaa, sillä halleilla pyörivät kauhutarinat kroonisista tenniskyynärpäistä eivät ole tennistarinoinnin mukavinta antia. Periaatteessa kyseessä on kuitenkin täysin samantyyppinen vamma kuin tenniskyynärpää (Epicondylitis materalis), mutta eri paikassa, joten vaara ei ole ohi. Uskoa antaa kuitenkin hoitovaste, joka liikkuu 100% hujakoilla.
Kipu on siis tuntunut vasemman kyynärpään sisäpuolella kyynärtaipeen alapuolella. Ei siis kyynärpään ulkopuolella, kuten tenniskyynärpässä. Kipu ei juurikaan normielämässä tunnu, mutta tenniskentällä kylläkin. Sielläkin olen kyllä pystynyt lyömään peruslyöntejä muutamaa treenikertaa lukuun ottamatta täysin normaalisti, mutta heti kun on alettu syöttämään, niin voi pojat sitä kipua, kun maila ampaisee matkaansa kohti osumaa. Puhumattakaan slicesyötöstä, jossa ojentunut käsi ikään kuin kiertyy pallon vasempaa poskea kurittaen. Tuo on tuottanut ajoittain sen luokan tuskaa, että poru on tullut siihen paikkaan. Ilman ibuprofeiiniä en ole pystynyt syöttämään oikeastaan kesän jälkeen.
En tarkalleen tiedä mistä kyseinen vamma sai viime syksynä alkunsa, mutta on luonnollisesti monia juttuja, joissa vasen käteni saa ylimääräistä kuormaa. Vasurini on useimmiten (eli aina) se, jolla mm. kannattelen tytärtäni, kun hän tulee syliini tai kun hän on vaipanvaihtoprosessissa. Myös autonratin kääntäminen ja kitaran sointujen ottaminen vasurilla pitävät kyynärvarren koukistaja- ja kiertäjälihaksia pienessä, mutta jatkuvassa paineessa.
Syitä voi siis olla monia, joten pirustako sitä oikeasti tietää, mistä näitä golfkyynärpäitä tulee, varsinkaan kun en edes golfaa. Eipä sitä tietenkään vaaditakaan. Tenniksen olen kuitenkin näppärästi laskenut tästä yhtälöstä pois, koska luulisin, että tässä ajassa ongelmia olisi tullut jo paljon aiemmin.
Lääkkeet on nyt kuitenkin saatu. Felden-geeliä ja Voltaren Retardia. Kyllä lääkkeen nimi on todellakin Voltaren Retard! Retard... Right. Toivottavasti nimi ei ole enne. Yhtään mistään.
Kaupan päälle tuli vielä kuuden kerran fysioterapia, joka alkoi tänään. Kipupisteen hakua, hierontaa ja lopulta pari pätkää kinesioteippiä. Tuntui menevän ehkä aavistuksen överiksi, mutta maanantain vuorolla pääni oli jo niin kypsä, että nyt sitä on valmis tekemään ihan mitä tahansa.
Moni kysyy, miksi menin lääkäriin vasta nyt. Niin minäkin. Totuus on kuitenkin se, että kipu on vaihdellut lievästä järjettömyyksiin ja näihin jälkimmäisiin sfääreihin ollaan päästy vasta viime viikkoina. Onhan tässä kieltämättä sitäkin, ettei suomalainen mies mene lääkäriin ennen kuin on pakko. Ja nyt oli.
Jään innolla seuraamaan tilanteen kehittymistä. Väliaikatietona sen verran, että tämä kinesioteippi ei tahdo karvoituksesta johtuen pysyä päistään kiinni tuntia kauempaa. Selvästi karvattomampien apinoiden laji. Sheivatkaa siis paikkanne, kun tähän leikkiin lähdette.
Siinä diagnoosi pitkään vaivanneelle kyynärpääkivulleni. Jep. Olen hakannut kohta 30 vuotta keltaista karvapalloa ja elämäni ensimmäinen käsihärä diagnosoidaan golfkyynärpääksi. Epicondylus medialis.
Jotenkin tragikoomista. Toki myös kovin helpottavaa, sillä halleilla pyörivät kauhutarinat kroonisista tenniskyynärpäistä eivät ole tennistarinoinnin mukavinta antia. Periaatteessa kyseessä on kuitenkin täysin samantyyppinen vamma kuin tenniskyynärpää (Epicondylitis materalis), mutta eri paikassa, joten vaara ei ole ohi. Uskoa antaa kuitenkin hoitovaste, joka liikkuu 100% hujakoilla.
Kipu on siis tuntunut vasemman kyynärpään sisäpuolella kyynärtaipeen alapuolella. Ei siis kyynärpään ulkopuolella, kuten tenniskyynärpässä. Kipu ei juurikaan normielämässä tunnu, mutta tenniskentällä kylläkin. Sielläkin olen kyllä pystynyt lyömään peruslyöntejä muutamaa treenikertaa lukuun ottamatta täysin normaalisti, mutta heti kun on alettu syöttämään, niin voi pojat sitä kipua, kun maila ampaisee matkaansa kohti osumaa. Puhumattakaan slicesyötöstä, jossa ojentunut käsi ikään kuin kiertyy pallon vasempaa poskea kurittaen. Tuo on tuottanut ajoittain sen luokan tuskaa, että poru on tullut siihen paikkaan. Ilman ibuprofeiiniä en ole pystynyt syöttämään oikeastaan kesän jälkeen.En tarkalleen tiedä mistä kyseinen vamma sai viime syksynä alkunsa, mutta on luonnollisesti monia juttuja, joissa vasen käteni saa ylimääräistä kuormaa. Vasurini on useimmiten (eli aina) se, jolla mm. kannattelen tytärtäni, kun hän tulee syliini tai kun hän on vaipanvaihtoprosessissa. Myös autonratin kääntäminen ja kitaran sointujen ottaminen vasurilla pitävät kyynärvarren koukistaja- ja kiertäjälihaksia pienessä, mutta jatkuvassa paineessa.
Syitä voi siis olla monia, joten pirustako sitä oikeasti tietää, mistä näitä golfkyynärpäitä tulee, varsinkaan kun en edes golfaa. Eipä sitä tietenkään vaaditakaan. Tenniksen olen kuitenkin näppärästi laskenut tästä yhtälöstä pois, koska luulisin, että tässä ajassa ongelmia olisi tullut jo paljon aiemmin.
Lääkkeet on nyt kuitenkin saatu. Felden-geeliä ja Voltaren Retardia. Kyllä lääkkeen nimi on todellakin Voltaren Retard! Retard... Right. Toivottavasti nimi ei ole enne. Yhtään mistään.
Moni kysyy, miksi menin lääkäriin vasta nyt. Niin minäkin. Totuus on kuitenkin se, että kipu on vaihdellut lievästä järjettömyyksiin ja näihin jälkimmäisiin sfääreihin ollaan päästy vasta viime viikkoina. Onhan tässä kieltämättä sitäkin, ettei suomalainen mies mene lääkäriin ennen kuin on pakko. Ja nyt oli.
Jään innolla seuraamaan tilanteen kehittymistä. Väliaikatietona sen verran, että tämä kinesioteippi ei tahdo karvoituksesta johtuen pysyä päistään kiinni tuntia kauempaa. Selvästi karvattomampien apinoiden laji. Sheivatkaa siis paikkanne, kun tähän leikkiin lähdette.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)