lauantai 24. tammikuuta 2015

Jälkipelit: Jarkko Nieminen vs. Stanislas Wawrinka, Australian Open 2015

Se oli sellainen oppitunti se.

Jarkko kyllä yritti miehekkäästi koko ottelun ajan, mutta minkäs teet. Kaveri oli yksinkertaisesti parempi kaikilla osa-alueilla.

Tavallaan Jarkko yritti lyödä yhtä maailman parasta lyöjää tämän omilla aseilla, mikä kuulostaa jopa hölmöltä, sillä usein siinä käy juuri näin. Heikompi joutuu väkisin paremman kyytiin. Siksi myös Barcelona raiskaa aina Arsenalin jalkapallossa. Ei kuitenkaan ollut juuri mitään mitä Jarkko olisi omilla avuillaan voinut tehdä toisin. Kikkailu ja tempon sekoittelu olisi tuonut vielä pahemman selkäsaunan. Raiskauksen. Nyt sentään numerot pysyivät siedettävinä.

Isossa kuvassa tullaan juuri niiden iänikuisten kysymysten ja puutteiden kohdalle, joita Jarkon kohdalla on monesti aiemminkin pohdittu.

1) Syöttö
Vaikka ykkönen toimikin tänään pitkiä aikoja isolla prosentilla, on isoin murhe se heiveröinen kakkossyöttö. Nyt, aina ja ikuisesti. En ikinä ole voinut käsittää, miksi sitä ei ole saatu säädylliselle tasolle. Miten paljon helpompaa pelaaminen olisi kun saisi 1-2 suoraa pistettä syötöllä ja kakkosellakin joskus kuskin paikan?

2) Palautus
Syötön ohella palautus on yksi tärkeimmistä ja eniten itseluottamusta vaativimmista lyönneistä. Kun luottoa ei ole, tulee palautusta blokkailtua vailla kunnon painoa "samoilta jalansijoilta". Eteenpäin meno puuttui Jarkoltakin täysin ja ote pysyi koko ajan Wawrinkalla. Helppohan siitä on lämäillä.

3) Jalkatyö
Jarkon pelissä on läpi vuosien ollut se piirre, että liike ja paino eteenpäin ei ole luonnollista, vaan miehen pitää ikään kuin käskeä itseään menemään eteenpäin. Liian usein mies sementoi jalkansa kentän pintaan jopa hyökätessä. Tietty herkkyys eteenpäin menemisessä puuttuu. Jos ja kun lyöntiin ei tule painoa, on jälki usein rumaa. Niin myös tänään. Jos katsoo esimerkiksi juuri Wawrinkan lyöntejä, niin eihän siinä peruutella kuin hätätilanteessa. Lyönnin aikana painon pitää siirtyä aktiivisilla jaloilla eteenpäin. Ei taakse, ei ylös vaan eteenpäin. Jälleen voidaan kysyä, miksi tämä ei ole juurikaan parantunut uran aikana. Hyvä jalkatyö tarkoittaa nimenomaan sitä mitä tapahtuu lyönnissä, ei nurkasta nurkkaan juoksemista.

4) Pelikirja
Jarkko oli tänäänkin tilanteessa, jossa kaveri määrää ottelun tahdin täysin ja vie ottelua. Stan sai pelata omaa peliään ja Jarkko oli jälleen se, jonka oli sopeuduttava ja muokattava peliään. Toinen hyvä kysymys on se, mikä on Jarkon normipelikirja tai peli-identiteetti? Onko sitä? Meneekö Jarkko liiaksi aina vastustajan mukaan? Jos hyökkäävää peliä olisi kehitetty aikoinaan määrätietoisesti, olisi Jarkolla periaatteessa ollut kaikki aseet edellä mainituin panostuksin olla vaikkapa Stan Stanin paikalla.

Väittäisin, että valmentajamattomuus uran huipulla näkyy rajusti miehen pelissä. Hatunnosto toki siitä, että omin avuin mentiin todella korkealle, mutta miten korkealle olisi menty hyvän valmentajan kera? Onko Jarkko sittenkään maksimoinut omaa tasoaan uransa aikana?

3 kommenttia:

  1. Minusta positiivisinta Jarkkoa aikoihin. Toki Stan vei winnerit jotain 60-20, mitä on vähän vaikea kaivamalla ja raastamalla korjata. Kyse on siitä, että ekassa ja kolmannessa erässä Stan nostaa tasoaan juuri sen verran, että siinä Jarkon syötössä 4-5-tilanteessa geimi otetaan väkisin. Jarkon omat syöttövuorot läpi kummankin erän muuten ihan hyvin hallussa ja jopa suoria syöttöpinnoja tuli ihan kiva määrä. Kuitenkin ero näiden kahden välillä tuli isosti siinä, että kun kaverin palautus jää lyhyeksi, niin Stan tekee pinnan varmasti ja Jarkko ei. Matsin viimeinen pallo oli tästä hyvä esimerkki: jos emmit tappopaikassa, olet jo myöhässä ja teet olosi kentällä itsellesi tukalaksi.

    Toisin sanoen Stanin pelitasosta oli tänään vaikea saada lopulta käsitystä, koska hän nosti tasoa vain ratkaisupaikoissa juuri ja vain sen verran, että matsi tulee himaan. Jarkko puolestaan pelasi hyvin takarajan päältä, ei lähtenyt peruuttelemaan ja haki aktiivisesti pinnoja. Peli pysyi ihan tasaisena näin, mutta Jarkko pelasi varmasti aika suorituskykynsä ylärajoilla ja Stan taas ei...

    Aussi Openin 3. rundi on joka tapauksessa hemmetin hyvä suoritus ja paras GS-turnaus Jarkolta vuosiin. Tuo parantaa jo rankingiakin, mikä taas antaa vähän hengitysapua tuohon turnausten pääsarjoihin pääsemiseen. Intoa tulee varmasti kans lisää, kun tulos on hyvä. Ero top-10:een on tällä hetkellä tämä, muttei minusta kuitenkaan kokonaisuutena sellainen, etteikö sitä voisi ainakin roimasti kaventaa ja vielä tuossa Jarkon iässä nousta vaikka top-30:n tienoille ja jatkaa vielä pitkään jauhamista Tourilla...

    Ihan maailman kärjessä sen huomaa selvästi, et pelaajat joutuu tosissaan panostamaan jatkuvaan itsensä kehittämiseen. Tää pätee niin Nadaliin, Federeriin kuin Wawrinkaankin. Business as usual ei olisi tuonut Stanille Aussi Openin voittoa tai Cilicille US Openin voittoa viime vuonna. Tasoa on nostettava ja mieluusti oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Pelin kehittäminen on jonkin asian muuttamista, ja mielestäni esimerkiksi Jarkon rankingin tasainen valuminen on tendenssi, johon pitäisi hakea aktiivisesti muutosta jos Tour-pelaajana haluaa jatkaa - muuten ranking valahtaa hiljakseen Challenger-tasolle. Toisin sanoen valmentajana kysyisin Jarkolta hänen omia näkemyksiään siitä, mitä hän uransa jatkolta toivoo ja mitkä hänen mielestään olisivat ne keinot, joilla toivottuun lopputulokseen päästäisiin. Toisin sanoen, Vasuri, kun ihmettelet, miksi tiettyjä muutoksia ei vuosien varrella ole toteutettu, niin kyse on paljolti siitä, mikä pelaajan oma halu on lähteä kehittämään pelin eri osa-alueita. Eli jos peliä ei haluta muuttaa vaan halutaan säilyttää taso stabiilina, niin silloin valmentaja on ehkä turha. Ja jos taas on halu kehittää ja katsoa uran potentiaali loppuun vielä kerran, niin siltä pohjalta sitten täytyy pohtia asioiden kehittämistä ja muutokseen satsaamista. Itse sanoisin, et kun on jo tehnyt noin upean uran, kannattaisi kortit katsoa loppuun asti...

    On muuten upeaa peliä tuolta ikisuosikiltani Gilles Müllerilta Isneriä vastaan. Toivotaan et menee GS-turnauksessa (taas kerran) pitkälle!

    VastaaPoista
  2. Tanakkaa faktaa ja analyysiä, kiitos Vasuri ja Welho! Hieno blogi, tämä täytyy merkata suosikkilistaan.

    Tosiaan, kolmas rundi Aussi Openissa on kiistatta upea juttu. Stan The Man oli sitten odotetusti liian kova pala purtavaksi.

    Jaken syöttö on niin koluttu juttu, että en jaksa siihen kommentoida. Sen sijaan jalkatyö, josta Vasuri kirjoitti ja jota olen pitänyt Jarkon vahvuutena ei ollut nyt parhaimmillaan. Tenniskentällä pakki saa puuttua.

    Kuitenkin olen eri mieltä siitä, että Jaken liike ja paino eteenpäin ei ole luonnollista. Minusta se on parhaimmillaan pantterimaisen luonnollista. Hyvä menestys nelinpelissä ei ole mahdollista jos liike eteenpäin takkuaa pahasti.

    Odotinkin nyt pelitaktiikaksi aggrempaa otetta ja jotain yllätyksellisyyttä – aktiivisempaa nousua verkolle like Federer Edbergin oppien mukaisesti… Ois voinu olla karummat luvut mut jotain jäin kaipaamaan kuitenkin. Kuten Vasuri kirjoitti, Jarkko yritti lyödä yhtä maailman parasta lyöjää tämän omilla aseilla.

    Hyvä kysymys on tuo Jaken peli-identiteetti. Ja olisiko sitä voitu hioa huippuvalmennuksella? Tänään pelihuumori pysyi hanurissa. Flow jäi saavuttamatta ja nautinto keskuskentällä liian lyhyeksi.

    Silti Jakke on kingi!

    VastaaPoista
  3. Tuo blogistin väite valmentajattomuusaikojen "rajusta" vaikutuksesta Niemisen peliin tuntuu jotenkin väkinäiseltä vanhan lämmittelyltä.

    Joskus vajaa 10 vuotta sitten puhuttiin paljon tuosta valmentajan puuttumisesta. Muistelen olleeni paikalla kaukana sisä-Suomen kentillä, kun näin Niemisen siellä ja paikallislehden toimittaja tulikin sitten haastattelemaan tätä. Ja eikös tämänkin toimittajan tärkein kysymys koskenut juuri sitä! Se taisi olla jopa niin päin, että mitä mieltä tämä olisi siitä huomattavasta kiinnostuksesta jok koski tätä valmentaja-asiaa. Niemisen vastauksesta muistan tämmöistä: "Yllättävän paljon se tosiaan herättää tunteita ja sehän on vain positiivista."

    Ymmärrän vastauksen. Mutta miksi tilanne oli mitä oli Niemis-tapauksessa? Arvelen, että eroon (yhteisestä sopimuksesta tietysti!) päättynyt valmennussuhde ruotsalaisen "huippuvalmentajan" kanssa oli mennyt pahasti ties minne... Eikä tosiaan ollut halua uusia kokemusta pitkään aikaan. Erityisesti en arvosta tätä edeltänyttäkään valmentajaa kuten ei viimeistäkään vaikka isommista möhläyksistä en tiedäkään.

    Saatan muistaa väärin, mutta mielessäni on lehtihaastattelu Niemisen Tukholman läpilyöntikisan ajoilta syksyllä 2001. Siinä Nieminen kertoi mm., että ei läheskään aina syötä tosissaan (ykkössyöttöä?), sillä haluaa pelata ja rakentamalla voittaa pisteet. Pidin tätä anteeksiantamattomana asennemokana kun on kyse jo 20-vuotiaasta maailman huipulle tähtäävästä pelaajasta. Olisi ollut tässä valmentajalle tehtävää Niemisen kasvettua täysi-ikäiseksi ja -kokoiseksi. Lapsi-Jarkkoa opettaneelle iskälle se ei vielä kuulunut.

    Muistelisin Björn Borgin kertoneen, että 19-vuotispäivän jälkeen ei valmentajalla ollut oikeastaan mitään varsinaiseen tenniksen opettamiseen viittaavaa roolia hänen urallaan. Ei edes neuvoja jotain tulevaa vastustajaa vastaan! Maailman huiputkin voivatkin tarvita vain jonkinlaista tenniksen yleismies-Jantusta, jota voi tietysti nimittää valmentajaksikin. Huipulle ei päästä ilman tennisosaamista, johon tietysti tarvitaan opettajaa tai valmentajaa. Parikymppisen maailman huipulle tähtäävän pitäisi kuitenkin ilman muuta jo osata kaikki mitä tulee pallon lyömiseen verkon toiselle puolelle.

    Yksittäisenä valmennuspuolen vaikkapa laiminlyöntinä en voi pitää muuta kuin ilmeistä vasuriedun aliarvioimista, ja siinäkin kierrytään aika paljon tähän syöttöön.

    VastaaPoista